En halua lapsia. Äidit eivät kestä sitä.

Jos matkat joilla haluan käydä ovat sen tyylisiä, ettei niissä juuri sisätiloissa käydä edes öisin, niin ottaisitteko todella lapsen mukaan? Lasten ehdoilla tehty matka taas ei tuottaisi minulle iloa lainkaan. Harrastan ulkoilmaharrastusta lomamatkoilla.

Miten onnellisuutta voi verrata. Miksi edes pitäisi.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 22:08"]

Vastaus ap:lle. Koska äidit ovat tyhmiä, ja kyllä, kateellisia. Koska tyhmäähän tuollainen käytös on, suoraan sanoen. Täällähän äidit kilvan vakuuttelevat "en minä vaan ole sellainen, minulle on OK toisten lapsettomuus", mutta irl äitien luonne tulee ilmi. Pohjimmiltaan ovat kateellisia lapsettomille ja se tulee ilmi noilla oman elämäntavan tyrkyttämisillä.

Isien kanssa tulen hyvin toimeen, ja huomaan heidän usein ihailevan meitä. Kumpa itselläkin olisi tuollainen vaimo...

Mutta en koskaan tuo näitä ilmi äitien kanssa, olen se kiva kaveri ja lastensa kummi. Varsinkaan en näytä tietävän miestensä pohjimmiltaan ihailevan lapsetonta elämäntyyliä. siitä olen tarkka.

Sekä miesten mielestä että luonnon kannalta olemme se parempi vaihtoehto. Länsimaisen lisääntyminen on törkein mahdollinen ympäristörikos.

Lapsettomuuden hyvistä puolista puhutaan liian vähän. Rahaa jää omaan käyttöön, voi tehdä mitä haluaa, matkustella ja mennä vapaasti, parisuhde on parempi, voi luoda uraa, ei ole miehen armoilla, elämä on helppoa ja kivaa, mies arvostaa enemmän, voi nauttia elämästä ilman huolen häivää. Lisäksi sanoisin, että vanhana pikemminkin kaduttaa se muksujen vääntäminen, koska odotukset seuran- ja huolenpidosta ovat kovat, ja pettymys sitä suurempi kun niitä ei voisi vähempää kiinnostaa vanhenevat vanhempansa. Itse pidän suhteita yllä laajaan ystäväporukkaan, joka koostuu eri-ikäisistä ihmisisistä, mukaanlukien ne kummilapset.

Ihan tarkoituksella vanhuutta ajatellen.

[/quote]

Et vaan voi olla tosissasi? Toisaalta, et ole sitä kokenut miten mies sinua arvostaa kun synnytät hänelle lapsen. Se on hieman toistaluokkaa kun se arvostus ennen sitä ;)

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 22:08"]

Vastaus ap:lle. Koska äidit ovat tyhmiä, ja kyllä, kateellisia. Koska tyhmäähän tuollainen käytös on, suoraan sanoen. Täällähän äidit kilvan vakuuttelevat "en minä vaan ole sellainen, minulle on OK toisten lapsettomuus", mutta irl äitien luonne tulee ilmi. Pohjimmiltaan ovat kateellisia lapsettomille ja se tulee ilmi noilla oman elämäntavan tyrkyttämisillä.

Isien kanssa tulen hyvin toimeen, ja huomaan heidän usein ihailevan meitä. Kumpa itselläkin olisi tuollainen vaimo...

Mutta en koskaan tuo näitä ilmi äitien kanssa, olen se kiva kaveri ja lastensa kummi. Varsinkaan en näytä tietävän miestensä pohjimmiltaan ihailevan lapsetonta elämäntyyliä. siitä olen tarkka.

Sekä miesten mielestä että luonnon kannalta olemme se parempi vaihtoehto. Länsimaisen lisääntyminen on törkein mahdollinen ympäristörikos.

Lapsettomuuden hyvistä puolista puhutaan liian vähän. Rahaa jää omaan käyttöön, voi tehdä mitä haluaa, matkustella ja mennä vapaasti, parisuhde on parempi, voi luoda uraa, ei ole miehen armoilla, elämä on helppoa ja kivaa, mies arvostaa enemmän, voi nauttia elämästä ilman huolen häivää. Lisäksi sanoisin, että vanhana pikemminkin kaduttaa se muksujen vääntäminen, koska odotukset seuran- ja huolenpidosta ovat kovat, ja pettymys sitä suurempi kun niitä ei voisi vähempää kiinnostaa vanhenevat vanhempansa. Itse pidän suhteita yllä laajaan ystäväporukkaan, joka koostuu eri-ikäisistä ihmisisistä, mukaanlukien ne kummilapset.

Ihan tarkoituksella vanhuutta ajatellen.

[/quote]

kaikkea tuota voi tehdä myös se lapset hankkinut ihminen

luulitko, että ne lapset ovat ikuisiesti pikkulapsia?

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:30"]

Miepuoliset ystävät joilla lapsia, sanovat että olen fiksu ja itsenäinen laumasieluton epäsopulitapaus koska uskallan tai viitsin olla hankkimatta lapsia vain sen takia "koska muutkin naiset (muka) haluaa" ja että vaatii varmaan paljon tänä päivänä ettei lähde mukaan siihen lapsirumbaan johon monet tavallaan joutuu vain "siksi koska muutkin".

Eli aika erilaiset on näin yleisesti ottaen nämä naisten ja miesten kuvat vapaaehtoislapsettomuudesta :D

[/quote]

Miehet yleisesti ottaen tuntuvat arvostavan vela-naisia (toisin kuin äitejä). Koska lasten hankinnassa on usein kyse juuri mainitsemastasi yleisestä oletuksesta (kaikkien pitää, niin myös minunkin), niin luonnollisena seurauksena enemmän tai vähemmän vastentahtoisia isiä on paljon. Ei ole täysin heidän juttu. Siksi he ihailevat nimenomaan vapaaehtoisesti lapsettomia naisia. Eikä pelkästään lapsettoman elämän takia, vaan myös koska elämä ei mene lapsettomuudesta kitisemiseen, toisin kuin tahdottomasti lapsettomilla naisilla.

Vmp...

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 01:41"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:30"]

Miepuoliset ystävät joilla lapsia, sanovat että olen fiksu ja itsenäinen laumasieluton epäsopulitapaus koska uskallan tai viitsin olla hankkimatta lapsia vain sen takia "koska muutkin naiset (muka) haluaa" ja että vaatii varmaan paljon tänä päivänä ettei lähde mukaan siihen lapsirumbaan johon monet tavallaan joutuu vain "siksi koska muutkin".

Eli aika erilaiset on näin yleisesti ottaen nämä naisten ja miesten kuvat vapaaehtoislapsettomuudesta :D

[/quote]

Miehet yleisesti ottaen tuntuvat arvostavan vela-naisia (toisin kuin äitejä). Koska lasten hankinnassa on usein kyse juuri mainitsemastasi yleisestä oletuksesta (kaikkien pitää, niin myös minunkin), niin luonnollisena seurauksena enemmän tai vähemmän vastentahtoisia isiä on paljon. Ei ole täysin heidän juttu. Siksi he ihailevat nimenomaan vapaaehtoisesti lapsettomia naisia. Eikä pelkästään lapsettoman elämän takia, vaan myös koska elämä ei mene lapsettomuudesta kitisemiseen, toisin kuin tahdottomasti lapsettomilla naisilla.

[/quote]

Se on varmasti rankkaa olla vela nainen. Pitää uskotella kaikenlaista itselleen.

Ihan tiedoksi monessa suhteessa se on juuri mies joka niitä lapsia haluaa. Esimerkiksi meillä on näin. Minulle olisi riittänyt yksi, nyt niitä on kaksi, mutta mies puhuu jo kolmannesta! Tiedän myös useita perheitä, joissa asia on enemmän näin päin. Tuskinpä minunkaan mieheni sen korkeammalle sinua arvostaisi vela-periaatteittesi vuoksi. Sen sijaan kasvatustaidoiltaan hyviä äitejä hän arvostaa, koska siinä on jo jotain arvostamisen aihetta.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 01:41"]

Miehet yleisesti ottaen tuntuvat arvostavan vela-naisia (toisin kuin äitejä). Koska lasten hankinnassa on usein kyse juuri mainitsemastasi yleisestä oletuksesta (kaikkien pitää, niin myös minunkin), niin luonnollisena seurauksena enemmän tai vähemmän vastentahtoisia isiä on paljon. Ei ole täysin heidän juttu. Siksi he ihailevat nimenomaan vapaaehtoisesti lapsettomia naisia. Eikä pelkästään lapsettoman elämän takia, vaan myös koska elämä ei mene lapsettomuudesta kitisemiseen, toisin kuin tahdottomasti lapsettomilla naisilla.

[/quote]

Tämä sai miinuspeukkuja, mutta pakko olla samaa mieltä. Jopa sellaiset miehet, jotka ovat tyytyväisiä isyyteen, yleensä ymmärtävät täydellisesti, miksi joku haluaisi jatkaa lapsetonta elämää. Miehet eivät ajattele, että ainoastaan vanhemman rooli voi tehdä ihmisestä onnellisen, ja he osaavat arvostaa myös kaikkea sellaista elämän tarjoamaa hyvää, jota lapsiperhe-elämä rajoittaa.

Toisaalta halveksivimmat kommentit ("Onko sulla vikaa alapäässä vai yläpäässä?") olen kuullut miehiltä, joiden mielestä nainen on lähinnä panopuu ja synnyttäjä.

Enpä oikein usko sinua. Tämä on sitä iänikuista lapsettoman tiinan jankutusta, että häntä kadehditaan tai että häntä ei ymmärretä. Lopeta jo, tyttö hyvä ja ala oikeasti nauttia elämästäsi. Jos näes nauttisit, et roikkuisi täällä vauva-palstalla etkä muullakaan palstalla julistamassa asiaasi.

Piste.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 09:30"]

Minua ihmetyttää osa äideistä. Olen 35-vuotias ja lapseton. Lapseton ihan omasta tahdostani. Minulla on puoliso, meillä on työpaikat, koti ja elämä jotenkin muka mallillaan. En ole koskaan halunnut lapsia. En tiedä miksi. Minulta ei vaan ole koskaan puuttunut elämästä mitään. Olen aina kokenut olevat jollain tapaa valmis.
Olen viime vuoden melko suorapuheisesti sanonut, että en halua lapsia. Aikasemmin välttelin aihetta ja selittelin jotenkin "katsoo nyt sitten, kun aika on kypsä". Nyt tyhmempikin tajuaa, että jos kypsää aikaa odottaa, niin pitäs jo toimia. Mutta ne äiti-ihmisten reaktiot. En voi ymmärtää. Kun äiti-ihminen kysyy minulta, koska hankin lapsia ja kun vastaan siihen, että en halua lapsia, se tuntuu olevan jonkinlainen loukkaus. Tai sitten siihen aletaan väittämään vastaan. Että kyllä sitten vanhana kaduttaa. Yksi ystäväni jopa katkaisi minuun välit, koska kerroin että en halua hankkia lapsia. Sanoin, että haluan urheilla, matkustella ja elää ihan kaikessa rauhassa. Ja sitten häneltä tuli ihan kauhea perustelu kuinka näitä kaikkea voi tehdä myös lasten kanssa. Eihän voi. Ja vaikka kuinka yritin selittää, että en vain halua lapsia, että en edes tiedä mikä siihen on syynä niin se väittäminen. En tajua miksi. Ovatko jotkut äidit epävarmoja omista ratkaisuistaan ja siksi hermostuvat, kun kaikki naiset eivät halua lapsia?
Puolisoni miespuoliset ystävät suhtautuvat täysin neutraalisti, kun kerromme, ettemme halua lapsia. Miksi ihmeessä äidit kokevat velvollisuudekseen/oikeudekseen alkaa väittämään lapsiperheen ihanuudesta? En minäkään väitä perheellisille ihmisille, kuinka upeaa lapsettomana eläminen on.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 09:09"]

 Lopeta jo, tyttö hyvä ja ala oikeasti nauttia elämästäsi. Jos näes nauttisit, et roikkuisi täällä vauva-palstalla etkä muullakaan palstalla julistamassa asiaasi.

[/quote]

Tarkoitatko, että sinä olet onneton, koska roikut tällä palstalla?

Ja onnellinen ihminen ei voi kirjoitella foorumille?

Mielenkiintoisia väitteitä.

Mie en oo koskaa käsittänyt näitä 1 vuotiaan synttäreitä, miksi niit järjestämään? Eihä tuo pieni toukka ymmärrä mittää viel pitkää aikaa juhlista.

Ihme jakoa näiltä/tältä yhdeltä velalta että kaikki miehet ajattelevat näin, kun sitten taas kaikki naiset ajattelevat näin... Hohhoijaa. Oletteko koskaan kuulleet yksilöistä? Erilaisuudesta? On ihan ok olla vela, mutta ette voi ajatella että kaikki maailman miehet tai naiset ajattelevat samalla tavalla aiheesta. Itse voin henk koht sanoa, etten juuri ole ajatuksiani uhrannut aiheelle. 

Moni (ainakin palstalle kirjoitteleva) vela luulee, että ihmiset ajattelevat jatkuvasti heidän vapaaehtoisesti lapsettomuuttaan. He itse tuntuvat haluavan kerta toisena jälkeen avautua aiheesta. Ihan tiedoksi: ei kiinnosta! 

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 09:30"]

Minua ihmetyttää osa äideistä. Olen 35-vuotias ja lapseton. Lapseton ihan omasta tahdostani. Minulla on puoliso, meillä on työpaikat, koti ja elämä jotenkin muka mallillaan. En ole koskaan halunnut lapsia. En tiedä miksi. Minulta ei vaan ole koskaan puuttunut elämästä mitään. Olen aina kokenut olevat jollain tapaa valmis.
Olen viime vuoden melko suorapuheisesti sanonut, että en halua lapsia. Aikasemmin välttelin aihetta ja selittelin jotenkin "katsoo nyt sitten, kun aika on kypsä". Nyt tyhmempikin tajuaa, että jos kypsää aikaa odottaa, niin pitäs jo toimia. Mutta ne äiti-ihmisten reaktiot. En voi ymmärtää. Kun äiti-ihminen kysyy minulta, koska hankin lapsia ja kun vastaan siihen, että en halua lapsia, se tuntuu olevan jonkinlainen loukkaus. Tai sitten siihen aletaan väittämään vastaan. Että kyllä sitten vanhana kaduttaa. Yksi ystäväni jopa katkaisi minuun välit, koska kerroin että en halua hankkia lapsia. Sanoin, että haluan urheilla, matkustella ja elää ihan kaikessa rauhassa. Ja sitten häneltä tuli ihan kauhea perustelu kuinka näitä kaikkea voi tehdä myös lasten kanssa. Eihän voi. Ja vaikka kuinka yritin selittää, että en vain halua lapsia, että en edes tiedä mikä siihen on syynä niin se väittäminen. En tajua miksi. Ovatko jotkut äidit epävarmoja omista ratkaisuistaan ja siksi hermostuvat, kun kaikki naiset eivät halua lapsia?
Puolisoni miespuoliset ystävät suhtautuvat täysin neutraalisti, kun kerromme, ettemme halua lapsia. Miksi ihmeessä äidit kokevat velvollisuudekseen/oikeudekseen alkaa väittämään lapsiperheen ihanuudesta? En minäkään väitä perheellisille ihmisille, kuinka upeaa lapsettomana eläminen on.

[/quote]

Sinäkin olet kyllä väärässä väittäessäsi, ettei lapsien kanssa voi viettää normaalia elämää, urheilla ja matkustaa. Mutta niin voi ilman lapsiakin ja voi lähteä sinne urheilemaan klo 5 aamulla, jos sattuu huvittamaan ja voi ottaa miehen mukaan. Tuossa tilanteessa lapsiperheessä otetaan joko lapset myös mukaan tai mies jää kotiin lasten kanssa. On niitä eroja ja jokaisella on oikeus valita mitä haluaa.

Minun on vaikea ymmärtää, että jollekin toisen vapaaehtoinen lapsettomuus on niin ihmeellinen asia, ettei ystävyys kestä. Mieluummin haluaisin ainakin oman ystäväpiirini koostuvan erilaisista ihmisistä. Lapsettomia ystäviä on aika vähän, mutta heidän kanssaan on ihanaa, kun saa puhua mistä tahansa muusta kuin lapsista.

[/quote]

3 lapsen äitinä on pakko kertoa, että lasten kanssa EI VOI urheilla ja mennä, kuten ilman lapsia pystyi tekemään. Lapsettomana vietin rauhallisia uintihetkiä, istuin kahden kilometrin uinnin jälkeen rauhassa höyrysaunassa ja mietiskelin maailman menoa. Reissattiin mieheni kanssa kaupungeissa. Kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa olemme kuin liikkuva sirkus. Uimahallikäynnit ovat muuttuneet ihan toisenlaisiksi, matkakohteet...noh, muuttuneet nekin. Vaikka nautin arjesta ja perheestäni, niin ymmärrän todella hyvin naisia jotka ovat päättäneet olla hankimatta lapsia.

[/quote]

Mites mulla on sitten 6 lasta ja pystyn tekemään tuota kaikkea.. Pakkoko niissä lapsissa on kokoajan roikkua? Jätä muksu isän hoitoon ja mene yksin sinne uimahalliin! Oletko pienten lasten kotiäiti joka ei enää "osaa" olla ilman lapsia?

Tottakai elämä muuttuu, mutta ei sen tarvi niin radikaalisti muuttua kuten joillakin tuntuu muuttuvan lasten saannin jälkeen. Niin että KAIKKI tehdään lasten ehdoilla. Jos lapsilla on isä, niin mikä estää häntä hoitamasta? Jos lapsilla isovanhemmat, niin mikä estää heitä hoitamasta?

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 09:30"]

Minua ihmetyttää osa äideistä. Olen 35-vuotias ja lapseton. Lapseton ihan omasta tahdostani. Minulla on puoliso, meillä on työpaikat, koti ja elämä jotenkin muka mallillaan. En ole koskaan halunnut lapsia. En tiedä miksi. Minulta ei vaan ole koskaan puuttunut elämästä mitään. Olen aina kokenut olevat jollain tapaa valmis.
Olen viime vuoden melko suorapuheisesti sanonut, että en halua lapsia. Aikasemmin välttelin aihetta ja selittelin jotenkin "katsoo nyt sitten, kun aika on kypsä". Nyt tyhmempikin tajuaa, että jos kypsää aikaa odottaa, niin pitäs jo toimia. Mutta ne äiti-ihmisten reaktiot. En voi ymmärtää. Kun äiti-ihminen kysyy minulta, koska hankin lapsia ja kun vastaan siihen, että en halua lapsia, se tuntuu olevan jonkinlainen loukkaus. Tai sitten siihen aletaan väittämään vastaan. Että kyllä sitten vanhana kaduttaa. Yksi ystäväni jopa katkaisi minuun välit, koska kerroin että en halua hankkia lapsia. Sanoin, että haluan urheilla, matkustella ja elää ihan kaikessa rauhassa. Ja sitten häneltä tuli ihan kauhea perustelu kuinka näitä kaikkea voi tehdä myös lasten kanssa. Eihän voi. Ja vaikka kuinka yritin selittää, että en vain halua lapsia, että en edes tiedä mikä siihen on syynä niin se väittäminen. En tajua miksi. Ovatko jotkut äidit epävarmoja omista ratkaisuistaan ja siksi hermostuvat, kun kaikki naiset eivät halua lapsia?
Puolisoni miespuoliset ystävät suhtautuvat täysin neutraalisti, kun kerromme, ettemme halua lapsia. Miksi ihmeessä äidit kokevat velvollisuudekseen/oikeudekseen alkaa väittämään lapsiperheen ihanuudesta? En minäkään väitä perheellisille ihmisille, kuinka upeaa lapsettomana eläminen on.

[/quote]

Sinäkin olet kyllä väärässä väittäessäsi, ettei lapsien kanssa voi viettää normaalia elämää, urheilla ja matkustaa. Mutta niin voi ilman lapsiakin ja voi lähteä sinne urheilemaan klo 5 aamulla, jos sattuu huvittamaan ja voi ottaa miehen mukaan. Tuossa tilanteessa lapsiperheessä otetaan joko lapset myös mukaan tai mies jää kotiin lasten kanssa. On niitä eroja ja jokaisella on oikeus valita mitä haluaa.

Minun on vaikea ymmärtää, että jollekin toisen vapaaehtoinen lapsettomuus on niin ihmeellinen asia, ettei ystävyys kestä. Mieluummin haluaisin ainakin oman ystäväpiirini koostuvan erilaisista ihmisistä. Lapsettomia ystäviä on aika vähän, mutta heidän kanssaan on ihanaa, kun saa puhua mistä tahansa muusta kuin lapsista.

[/quote]

3 lapsen äitinä on pakko kertoa, että lasten kanssa EI VOI urheilla ja mennä, kuten ilman lapsia pystyi tekemään. Lapsettomana vietin rauhallisia uintihetkiä, istuin kahden kilometrin uinnin jälkeen rauhassa höyrysaunassa ja mietiskelin maailman menoa. Reissattiin mieheni kanssa kaupungeissa. Kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa olemme kuin liikkuva sirkus. Uimahallikäynnit ovat muuttuneet ihan toisenlaisiksi, matkakohteet...noh, muuttuneet nekin. Vaikka nautin arjesta ja perheestäni, niin ymmärrän todella hyvin naisia jotka ovat päättäneet olla hankimatta lapsia.

[/quote]

Mites mulla on sitten 6 lasta ja pystyn tekemään tuota kaikkea.. Pakkoko niissä lapsissa on kokoajan roikkua? Jätä muksu isän hoitoon ja mene yksin sinne uimahalliin! Oletko pienten lasten kotiäiti joka ei enää "osaa" olla ilman lapsia?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 01:41"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:30"]

Miepuoliset ystävät joilla lapsia, sanovat että olen fiksu ja itsenäinen laumasieluton epäsopulitapaus koska uskallan tai viitsin olla hankkimatta lapsia vain sen takia "koska muutkin naiset (muka) haluaa" ja että vaatii varmaan paljon tänä päivänä ettei lähde mukaan siihen lapsirumbaan johon monet tavallaan joutuu vain "siksi koska muutkin".

Eli aika erilaiset on näin yleisesti ottaen nämä naisten ja miesten kuvat vapaaehtoislapsettomuudesta :D

[/quote]

Miehet yleisesti ottaen tuntuvat arvostavan vela-naisia (toisin kuin äitejä). Koska lasten hankinnassa on usein kyse juuri mainitsemastasi yleisestä oletuksesta (kaikkien pitää, niin myös minunkin), niin luonnollisena seurauksena enemmän tai vähemmän vastentahtoisia isiä on paljon. Ei ole täysin heidän juttu. Siksi he ihailevat nimenomaan vapaaehtoisesti lapsettomia naisia. Eikä pelkästään lapsettoman elämän takia, vaan myös koska elämä ei mene lapsettomuudesta kitisemiseen, toisin kuin tahdottomasti lapsettomilla naisilla.

[/quote]

Oho. Itse taas koen, että saadessani lapsen 27-vuotiaana korkeastikoulutettuna urasuuntautuneena rikoin oletuksia. Ehkä ollaan vaan eri piireissä.

Olen vapaa-ehtoisesti lapseton, ja kaikki lähimmät naispuoliset ystäväni ovat tällä hetkellä joko vauvakuumeessa tai pienten lasten äitejä. Eivät he mitään pahaa tarkoita, mutta minua käy väsyttämään se, että vakaumustani ei tavallaan muisteta/uskota. Eli että aina kun asia tulee puheeksi (heidän puoleltaan yleensä aina), sitä varmistellaan. Että oletko ihan varma ettet halua lapsia? Montako kertaa se pitää kertoa?! Miehet eivät koskaan kysele haluanko lapsia. Taidan tuntea (hyvin) vain yhden miehen, joka on ilmoittanut ehdottomasti haluavansa lapsia. Muut ovat sanoneet joko "en halua" tai "ihan sama".

Mitä tulee siihen, että voiko lasten kanssa viettää "normaalia" elämää... No, se riippuu tietysti normaalin määritelmästä. Itse uskon, että niitä määritelmiä on niin monta, että mitään normaalia ei ole oikeasti olemassakaan. Jollekin on normaalia se, että herätään joka aamu viimeistään seitsemältä, toisille se, että viikonloppuisin nukutaan yhteen asti päivällä. Ensimmäinen näistä normaaleista soveltuu täydellisesti lasten kanssa elämiseen, toinen normaali äärimmäisen huonosti. Joku tekee töitä 6 tuntia päivässä, joku toinen taas 12 tuntia. Heille itselleen se on normaalia. Joku ei koskaan laita kotona ruokaa, toinen vääntää sämpylätkin itse. Jotkut harrastaa liikuntaa 12 tuntia viikossa, toiset ei koskaan. Jne.

Minulle normaali on mm. sitä, että voin lukea 800-sivuisen kirjan keskeytyksettä alusta loppuun. Olen harrastanut lukemista koko ikäni, ja hoidan sen yleensä aina samalla taktiikalla. Aloitettua kirjaa ei lasketa käsistä, ennenkuin se on luettu loppuun. Kun luen, en kokkaa, en siivoa, eikä minua saa häiritä. Lopetan siksi aikaa, että käyn vessassa tai haen jääkaapista jotain. 800-sivuisen kirjan lukemiseen menee about 12 tuntia, joten sinä päivänä mun lapset olis pahasti heitteillä. Tykkään muutenkin rauhasta ja hiljaisuudesta, ihmisten kanssa oleminen väsyttää. Voin istua tuntikausia paneutuneena omiin hommiini, uhraamatta muille ihmisille ajatustakaan. Lasten kanssa tällainen ei todellakaan onnistuisi, joten minä en voi elää lasten kanssa itseni näköistä elämää. Eikä paljon vakuuta, jos joku äiti sano, että kyllä minäkin voin lukea kirjoja. Asia on paljon monisyisempi. 

Te kaikki. Porukka ajattelee mikrotasolla omien ongelmiensa ja kokemustensa kautta tätä dilemmaa, mutta entäs se makrotaso. Ajatelkaa lisääntymistä jatkuvuutena. Geeniperimänne jatkaa matkaansa ja jalostuu matkallaan suuntaan jos toiseen. Jos joku haluaa oman jatkuvuutensa lopettaa, niin sama se muille. Potentiaalisten isovanhempien ahdistuksen kyllä ymmärrän. Heidän suvustaan tulee pelkkää kasvualustaa muiden suvuille ja heidät on syrjäytetty luonnonvalinnan kannalta.

No niin, nyt kun asia on tuotu esille, voitte jatkaa mitättömissä saavutuksissanne ja mennä fitness (tai mille ikinä) tunnille töiden jälkeen, yrittääksenne näyttää hyvältä (vaikkei sillä mitään suurta merkitystä olekaan) ja saatte elää samaa tarkoituksetonta rottarallia päivästä toiseen.

Olet aivan oikeassa. He eivät todellakaan kestä. He eivät kestä sitä, että ovat itse lähteneet lapsiralliin, eivätkä sitä, että sinä saat elää rauhassa. He ovat keskenjääneitä ihmisiä, jotka eivät pysty iloitsemaan puolestasi, vaan alkavat inttää vastaan. Se on todella typerää. Jokaisen perheellisen pitäisi tajuta, että lapsettoman elämä on todella onnellista, vapaata ja helppoa, ja siitä sietää vain onnitella. On ilmiselvää, että vastaanväittäjät ja perheelliseksi patistelijat ovat vain kateellisia. En voi ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa olla toisen puolesta iloinen.

Onpa hyvä ketju, luin sen kokonaan. Se on aloitettu vuonna 2014, ja huomaa, miten silloinkin ihmiset vielä kirjoittivat asiallisesti eli oikeinkirjoitussääntöjä kunnioittaen ja muutenkin kuin jotain koulutusta saaneet. Samaa ei voi sanoa tämän päivän viesteistä.