Mulla on ollut tällänen elämä.

Kun synnyin niin isäni oli jo silloin alkoholisti. Hän ryyppäsi kaikki viikonloput. Äiti kävi ahkerasti töissä ja loi uraa. Isä hakkas äitiä ja isompia sisaruksiani, mutta ei mua koska olin niin pieni. Äiti ja isä erosi kun olin 4 vuotta. Äidille oli ura niin tärkeä, että päätettiin että jään isäni luokse asumaan.

Isommat sisarukset muuttivat eri paikkakunnille opiskelemaan. Minä asuin yksin isän kanssa. Isä oli joka päivä kännissä, huumeissaan, tai lääkkeissään. Meillä oli aina kämppä täynnä jotain ihme huumeporukkaa. Yritin käydä eskarissa ja sitten myöhemmin koulussa.

Koulussa kaikki meni aluks hyvin. Tykkäsin mennä sinne, koska sielä oli kavereita ja lämmintä ruokaa. Söin mahan aina ihan täyteen koska tiesin, että kotona ei ole kuitenkaan mitään syömistä.

Isä saatto välillä nukkua monta päivää putkeen kun oli vetäny unilääkkeitä. Itse osasin tehdä mikrossa puuroa ja suihkun lattialla pesin vaatteitani. Meillä oli välillä puukkotappeluita ja poliisit kävi meillä tosi usein, kun naapurit oli valittanut metelistä. Musiikki soi yöllä niin kovaa, etten pystynyt nukkumaan. Isän kaverit hiipi yöllä mun huoneeseen ja käytti seksuaalisesti hyväksi mua. Isä yritti usein itsemurhaa.. se veti pään täyteen lääkkeitä ja makas vessan lattialla. Minä osasin onneks soittaa puhelimella hätänumeroon.

Mä en kertonut ikinä kenellekkään mitä kotona tapahtu. Viikonloput olin äitini luona.

Kun täytin 11 vuotta, niin joku oli ilmeisesti huomannut että mulla ei ole kotona kaikki hyvin. Meille tuli nimittäin lastensuojelusta työntekiät kotiin ja ilmoitti, että nyt pitää pakata reppu, ja mennä äidin luokse. Sinne menin ja sinne jäin asumaan.

Sitten aloin olla jo teini-ikäinen. Aloin ryypätä ja polttaa tupakkaa. Jäin luokalleni. Mulla oli väkivaltainen poikaystävä, joka hakkas ja petti mua. Äiti ei ollut ikinä kotona. Hän oli joko töissä tai uuden miehensä luona.

Isä osti mulle aina viinaa, kun kävin sielä. Sitten jäin jo toisen kerran luokalleni. Eihän ne voinu mua päästää luokalta, kun en ikinä ollut koulussa.. poissaoloja oli enemmän kun paikalla oloja.

Erosin siitä mun poikaystävästä. Sitten mun sisko kuoli äkillisesti. Pari kuukautta eteenpäin niin mun rakas mummi kuoli. Sitten mun koira jouduttiin lopettamaan, mutta se ei tässävaiheessa tuntunut enää missään.

Sit olin aika palasina ja aloin juoda lisää. Tulin raskaaks vahingossa yhden illan panolle. Äiti pakotti mut tekemään abortin, koska olin alaikäinen.

Sit sairastuin pahasti, ja ja jouduin olemaan paljon sairaalassa. Lopetin juomisen ja polttamisen kokonaan. Aloin elää terveellisesti. Kerrankin alkoi tuntumaan että kaikki olis hyvin. Kunnes mua 10 vuotta vanhempi mies raiskasi mut.

Sitten tapasin nykyisen aviomieheni. Rakastuin ja muutin hänen kanssa asumaan. Yritettiin pitkään lasta ja useiden keskenmenojen jälkeen onnistuttiin. Nyt ollaan asuttu jo 5 vuotta yhdessä. Meillä on 2 vuotias tyttö. Isäni kuoli vuosi sitten. Nyt rakastan elämääni. En ole koskaan ollut näin onnellinen. Toivon, että mun vastoinkäymiset olis nyt loppunut tähän ja saisin vaan nauttia tästä ihanasta arjesta rakkaan perheeni kanssa. Niin ja me ollaan mieheni kanssa täysin absolutisteja. Viinaan en koske enää ikinä.. siitä ei ole muuta kun harmia.

Ja nyt jos joku ihmettelee, miten uskalsin näin yksityiskohtaisesti kertoa kaiken, niin voin vannoa että ei mua kukaan tunnista. Koska en ole näistä asioista ikinä kenellekkään kertonut. Paitsi nyt teille.