Lue keskustelun säännöt.
Mulla on ollut tällänen elämä.
29.01.2014 |
Kun synnyin niin isäni oli jo silloin alkoholisti. Hän ryyppäsi kaikki viikonloput. Äiti kävi ahkerasti töissä ja loi uraa. Isä hakkas äitiä ja isompia sisaruksiani, mutta ei mua koska olin niin pieni. Äiti ja isä erosi kun olin 4 vuotta. Äidille oli ura niin tärkeä, että päätettiin että jään isäni luokse asumaan.
Isommat sisarukset muuttivat eri paikkakunnille opiskelemaan. Minä asuin yksin isän kanssa. Isä oli joka päivä kännissä, huumeissaan, tai lääkkeissään. Meillä oli aina kämppä täynnä jotain ihme huumeporukkaa. Yritin käydä eskarissa ja sitten myöhemmin koulussa.
Koulussa kaikki meni aluks hyvin. Tykkäsin mennä sinne, koska sielä oli kavereita ja lämmintä ruokaa. Söin mahan aina ihan täyteen koska tiesin, että kotona ei ole kuitenkaan mitään syömistä.
Isä saatto välillä nukkua monta päivää putkeen kun oli vetäny unilääkkeitä. Itse osasin tehdä mikrossa puuroa ja suihkun lattialla pesin vaatteitani. Meillä oli välillä puukkotappeluita ja poliisit kävi meillä tosi usein, kun naapurit oli valittanut metelistä. Musiikki soi yöllä niin kovaa, etten pystynyt nukkumaan. Isän kaverit hiipi yöllä mun huoneeseen ja käytti seksuaalisesti hyväksi mua. Isä yritti usein itsemurhaa.. se veti pään täyteen lääkkeitä ja makas vessan lattialla. Minä osasin onneks soittaa puhelimella hätänumeroon.
Mä en kertonut ikinä kenellekkään mitä kotona tapahtu. Viikonloput olin äitini luona.
Kun täytin 11 vuotta, niin joku oli ilmeisesti huomannut että mulla ei ole kotona kaikki hyvin. Meille tuli nimittäin lastensuojelusta työntekiät kotiin ja ilmoitti, että nyt pitää pakata reppu, ja mennä äidin luokse. Sinne menin ja sinne jäin asumaan.
Sitten aloin olla jo teini-ikäinen. Aloin ryypätä ja polttaa tupakkaa. Jäin luokalleni. Mulla oli väkivaltainen poikaystävä, joka hakkas ja petti mua. Äiti ei ollut ikinä kotona. Hän oli joko töissä tai uuden miehensä luona.
Isä osti mulle aina viinaa, kun kävin sielä. Sitten jäin jo toisen kerran luokalleni. Eihän ne voinu mua päästää luokalta, kun en ikinä ollut koulussa.. poissaoloja oli enemmän kun paikalla oloja.
Erosin siitä mun poikaystävästä. Sitten mun sisko kuoli äkillisesti. Pari kuukautta eteenpäin niin mun rakas mummi kuoli. Sitten mun koira jouduttiin lopettamaan, mutta se ei tässävaiheessa tuntunut enää missään.
Sit olin aika palasina ja aloin juoda lisää. Tulin raskaaks vahingossa yhden illan panolle. Äiti pakotti mut tekemään abortin, koska olin alaikäinen.
Sit sairastuin pahasti, ja ja jouduin olemaan paljon sairaalassa. Lopetin juomisen ja polttamisen kokonaan. Aloin elää terveellisesti. Kerrankin alkoi tuntumaan että kaikki olis hyvin. Kunnes mua 10 vuotta vanhempi mies raiskasi mut.
Sitten tapasin nykyisen aviomieheni. Rakastuin ja muutin hänen kanssa asumaan. Yritettiin pitkään lasta ja useiden keskenmenojen jälkeen onnistuttiin. Nyt ollaan asuttu jo 5 vuotta yhdessä. Meillä on 2 vuotias tyttö. Isäni kuoli vuosi sitten. Nyt rakastan elämääni. En ole koskaan ollut näin onnellinen. Toivon, että mun vastoinkäymiset olis nyt loppunut tähän ja saisin vaan nauttia tästä ihanasta arjesta rakkaan perheeni kanssa. Niin ja me ollaan mieheni kanssa täysin absolutisteja. Viinaan en koske enää ikinä.. siitä ei ole muuta kun harmia.
Ja nyt jos joku ihmettelee, miten uskalsin näin yksityiskohtaisesti kertoa kaiken, niin voin vannoa että ei mua kukaan tunnista. Koska en ole näistä asioista ikinä kenellekkään kertonut. Paitsi nyt teille.
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:56"]
Joo olen opiskellut ammatin itselleni. Ammattikoulun kävin, sen enempään musta ei ollu kun peruskoulu meni niin penkin alle. Koulun jälkeen tulinkin sit raskaaksi ja olen tosiaan kotona hoitanut lastani. Keväällä alan etsiä töitä, ja siitä olenkin enemmänkin kuin innoissani! Opiskelin itselleni just sellasen ammatin, että tiedän tykkääväni tehdä töitä sillä alalla. Ja me ei miehen kanssa kumpikaan hyväksytä minkäänlaista väkivaltaa. Ja aikaisemmin mainitsinkin jo että absolutisteja ollaan kummatkin. Mieheni kävi juuri yliopiston loppuu ja on muutenkin oikein järkevä ja paras mies mulle :) On meillä tulevaisuuden haaveita! Ainakin rakennetaan oma talo ja tehdään toinen lapsi.
[/quote]
"Mieheni kävi juuri yliopiston loppuunn..." Hehhe, noinko hän asian sulle ilmaisi.
"Rakas, kävin juuri yliopiston loppuun, katso, tässä mun todistus, eik oo hyvä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarina oli nyyh, nyyh. Oliko kiva höynäyttää herkkäuskoisia?
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 18:55"][quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:56"]
Joo olen opiskellut ammatin itselleni. Ammattikoulun kävin, sen enempään musta ei ollu kun peruskoulu meni niin penkin alle. Koulun jälkeen tulinkin sit raskaaksi ja olen tosiaan kotona hoitanut lastani. Keväällä alan etsiä töitä, ja siitä olenkin enemmänkin kuin innoissani! Opiskelin itselleni just sellasen ammatin, että tiedän tykkääväni tehdä töitä sillä alalla. Ja me ei miehen kanssa kumpikaan hyväksytä minkäänlaista väkivaltaa. Ja aikaisemmin mainitsinkin jo että absolutisteja ollaan kummatkin. Mieheni kävi juuri yliopiston loppuu ja on muutenkin oikein järkevä ja paras mies mulle :) On meillä tulevaisuuden haaveita! Ainakin rakennetaan oma talo ja tehdään toinen lapsi.
[/quote]
"Mieheni kävi juuri yliopiston loppuunn..." Hehhe, noinko hän asian sulle ilmaisi.
"Rakas, kävin juuri yliopiston loppuun, katso, tässä mun todistus, eik oo hyvä."
[/quote]
??
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 18:55"][quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:56"]
Joo olen opiskellut ammatin itselleni. Ammattikoulun kävin, sen enempään musta ei ollu kun peruskoulu meni niin penkin alle. Koulun jälkeen tulinkin sit raskaaksi ja olen tosiaan kotona hoitanut lastani. Keväällä alan etsiä töitä, ja siitä olenkin enemmänkin kuin innoissani! Opiskelin itselleni just sellasen ammatin, että tiedän tykkääväni tehdä töitä sillä alalla. Ja me ei miehen kanssa kumpikaan hyväksytä minkäänlaista väkivaltaa. Ja aikaisemmin mainitsinkin jo että absolutisteja ollaan kummatkin. Mieheni kävi juuri yliopiston loppuu ja on muutenkin oikein järkevä ja paras mies mulle :) On meillä tulevaisuuden haaveita! Ainakin rakennetaan oma talo ja tehdään toinen lapsi.
[/quote]
"Mieheni kävi juuri yliopiston loppuunn..." Hehhe, noinko hän asian sulle ilmaisi.
"Rakas, kävin juuri yliopiston loppuun, katso, tässä mun todistus, eik oo hyvä."
[/quote]
??
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:02"]Tarina oli nyyh, nyyh. Oliko kiva höynäyttää herkkäuskoisia?
[/quote]
Olis pitäny varmaa jättää kirjottamatta, kun täälä näitä ilkeilijöitäkin näköjän piisaa. En ole ketään höynäyttänyt.. ei kuulu mun tapoihin.-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:02"]Tarina oli nyyh, nyyh. Oliko kiva höynäyttää herkkäuskoisia?
[/quote]
Olis pitäny varmaa jättää kirjottamatta, kun täälä näitä ilkeilijöitäkin näköjän piisaa. En ole ketään höynäyttänyt.. ei kuulu mun tapoihin.-AP
Jotkut näistä kommenteista kyllä kertoo tän sivuston tason... mut hyvä ap! Tsemppiä jatkoon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 22:45"]
Voi kiitos kaikille kivoista kommenteista! Ja kyllä vain osaan nauttia elämästäni nyt täysillä jokaikinen päivä. Mulla on niin monta syytä olla onnellinen, että ihan helposti mua ei saa huonolle tuulelle. Ja lapselleni aion antaa parhaan mahdollisen lapsuuden. Tiedättekös, oon jotenkin niin iloinen että mä meinaan oikeen pakahtua. Ja sulle joka kyselit, että vaivaako asiat mua vielä, niin vastaus on että eipä ne pahemmin vaivaa. En aijo jäädä katkerana murehtimaan menneitä. Otan koko loppu elämäni ilon irti jokaisesta päivästä. Ja jos vastoinkäymisiä vielä tulee niin ne on ihan ok, niiden kanssa pitää vaan oppia elämään. -AP
[/quote]Hyvä ap! Mullakin oli ihan törkeä, lasinen lapsuus, josta myös hirveitä monia ihmisiä koskevia seurauksia. Hyvä että suhtaudut tuohon alkoholiin noin!! Niin lähes itsekin. Lisäksi hyvä että suhtaudut noihin asioihin niin että et elä niissä enää! Moni tuntuisi jumittavan paikoillaan. Omalla päälläsikö käsittelit asiat? Itse kävin psykoterapiassa.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:15"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:02"]Tarina oli nyyh, nyyh. Oliko kiva höynäyttää herkkäuskoisia?
[/quote]
Olis pitäny varmaa jättää kirjottamatta, kun täälä näitä ilkeilijöitäkin näköjän piisaa. En ole ketään höynäyttänyt.. ei kuulu mun tapoihin.-AP
[/quote]Älä välitä! Tällaisia tarinoita löytyy Suomesta monia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä merkitys raiskaajan iällä on? Olisiko ollut pahempi tai parempi jos hän olisi ollut 5 vuotta vanhempi tai 2 vuotta nuorempi?
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 17:13"]On hyvä, että menee hyvin, mutta toivottavasti tarinamme selviytyjästä ei tule sellaista thatcheria, joka saarnaa nuoremmilleen asioiden olevan vain asenteesta kiinni. Kaikilla ei todellakaan ole pääkopassaan sellaista johdotusta, joka sallisi tuollaisesta selviämisen pelkällä hampaiden puremisella tai peräti vain unohtamalla.
[/quote]
Älä huoli, ei minusta sellaista tule.-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap kotoisin savosta, Ja onko sun nimikirjaimet N-S??
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:33"][quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 22:45"]
Voi kiitos kaikille kivoista kommenteista! Ja kyllä vain osaan nauttia elämästäni nyt täysillä jokaikinen päivä. Mulla on niin monta syytä olla onnellinen, että ihan helposti mua ei saa huonolle tuulelle. Ja lapselleni aion antaa parhaan mahdollisen lapsuuden. Tiedättekös, oon jotenkin niin iloinen että mä meinaan oikeen pakahtua. Ja sulle joka kyselit, että vaivaako asiat mua vielä, niin vastaus on että eipä ne pahemmin vaivaa. En aijo jäädä katkerana murehtimaan menneitä. Otan koko loppu elämäni ilon irti jokaisesta päivästä. Ja jos vastoinkäymisiä vielä tulee niin ne on ihan ok, niiden kanssa pitää vaan oppia elämään. -AP
[/quote]Hyvä ap! Mullakin oli ihan törkeä, lasinen lapsuus, josta myös hirveitä monia ihmisiä koskevia seurauksia. Hyvä että suhtaudut tuohon alkoholiin noin!! Niin lähes itsekin. Lisäksi hyvä että suhtaudut noihin asioihin niin että et elä niissä enää! Moni tuntuisi jumittavan paikoillaan. Omalla päälläsikö käsittelit asiat? Itse kävin psykoterapiassa.
[/quote]
Ihan oman pään sisällä oon käynyt asiat läpi. Tuo psykoterapia on varmasti ollut hyvä :) Itse olen huono puhumaan omista asioistani kenellekkään ja en ole ole kokenut tarvitsevani sellaista.. mulla on asiat nyt hyvin. Tsemppiä sulle! :) -AP
On hyvä, että menee hyvin, mutta toivottavasti tarinamme selviytyjästä ei tule sellaista thatcheria, joka saarnaa nuoremmilleen asioiden olevan vain asenteesta kiinni. Kaikilla ei todellakaan ole pääkopassaan sellaista johdotusta, joka sallisi tuollaisesta selviämisen pelkällä hampaiden puremisella tai peräti vain unohtamalla.
Olen ylpeä sinusta! Vaikka olet kokenut vaikka mitä uskon, että olet saanut sellaista itse- ja ihmistuntemusta, jota ehkä voit jollain tavalla hyödyntää nykyisessä elämässä. Näytit, että vaikka on kokenut vaikeita ei auta märehtiä vanhoja, vaan mennä rohkeasti eteenpäin!
Toivottavasti loppu elämäsi on yhtä ruusuilla tanssimista kun alku on ollut noin rankkaa. Tsemppi ja onnea!