Lue keskustelun säännöt.
Miksi rekrytoinnista on tehty niin monimutkaista?
26.01.2014 |
Mihin tahansa perusduunaria vaativampaan tehtävään on yleensä moniosainen rekrytointiprosessi: esihaastattelu, sitten psykologiset tutkimukset ja vielä haastatellaan. Eikö enää omaan kykyyn valita luotettava, kyvykäs työntekijä enää luoteta? En vain jaksa uskoa psykologisien testien erehtymättömyyteen. Ne eivät liene kovin edullisiakaan yrityksille.
Toinen hämmästelyn aihe on haastattelut: Firmassa pitkään ollut sijainen haastatellaan (tai jos on useampi sijainen ja mietitään kuka vakinaistetaan, kaikki haastatellaan). Jos lähiesimies tekee töitä samassa pisteessä ja tuntee työntekijät kyvyt ja sopivuuden tehtävään, mitä uutta tietoa haastattelu tuo?
Kommentit (2)
Isälläni on n. 100 hengen yritys. Viimeksi, kun palkkasi työntekijää, otti kokeeksi jonkun konsulttifirman siihen mukaan. Isä valitsi hakemusten perusteella mielestään parhaat haastateltavat, konsulttifirma omansa. Sitten molemmat tahot haastatteli kaikki.
Ne tyypit, joita konsulttifirma suositteli (psykologisten testien ym. jälkeen), oli kaikki järjestään sellaisia, joita isäni ei olisi ainakaan tehtävään harkinnut.
Hän palkkasi sitten henkilön, joka hänen mielestään sopi tehtävään ja firman porukkaan ja henkeen parhaiten. Ja hyvin on mennyt, puolin ja toisin.
Nuo psykologiset analyysit ja konsulttifirmat on ihan turhaa rahanmenoa yrityksille. Jos ei rekrytoija itse osaa päättää, millaista tyyppiä firma tarvitsee, niin kannattaisi antaa kenkää sille rekrytoijalle, ei ole tehtävänsä tasalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amen!! Mä olen niin samaa mieltä ja olen henkilöstöpäällikkö! Konsultit vie kollegoitani 6-0. Työnhakijoilla saattaa olla 10 vuoden menestyksekäs kokemus haettavista hommista, tunnettuja tyyppejä ja sit psykologisissa testeissä ne vastaa väörin johonkin "lapio on kuopalle niin kuin pää perseelle" -kysymykseen. Psykologin lausunto on varauksellinen ja siinä sitä ollaan. Sit otetaan joku tabula rasa, joka on analysoinut oikein lapion suhteen kuoppaan, jonka jälkeen voidaankin miettiä, että mikä on, kun tyypillä projektit leviää käsiin.