Kauanko olet odottanut epätyydyttävässä suhteessa asioiden korjaantumista? Kannattiko?

Vierailija kirjoitti:

Vuoden vaihteessa tulee täyteen 11 vuotta. 

Sanotaan, että asiat jotka ovat häirinneet eivät ole korjaantuneet, mutta oma suhtautumiseni niihin on muuttunut. Ja monen asian kohdalla se on pelkästään hyvä asia. 

Tarkoitatko, että on parempi lakata välittämästä parisuhteen ongelmista kuin lähteä tavoittelemaan aidosti hyvää suhdetta?

Ai ihan kamalaa. Avasin tämän keskustelun ja tajusin että minulla on vierähtänyt jo 5 vuotta odotellessa että mieheni lopettaisi juomisen, olemme ainoat ystäväpiirissämme ketkä ei ole hankkineet lapsia ja kaikki kyselevät miksi?! En usko tulevaisuuteen aviomieheni kanssa ja olen käyttänyt elämästäni 10 vuotta jo tähän p*skaan. Anteeksi aloitus sai minut vähän itkemään mutta kyllä uskon kaiken järjestyvän. Lähden vielä kun voin, lähden vielä kun olen nuori ja kaunis, enkä jää yksin sillä ystäväni eivät kääntäisi minulle selkää vaikka tämä avioero tulisikin.

29 vuotta johon sisältyy hyviä ja huonoja jaksoja, pahimmillaan pettämistä, nöyryyttämistä ja taloudellista kiristämistä kummaltakin puolelta, itselläni oli 8 vuoden jakso jolloin oli useita sivusuhteita. Nyt ollaan molemmat yli viisikymppisiä, aika ja hormonitoiminnan loppuminen on johtanut siihen että suhde on harmoninen, ollaan toistemme parhaat kaverit. Nyt on hyvä, en lähtenyt vaikka monesti aioin.

Vierailija kirjoitti:

Ai ihan kamalaa. Avasin tämän keskustelun ja tajusin että minulla on vierähtänyt jo 5 vuotta odotellessa että mieheni lopettaisi juomisen, olemme ainoat ystäväpiirissämme ketkä ei ole hankkineet lapsia ja kaikki kyselevät miksi?! En usko tulevaisuuteen aviomieheni kanssa ja olen käyttänyt elämästäni 10 vuotta jo tähän p*skaan. Anteeksi aloitus sai minut vähän itkemään mutta kyllä uskon kaiken järjestyvän. Lähden vielä kun voin, lähden vielä kun olen nuori ja kaunis, enkä jää yksin sillä ystäväni eivät kääntäisi minulle selkää vaikka tämä avioero tulisikin.

Suosittelisin lämpimästi lähtemään, jos esim sitä perhettä toivot. Mies tuskin tulee järkiinsä juomisongelmansa suhteen jossei tähän mennessäkään ole vielä tullut. Vtuttaa katsoa vierestä, kun omalla läheisellä sama tilanne (paitsi että lapsia on jo saatu, ei tod.näk. tosin paranna tilannetta).

Jos yksikin eroaa huonosta suhteesta tämän ketjun innoittamana, se kannatti avata.

t. ap

Muutaman kuukauden odotin, että tiettyihin asioihin tulisi muutos. Ei tullut, kun hetkellisesti. Aloin toimimaan. Paluuta vanhaan ei enää ole.

Viisi vuotta nyt. Ehkä ei ole ollut koko aikaa asiat huonosti, mutta ehkä puolet ajasta. Nyt vähän pahenemaan päin. En osaa päättää, olenko vain ylireagoiva ja haenko ongelmia paikoista joissa niitä ei ole, vai onko ongelmia oikeasti. En osaa päättää, paraneeko parisuhde vaihtamalla, kun puhumalla se ei parane. Eikä millään, mitä olen tehnyt, tai yrittänyt, enkä näe että tämän henkilön kanssa saisin asioita, joita elämässä kaipaan.

Noh, ei kaikkea tietysti voikaan saada. Hän ei ole hullu, juoppo, väkivaltainen, pihtari tai muutakaan täysin korjaamatonta. Me emme vain kovin hyvin sovi yhteen ja se, mitä haluamme elämältä ja mistä tulemme onnellisiksi eroaa liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Viisi vuotta nyt. Ehkä ei ole ollut koko aikaa asiat huonosti, mutta ehkä puolet ajasta. Nyt vähän pahenemaan päin. En osaa päättää, olenko vain ylireagoiva ja haenko ongelmia paikoista joissa niitä ei ole, vai onko ongelmia oikeasti. En osaa päättää, paraneeko parisuhde vaihtamalla, kun puhumalla se ei parane. Eikä millään, mitä olen tehnyt, tai yrittänyt, enkä näe että tämän henkilön kanssa saisin asioita, joita elämässä kaipaan.

Noh, ei kaikkea tietysti voikaan saada. Hän ei ole hullu, juoppo, väkivaltainen, pihtari tai muutakaan täysin korjaamatonta. Me emme vain kovin hyvin sovi yhteen ja se, mitä haluamme elämältä ja mistä tulemme onnellisiksi eroaa liikaa.

Jos toinen ihminen ei pysty antamaan niitä asioita, joita tarvitset, vaihtamalla todellakin paranee.

Miehen lompakko pitää suhteet kasassa yllättävän pitkään.

Moni nainen ei halua tuota myöntää ääneen.

Mutta on tullu nähtyä ja koettua .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusi viikkoa taisi aika tarkalleen olla siitä hetkestä kuin sanoin, että jos tilanteeseen ei tule muutosta, suhde loppuu.

Jälkeenpäin ajatellen suhde olisi pitänyt lopettaa siinä kohtaa. Yhtään mitään myönteistä ei tapahtunut niiden kuuden viikon aikana, ja olin selvästi jo hyvin kypsä siinä kohtaa. Ainoastaan otti päähän enemmän.

Ongelmana oli kumppanin seksihalujen katoaminen.

Kauanko ongelma kesti kaiken kaikkiaan?

Seksihalut alkoivat vähentyä kahden vuoden jälkeen. Kerran päivässä -tahdista mentiin kerran viikossa -tahtiin n. kahden kuukauden aikana. Sitä kesti kuukauden, ennen kuin esitin ukaasini. Eli neljä ja puoli kuukautta yhteensä. Missään vaiheessa seksitiheys ei kohentunut.

En oikein ymmärrä,miksi tämä saa niin paljon alapeukkuja. Selvästi toiselle seksi on huomattavasti tärkeämpää kuin toiselle. Hyvä kun selvisi kuitenkin noin alussa, ja oli rohkeutta laittaa suhde poikki, eikä tuhlata molempien aikaa vuosikymmeniä. Tai tehdä lapsia, ja sitten rikkoa perhe. Nyt voivat molemmat katsella sellaisen puolison, jonka kanssa olla onnellinen. Olen huomannut, että osa palstalaisista on sitä mieltä, että seksi ei saa olla parisuhteessa tärkeää. Eikä puolison ulkonäkö. On sika jos jättää naisen, joka on juurtunut sohvalle, lihonnut 40kg, ja jota kiinnostaa älypuhelin, ja sidukka enemmän kuin seksi. Pitäis vaan rakastaa niitä sisäisiä asioita, jotka nekin on muuten muuttuneet.

T:M41. Saman kanssa 21 vuotta.

Mie oon yrittäny päästä pari kertaa erilleen mutten oo omnistunu. Seksi kyllä maistuu ja toimii kun aloitamme, mutta kun miun on aina oltava alotteellinen, nainen ei koskaan tee alotetta..oon joskus piruuttaa ootellu useamman kuukauvenkin muttei mitään tapahu. Oon jo vajaa 60 mutta seksin halu on vielä kova. 8 v sitten oli yks nainen jonka kan harrastettiin 3 kertaa päivässä ja olin aivan äimänä itestäni miten pysyyin siihen. Miulla ollu nyt yksi nainen jonka kans tavattu parina vloppuna ja ollu aivan ihanat rakasteluhetket. Tottakai ollu vähä huono omatunto kun oon vielä suhteessa mutta kerroin viikko sitten vaimolle että halluisin lähtee ja hän sanoi että ootellaan vielä loppuvuoteen ja tee sitten päätös. Et näin meillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusi viikkoa taisi aika tarkalleen olla siitä hetkestä kuin sanoin, että jos tilanteeseen ei tule muutosta, suhde loppuu.

Jälkeenpäin ajatellen suhde olisi pitänyt lopettaa siinä kohtaa. Yhtään mitään myönteistä ei tapahtunut niiden kuuden viikon aikana, ja olin selvästi jo hyvin kypsä siinä kohtaa. Ainoastaan otti päähän enemmän.

Ongelmana oli kumppanin seksihalujen katoaminen.

Kauanko ongelma kesti kaiken kaikkiaan?

Seksihalut alkoivat vähentyä kahden vuoden jälkeen. Kerran päivässä -tahdista mentiin kerran viikossa -tahtiin n. kahden kuukauden aikana. Sitä kesti kuukauden, ennen kuin esitin ukaasini. Eli neljä ja puoli kuukautta yhteensä. Missään vaiheessa seksitiheys ei kohentunut.

En oikein ymmärrä,miksi tämä saa niin paljon alapeukkuja. Selvästi toiselle seksi on huomattavasti tärkeämpää kuin toiselle. Hyvä kun selvisi kuitenkin noin alussa, ja oli rohkeutta laittaa suhde poikki, eikä tuhlata molempien aikaa vuosikymmeniä. Tai tehdä lapsia, ja sitten rikkoa perhe. Nyt voivat molemmat katsella sellaisen puolison, jonka kanssa olla onnellinen. Olen huomannut, että osa palstalaisista on sitä mieltä, että seksi ei saa olla parisuhteessa tärkeää. Eikä puolison ulkonäkö. On sika jos jättää naisen, joka on juurtunut sohvalle, lihonnut 40kg, ja jota kiinnostaa älypuhelin, ja sidukka enemmän kuin seksi. Pitäis vaan rakastaa niitä sisäisiä asioita, jotka nekin on muuten muuttuneet.

T:M41. Saman kanssa 21 vuotta.

Tällä palstalla on paljon mammoja, joiden seksihalut ovat kadonneet lasten seuruaksena. He ovat stressaantuneita, koska tietävät miestensä haluavan edelleen.

On kokemusta ja voin sanoa, että kun ongelmat ovat pettäminen, alkoholi tai henkinen/fyysinen väkivalta, ei kannata odottaa yhtään vaan tehdä päätökset hyvin nopeasti. Tuollaisiin asioihin ei kannata tuhlata yhtään omaa aikaa tässä elämässä. Ihmiset jotka sortuvat noihin edellämainittuihin eivät muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusi viikkoa taisi aika tarkalleen olla siitä hetkestä kuin sanoin, että jos tilanteeseen ei tule muutosta, suhde loppuu.

Jälkeenpäin ajatellen suhde olisi pitänyt lopettaa siinä kohtaa. Yhtään mitään myönteistä ei tapahtunut niiden kuuden viikon aikana, ja olin selvästi jo hyvin kypsä siinä kohtaa. Ainoastaan otti päähän enemmän.

Ongelmana oli kumppanin seksihalujen katoaminen.

Kauanko ongelma kesti kaiken kaikkiaan?

Seksihalut alkoivat vähentyä kahden vuoden jälkeen. Kerran päivässä -tahdista mentiin kerran viikossa -tahtiin n. kahden kuukauden aikana. Sitä kesti kuukauden, ennen kuin esitin ukaasini. Eli neljä ja puoli kuukautta yhteensä. Missään vaiheessa seksitiheys ei kohentunut.

Vissiin alkuhuuma laantui ja toisen oikea libido paljastui sieltä alta?

Näin tulkitsin. Kuulemma seksin väheneminen on normaalia eikä mikään ongelma. Olisi pitänyt uskoa saman tien.

Alapeukut tuli varmaan siitä, että useimmille jokaviikkoinen seksi pitkässä suhteessa on kaikea muuta kuin "seksihalujen katoamista".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusi viikkoa taisi aika tarkalleen olla siitä hetkestä kuin sanoin, että jos tilanteeseen ei tule muutosta, suhde loppuu.

Jälkeenpäin ajatellen suhde olisi pitänyt lopettaa siinä kohtaa. Yhtään mitään myönteistä ei tapahtunut niiden kuuden viikon aikana, ja olin selvästi jo hyvin kypsä siinä kohtaa. Ainoastaan otti päähän enemmän.

Ongelmana oli kumppanin seksihalujen katoaminen.

Kauanko ongelma kesti kaiken kaikkiaan?

Seksihalut alkoivat vähentyä kahden vuoden jälkeen. Kerran päivässä -tahdista mentiin kerran viikossa -tahtiin n. kahden kuukauden aikana. Sitä kesti kuukauden, ennen kuin esitin ukaasini. Eli neljä ja puoli kuukautta yhteensä. Missään vaiheessa seksitiheys ei kohentunut.

Sinusta seksiä kerran viikossa on ongelma, jonka vuoksi kannattaa erota?

Kai parisuhteessa seksin määrän nyt täytyy lisääntyä sinkkuuteen verrattuna, ei vähentyä? Ja laadunkin olisi syytä parantua kunnolla kompensoimaan vaihtelun puutetta.

Nojaa, mulla kyllä vähentyi parisuhteeseen mentyäni. Mikä ei haittaa, koska juuri ennen parisuhtteeni alkua viimeiset ajat oli sellaiset että vähintään 3xviikossa oli seksiä. Vähintään siis. Mulla oli 3 miestä, ja välillä viikossa ei seksitöntä päivää ollut, ja välillä oli kaksikin kertaa päivässä.

Noh, se oli silloin :)

Kaksi viikkoa on minulla raja. Siihen menessä täytyy olla tapahtunut selvä muutos parempaan, oli ongelma mikä tahansa.

Parisuhde on minulla nautiskelua varten, ja jos en nauti suhteesta enää, en tee sillä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusi viikkoa taisi aika tarkalleen olla siitä hetkestä kuin sanoin, että jos tilanteeseen ei tule muutosta, suhde loppuu.

Jälkeenpäin ajatellen suhde olisi pitänyt lopettaa siinä kohtaa. Yhtään mitään myönteistä ei tapahtunut niiden kuuden viikon aikana, ja olin selvästi jo hyvin kypsä siinä kohtaa. Ainoastaan otti päähän enemmän.

Ongelmana oli kumppanin seksihalujen katoaminen.

Kauanko ongelma kesti kaiken kaikkiaan?

Seksihalut alkoivat vähentyä kahden vuoden jälkeen. Kerran päivässä -tahdista mentiin kerran viikossa -tahtiin n. kahden kuukauden aikana. Sitä kesti kuukauden, ennen kuin esitin ukaasini. Eli neljä ja puoli kuukautta yhteensä. Missään vaiheessa seksitiheys ei kohentunut.

Sinusta seksiä kerran viikossa on ongelma, jonka vuoksi kannattaa erota?

Kai parisuhteessa seksin määrän nyt täytyy lisääntyä sinkkuuteen verrattuna, ei vähentyä? Ja laadunkin olisi syytä parantua kunnolla kompensoimaan vaihtelun puutetta.

Nojaa, mulla kyllä vähentyi parisuhteeseen mentyäni. Mikä ei haittaa, koska juuri ennen parisuhtteeni alkua viimeiset ajat oli sellaiset että vähintään 3xviikossa oli seksiä. Vähintään siis. Mulla oli 3 miestä, ja välillä viikossa ei seksitöntä päivää ollut, ja välillä oli kaksikin kertaa päivässä.

Noh, se oli silloin :)

Juu, mutta oletkin nainen. Seksin saaminen naisena on hyvin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusi viikkoa taisi aika tarkalleen olla siitä hetkestä kuin sanoin, että jos tilanteeseen ei tule muutosta, suhde loppuu.

Jälkeenpäin ajatellen suhde olisi pitänyt lopettaa siinä kohtaa. Yhtään mitään myönteistä ei tapahtunut niiden kuuden viikon aikana, ja olin selvästi jo hyvin kypsä siinä kohtaa. Ainoastaan otti päähän enemmän.

Ongelmana oli kumppanin seksihalujen katoaminen.

Kauanko ongelma kesti kaiken kaikkiaan?

Seksihalut alkoivat vähentyä kahden vuoden jälkeen. Kerran päivässä -tahdista mentiin kerran viikossa -tahtiin n. kahden kuukauden aikana. Sitä kesti kuukauden, ennen kuin esitin ukaasini. Eli neljä ja puoli kuukautta yhteensä. Missään vaiheessa seksitiheys ei kohentunut.

Vissiin alkuhuuma laantui ja toisen oikea libido paljastui sieltä alta?

Näin tulkitsin. Kuulemma seksin väheneminen on normaalia eikä mikään ongelma. Olisi pitänyt uskoa saman tien.

Alapeukut tuli varmaan siitä, että useimmille jokaviikkoinen seksi pitkässä suhteessa on kaikea muuta kuin "seksihalujen katoamista".

Mitä väliä sillä on, mitä "useimmat" aiheesta ajattelevat? Monille seksiä kerran viikossa ei ole lähellekään tarpeeksi. Jos haluaisit seksiä joka päivä ja saat sitä kerran viikossa, vuodessa saat vain 14 % haluamastasi seksistä. Kuka tuohon olisi tyytyväinen?

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viikkoa on minulla raja. Siihen menessä täytyy olla tapahtunut selvä muutos parempaan, oli ongelma mikä tahansa.

Parisuhde on minulla nautiskelua varten, ja jos en nauti suhteesta enää, en tee sillä mitään.

Parisuhde on nautiskelua varten?

Ei kannattanut. Oma mielenterveys meni. 5 vuoden jälkeen jäljet tallella.