Miksi minun täytyy pyytää anteeksi helppoa elämääni?

Ap, eivät oikeat ystävät ole kuten sinun ystäväsi. Ei, ystävä hyväksyy elämäntyylin. Itse olen myös sunnuntailapsi,lisäksi menin rikkaisiin naimisiin, näin vanhanaikaisesti. Ei tarvitse laskea euroja,teen mitä huvittaa, harrastan mitä haluan. Silti ne muutamat ystävät ovat säilyneet ystävinä.Minä en ns. ystäviäsi katselisi.

AP on onnekas, KOSKA hänellä on positiivinen ja ratkaisukeskeinen ajattelutapa. Ap kertoo, että tekee 4-tuntista työpäivää. Se varmasti tarkoittaa jostain asioista tinkimistä. Ap kertoo, ettei heillä ole lemmikkiä. Ehkä sekin on valinta elämän yksinkertaistamiseksi, ei merkki siitä ettei ep halua lemmikkiä. Heillä on kaksi lasta. Ei ehkä siksi ettei ap halunnut enemmän, hän vain ymmärsi näin olevan järkevää.

Moni ihminen keksisi ap:n tilanteesta paljon valitettavaa " ei ole varaa kolmanteen lapseen/lemmikkiin/reissata/harrastaa" jne. Ap näkee itsensä etuoikeutettuna ja onnellisena. Se minun silmääni pisti aloituksesta. Ap ei epäilemättä ryve rahassa, eikä kiidä uraputkessa, hän vain näkee elämän oikeasti tärkeät asiat. SITÄ minä ihailen.

Mulla on kanssa helppo elämä kun mun 13- ja 15-vuotiaat pojat osallistuu kotitöihin. Pojat laittaa ruokaa, leipoo, osallistuu siivoamiseen, käy kaupassa jne. Nii-i. Se on hyvä sieltä 3-vuotiaan lapsen äidin näkökulmasta katsoa. Ei ne pojat itsestään näitä asioita oppinut. Se vaati älyttömän määrän hermoja, kärsivällisyyttä ja aikaa! Ja vaatii edelleen. Enkä minä opettanut poikia, että pääsisin itse helpommalla. Minä opetin ja opetan, koska rakastan poikia ja haluan, että HE pääsevät elämässä helpommalla. Kotityöt tulee ihan selkärangasta noilta jätkiltä ja väitän, että sellainen mies on myös kovaa valuuttaa naismarkkinoilla. Mitään nynnyjä piikoja en pojista kasvata vaan toivoisin heistä moderneja naista kunnioittavia nykymiehiä. Sellaisia kuin isänsä. :)

No ei todellakaan tarvitse pyydellä mitään anteeksi. Ihanaa, että ihminen on tyytyväinen elämäänsä eikä jatkuvasti valita joka asiasta. Itse syyllistyn aika lailla juuri siihen... Ja yritä pysytellä erossa niistä naljailevista tuttavista ja vietä aikaa vain hyvien ystävien kanssa.

Älä pyytele anteeksi, en minäkään niin tee. Yritin vuosikausia pitää muut tyytyväisinä ja vähättelin sekä itseäni että omaa elämääni. Yhtenä päivänä sitten lopetin vaan. Et tarvitse sellaisia ihmisiä elämääsi jotka eivät osaa edes alkeellisimpia käytöstapoja!

Keneltä pitää pyydellä anteeksi? Ei ihan selvinnyt aloituksesta.

Ei ap ne ihmiset jotka sua arvostelee ole mitään ystäviä. Ei ystävät puhu noin ilkeästi. Ihmettelen usein tällä palstalla näitä muiden ihmisten "ystäviä" jotka arvostelevat ja pilkkaavat milloin mitäkin, minkälaisia mahtaa teidän vihamiehet olla jos ystävätkin ovat noin ilkeitä?

Mahtaako olla niin, että jotkut kuvittelevat kaikkien ihmisten joita tuntee, ja tapaa joskus olevan ystäviä? Ei kaikki tutut ole ystäviä, ystävyydelle on olemassa aika monta kriteeriä, esimerkiksi se että ystävät tykkäävät toisistaan, ja ovat aina toistensa puolella arvostelijoita vastaan. Ystävä voi sanoa rehellisen mielipiteen silloin kun sitä tarvitaan, mutta sitä ei todellakaan sanota ikävästi vittuilemalla.

Ei tarvitse pyydellä anteeksi. Jokaisen pitäisi elää sellaista elämää, missä tuntee itsensä onnelliseksi. Jos se ei ole sellaista nyt, niin tehkää asialle jotakin!