Nuoruus menee hukkaan?

Itse olin kans nuorena erittäin introvertti, suorastaan nössö. Vasta 21 menin ekaa kertaa baariin ja siitä se vähitellen lähti, siis nuoruus käyntiin. Sain uusia kavereita ja tekemistä, löysin oman tyylin jne. Nyt olen 23v ja nuoruus on kyllä vielä kesken, tai en ainakaan haluaisi vielä mitään perhettä perustaa. 

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:05"]

Muttamutta,jääkös niiltä vanhemmilta äideiltä sitten "vapaa keski-ikä" elämättä kun se mennäänkin lasten ehdoilla?

Ainahan lapsia saadessaan menettää jotain! Eipä se ollut meille painava syy jättää lapsia myöhemmälle, että ehditään nyt matkustella ja muuta. Koko elämä meillä vielä edessä, ensin mennään lasten ehdoilla sitä eteenpäin, kun lapset joskus lähtevät kotoa niin sitten mennään omilla ehdoilla. :)

Jännä ajatellakin, että jonkun mielestä on (siis jonkun joka haluaa lapsia) niin tärkeämpää päästä baariin yns :-o mutta ihmiset on erilaisia. Toinen haluaa 20-vuotiaana baariin, toinen perheen.

ap

[/quote]

No tottakai jää, elämä on valintoja, kun käännyt oikealle et ehkä koskaan saa tietää mitä vasemmalla olisi ollut ja olisiko se ollut sun juttu, mutta ei se haittaa. Omista valinnoista vaan pitää kantaa vastuu.

Toki kun nuorena on mennyt ja elänyt vapaata elämää on voinut samalla kokeilla onko se sitä mitä haluaa ja muuttaa mielensä, sen jälkeen kun niitä lapsia on ei voi enää lapsiasiassa mieltään muuttaa. Vaikka parikymppisenä haluaisi kovasti jotain voi olla että jos sitä ei silloin saakaan niin kymmenen vuoden kuluttua on onnellinen ettei haave toteutunukaan, sillä aina ei oikeasti tiedä mitä haluaa ennenkuin on kokenut jotain muutakin.

Mutta kuten sanottu jokainen tekee omat valintansa, on kuitenkin tärkeää pysähtyä miettimään valintojen seurauksia.

Näistä asioista on aika turha edes kysyä ihmisten mielipitieitä. Itse olin 22 vuotiaana jo asunut kahdessa eri maassa, työskennellyt 5 vuotta vakituisesti, sairastanut vakavan sairauden, bilettänyt niin paljon kuin jaksaa. Kun sitten tulin raskaaksi, olIn juuri aloittanut yliopisto-opinnot. No, kaikki on mennyt oikein hyvin, ja kun ihmiset kysyvät joskus enkö missannut mitään, niin voin kyllä rehellisesti sanOa että en.

Itse olen tullut äidiksi 20-vuotiaana ja 35-vuotiaana. Olen ollut paljon parempi äiti 35-v siitä vauvaajasta nautti ihan eri tavalla ja mihinkään ei ollut enää kiire. Näin siis minulla ja jollakin toisella muulla tavoin.