Lue keskustelun säännöt.
Mulla on ollut tällänen elämä.
29.01.2014 |
Kun synnyin niin isäni oli jo silloin alkoholisti. Hän ryyppäsi kaikki viikonloput. Äiti kävi ahkerasti töissä ja loi uraa. Isä hakkas äitiä ja isompia sisaruksiani, mutta ei mua koska olin niin pieni. Äiti ja isä erosi kun olin 4 vuotta. Äidille oli ura niin tärkeä, että päätettiin että jään isäni luokse asumaan.
Isommat sisarukset muuttivat eri paikkakunnille opiskelemaan. Minä asuin yksin isän kanssa. Isä oli joka päivä kännissä, huumeissaan, tai lääkkeissään. Meillä oli aina kämppä täynnä jotain ihme huumeporukkaa. Yritin käydä eskarissa ja sitten myöhemmin koulussa.
Koulussa kaikki meni aluks hyvin. Tykkäsin mennä sinne, koska sielä oli kavereita ja lämmintä ruokaa. Söin mahan aina ihan täyteen koska tiesin, että kotona ei ole kuitenkaan mitään syömistä.
Isä saatto välillä nukkua monta päivää putkeen kun oli vetäny unilääkkeitä. Itse osasin tehdä mikrossa puuroa ja suihkun lattialla pesin vaatteitani. Meillä oli välillä puukkotappeluita ja poliisit kävi meillä tosi usein, kun naapurit oli valittanut metelistä. Musiikki soi yöllä niin kovaa, etten pystynyt nukkumaan. Isän kaverit hiipi yöllä mun huoneeseen ja käytti seksuaalisesti hyväksi mua. Isä yritti usein itsemurhaa.. se veti pään täyteen lääkkeitä ja makas vessan lattialla. Minä osasin onneks soittaa puhelimella hätänumeroon.
Mä en kertonut ikinä kenellekkään mitä kotona tapahtu. Viikonloput olin äitini luona.
Kun täytin 11 vuotta, niin joku oli ilmeisesti huomannut että mulla ei ole kotona kaikki hyvin. Meille tuli nimittäin lastensuojelusta työntekiät kotiin ja ilmoitti, että nyt pitää pakata reppu, ja mennä äidin luokse. Sinne menin ja sinne jäin asumaan.
Sitten aloin olla jo teini-ikäinen. Aloin ryypätä ja polttaa tupakkaa. Jäin luokalleni. Mulla oli väkivaltainen poikaystävä, joka hakkas ja petti mua. Äiti ei ollut ikinä kotona. Hän oli joko töissä tai uuden miehensä luona.
Isä osti mulle aina viinaa, kun kävin sielä. Sitten jäin jo toisen kerran luokalleni. Eihän ne voinu mua päästää luokalta, kun en ikinä ollut koulussa.. poissaoloja oli enemmän kun paikalla oloja.
Erosin siitä mun poikaystävästä. Sitten mun sisko kuoli äkillisesti. Pari kuukautta eteenpäin niin mun rakas mummi kuoli. Sitten mun koira jouduttiin lopettamaan, mutta se ei tässävaiheessa tuntunut enää missään.
Sit olin aika palasina ja aloin juoda lisää. Tulin raskaaks vahingossa yhden illan panolle. Äiti pakotti mut tekemään abortin, koska olin alaikäinen.
Sit sairastuin pahasti, ja ja jouduin olemaan paljon sairaalassa. Lopetin juomisen ja polttamisen kokonaan. Aloin elää terveellisesti. Kerrankin alkoi tuntumaan että kaikki olis hyvin. Kunnes mua 10 vuotta vanhempi mies raiskasi mut.
Sitten tapasin nykyisen aviomieheni. Rakastuin ja muutin hänen kanssa asumaan. Yritettiin pitkään lasta ja useiden keskenmenojen jälkeen onnistuttiin. Nyt ollaan asuttu jo 5 vuotta yhdessä. Meillä on 2 vuotias tyttö. Isäni kuoli vuosi sitten. Nyt rakastan elämääni. En ole koskaan ollut näin onnellinen. Toivon, että mun vastoinkäymiset olis nyt loppunut tähän ja saisin vaan nauttia tästä ihanasta arjesta rakkaan perheeni kanssa. Niin ja me ollaan mieheni kanssa täysin absolutisteja. Viinaan en koske enää ikinä.. siitä ei ole muuta kun harmia.
Ja nyt jos joku ihmettelee, miten uskalsin näin yksityiskohtaisesti kertoa kaiken, niin voin vannoa että ei mua kukaan tunnista. Koska en ole näistä asioista ikinä kenellekkään kertonut. Paitsi nyt teille.
Kommentit (46)
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää sylintäydeltä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sua! Aivan kamala lapsuus sulla ollut ja on todella hienoa, että olet sieltä noussut ja nyt elät onnellista elämää! Toivottavasti pysyt loppuelämäsi onnellisena, sua rakastetaan maailman eniten ja sun lapsillakin on hyvä olla.
olet todellinen selviytyjä ja tarinasi antaa toivoa muillekin, joilla on kova kohtalo. Onnea! Tällä kertaa se on pysyvää, mulla on sellainen tutina!
Myös minun elämäni olisi voinut mennä noin, mutta onneksi äitini ei harkinnutkaan jättää minua alkoholistin armoille, ja minulla ei ollut sisaruksia vielä siinä vaiheessa.
Olen todella pahoillani että elämäsi on ollut tuollaista jatkuvaa kärsimystä, ja olen erittäin iloinen että olet saanut nyt itsellesi hyvän elänmän, toivon sinulle vain pelkkää hyvää loppuelämäsi ajaksi.
Olet vahva ihminen ja kunnioitan sitä, sinä osaat nyt arvostaa normaalia tasaista elämää, ja se onkin parasta mitä on, et varmaankaan tarvitse laskuvarjohyppyjä tunteaksesi olevasi elossa :)
Tuntui ihanalta lukea kuinka olet selviytynyt. Osaat varmasti nauttia nykyisestä elämästä. Niin paljon saa lukea elämäntarinoita joissa on jääty katkerana katsomaan taaksepäin ja syyttelemään vanhempia kohtalostaan. Jolloin oma elämä on jäänyt elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinasi on hyvä esimerkki siitä, että vaikeistakin asioista voi selviytyä. Entinen elämä on takana, nauti nykyisestä ja elä onnellisena perheesi kanssa. Olet vahva ihminen!
Kiitos kun kerroit...vaikuttava tarina! Minun vaimolla on vähän samanlainen lasti repussaan, tosin ilman noita seksuaalisia hyväksikäyttöjä.
Nauti että olet päässyt irti kaikesta pahasta menneisyydessäsi (vai vieläkö ne kaivelee alitajunnassa) , tosi hienoa että sulla menee näin hyvin nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mun mielestä tää oli tulevan kirjailijan hyvä provo. Loppukin oli juuri sellainen. Paras provo av:lla.
Oli provo tai ei, näitä tarinoita kyllä riittää Suomessakin. Pumpulissa kasvaneen av-mamman on ehkä vaikea sitä tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin toivoisin, että tämä on provo. Mutta ei tuo tarina niin tavaton ole, etteikö tuo totta voisi olla, niin uskomattomalta kuin se joistakin tuntuukin.
Tsemppiä ja onnittelut, että olet löytänyt rakastavan miehen. Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea todella sinulle ja perheellesi ja ihania tulevaisuuden vuosia!
Kiva kuulla, että sulla menee nykyään noin hyvin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet selviytynyt todella hienosti. Sinusta on tullut tosi vahva ihminen. Onnea jatkossakin!
Ja minä just valitin miehelleni, etten jaksa nousta ylös 2000 euron sohvalta 600 euron villaviltin alta hakemaan kaukosäädintä, joka on mummoltani perityn arvokkaan piirongin päällä.
Oletko AP opiskellut itsellesi jonkun ammatin? Kävitkö töissä ennen kuin tapasitte miehesi kanssa? Onko parisuhteesi nyt tasapainoinen (ei väkivaltaa/viinaa jne)? Onko tulevaisuuden toiveita?
Joo olen opiskellut ammatin itselleni. Ammattikoulun kävin, sen enempään musta ei ollu kun peruskoulu meni niin penkin alle. Koulun jälkeen tulinkin sit raskaaksi ja olen tosiaan kotona hoitanut lastani. Keväällä alan etsiä töitä, ja siitä olenkin enemmänkin kuin innoissani! Opiskelin itselleni just sellasen ammatin, että tiedän tykkääväni tehdä töitä sillä alalla. Ja me ei miehen kanssa kumpikaan hyväksytä minkäänlaista väkivaltaa. Ja aikaisemmin mainitsinkin jo että absolutisteja ollaan kummatkin. Mieheni kävi juuri yliopiston loppuu ja on muutenkin oikein järkevä ja paras mies mulle :) On meillä tulevaisuuden haaveita! Ainakin rakennetaan oma talo ja tehdään toinen lapsi.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:56"]Joo olen opiskellut ammatin itselleni. Ammattikoulun kävin, sen enempään musta ei ollu kun peruskoulu meni niin penkin alle. Koulun jälkeen tulinkin sit raskaaksi ja olen tosiaan kotona hoitanut lastani. Keväällä alan etsiä töitä, ja siitä olenkin enemmänkin kuin innoissani! Opiskelin itselleni just sellasen ammatin, että tiedän tykkääväni tehdä töitä sillä alalla. Ja me ei miehen kanssa kumpikaan hyväksytä minkäänlaista väkivaltaa. Ja aikaisemmin mainitsinkin jo että absolutisteja ollaan kummatkin. Mieheni kävi juuri yliopiston loppuu ja on muutenkin oikein järkevä ja paras mies mulle :) On meillä tulevaisuuden haaveita! Ainakin rakennetaan oma talo ja tehdään toinen lapsi.
[/quote] -AP
Ihana kuulla, että asiat on nyt hyvin! Täältä Porista kovasti sulle toivotaan onnea jatkossakin ja ollaan onnellisia puolestasi:)
Kiitos, että kerroit. Voimia sinulle tästä eteenpäin!