Kuinka monta vapaaehtosesti lapsetonta on ystävissäsi?

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 05:59"]

Millaisella ihmisellä ei ole yhtään vapaaehtosesti lapsetonta ystävää? Epäsosiaalisella ja/tai ammatillisesti koulutetulla.

[/quote]

Ei vaan sellaisella akateemisella, joka luuli hakeutuvansa muitten onnellisten yksineläjien ja vapaaehtoisesti lapsettomien seuraan, mutta tajusi tehneensä virhearvion.

Minä olen siis itse vapaaehtoisesti lapseton. Olen jotenkin vain lapsesta asti tiennyt, etten halua parisuhdetta enkä perhettä. Tai siis pikemminkin, että haluan elää elämäni itsenäisesti, en noita asioita vältellen vaan muuta tavoitellen.

Tietysti kuten ihmiset yleensä, olen sitten hakeutunut ja ystävystynyt kaltaisekseni kokemieni ihmisten kanssa. Olikin aika yllätys, kun nämä ujohkot, ei baareissa kiertelevät, ei yhtään seurustelusuhdetta -ihmiset sitten kaikki yliopistosta valmistumisvaiheessa vuorollaan loggasivat itsensä jonnekin nettitreffipalstalle ja hankkivat sen ainoan vakavan poikaystävänsä, josta kohta tuli aviomies ja parin mukelon isä. Siis ihan oikeasti suunnitelmallisesti ja toinen toisistaan mallia ottaen. En vieläkään oikein ymmärrä, mitä tapahtui.

Ihan mukavahan näitä on edelleen muuten tavata (silloin kun lapsiltaan ehtivät) ja lapsistakin suurin osa on ihan mukavia (pari todella hankalaa ja vanhempiensa elämää rajoittavaa rääkyjääkin kyllä on). Mutta pieni haikeus kyllä on, kun olisin halunnut itselleni edes yhden ystävän, joka katselee elämää vähän samasta näkökulmasta kuin minä. Kun onhan niitä muitakin vapaaehtoisesti lapsettomia ja parisuhteettomiakin kuitenkin olemassa.

Sukulaiset tuntuvat lisääntyvän villisti, kaverit eivät juuri ollenkaan.

Ei ystäviä, kun ei ole ystäviä muutenkaan, mutta miehen sisko on. Hän on ihan täyspäinen verrattuna näihin "vihaan kaikkia lapsia, kaikki mammat on kauheita vamppeja jotka ovat huijanneet miehensä lapsentekoon" -huutelijoihin, joita netti on täynnä. 

Mulla on kaks lasta, ja suurin osa mun kavereista on lapsettomia (ei siis välttämättä loppuikää kun ollaa kolmekymppisiä, mut ainakin vielä) ja lapsettomien kanssa on tuhat kertaa kivempaa! Monet äideiksi tulleet kun jauhavat niistä mukuloistaan 24/7, ja mua ei toisten lapset vaan kiinnosta. Omistani saan jauhaa vanhemmilleni ja miehelleni ihan tarpeeksi, enkä rasita kavereitani kertomalla kuinka hienosti pentti-maija tänään söi salaattinsa. Huoh.

Minulla on aika monta tuttua, siis pariskuntaa, jotka ovat lapsettomia. Heistä kukaan ei ole mikään lastenvihaaja, vaan ovat syystä tai toisesta ovat päättäneet, etteivät hanki lapsia. Itse olen myös sellainen.

Kymmeniä! Oikeastaan vain muutamia poikkeuksia joilla on lapsia. Ja puhun siis 25-35 vuotiaista. :)

Itseni lisäksi tiedän kaksi vapaaehtoislapsetonta pariskuntaa (minun miehelläni on lapsia). Ikää meillä "veloilla" on +/- 40v. Itse tiesin jo 16-vuotiaana etten halua omia lapsia. Olen sen myös kertonut aina heti seurustelun alussa enkä olisi nykyisen mieheni kanssa jos olisimme olleet asiasta eri mieltä. Entisillä avomiehilläni (2kpl) on nykyään lapsia, joten ei tainnut mennä kaaliin kummallekaan että olen tosissani kun jaksoivat kuitenkin 6-7v kanssani olla. Tai sitten heille asialla ei ollut väliä ja antoivat naisen päättää uudessakin suhteessa. Lapsiasia ei ollut syy eroon kummallakaan kerralla, ne tapahtuivat alle 30-vuotiaana.

Ystäväpariskunnissa asiaa on kypsytelty pitkään eivätkä vain ole keksineet yhtään hyvää syytä lasten haluamiseen.

Suurin osa ystävistäni on perheellisiä tai vastentahtoisesti lapsettomia.