Lue keskustelun säännöt.
En halua lapsia. Äidit eivät kestä sitä.
30.01.2014 |
Minua ihmetyttää osa äideistä. Olen 35-vuotias ja lapseton. Lapseton ihan omasta tahdostani. Minulla on puoliso, meillä on työpaikat, koti ja elämä jotenkin muka mallillaan. En ole koskaan halunnut lapsia. En tiedä miksi. Minulta ei vaan ole koskaan puuttunut elämästä mitään. Olen aina kokenut olevat jollain tapaa valmis.
Olen viime vuoden melko suorapuheisesti sanonut, että en halua lapsia. Aikasemmin välttelin aihetta ja selittelin jotenkin "katsoo nyt sitten, kun aika on kypsä". Nyt tyhmempikin tajuaa, että jos kypsää aikaa odottaa, niin pitäs jo toimia. Mutta ne äiti-ihmisten reaktiot. En voi ymmärtää. Kun äiti-ihminen kysyy minulta, koska hankin lapsia ja kun vastaan siihen, että en halua lapsia, se tuntuu olevan jonkinlainen loukkaus. Tai sitten siihen aletaan väittämään vastaan. Että kyllä sitten vanhana kaduttaa. Yksi ystäväni jopa katkaisi minuun välit, koska kerroin että en halua hankkia lapsia. Sanoin, että haluan urheilla, matkustella ja elää ihan kaikessa rauhassa. Ja sitten häneltä tuli ihan kauhea perustelu kuinka näitä kaikkea voi tehdä myös lasten kanssa. Eihän voi. Ja vaikka kuinka yritin selittää, että en vain halua lapsia, että en edes tiedä mikä siihen on syynä niin se väittäminen. En tajua miksi. Ovatko jotkut äidit epävarmoja omista ratkaisuistaan ja siksi hermostuvat, kun kaikki naiset eivät halua lapsia?
Puolisoni miespuoliset ystävät suhtautuvat täysin neutraalisti, kun kerromme, ettemme halua lapsia. Miksi ihmeessä äidit kokevat velvollisuudekseen/oikeudekseen alkaa väittämään lapsiperheen ihanuudesta? En minäkään väitä perheellisille ihmisille, kuinka upeaa lapsettomana eläminen on.
Kommentit (82)
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:05"]
Täällä lapseton nainen ja minulla on kissa, hei vaan! Tosiaan on kiva pitää huolta tuollaisesta pienestä eläimestä, jonka voi sitten halutessaan jättää kuitenkin huoletta kotiin yksin päiväksi. En kuitenkaan koe että kisuni olisi lapsen "korvike" (lapset eivät kehrää ja lämmitä jalkoja eivätkä näytä yhtä kauniilta ja tuoksu yhtä lämpimälle).
[/quote]
Mullakin on kissa. Ja kaksi koiraa. Ja kaksi maakilpikonnaa. Minulla on myös kaksi lasta ja mies. Mahtavaa tää keittöpsykologia :D ihan täysin kritiikittömästi väki päättelee, että lapsettomilla on kissa koska jollekin on pakko osoittaa hellyyttä. Voi jeesus mä sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:28"]
Mua ei voisi kyllä vähempää kiinnostaa haluaako joku muu tehdä lapsia vai ei..
T. "Äiti-ihminen" (olinko ennen lapsen saantia epä äiti-ihminen? Onko myös isä-ihmisiä ja mummo-ihmisiä?)
[/quote]
Ennen lapsen saantia ei ole äiti. On olemassa myös mummoihmisiä, isäihmisiä, täti-ihmisiä, vaimoihmisiä. Ihan yleinen ilmaisu meillä päin.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:05"]
Täällä lapseton nainen ja minulla on kissa, hei vaan! Tosiaan on kiva pitää huolta tuollaisesta pienestä eläimestä, jonka voi sitten halutessaan jättää kuitenkin huoletta kotiin yksin päiväksi. En kuitenkaan koe että kisuni olisi lapsen "korvike" (lapset eivät kehrää ja lämmitä jalkoja eivätkä näytä yhtä kauniilta ja tuoksu yhtä lämpimälle).
[/quote]
Tämä ei ole vittuilua, mutta miksi niin monella vanhallapiialla tai lapsettomalla on kissa tai muita lemmikkejä jotka usein nostetaan vähän jännään asemaan? En tarkoita juuri sinua koska en sinua tunne, mutta lähipiirissäni näitä on joitakin.
Jossain väitettiin että kissan naukuna osuu aivoissa samaan osaan kuin lapsen itku laukaisten hoivavietin. Jos siis omaa hoivavietin. Kaikkihan eivät lapsen itkusta tai kissan maukunasta pidä. Esimerkiksi minä en.
[/quote]
En osaa sanoa. Voisin kuvitella että nämä joiden mielestä kissa on nostettu "jännään asemaan" kyttäävät kuinka lapseton nainen kohtelee lemmikkiään ja vetävät itse omat johtopäätöksensä? Jos joku lapsellinen äiti kohtelisi kissaa samalla tavalla niin olisikin ns. normaalia käytöstä.
Äitini on hyvä esimerkki tästä, sillä naapurin lapseton rouva on hänen mukaansa epätavallisen kiintynyt koiraansa ja äitini mielestä se on sitä kun ei ole lapsia, huokaus. Ehkä hän ajattelee samoin minusta ja kissastani, luultavasti näin.
Eläimet nyt ovat kuitenkin niiiiiin eri asia kuin lapset ja niiden kanssa voi tehdä ihan eri asioita. Tai jättää tekemättä, kuten kissan kanssa :)
Sano ettet halua lapsia ja sitten vain hymyile kohteliaasti ja vaihda aihetta kun puhe kääntyy lapsien tekemiseen.
En ymmärrä äiti- tuttujesi reaktioita, varsinkaan kun sinä ilmeisesti Ihan neutraalisti kerrot kantasi, etkä mitenkään väheksy heidän valintojaan. Mikä oikeus heillä on väheksyä sinun valintaasi?
Olen pahoillani puolestasi, toivottavasti sinulla on mukavempiakin ystäviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 09:44"]
Valitse ystäväpiirisi toisin. Tai no, ilmiesesti itsellösi on tapana laukoa asioita suoraan, niin eivätkö ystäväsi myöskin saa laukoa omia mielipiteitään suoraan ja olla mahdollisesti eri mieltäkin?
"Olen viime vuoden melko suorapuheisesti sanonut, että en halua lapsia."
"Ja sitten häneltä tuli ihan kauhea perustelu kuinka näitä kaikkea voi tehdä myös lasten kanssa."
Minulla on sekä lapsettomia että perheellisiä ystäviä, eikä kenelläkään ole tapana tunkeutua toisten makuuhuone-elämään tai tiedustella minkä verran muut aikovat lisääntyä tai onko peräti kyse kyvytttömydestä, siittiöiden puutteesta vain ihan mahoudesta kun lapsia ei ole. Taio onko tiedon puutetta ehkäisystä, kun lapsia n monta.
[/quote]
olisi eri asia jos ap olisi kieltänyt toisia hankkimasta lapsia. Mutta kun kyse on ap:n omista valinnoista koskien hänen omaa elämäänsä. Jos häneltä on suoraan kysytty, että koska hankit lapsia niin kuinka hänen sitten olisi pitänyt vastata? Jos kerran nyt on varma ettei lapsia halua niin miksei tuollaiseen kysymykseen saisi vastata rehellisesti. Ei ole kenenkään asia alkaa arvostelemaan toisen elämää koskevia valintoja.
Olen samanlaisessa tilanteessa. Minulta ei tosin tivata vauvasuunnitelmista, olen ehkä niin epä-äidillisen oloinen. Ikää on jo kohta neljäkymmentä.
En kaipaa ketään enkä mitään hoivattavaa. Ei siis ole elukoita lapsen korvikkeena. Harrastukset ovat myös sellaiset, ettei lapsilla ole niissä tilaa. En ole esimerkiksi tehnyt teinivuosien jälkeen yhtään sellaista matkaa, johon olisi voinut kuvitella ottavansa lapsia mukaan. Lapsiperheille sopivissa matkoissa ja matkakohteissa ei ole minulle mitään.
Näen kotiäitiyden pahempana vaihtoehtona kuin vaikkapa vankilakeikan (mielummin vankilaan kuin kotiäidiksi, koska vankilassakin voisin toteuttaa itseäni paremmin kuin äitinä). Siksi minusta ei tule äitiä. Palstaa seuraan oppiakseni ymmärtämään äiti-ihmisten erikoisia ajattelutapoja. Ammatissani olen tekemisissä lasten ja nuorten sekä heidän huoltajiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori, tää menee vähän off topic, mutta pakko kommentoida noita kissakeskusteluja :D Meille hankittiin kaks kissaa just siksi, että mulla ois paijattavaa, nyt ku kaikki lapset alkaa olla sylistälähtöiässä, tai siis ne on jo alakoululaisia kaikki. Ja nimenomaan kissoja piti saada, ku ne ei oo samalla tavalla vaativia ku pikkulapset ja koirat, mut elävät kuitenki pitkän elämän. Ei tartte nousta aamulla vessa-avuksi/lenkittämään, mutta ne parhaat puolet pysyy :)
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 18:03"]
Palstaa seuraan oppiakseni ymmärtämään äiti-ihmisten erikoisia ajattelutapoja.
[/quote]
Samassa tilanteessa. Miten olet ratkaissut dilemman:
Kaveriporukasta yksi toisensa jälkeen ryhtyy äidiksi, ja muutoksen huomaa... outoja ja erikoisia todellakin. Ystävyyssuhteet kärsivät tämän takia. Pitääkö ystävinä jatkossa vain lapsettomia, vai teeskennelläkö tms ja pitää äiti-ystävät? Kauhulla odotan jos siskokin lisääntyy, vieraantuuko sitä läheisimmästä sukulaissuhteesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:28"]
Mua ei voisi kyllä vähempää kiinnostaa haluaako joku muu tehdä lapsia vai ei..
T. "Äiti-ihminen" (olinko ennen lapsen saantia epä äiti-ihminen? Onko myös isä-ihmisiä ja mummo-ihmisiä?)
[/quote]
Minä olen koiraihminen :) Lapseni on ihmiskoira :)
Vastaus ap:lle. Koska äidit ovat tyhmiä, ja kyllä, kateellisia. Koska tyhmäähän tuollainen käytös on, suoraan sanoen. Täällähän äidit kilvan vakuuttelevat "en minä vaan ole sellainen, minulle on OK toisten lapsettomuus", mutta irl äitien luonne tulee ilmi. Pohjimmiltaan ovat kateellisia lapsettomille ja se tulee ilmi noilla oman elämäntavan tyrkyttämisillä.
Isien kanssa tulen hyvin toimeen, ja huomaan heidän usein ihailevan meitä. Kumpa itselläkin olisi tuollainen vaimo...
Mutta en koskaan tuo näitä ilmi äitien kanssa, olen se kiva kaveri ja lastensa kummi. Varsinkaan en näytä tietävän miestensä pohjimmiltaan ihailevan lapsetonta elämäntyyliä. siitä olen tarkka.
Sekä miesten mielestä että luonnon kannalta olemme se parempi vaihtoehto. Länsimaisen lisääntyminen on törkein mahdollinen ympäristörikos.
Lapsettomuuden hyvistä puolista puhutaan liian vähän. Rahaa jää omaan käyttöön, voi tehdä mitä haluaa, matkustella ja mennä vapaasti, parisuhde on parempi, voi luoda uraa, ei ole miehen armoilla, elämä on helppoa ja kivaa, mies arvostaa enemmän, voi nauttia elämästä ilman huolen häivää. Lisäksi sanoisin, että vanhana pikemminkin kaduttaa se muksujen vääntäminen, koska odotukset seuran- ja huolenpidosta ovat kovat, ja pettymys sitä suurempi kun niitä ei voisi vähempää kiinnostaa vanhenevat vanhempansa. Itse pidän suhteita yllä laajaan ystäväporukkaan, joka koostuu eri-ikäisistä ihmisisistä, mukaanlukien ne kummilapset.
Ihan tarkoituksella vanhuutta ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikut ehkä oudoissa piireissä. Minulla on 4 lasta, olen AINA halunnut lapsia. Jos joku ilmottaa minulle, että ei halua lapsia, niin se on minulle yhdentekevää. Jokainen valitkoot itse. Mielummin noin, kun, että tekee väkisin lapsia ja sitten ei yhtään viihdy äidin roolissa.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 22:08"]
Vastaus ap:lle. Koska äidit ovat tyhmiä, ja kyllä, kateellisia. Koska tyhmäähän tuollainen käytös on, suoraan sanoen. Täällähän äidit kilvan vakuuttelevat "en minä vaan ole sellainen, minulle on OK toisten lapsettomuus", mutta irl äitien luonne tulee ilmi. Pohjimmiltaan ovat kateellisia lapsettomille ja se tulee ilmi noilla oman elämäntavan tyrkyttämisillä.
Isien kanssa tulen hyvin toimeen, ja huomaan heidän usein ihailevan meitä. Kumpa itselläkin olisi tuollainen vaimo...
Mutta en koskaan tuo näitä ilmi äitien kanssa, olen se kiva kaveri ja lastensa kummi. Varsinkaan en näytä tietävän miestensä pohjimmiltaan ihailevan lapsetonta elämäntyyliä. siitä olen tarkka.
Sekä miesten mielestä että luonnon kannalta olemme se parempi vaihtoehto. Länsimaisen lisääntyminen on törkein mahdollinen ympäristörikos.
Lapsettomuuden hyvistä puolista puhutaan liian vähän. Rahaa jää omaan käyttöön, voi tehdä mitä haluaa, matkustella ja mennä vapaasti, parisuhde on parempi, voi luoda uraa, ei ole miehen armoilla, elämä on helppoa ja kivaa, mies arvostaa enemmän, voi nauttia elämästä ilman huolen häivää. Lisäksi sanoisin, että vanhana pikemminkin kaduttaa se muksujen vääntäminen, koska odotukset seuran- ja huolenpidosta ovat kovat, ja pettymys sitä suurempi kun niitä ei voisi vähempää kiinnostaa vanhenevat vanhempansa. Itse pidän suhteita yllä laajaan ystäväporukkaan, joka koostuu eri-ikäisistä ihmisisistä, mukaanlukien ne kummilapset.
Ihan tarkoituksella vanhuutta ajatellen.
[/quote]
Olen vela, mutta en allekirjoita näitä ajatuksia lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän lasten kanssa voi matkustella ja urheilla. Jos joku tulisi mulle pokkana väittämään, että näin ei ole, niin tottakai väittäisin vastaan! Jos tuo on tyylisi esittää asia, niin en yhtään ihmettele että tulee yhteentörmäyksiä. Luulenpa, että oikeasti muita ei ihan niin paljon kiinnosta sinun valintasi.
Höps, höps! Minä kolmen lapsen työssäkäyvä äiti olen kyllä ihan liian työllistetty, että edes huomaisin jonkun toisen naisen lapsettomuutta, ellei hän itse siitä kerro tai siis halustaan lapsettomuuteen.
Ainoastaan yhden lapsettoman naisen olen huomannut. Hän on yli 40-v ja valittaa aina jostain, milloin hän on väsynyt, milloin masentunut, milloin on parisuhteessa ongelmia. Viimeksi hän valitti, että hänellä ei ole elämässään mitään, hän vain käy töissä ja harrastaa joka ilta liikuntaa. Elämä on hänen mielestään tässä iässä ohi, kuolemaa kohti vaan kuljetaan. En tiedä miten hän jaksaa aina valittaa, vaikuttaa kestomasennukselta. Ja aina kun hän valittaa, hän sanoo huokaisten lopuksi: "onneksi ei sentään ole kakaroita". No hänen kohdallaan se varmasti on onneksi.
ei mua (kolme lasta) kiinnosta onko kaverilla lapsia vai ei. tykkään omista lapsista ja parista muusta, mutta pääosin muiden lapset on rasittavia.
jos oon yksin liikkeellä, bussissa meen kauas lapsista ja kirjastossakin hakeudun lukemaan jonnekin lukusoppiin..
Allekirjoitan ap:n täysin. Miestä ei tosin kyllä ole, mutta lapsia en ole halunnut kenenkään kumppaninkaan kanssa.
Oma äitini on kuitenkin se henkilö, joka syyllistää minua eniten. Olen jollain tavalla pettänyt hänet, kun en halua lasta enkä ole sitä hankkimassa. Tuntuu vain kurjalta, että äidin rakkaus ei olekaan pyyteetöntä tuossa suhteessa - minun pitäisi tuottaa lapsenlapsia ollakseni täydellinen tytär. Ei auta, vaikka kuinka kerron olevani tyytyväinen elämääni, äitini mielestä se on kuitenkin yksinäistä ja surullista ja kiellän totuuden..
Kai jotenkiin aivot surkastuvat joillakin kun tulee lapsia, en ymmärrä, itsellä kaksi mutta tottakai on ok olla tekemättä lapsia, useimpien kannattaisi miettiä monta kertaa.
Mulla on itselläni kolme lasta, mutta myös monta hyvää ystävää, jotka ovat lapsettomia. En edes tiedä, ovatko tarkoituksella vai tahattomasti. En ikinä kehtaisi kysyä edes läheiseltä ystävältä, miksei hänellä ole lapsia! Minulle se on ihan sama, ovatko ihmiset ympärilläni perheellisiä vai ei. Ei vaikuta minun elämääni. :)
Mutta off topicina sen haluan sanoa, että kyllä minä ainakin ehdin urheilla päivittäin (kuntosalilla, lenkillä, joogassa...), vaikka olenkin kolmen suht pienen äiti. Mutta en tätä tietenkään sillä sano, että se olisi jotain suostuttelua lastenhankintaan, ihan faktana vain. :) Kukin saa tehdä han niinkuin itse haluaa. Ihmettelen aina näitä "äidit painostavat lapsettomia"-ketjuja, koska itse en kyllä tunne ketään, jonka olisin koskaan kuullut kommentoivan arvostelevasti tai mitenkään muutenkaan toisen lapsia tai lapsettomuutta. Omituisen töksäytteleviä ystäviä teillä muilla...
En lukenut noita muita viestejä, mutta ehkä sun ei hirveästi kannattaisi alkaa perustelemaan asiaa. Toteat vaan, että et halua lapsia ja piste, niin et jätä vastaväittelle mitään sijaa. Ymmärrän, että kaikki eivät halua lapsia (en itsekään ollut siitä aluksi varma), mutta jos joku alkaisi minulle selittää, ettei halua lapsia, koska silloin ei voi käydä enää ravintolassa syömässä niin usein, niin toki vastaisin, että ei se noin ole, eikä sen vuoksi kannata jättää lapsia hankkimatta. Perusteluksi riittää ihan se, ettet halua lapsia :)