Nuoruus menee hukkaan?

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 09:13"]

Itse en ainakaan olisi halunnut menettää tätä elämänvaihetta. Itse sinkku, tiedekorkeakoulututkinto, erinomainen työ = vapaus + paljon rahaa käytettävissä. Voin matkustella impulsiivisesti jopa, työni on vapaata joka ei katso niinkään paikkaa tai aikaa, ainoastaan tuloksia. Voin irroittaa helposti pitkän viikonlopun jos siltä tuntuu. Ravintoloita ei tarvitse valita hinnan takia ja uusia vaateostoksia ei tarvitse miettiä tai selitellä kenellekään. Saan treenata rauhassa ja tehdä pitkää päivää arkisin. Gotta love this :)

DINK-pariskunnat tuntuvat pitävän myös elämästään. Kukin tyylillään.

[/quote]

Siis +25v alle 30v ikäisenä.

Minä olen saanut lapsen 25v ja olin kyllä liian nuori. Nyt toinen lapsi vanhempana, pystyy antamaan lapselle henkisesti paljon enemmän. Ikä tuo kypsyyttä näin se on. Parikymppisenä puuttuu elämänkokemus. 

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 09:13"]Itse en ainakaan olisi halunnut menettää tätä elämänvaihetta. Itse sinkku, tiedekorkeakoulututkinto, erinomainen työ = vapaus + paljon rahaa käytettävissä. Voin matkustella impulsiivisesti jopa, työni on vapaata joka ei katso niinkään paikkaa tai aikaa, ainoastaan tuloksia. Voin irroittaa helposti pitkän viikonlopun jos siltä tuntuu. Ravintoloita ei tarvitse valita hinnan takia ja uusia vaateostoksia ei tarvitse miettiä tai selitellä kenellekään. Saan treenata rauhassa ja tehdä pitkää päivää arkisin. Gotta love this :)

DINK-pariskunnat tuntuvat pitävän myös elämästään. Kukin tyylillään.

[/quote]

Me ollaan ihan lapsellinen pariskunnta mutta kyllä meillä riittää silti raha kaikkeen mitä halutaan tehdä. Ja tällä hetkellä vain yhdet tulot, ne on kuitenkin niin isot että ei ongelmaa.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 09:13"]

Itse en ainakaan olisi halunnut menettää tätä elämänvaihetta. Itse sinkku, tiedekorkeakoulututkinto, erinomainen työ = vapaus + paljon rahaa käytettävissä. Voin matkustella impulsiivisesti jopa, työni on vapaata joka ei katso niinkään paikkaa tai aikaa, ainoastaan tuloksia. Voin irroittaa helposti pitkän viikonlopun jos siltä tuntuu. Ravintoloita ei tarvitse valita hinnan takia ja uusia vaateostoksia ei tarvitse miettiä tai selitellä kenellekään. Saan treenata rauhassa ja tehdä pitkää päivää arkisin. Gotta love this :)

DINK-pariskunnat tuntuvat pitävän myös elämästään. Kukin tyylillään.

[/quote]

Siis +25v alle 30v ikäisenä.

[/quote]

Plus mikäli lisäännyt noin nuorena et millään ehdi hankkia kunnon koulutusta.

Toki sitä ihminen on kovin aikuinen, kun täyttää 18 ja, herrasiunaa, kypsä aikuinen, kun täyttää 20. Mutta ei se vaan ihan aikuisten oikeesti niin mee. Ihmisen pitää saada elää vastuutonta elämää, että oppisi ottamaan vastuuta ja nauttisi siitä. Ja kokemuksia, joita pystyisi sitten välittämään seuraavalle sukupolvelle. 

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 09:02"]

Ensin ryypätään ja rällästetään, sitten "rauhoitutaan" aletaan leikkiä kotia. Se tavallinen alempien sosiaaliluokkien tarina.

[/quote]

Ilmeisesti korkeakolussa opiskelleet edustavat tätä alempaa sosiaaliluokkaa, koska opiskeluaikanahan rällästetään ja lapset tehdään sitten yli kolmekymppisenä.

[/quote]

Jos rällästämiseksi katsotaan viinin juominen koti-illanvietossa olkkarin matolla istuen, olet oikeassa.

Jotku reissaa maailmalla nuorempana ja toiset lähtee vanhempana kun lapset ovat aikuisia. Pääasia että elää sellaista elämää kuin itse haluaa. http://www.studio55.fi/matkailu/article/kielitaidoton-kirsti-jatti-tyonsa-ja-lahti-au-pairiksi-46-vuotiaana--seikkailu-maailmalla-kesti-16-vuotta/129638

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 09:13"]

DINK-pariskunnat tuntuvat pitävän myös elämästään. Kukin tyylillään.

[/quote]

Ehdottomasti. Kummallakaan meistä ei ole ollut koskaan yhtä paljon mahdollisuuksia tehdä, mitä haluaa. Matkustellaan ulkomailla monta viikkoa vuodesta, asutaan kivasti sisustetussa kaksiossa lähellä keskustaa, tavataan ystäviä, harrastetaan... Työ ja runsas vapaa-aika on suht helppo tasapainottaa, ja rahaa riittää muuhunkin kuin välttämättömyyksiin. Dinkuilla pyyhkii hyvin. :)

Kyllähän sitä nyt 20v mennessä ehtii elää vastuutonta elämää muutaman vuodenkin. Tai ainakin me ehdittiin puolison kanssa. Sitten riitti ja haluttiin lapsi :) parasta viifhdettä on mennä perheen kanssa paistamaan makkaraa. Ja minä olen rakastanut olla lapseni kanssa kotona, tehden opintoja sivussa!

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 09:21"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 09:02"]

Ensin ryypätään ja rällästetään, sitten "rauhoitutaan" aletaan leikkiä kotia. Se tavallinen alempien sosiaaliluokkien tarina.

[/quote]

Ilmeisesti korkeakolussa opiskelleet edustavat tätä alempaa sosiaaliluokkaa, koska opiskeluaikanahan rällästetään ja lapset tehdään sitten yli kolmekymppisenä.

[/quote]

Jos rällästämiseksi katsotaan viinin juominen koti-illanvietossa olkkarin matolla istuen, olet oikeassa.

[/quote]

Kyllä sitä tuollaistakin tuli tehtyä opiskeluaikana, mutten tuota laskisi rällästämiseksi. Kyllä se rällästäminen oli ihan eri juttu.

On hienoa kun nykyaan voi valita, mun suvussa on ollut tapana saada lapset nuorena mutta itse olin ikaloppu 38V outolintu ennenkuin edes tapasin mieheni, nyt meilla on kaksi lasta, samanikaisella serkullani on jo lapsenlapsiakin kun meilla vasta vietetaan pikkulapsiarkea, serkku on onnellinen ja mina olen onnellinen emmeka mistaan hinnasta vaihtaisi osia, silla kumpikaan ei tunne nuoruutensa menneen hukkaan. Ei ole olemassa mitaa muottia johon elamansa pitaisi sovittaa, onneksi!

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 08:59"]

No kyllähän nuorena pitää juhlia ja hauskaa pitää. Isiä/äitiä ehtii leikkiä vanhemmallakin iällä, mutta menetettyä nuoruutta ei koskaan saa takaisin.

[/quote]

rellestää ehtii aikuisenakin ja sen näkee niin monesta ihmisestä. Olen ollut parhaimmilla ryyppyreissuillani parikymppinä juurikin näiden yli 40 vuotiaiden kanssa joilla lapset jo tehtynä.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 09:07"]Sain omat lapseni nuorena. Nyt reilu 40v minulla on täysi-ikäiset lapset, hyvä työpaikka ja aikaa itselleni. Voin matkustella ja tehdä kaikkea mitä vain haluan, enkä koe olevani ikäloppu, päinvastoin. Tsemppiä ap. itse koen tehneeni aikoinani oikean päätöksen, halutessani lapset nuorena :)

[/quote]

Kiitos! :) Samalla mielellä, en ole edes miettinyt, että "vitsit kun elämä vois olla nyt toisenlaista". Tuntunut hyvältä ja jotenkin luonnolliselta saada nyt lapset, töitä ehdin tehdä vielä koko ikäni tämän "vauva-vaiheen" jälkeenkin!

--

Muttamutta,jääkös niiltä vanhemmilta äideiltä sitten "vapaa keski-ikä" elämättä kun se mennäänkin lasten ehdoilla?

Ainahan lapsia saadessaan menettää jotain! Eipä se ollut meille painava syy jättää lapsia myöhemmälle, että ehditään nyt matkustella ja muuta. Koko elämä meillä vielä edessä, ensin mennään lasten ehdoilla sitä eteenpäin, kun lapset joskus lähtevät kotoa niin sitten mennään omilla ehdoilla. :)

Jännä ajatellakin, että jonkun mielestä on (siis jonkun joka haluaa lapsia) niin tärkeämpää päästä baariin yns :-o mutta ihmiset on erilaisia. Toinen haluaa 20-vuotiaana baariin, toinen perheen.

ap

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 08:24"]

Sain esikoisemme 19-vuotiaana. Nyt olen 20 ja odotan kaksosia. Miksi saan kuulla nuoruuteni menevän hukalle? Onko jonkun nuoruus oikeasti mennyt lasten takia pilalle? :) Olen 16-18 vuotiaana "rellestänyt" ympäriinsä kuten nuoren "kuuluukin", matkustella tahdon vielä, mutta olen ajatellut ehtiväni hyvin vielä myöhemmin? Miksi kaikki pitäisikään kokea hetinyt? Eikö vanhempana muka oikeasti jaksa? Hankkivathan jotkut lapsiakin vielä silloin "vanhoina"?

Mielestäni elän nyt elämäni onnellisinta aikaa! :) En kannata teiniäiteyttä, mutta sitten kun on asiat hyvällä mallilla, takana pitempi parisuhde, koulut käyty ja työpaikat niin mikä jottei lapsiakin?

Kertokaa kokemuksia!!

[/quote]

No ethän sä enää koskaan tuu viettää parikymppisen elämää, koska olet valintasi tehnyt. Ja sun ikäisenähän ei elämästä paljoa tiedä, joten kannatan vanhaa käsitystä elämän hukkaan menosta. Olla äiti sun iässäsi vastuineen - ne kuuluu vastuuntuntoiselle ihmiselle, ei sun ikäinen sitä osaa olla.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 09:07"]Sain omat lapseni nuorena. Nyt reilu 40v minulla on täysi-ikäiset lapset, hyvä työpaikka ja aikaa itselleni. Voin matkustella ja tehdä kaikkea mitä vain haluan, enkä koe olevani ikäloppu, päinvastoin. Tsemppiä ap. itse koen tehneeni aikoinani oikean päätöksen, halutessani lapset nuorena :)

[/quote]

Kiitos! :) Samalla mielellä, en ole edes miettinyt, että "vitsit kun elämä vois olla nyt toisenlaista". Tuntunut hyvältä ja jotenkin luonnolliselta saada nyt lapset, töitä ehdin tehdä vielä koko ikäni tämän "vauva-vaiheen" jälkeenkin!

--

Muttamutta,jääkös niiltä vanhemmilta äideiltä sitten "vapaa keski-ikä" elämättä kun se mennäänkin lasten ehdoilla?

Ainahan lapsia saadessaan menettää jotain! Eipä se ollut meille painava syy jättää lapsia myöhemmälle, että ehditään nyt matkustella ja muuta. Koko elämä meillä vielä edessä, ensin mennään lasten ehdoilla sitä eteenpäin, kun lapset joskus lähtevät kotoa niin sitten mennään omilla ehdoilla. :)

Jännä ajatellakin, että jonkun mielestä on (siis jonkun joka haluaa lapsia) niin tärkeämpää päästä baariin yns :-o mutta ihmiset on erilaisia. Toinen haluaa 20-vuotiaana baariin, toinen perheen.

ap

[/quote]

Lapset määrää elämän tahdin??? Missä on oma elämäsi? Voi itku, et sä voi suunnitella kauheasti elämää eteenpäin vuosikausiksi, KUN SE ELÄMÄ EI AINA MENE NIINKUIN SUUNNITELLAAN.

Yleensä semmoiset jotka aloittaa rellestyksen ja juopottelun yläasteella, ovatkin jo pian äitejä. Viinat ja kaljat on jo niin nähtyjä ja sit rauhoitutaan ja perustetaan perhe 18-vuotiaana. Tunnen monia tälläisiä, jotka aloitti ryyppäämisen jo 12-vuotiaana ja nyt, 23-vuotiaana on jo muutama mukula tehtynä. Ihan kelpo äitejähän noi on, ei tosin työkokemusta taida olla, mutta ehtiihän sitä töitä tekemään myöhemminkin. 

Kerron esimerkin meidän perheestä ja miten elämä saattaa muuttua. Kun itse olin 19v lukiosta päästyäni niin polte maailmalle oli todella kova,lähdin ensin au-pairiksi britteihin ja sitten sekaduuneja parivuotta ja elämää/ihmisisuhde taitoja samalla opiskellen.Siskoni tapasi poikaystävänsä 16v ja äidin luota kimppaan ja perhettä perustamaan. Tuli äidiksi 20v ja voi että kun hän oli niiiin aikuinen ja kyllä moneen kertaan tuomitsi minun hengailevan elämäntyylini ja maailmalla kiertämisen. Sisko ja sen mie srakensi kilometrin päähän porukoista. Siinä sitten elivät 10v ja kolmekympin kriisi pukkas siskolle. Taantui jolelkin ihan ihme teinin tasolle. Mikään ei ollut hyvin ja etenkin niistä omista valinnoista ei osattu ottaa vastuuta. Kukaan ei pakottanu jäämään kotikylään,kukaan ei pakottanut rakentamaan lähelle vanhempia ja kukaan ei pakkottanut mihinkään muuhunkaan,ihan omia valintoja. Tässä nyt ollaan 2 vuotta kuunneltu kuinka mihinkään koskaan ei ole päässyt,mieskin on tylsä ja ennalta arvattava ja hei,miltähän tuntuisi olla jonkun muun kanssa. Nyt roikkuu tossa piakallisessa kaltaistensa kanssa jotka myöskin meni sen teininä tavatun pojan kanssa naimisiin,siellä sitten yritetään elää nuoruutta uudestaan. Äitimme piikoo lapsia ja mies yrittää pitää perhettä kasassa. Itsellä on pienet lapset ja olen melkoisesti seestynyt,ei tunnu siltä että joku asia jäi kokematta ja elämättä. Ja ikävä kyllä tunnen aika monta muutakin pari jotka ovat eronneet viimeistään tossa 30v ja risat,kaikki ei tee niin ja monilla saattaa kestää parisuhde läpi elämän. Mutta kyllä mä olen tyytyväinen että tuli elämää ja maailmalla riekuttua sinkkuna vailla huolta huomisesta. Se olisi nyt 36-vuotiiaana mielestäni lähinnä noloa pyöriä tossa pitäjän ainoossa baarissa.

Kaikki nuoret ovat erilaisia. Oma nuoruuteni oli vapaata kokeilua, erilaisia parisuhteita, mtakustelua jne. Ne kokemukset tekivät minusta minut. Olisin aika erilainen, jos olisin tullut teininä äidiksi ja ollut samassa kaupungissa saman miehen kanssa, samojen ihmisten ympäröimänä. Vanhampana sitä on ehkä niin poteroitunut jo, ettei uskalla irrottaa samallalailla kuin nuorena. Tai voihan sitä erota ja muuttaa ulkomaille vuodeksi "vaihtoon", mutta ei se ihan niin huoletonta tule olemaan kuin opiskelijana. Mutta eivät kaikki kaipaa villiä elämää, jotkut tulevat onnelliseksi perheestä ja se sallittakoon heille. Odottaisin myös näiltä aikaisin perheellistyneiltä kunnioitusta villien sinkkujen elämäntyyliä kohtaan. Muistan olleeni jotain 25-26v., kun aikaisin perheellistyneet kaverinini olivat silleen, "miten jaksat vielä tuossa iässä bilettää... alkaisit jo lisääntyä, kun kohta on liian myöhästä" :D! Mä olen pyhästi luvannut itselleni etten lisäänny ennen 30.v. Miehen sentään löysin parivuotta sitten, olin silloin 26v. :D

Ei mene hukkaan minusta. Olen itse mennyt naimisiin juuri 19 täytettyäni ja ekan lapsenkin sain kun olin vielä 19. Toisen sitten 1 v ja 10 kk päästä. Minulle tämä ei ollut mikään vahinko tai ei-toivottu asiantila, vaan ihan tietoinen valinta. 

Olen aina ollut hyvin introvertti ja yksin viihtyvä. Mitään kaverien kanssa luuhaamista tai menevää elämää en kaivannut. Kaipasin jo 15-vuotiaana vain sitä yhtä oikeaa miestä ja omaa pientä kotia ja perhettä. Ja sitten kun sopiva mies löytyi onneksi nuorena, toteutin haaveeni.

Koskaan en ole katunut enkä kaivannut "menetettyä nuoruutta". Olen nyt 34-vuotias. Edelleen olen samanlainen introvertti kotihissukka kuin nuorempanakin eikä mitään menohaluja ole vieläkään. Kolmas lapsikin tässä on kuvioissa, nyt 4 kk ikäinen. Olen ollut hvyin tyytyväinen elämääni ja avioliittooni, huolimatta siitä että ilkeät sukulaiset tuomitsivat asian tuhoon tuomituksi, koska olin niin nuori ja mies minua paljon vanhempi. Mutta ei sitä elämäänsä voi aikuinen ihminen toisten mielipiteiden mukaan elää, vaan sen mukaan mitä oma sydän sanoo. Jos sitä ei uskalla tehdä, ei ehkä tosiaan ole vielä valmis isoihin ratkaisuihin kuten lasten hankintaan.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:47"]

Kaikki nuoret ovat erilaisia. Oma nuoruuteni oli vapaata kokeilua, erilaisia parisuhteita, mtakustelua jne. Ne kokemukset tekivät minusta minut. Olisin aika erilainen, jos olisin tullut teininä äidiksi ja ollut samassa kaupungissa saman miehen kanssa, samojen ihmisten ympäröimänä. Vanhampana sitä on ehkä niin poteroitunut jo, ettei uskalla irrottaa samallalailla kuin nuorena. Tai voihan sitä erota ja muuttaa ulkomaille vuodeksi "vaihtoon", mutta ei se ihan niin huoletonta tule olemaan kuin opiskelijana. Mutta eivät kaikki kaipaa villiä elämää, jotkut tulevat onnelliseksi perheestä ja se sallittakoon heille. Odottaisin myös näiltä aikaisin perheellistyneiltä kunnioitusta villien sinkkujen elämäntyyliä kohtaan. Muistan olleeni jotain 25-26v., kun aikaisin perheellistyneet kaverinini olivat silleen, "miten jaksat vielä tuossa iässä bilettää... alkaisit jo lisääntyä, kun kohta on liian myöhästä" :D! Mä olen pyhästi luvannut itselleni etten lisäänny ennen 30.v. Miehen sentään löysin parivuotta sitten, olin silloin 26v. :D

[/quote]

Komppaan boldattua.... Nimim. 500 km päähän opiskelemaan ylppäreiden jälkeen