Miksi teidän lapsenne HUUTAA ilman mitään syytä?? Junassa nähtyä

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:08"]

Se oli varmaan joku erityislapsi. 

[/quote]

Just joo! Hah! Erityislapsi in my a_ _ !!!

Todennäköisesti Erityisvanhempien kasvattama eli saamattomien curlingtapausten penikka.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:53"]

Ei se lapsen vika ole jos ei osaa käyttäytyä, vaan aikuisen kun ei edes yritä hillitä lapsen käytöstä. 

[/quote]

Jos lapsella ei ole mitään vastuuta teoistaan, vaan hän toimii ympäristönsä ärsykkeiden ohjaamana, sitähän on pidettävä eläimenä ja kohdeltavana tämän mukaisesti. Tämä kyllä sopisi hyvin yhteen tekemieni havaintojen kanssa.

[/quote]

14 jatkaa: Kirjoitinpas hassusti, siis tottakai lapsella on vastuu teoistaan. Mutta enemmän syytän kyllä vanhempaa kuvailemassani tilanteessa (joka ei puutu koskaan lapsen huonoon käytökseen). Lapselle nyt vaan pitää opettaa tapoja ja niitä pitää kasvattaa toimimaan mahdollisimman hyvin tämän yhteiskunnan normien ja sääntöjen mukaisesti, eikai hyvä käytös ole täysin sisäsyntyistä? Ehkä joku superujo ja hiljainen lapsi ei lähde tuolla tavalla riehumaan, mutta jos lapsi on vilkas niin mistä se tietäisi, että noin ei saa tehdä jos kukaan ei ole sille koskaan sitä kertonut.

Meidän kehitysvammainen huutaa usein huvikseen. Eikä häntä välttämättä vammaiseksi ulkopuolinen tunnistaisi.

Ongelmahan on tämä:

Miten sellaiset suomalaiset vanhemmat joilta itseltäänkin puuttuu ne alkeelliset käytöstavat, osaavat muka kasvattaa oman lapsen käyttäytymään julkisesti?

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:08"]

Meidän kehitysvammainen huutaa usein huvikseen. Eikä häntä välttämättä vammaiseksi ulkopuolinen tunnistaisi.

[/quote]

no onks sitä sitten niinku pakko viedä ulos muiden ihmisten näkösälle ja kuulolle???

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:46"]

Joo... Tuollaisia on, itsekin törmäsin yhteen tuollaiseen mammaan paikallisjunassa. Muksut retkottivat junan käytävän poikki ja yrittivät jopa tarttua yli loikkivien ihmisten jalkoihin. Äiti näki sen oikein mainiosti, mutta keskittyi räpläämään kännykkäänsä. Kun yksi iäkäs herra sanoi lapsille, että väistymääp

 pois käytävältä, mamma puhkesi kimeällä äänellä selittämään toiselle lapselleen, että "juu Luca, ole kiltti ja päästä tuo mies ohitse, ole niiin kiltti, kiitos," olipa tosiaan erityistä kiitosta ansaitseva teko pojalta....

Aina tuollaisten näkeminen ravistaa, ei mahda mitään. Ja itselläni (ennen kuin kulaan ehtii epäillä minua lapsettomaksi besserwisseriksi) on kaksi lasta, joista toinen vielä palstamammojen kovasti halveksuma erityislapsi (asperger). Mutta tiedättekös, sitä erityislasta vasta kielletäänkin ja opastetaan kädestä pitäen. Ok, jotkut vammaiset lapset voivat kiljahdella tahattomasti, mutta tuskin siitä oli ap:n tapaaman lapsen kohdalla kyse. Ihan vaan huonosta kasvatuksesta ja laiskasta mammasta.

[/quote]

Jos joku lapsi tarraisi minun jalkaani niin potkaisisin. Siitäpähän oppisi.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:05"]

No huhhu, tuli koettua junamatka joka vahvisti mun päätöksen olla koskaan tekemättä lapsia. Suomalainen kasvatuskulttuuri on kyllä ihan päin p*rsettä. Jaoin siis vaunun about 4-5 vuotiaan kakaran, hänen äitinsä ja noin 5 muun matkustajan kanssa. Koko helvetin matkan, siis ihan koko matkan ajan, lapsi lässytti lakkaamatta, vaikka osasi jo puhua täydellisesti typeriä lauseita, tyyliin "Mikä toi täti on?" kun tuli ruokakärry, ja sen perään alkoi huutaa KALKKIAA KALKKIAAA, vaikka puhui ärrän täysin ilman ongelmia pitkiä lauseita. Vaihteli siis tälläistä vauvalässytystä ja oikeata puhetta. Äiti oli hurmaantunut jälkikasvustaan ja naureskeli lapsen typerille puheille. Mut nyt päästään asiaan, lapsi huusi tasaisin väliajoin täyttä kurkkua ilman syytä. Siis ei mitään syytä. Huus vaan huutamisen riemusta. Tai kiljui. Äiti ei kommentoinut asiaa mitenkään, ignoorasi täysin.

Siis ihan oikeasti. Häneen ei sattunut, hän ei pyytänyt mitään, ainoastaan vain päästi pitkän karjahduksen tai kiljaisun. Tyyliin "joo nyt me ollaan junassa. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ." Äiti on varmaan turtunut siihen, mutta meitä muita matkustajia kyllä vitutti rankasti. Tätä jatkui koko matkan. Pikkumies kävi myös "humoristisesti" kurkkimassa muita matkustajia, ja sieppasi erään herran paperit ja juoksenteli pitkin käytävää.

Ja ne jotka alkaa lässyttää jostain kehitysviasta, niin ihan täydellisesti se kakara toimi muuten. Mikä teitä vaivaa, miksette kontrolloi lapsianne??

[/quote]

Ottamatta kantaa nyt tuohon "kakaraan" sen enempää, niin mielestäni ei omankaan äitisi kasvatustyö ole ihan nappiin mennyt. Lueppa hieman miten kirjoitat pienestä lapsesta. 

Miten 2v uhmaikäisen lapsen kanssa tulisi toimia julkisilla paikoilla? Poika on ruvennut huutamaan, potkimaan, karjumaan jne jos vaikka joutuu pitämään kädestä kiinni, eikä saa juosta pitkin käytäviä. Tästä pidän kiinni. Itkuahan siinä syntyy ja huutoa. Aina ei ole mahdollista napata poikaa kainaloon ja lähteä pois tilanteesta. Poika karjuu sen 5 minuuttia maksimissaan, rauhoittuu ja on nätisti. Mua henkilökohtaisesti ketuttaa ne kanssaihmiset, jotka mulkoilevat ja uteliaana jäävät tuijottamaan. Mieheni kotimaassa myös muut ihmiset osallistuvat kasvatukseen. Toruvat muiden lapsia ja osoittavat myötätuntoa. Vieraan mummelin torut tehoavat paremmin kuin sen tutun turvallisen äidin.. 

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 14:05"]

Lueppa hieman miten kirjoitat pienestä lapsesta. 

[/quote]

Miten lapsista sitten pitäisi kirjoittaa?

Olenko ainoa jota ei tuon taivaallista kiinnosta miten MUIDEN muksut käyttäytyy junassa? omani (4kpl) pidän kurissa, eivät huuda ja istuvat paikallaan. Yksi jopa juurikin sellainen erityislapsi, mutta silti saan pidettyä kurissa hänetkin. Siltikään minua ei ole koskaan liiemmin kiinnostanut miten muiden mukulat junassa riekkuu. Eivätpä ole minun, eivät häiritse minua. Vaikka huutaisivat täyttä huutoa siinä vieressä koko matkan, kun eivät ole minun ja minun ei tarvitse hetiä kasvattaa, niin ei voisi vähempää kiinnostaa. (ellei nyt vieras lapsi vaarassa olisi, niin sitten toki kiinnostaisi)

Olenko ihan poikkeus? Vai onko oma arkeni näiden neljän kanssa vaan niin taistelua koko ajan, että jos ei ole omien kanssa ongelmia, niin muut ovat kuin ilmaa :)

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:08"]

Meidän kehitysvammainen huutaa usein huvikseen. Eikä häntä välttämättä vammaiseksi ulkopuolinen tunnistaisi.

[/quote]

no onks sitä sitten niinku pakko viedä ulos muiden ihmisten näkösälle ja kuulolle???

[/quote]

jumalauta, haista sanonkomämitä. Mitä niiden vammaisten lasten kanssa sitten pitäisi tehdä??? Sulkeuta kotiin loppuelämäksi? Vai maksatko kenties heille auton ja ajokortin, jos katsot, että voit kieltää heitä käyttämästä julkisia kulkuneuvoja?

Mietipä tarkkaan. Ja muista, että ihminen - sinä tai lapsesikin - voi vammautua myös onnettomuudessa tai sairauden seurauksena.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:17"]

Miten 2v uhmaikäisen lapsen kanssa tulisi toimia julkisilla paikoilla? Poika on ruvennut huutamaan, potkimaan, karjumaan jne jos vaikka joutuu pitämään kädestä kiinni, eikä saa juosta pitkin käytäviä. Tästä pidän kiinni. Itkuahan siinä syntyy ja huutoa. Aina ei ole mahdollista napata poikaa kainaloon ja lähteä pois tilanteesta. Poika karjuu sen 5 minuuttia maksimissaan, rauhoittuu ja on nätisti. Mua henkilökohtaisesti ketuttaa ne kanssaihmiset, jotka mulkoilevat ja uteliaana jäävät tuijottamaan. Mieheni kotimaassa myös muut ihmiset osallistuvat kasvatukseen. Toruvat muiden lapsia ja osoittavat myötätuntoa. Vieraan mummelin torut tehoavat paremmin kuin sen tutun turvallisen äidin.. 

[/quote]

Joo, ja sitten mummeli saa haukut Nicoyessican mammalta. Miksei se käytännössä näy että toivotaan niin kovasti kylän kasvattavan? Päälle käydään jos yrittää kieltää. Tai jos edes sanoo että anteeksi, mutta tuo häiritsee. Oikeasti, on tultu silmille tuossa tilanteesa ja sanottu että toivottavasti et saa ikinä lapsia kun et niistä mitään ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:08"]

Meidän kehitysvammainen huutaa usein huvikseen. Eikä häntä välttämättä vammaiseksi ulkopuolinen tunnistaisi.

[/quote]

no onks sitä sitten niinku pakko viedä ulos muiden ihmisten näkösälle ja kuulolle???

[/quote]
Varmaan sen kehitysvammaisen vanhemmat ainakin toivottavasti yrittävät ohjata lasta oikeanlaiseen käytökseen. Tällöin kanssamatkustajat varmaan ymmärtää, että tätä huutavaa lasta yritetään ojentaa ja tämä lasta käskevä saa sympaattisia katseita. Tiedoksi sinulle, että kehitysvammainen nyt ei välttämättä edes voi sille käytökselleen mitään, mutta vanhempien pitäisi silti edes yrittää rauhoittaa lasta. Tässä nyt oli kyseessä ihan normaalit lapset, ei kehitysvammaiset.

Minua häiritsee nimenomaan se, että lapsia ei komenneta eikä niille opeteta mitään! Turha olettaa, että päiväkoti/tarha/koulu hoitaa täysin lapsen kasvatuksen. Lasta pitää kasvattaa myös kotona, ei sitä voi vaan ulkoistaa muulle taholle. Ei minua ainakaan ärsytä kiljuva ja juokseva lapsi ollenkaan niin paljon, jos joku koittaa puuttua sen käytökseen. Tämän keskustelun pointti taisi olla siinä, että aikuinen ei piittaa paskaakaan häiritseekö lapsen käytös muita.

-14

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 14:10"]

Olenko ainoa jota ei tuon taivaallista kiinnosta miten MUIDEN muksut käyttäytyy junassa? -- -- Eivätpä ole minun, eivät häiritse minua. 

[/quote]

Niin, eiköhän se kiinnostus ole seurausta vain ja ainoastaan siitä, että se käyttäytyminen häiritsee. Eivät muiden lapset minuakaan kiinnostaisi, ellei kirkuminen ja kovaääninen jollotus ottaisi korviin tai penkin potkiminen tuntuisi selässä.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:08"]

Meidän kehitysvammainen huutaa usein huvikseen. Eikä häntä välttämättä vammaiseksi ulkopuolinen tunnistaisi.

[/quote]

no onks sitä sitten niinku pakko viedä ulos muiden ihmisten näkösälle ja kuulolle???

[/quote]

jumalauta, haista sanonkomämitä. Mitä niiden vammaisten lasten kanssa sitten pitäisi tehdä??? Sulkeuta kotiin loppuelämäksi? Vai maksatko kenties heille auton ja ajokortin, jos katsot, että voit kieltää heitä käyttämästä julkisia kulkuneuvoja?

Mietipä tarkkaan. Ja muista, että ihminen - sinä tai lapsesikin - voi vammautua myös onnettomuudessa tai sairauden seurauksena.

[/quote]

Eikö sellaiselle lapselle voisi joskus antaa jotkut rauhoittavat lääkkeet ennenkuin lähtee ulos, siis jos se on noloa muiden ihmisten lisäksi myös lapsen vanhemmille ja lapsen näkymättömän vamman ja sen käytöksen vuoksi heitä luullaan kuitenkin huonoiksi vanhemmiksi, kurittajiksi tai hyväksikäyttäjiksi??? :o

[/quote]

Minä lähden siitä, että enemmän huonoa vanhemmuutta ja julmuutta on huumata vammainen lapsi vain, ettei hänestä vaan lähde pihaustakaan, joka saattaisi häiritä nirppanokkaisen av-mamman kännykän pläräilyä...

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:33"]

Tämän keskustelun pointti taisi olla siinä, että aikuinen ei piittaa paskaakaan häiritseekö lapsen käytös muita.

[/quote]

Totta. Kyllä ympäristön suhtautumiseen vaikuttaa paljon se, miten huoltajat reagoivat. Myötäily ja välinpitämättömyys lisäävät kiukkua, jämäkät kasvatusotteet vähentävät. Usein jämäkkä puuttuminen myös lopettaa häiritsevän käyttäytymisen, joten sekin on bonusta.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:01"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:15"]

Jos et halua tehdä lapsia, niin sanot vain että et halua tehdä lapsia. Älä selittele tälläisiä "Minä näin huonosti käyttäytyvän lapsen ja kyllä tämä nyt vahvisti sen päätöksen että minä en ikinä tee lapsia!"-tarinoita.

[/quote]

Eivät nämä asiat ole keskenään ristiriidassa. Minä en esimerkiksi halua lapsia. Kuitenkin huonosti käyttäytyvät lapset herättävät minussa paitsi ärtymyksen tunteita myös ajatuksen siitä, etten todellakaan halua itse lapsia. Minusta on erittäin mukavaa, että esimerkiksi karkkihyllyn äärellä itkupotkuraivarit saanut lapsi on jonkun muun päänsärky. Mitä vähemmän olen pahantuulisten lasten kanssa tekemisissä, sitä parempi.

[/quote]

Aita ja aidan seiväs. Se karkkihyllyn edessä raivarit vetävä lapsi ei ole sinun päänsärkysi, mutta se ei oikeasti tee sitä pistettä päätöksellesi siitä että et halua lapsia, vaan se on yksi tekosyy jota selittelet muille. Aivan kuin teidän pitäisi saada jotain vahvistusta muilta sille päätökselle että ette halua lapsia ja se on ärsyttävää.

Vai pitääkö teidän saada jokin vahvistus tuolle lapsettomuuspäätöksellenne joka ikinen päivä? Vähän niinkuin yksi avoliittolainen täällä hehkutti sitä että kun hän saa joka päivä päättää vapaasti että haluaako hän nyt olla sen avopuolisonsa kanssa vai ei. 

Naurettavaa.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:08"]

Meidän kehitysvammainen huutaa usein huvikseen. Eikä häntä välttämättä vammaiseksi ulkopuolinen tunnistaisi.

[/quote]

no onks sitä sitten niinku pakko viedä ulos muiden ihmisten näkösälle ja kuulolle???

[/quote]

Kukas sinut päästää päivittäin vapaaksi? Osta saari ja muuta sinne jos muut ihmiset ärsyttävät.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:05"]

No huhhu, tuli koettua junamatka joka vahvisti mun päätöksen olla koskaan tekemättä lapsia. Suomalainen kasvatuskulttuuri on kyllä ihan päin p*rsettä. Jaoin siis vaunun about 4-5 vuotiaan kakaran, hänen äitinsä ja noin 5 muun matkustajan kanssa. Koko helvetin matkan, siis ihan koko matkan ajan, lapsi lässytti lakkaamatta, vaikka osasi jo puhua täydellisesti typeriä lauseita, tyyliin "Mikä toi täti on?" kun tuli ruokakärry, ja sen perään alkoi huutaa KALKKIAA KALKKIAAA, vaikka puhui ärrän täysin ilman ongelmia pitkiä lauseita. Vaihteli siis tälläistä vauvalässytystä ja oikeata puhetta. Äiti oli hurmaantunut jälkikasvustaan ja naureskeli lapsen typerille puheille. Mut nyt päästään asiaan, lapsi huusi tasaisin väliajoin täyttä kurkkua ilman syytä. Siis ei mitään syytä. Huus vaan huutamisen riemusta. Tai kiljui. Äiti ei kommentoinut asiaa mitenkään, ignoorasi täysin.

Siis ihan oikeasti. Häneen ei sattunut, hän ei pyytänyt mitään, ainoastaan vain päästi pitkän karjahduksen tai kiljaisun. Tyyliin "joo nyt me ollaan junassa. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ." Äiti on varmaan turtunut siihen, mutta meitä muita matkustajia kyllä vitutti rankasti. Tätä jatkui koko matkan. Pikkumies kävi myös "humoristisesti" kurkkimassa muita matkustajia, ja sieppasi erään herran paperit ja juoksenteli pitkin käytävää.

Ja ne jotka alkaa lässyttää jostain kehitysviasta, niin ihan täydellisesti se kakara toimi muuten. Mikä teitä vaivaa, miksette kontrolloi lapsianne??

[/quote]

No täysin vajakiltahan tuo kakara kuulostaa. Häntä ei ole siunattu hyvillä geeneillä, that's all.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 17:10"]

Se karkkihyllyn edessä raivarit vetävä lapsi ei ole sinun päänsärkysi, mutta se ei oikeasti tee sitä pistettä päätöksellesi siitä että et halua lapsia, vaan se on yksi tekosyy jota selittelet muille.

[/quote]

Eihän se ole kumpaakaan. Miksi ihmeessä näet vain nämä vaihtoehdot?