Lukeeko joku oikeasti ylppäreihin?

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 10:12"]

Arvasin että tästä keskustelusta tulee tällainen humblebrag-sikermä jossa kaikki kertaavat tuloksiaan. kyllä korpeaa se E kun oli niin laiska ettei viitsinyt lukea ja L jäi saamatta, nyyh,

[/quote]

Ei ollut humblebraggausta se enkun E mulla, menin sinne kokeeseen vähän niin kuin soitellen sotaan, koska osasin ja osaan todella hyvin englantia (ja sen hallinta on erittäin tärkeä osa nykyistä ammattiani). En tajunnut omia puutteitani, enkä olisi oikein omin päin osannut kerrata niitä alueita kys. oppiaineessa, joita olisi pitänyt kerrata. Abikurssi olisi tehnyt hyvää. 

Enkusta on vaikeaa saada L, koska taso on aika kova. Multa olisi voinut jäädä L saamatta, vaikka olisinkin opiskellut.

Mä en koskaan ollut KOULUSSA hyvä, mutta kirjoitusten tulokset näyttää hyvältä, koska kirjoitin vain ne aineet, joissa pärjäsin (pl. ruotsi, jota tajusin osaavani vasta valmistautuessani kirjoituksiin). Lisäksi tiedon soveltamisessa oon aina ollut hyvä, ja sitähän reaalissa mitataan vähän enemmän kuin tavallisessa koulunkäynnissä.

14

Olit siiis oppinut asiat jo kurssilla.. Itse luin ehkä kuukauden ennen yo koetta tyyliin tunnin päivässä koska varsinaisen kurssin kuluessa oli ollut kaikkea muuta hauskaa niin tunneilla kuin vapaa-ajalla. T. Vahvan E paperit

ps. Matikkaa kyllä piti vähän muutakin kun selailla, mitäs sait siitä ja kuinka kertasit?

No eihän niihin tarvitse juuri lukea ja on opiskellut ajatuksella ne kaksi ja puoli vuotta. Ylppärithän mittaavat sitä lukion aikana opittua. Itse ainakin keskityin lukulomalla pääsykokeisiin lukemiseen.

Minä en lukenut yhtään koko lukulomalla. Sain 2*L, 4*E ja 1*M. Asiat opin jo kurssien aikana, kun tein läksyt hyvin.

Tyttäreni luki psykologian kirjoituksiin ja hyvä niin.

Nyt keväällä kirjoittaa filosofian ja äidinkielen, toivon todellakin että valmistautuu kirjoituksiin.

Jos haluaa jatko-opintoihin niin on syytä lukea.

Todellakin luin ja ennenkaikkea laskin. Pitkää matikkaa joka päivä n. 2h. Muut lukemiset sen päälle. Toki tiivistä opiskelua jo koko lukion ajan. Tuloksena 6L (tosin ennen eximia-aikaa). Luku-urakka jatkui heti kirjoitusten jälkeen seuraavana maanantaina, n. 6-8h/pv. Huhti-toukokuun vaihteessa valmennuskurssille ja lisää lukemista. Samana kesänä pääsin lääkikseen. Lukemisen ja pänttäämisen opiskelusta on hyötyä - jos aikoo alalle, jonne päästäkseen ja jossa pärjätäkseen täytyy päntätä. 

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 10:12"]

Arvasin että tästä keskustelusta tulee tällainen humblebrag-sikermä jossa kaikki kertaavat tuloksiaan. kyllä korpeaa se E kun oli niin laiska ettei viitsinyt lukea ja L jäi saamatta, nyyh,

[/quote]

Minä tiedän, että olisin saanut L:t ihan noin vain, jos olisin panostanut. Minulle ei ollut tosin mitään väliä, oliko lopullinen arvosana M vai L, joten katsoin lukulomalla elokuvia ja söin jäätelöä kotona, kun vanhempani luulivat minun "lukevan". 

Riippuu vähän, mitä aineita kirjoittaa ja mihin tähtää.

Itse kirjoitin kuusi ällää viime vuosituhannen puolella. Koska kirjoitin reaalista pelkän historian (siihen aikaan siis ei kirjoitettu yksittäisiä aineita, mutta yksittäiseen aineeseen keskittyen saattoi suorittaa reaalin), totta kai piti vähän kerrata lukion kursseja. Vuosiluvut yms. yksityiskohdat.

Muuten en kirjoituksiin lukenut, vähän matematiikkaa harjoittelin (kirjoitin siis laajan matematiikan).

Siihen aikaan ei myöskään ollut tavallista hajottaa kirjoituksia pitkälle ajalle. Minäkin kirjoitin nuo kaikki ällät samana keväänä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:11"]

Miksi jonkun täytyy lukea jopa kuukausia yo-kokeita varten? Itselleni riittää viikko. Yhteiskuntaopista sain eximian. Ja tämä kahden päivän lukemisella.

[/quote]

Mä luin aikoinaan kun kirjoitin 5 ainetta samana keväänä lukuloman ajan eli 4 viikkoa. Neljä Laudaturia ja pitkän matikan C. Jos sä luet joka aineeseen viikon, luet enemmän kuin mä...

Lukee, kulti, lukee. Terveisin kuuden laudaturin ylioppilas.

Ylppäreihin on ihan fiksua lukea, vaikka asiat osaisikin hyvin. Mutta tuttuja asioita lukiessa voi harjoitella erilaisia luku- ja muistiinpanotekniikoita, joista on sitten hyötyä myöhemmin. Esimerkiksi pääsykokeisiin lukeminen helpottuu huomattavasti kun tietää, että mikä itselle on se paras tapa opiskella. Ap, tuo ajattelusi kuulostaa todella lyhytnäköiseltä. Minulla on yliopistokavereita, jotka ovat aina peruskoulussa ja lukiossa olleet vaan luonnostaan hyviä ja pärjänneet lukematta. Sitten yliopistossa osa tippui korkealta ja kovaa kun tajusivat, että täällä muuten nämä kaikki muutkin ovat niitä lukiossa hyvin pärjänneitä ja älykkäitä ihmisiä. Vielä kun tenteissä vain tietty prosentti suorittajista pääsi läpi, niin silloin ei enää auttanut luottaa siihen että kyllä minä pärjään, olenhan fiksu.

Kai se lukemisen määrä riippuu siitä,miten hyvin haluaa menestyä.

Itse menin lukioon äidin painostuksesta ja motivaatio oli sen mukainen.

Kirjoituksiin en hirveästi lukenut,esim.reaaliin valitsin aineita joissa voi mielestäni vähän säveltää,uskonnon ja psykologian. Tavoite oli vain,että kirjoitukset menee läpi ja niinhän ne menikin. Jos olisi kiinnostanut opiskelu ja esim.yliopistoon hakeminen,olisin ottanut kirjoituksiin lukemiseen ihan toisen asenteen.

Hyvin suomalainen ilmiö ylpeillä sillä, miten vähän lukee. Ja sivistymätön. Tosiasia on, että kaikki eivät saa laudatureita, vaikka kuinka parhaansa tekisivät. Mutta c:n paperit tunnollisella työllä ovat parempi saavutus kuin e:n paperit ylimielisesti hurvitellen. Itse olen lukion opettaja, enkä ole kyllä vielä tavannut yli 10 vuoden työssäni opiskelijaa, joka olisi kirjoittanut hyvin tekemättä lukioaikana ainakin koulussa ja kotitehtävissä työtä. Se, kuinka paljon lukee juuri lukulomalla , ei tietenkään välttämättä ratkaise. Jos pohjatyö on hyvin tehty, pärjää vhemmällä pänttäämisellä.

Jos on todella lukenut koko lukion ajan, niin valmistautuminen kirjoituksiin ei ole kovin rankkaa. Paljon pahempi tilanne on niillä typeryksillä, jotka kuvittelivat kelluvansa lukion läpi tekemättä juuri mitään. Kurssin aikana tehtävät tekemättä, kurssikokeeseen viimeisen illan lukemisella juuri ja juuri hyväksytty, mutta jo kokeiden palautuksen aikaan ne vähäisetkin muistijäljet ko. aineesta haihtuneet taivaan tuuliin.

Tällaisia opiskelijoita on jonkin verran ainakin ns. tavallisissa lukioissa, aika usein poikia, mutta näin tasa-arvon aikana myös tyttöjä. Kun yrität perustella, miksi pitäisi lukea "turhan" paljon, kun vähemmälläkin pärjää kurssikokeessa, niin sanomiset valuvat kuin vesi hanhen selästä. Jos mainitsee yo-kokeet, niin se on kuulemma pelottelua.

On tietysti jokaisen oma asia, miten haluaa tulevaisuutensa pilata, mutta on surullista katsoa, kun moni ihan lahjakas nuori alisuoriutuu jatkuvasti, kun ei vaan huvita lukea. On paljon kivempaa hengailla kaupungilla. Jotkut ovat tulleet sitten muutaman vuoden päästä itkemään, kun kukaan ei sanonut, että pitää lukea. Just joo, ei varmasti kukaan, vain parikymmentä opettajaa ja tietysti vanhemmat. Kyllä olen monesti toivonut, että nuorten päässä olisi reikä, josta kaataa sisään asioita.

Kritiikittömien koululaisten kannalta on aika vaarallista brassailla sillä, miten ei opiskellut kouluaikana ja kirjoituksetkin menivät pienellä selailulla. Harvan kohdalla se tosin pitää paikkansa. Suomalaiseen kulttuuriin tuntuu vain kuuluvan, että ei voi myöntää, että koulu on ihan hyvä paikka ja että on paikallaan tehdä siellä töitä, jotta jatkopaikkakin aukeaisi aikanaan. Miksi opiskelun myöntäminen koetaan nuorten keskuudessa häpeälliseksi? 

Kirjoitin L:t äikästä, englannista, reaalista ja matematiikasta (57 p), ranskasta ja ruotsista M:t. Matematiikkaa harjoittelin tekemällä takavuosien yo-kokeita, en käytännössä muuten. Reaalia varten kertasin fysiikkaa. Kieliä varten en tehnyt mitään ihmeellistä, saatoin lueskella jotain kirjaa tms. mutta en varsinaisesti oppikirjoja katsonut. Varsinainen työhän on tehty kuitenkin jo kouluaikana.

Matematiikasta pääsin myös yliopistoon pääsykokeiden 6. parhailla pisteillä, mutta lopetin opinnot 2v jälkeen ja olen ollut siitä lähtien työelämässä asiantuntijana. Oppiminen on minulle helppoa, opiskelu pänttäämällä vaikeaa.

Ne jotka lukevat, menevät sitten opiskelemmaan sinne minne haluavat.

Ihan tosi vaikee uskoa, että täällä on L:n äikän kirjoittajia.

Niitä kirjoitetaan NYKYkirjoituksissa vähän, paaaaaljon vähemmän kuin ennen vuotta 2007.

T: äikän ope

Kyllä mä luin. Joka päivä mentiin kirjastoon ja vähän luettiinkin, vaikka kannatettiin aika paljon Töölön Picniciä kahvien merkeissä.

Silloin siis kirjoitettiin kaikki aineet kerralla amana keväänä, ei ollut mahdollisuutta hajauttaa. Kirjoitin viisi ainetta yleisarvosanalla L, mikä oli ihan ok. Reaalissa keskityin uskontoon, silloin sai kirjoittaa kokeessa mitä halusi, mutta kannatti keskittyä vähän johokin. Se oli aika rankka sessio kun joka toinen päivä oli koe.

Tuo lukuloma oli ihan hyvää treeniä sitten pääsykokeisiin valmistautumisessa.

Jotkut lukevat siksi, että haluavat hyviä arvosanoja ja tietävät, etteivät saa niitä lukematta. Ainakin minun aikanani myös yo-kirjoituksilla oli merkitystä yliopistoon pääsyssä, osa otettiin ns. yhteispisteillä eli pääsykokeen ja yo-arvosanojen antamat lähtöpisteet yhteenlaskettuna. En tiedä, onko systeemi kenties muuttunut.

Olen tyytyväinen siihen, että luin. Sain hyviä arvosanoja, pääsin yliopistoon. Yo-kokeet taitavatkin olla pääsykokeen ohella ne viimeiset kokeet joihin sillä tavoin olen päntännyt, sen jälkeen on muunlaisesta opiskelusta ollut enemmän hyötyä.

Luin ja sain L:n paperit. Luin myös pääsykokeisiin ja pääsin. En nyt ole vain sitä tyyppiä, jolle tieto valuu päähän kirjoja avaamatta.