Psykiatreista pulaa, koska työ on emotionaalisesti haastavaa..

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriksi opiskelevat ovat jo valmiita yleislääkäreitä. Pitää itsekin olla vähän hullu, ettei jää helppoon elämään vaan haluaa hulluja auttamaan.

Yleislääkärin pesti on paljon rankempi. Psykiatri voi olla mitä vaan eikä mitään vastuuta. On kyllä sellaisia kaheleita tullut tavattua että välillä ei ole tiennyt kumpi on se psykiatri ja kenellä se vastaanotto nyt on meneillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriksi opiskelevat ovat jo valmiita yleislääkäreitä. Pitää itsekin olla vähän hullu, ettei jää helppoon elämään vaan haluaa hulluja auttamaan.

Yleislääkärin pesti on paljon rankempi. Psykiatri voi olla mitä vaan eikä mitään vastuuta. On kyllä sellaisia kaheleita tullut tavattua että välillä ei ole tiennyt kumpi on se psykiatri ja kenellä se vastaanotto nyt on meneillään.

Kaikkein eniten kyrpii se arpominen: ”suattaapi olla että lääke auttaa, vuan suaattaapi olla jotta ei”.

Vierailija kirjoitti:

Taustalla on myös alan naisistuminen. Naiset, ja erityisesti ns. kympin tytöt ovat tunnollisia mutta myös neuroottisia. Silloin on lähes mahdotonta jaksaa työtä jossa joutuu tekemään vastuullisia päätöksiä vähäisen tiedon varassa. 

Jostain syystä neuroottisimmat tuntuvat hakeutuvat vielä psykiatreiksi.

Jaahas, taas joku palstahullu aloitti lääkärivihaketjun, kun entinen hiljeni jo. Kyllä jotkut vaan jaksavat olla kateellisia.

Lääkiksen vajakkiosasto.

Onhan se sairasta että systeemi hyväksyy sen että hyvän ja toimivan lääkkeen valmistus lopetetaan ja vaihdetaan uuteen koska lääkeyhtiön pitää saada taas lisää tuottoa. Kukaan ei taistele tätä vastaan ja kuin lampaat kaikki alalla työskentelevät hyväksyy tämän, missä on se humanius ja etiikka? Eikö tarkoituksena olisi hoitaa potilaita eikä pyörittää lääketeollisuutta? Sitten puhutaan miten kaikki muut hoitomuodot ovat pilipalitouhua vaikka nämä nykymetodit eivät ole paljon lompotomialeikkauksia kummoisempia.

Yhteiskunta on mennyt joka tavalla niin vastenmieliseksi että ehkä sitä pitäs vaan vetäytyä jonnekki metsämökkiin ja luopua muuten "sivistyneestä maailmasta".

Vierailija kirjoitti:

Taustalla on myös alan naisistuminen. Naiset, ja erityisesti ns. kympin tytöt ovat tunnollisia mutta myös neuroottisia. Silloin on lähes mahdotonta jaksaa työtä jossa joutuu tekemään vastuullisia päätöksiä vähäisen tiedon varassa. 

Ja yleisesti ammattikunnan vihertyminen. Kun ei ole elämänkokemusta tai muuta kautta tullutta ymmärrystä mielen ongelmista, tuntuvat ne vierailta ja kummallisilta. Psykiatria on vaan siinä mielessä haastava, että sitä on vaikea täyttää ulkomaalaisilla lääkäreillä koska kielellisellä ilmaisulla on niin suuri merkitys diagnostiikassa. Ehkä pitää vain lisätä koulutusmääriä, ettei kansalaisten välttämätön terveydenhuolto kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, taas joku palstahullu aloitti lääkärivihaketjun, kun entinen hiljeni jo. Kyllä jotkut vaan jaksavat olla kateellisia.

Kateuskommentilla ei oikein pysty faktoja vastaan taistelemaan. Mutta yritit kuitenkin, se on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustalla on myös alan naisistuminen. Naiset, ja erityisesti ns. kympin tytöt ovat tunnollisia mutta myös neuroottisia. Silloin on lähes mahdotonta jaksaa työtä jossa joutuu tekemään vastuullisia päätöksiä vähäisen tiedon varassa. 

Ja yleisesti ammattikunnan vihertyminen. Kun ei ole elämänkokemusta tai muuta kautta tullutta ymmärrystä mielen ongelmista, tuntuvat ne vierailta ja kummallisilta. Psykiatria on vaan siinä mielessä haastava, että sitä on vaikea täyttää ulkomaalaisilla lääkäreillä koska kielellisellä ilmaisulla on niin suuri merkitys diagnostiikassa. Ehkä pitää vain lisätä koulutusmääriä, ettei kansalaisten välttämätön terveydenhuolto kärsi.

Tässä tulee myös karu ristiriita luokkaerojen suhteen; jos jossakin, niin psykiatriassa tulisi olla selvillä myös marginaalien realiteeteista ja arjesta. Jos itse pamahtaa kentälle kermaperseperheen nasuna, ja jatkaa elitistisellä hierarkiamentaliteetilla elämää, onhan se selvä että tulee ongelmia. Isoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, taas joku palstahullu aloitti lääkärivihaketjun, kun entinen hiljeni jo. Kyllä jotkut vaan jaksavat olla kateellisia.

Kateuskommentilla ei oikein pysty faktoja vastaan taistelemaan. Mutta yritit kuitenkin, se on tärkeintä.

Psykiatriassa lähes kaikki on tasoa ”yritys hyvä kymmenen”. Siitä papukajamerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriksi opiskelevat ovat jo valmiita yleislääkäreitä. Pitää itsekin olla vähän hullu, ettei jää helppoon elämään vaan haluaa hulluja auttamaan.

Yleislääkärin pesti on paljon rankempi. Psykiatri voi olla mitä vaan eikä mitään vastuuta. On kyllä sellaisia kaheleita tullut tavattua että välillä ei ole tiennyt kumpi on se psykiatri ja kenellä se vastaanotto nyt on meneillään.

Kaikkein eniten kyrpii se arpominen: ”suattaapi olla että lääke auttaa, vuan suaattaapi olla jotta ei”.

Ei ne mitään arvo. Käskee syödä jotain lääkettä. Otat sitä ja menet huonompaan kuntoon. Ne kirjaa sinun sairautesi pahentuneen. Laittaa lisää mömmöjä, menet vielä pahempaan kuntoon. Lääkäri pistää hakemuksen kuntsarille kun sairaus on pahentunut. Lainaten omaa psykiatriani kun istuin totaalisen lääketuubassa sen vastaanotolla silmät päässä seisoen ja kuola poskella valuen sen määrätessä minulle vielä enemmän ja vahvempia antipsykootteja " Nyt me vasta aletaan kuntouttaa sinua!". Kyllä siinä viimeinen aivosolu huokaisi hiljaisen ' apua'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriksi opiskelevat ovat jo valmiita yleislääkäreitä. Pitää itsekin olla vähän hullu, ettei jää helppoon elämään vaan haluaa hulluja auttamaan.

Harvemmat näistä ”auttavat”. Tähän suuntautuvat usein sadistiset narsistit. Mikään ei ole parempi areena alistaa ja nauttia ihmisen kärsimyksestä kuin psykiatria. Tämän lisäksi kädet ovat kohtuullisen vapaat kohdella ihmisiä aivan rajattomasti - ja nauttia vallasta.

Suomessa nyt onneksi lääkärin työ on kuitenkin yhä pitkälti kutsumukseen pohjaavaa.

Vaikeimpia aloja, koska harvemmin mikään diagnoosi ja hoito on todella yksiselitteinen. Tärkein asia on kuitenkin ihmisen terveys, tärkeämpää kuin mikään omaisuus.

Ennen oli parempi kun pääsi panemaan niitä potilaita mutta nyt on kaiken maailman meetuut pilannut koko ammatin arvostuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriksi opiskelevat ovat jo valmiita yleislääkäreitä. Pitää itsekin olla vähän hullu, ettei jää helppoon elämään vaan haluaa hulluja auttamaan.

Harvemmat näistä ”auttavat”. Tähän suuntautuvat usein sadistiset narsistit. Mikään ei ole parempi areena alistaa ja nauttia ihmisen kärsimyksestä kuin psykiatria. Tämän lisäksi kädet ovat kohtuullisen vapaat kohdella ihmisiä aivan rajattomasti - ja nauttia vallasta.

Suomessa nyt onneksi lääkärin työ on kuitenkin yhä pitkälti kutsumukseen pohjaavaa.

Vaikeimpia aloja, koska harvemmin mikään diagnoosi ja hoito on todella yksiselitteinen. Tärkein asia on kuitenkin ihmisen terveys, tärkeämpää kuin mikään omaisuus.

Minkälaiseen ”kutsumukseen”? Minä uskon, että hyvinkin usein alitajuiseen, tunnistamattomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustalla on myös alan naisistuminen. Naiset, ja erityisesti ns. kympin tytöt ovat tunnollisia mutta myös neuroottisia. Silloin on lähes mahdotonta jaksaa työtä jossa joutuu tekemään vastuullisia päätöksiä vähäisen tiedon varassa. 

Ja yleisesti ammattikunnan vihertyminen. Kun ei ole elämänkokemusta tai muuta kautta tullutta ymmärrystä mielen ongelmista, tuntuvat ne vierailta ja kummallisilta. Psykiatria on vaan siinä mielessä haastava, että sitä on vaikea täyttää ulkomaalaisilla lääkäreillä koska kielellisellä ilmaisulla on niin suuri merkitys diagnostiikassa. Ehkä pitää vain lisätä koulutusmääriä, ettei kansalaisten välttämätön terveydenhuolto kärsi.

Tässä tulee myös karu ristiriita luokkaerojen suhteen; jos jossakin, niin psykiatriassa tulisi olla selvillä myös marginaalien realiteeteista ja arjesta. Jos itse pamahtaa kentälle kermaperseperheen nasuna, ja jatkaa elitistisellä hierarkiamentaliteetilla elämää, onhan se selvä että tulee ongelmia. Isoja.

Todellakin.Tulkitsevat aitoja huolia psykoottisuudeksi. Ihan kuin kaikki eläisi jossa keskiluokan kermaperse todellisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreistä on pulaa, koska heitä ei kouluteta riittävästi. Jos psykiatrian palkka nyt triplattaisiin, niin kohta olisi pulaa jonkun muun alueen lääkäreistä. Eli ei se työtä muuttamalla kyllä muutu tämä matemaattinen perusasia miksikään.

Ota selvää asiasta, miksi ei kouluteta, kun osa menee töihin pankkeihin, osa matkailuun. Hidän ei tietääkseni tarvi sitä koulusta maksaa takaisin missään vaiheessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriksi opiskelevat ovat jo valmiita yleislääkäreitä. Pitää itsekin olla vähän hullu, ettei jää helppoon elämään vaan haluaa hulluja auttamaan.

Harvemmat näistä ”auttavat”. Tähän suuntautuvat usein sadistiset narsistit. Mikään ei ole parempi areena alistaa ja nauttia ihmisen kärsimyksestä kuin psykiatria. Tämän lisäksi kädet ovat kohtuullisen vapaat kohdella ihmisiä aivan rajattomasti - ja nauttia vallasta.

Suomessa nyt onneksi lääkärin työ on kuitenkin yhä pitkälti kutsumukseen pohjaavaa.

Vaikeimpia aloja, koska harvemmin mikään diagnoosi ja hoito on todella yksiselitteinen. Tärkein asia on kuitenkin ihmisen terveys, tärkeämpää kuin mikään omaisuus.

Kutsumus kyllä, saada arvostettu ammatti ja päästä sillä yhteiskunnan eliittiin. Muuta kutsumusta niillä ei ole. Ja se näkyy töykeänä ja loukkaavana käytöksenä, potilaiden turhina lääkärikäynteinä ja haluttomuutena edes ottaa selvää mikä potilaan terveysongelmat aiheuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustalla on myös alan naisistuminen. Naiset, ja erityisesti ns. kympin tytöt ovat tunnollisia mutta myös neuroottisia. Silloin on lähes mahdotonta jaksaa työtä jossa joutuu tekemään vastuullisia päätöksiä vähäisen tiedon varassa. 

Ja yleisesti ammattikunnan vihertyminen. Kun ei ole elämänkokemusta tai muuta kautta tullutta ymmärrystä mielen ongelmista, tuntuvat ne vierailta ja kummallisilta. Psykiatria on vaan siinä mielessä haastava, että sitä on vaikea täyttää ulkomaalaisilla lääkäreillä koska kielellisellä ilmaisulla on niin suuri merkitys diagnostiikassa. Ehkä pitää vain lisätä koulutusmääriä, ettei kansalaisten välttämätön terveydenhuolto kärsi.

Mitä kielitaitoa siinä vaaditaan? Toistat vain kaksi viimeistä sanaa potilaan lauseesta ja lopuksi määräät jotain nukahtamispillereitä.

Kaksoisdiagnoosipotilaat ovat myös haastavia. Päihderiippuvuus estää mielenterveysongelmien hyvän hoidon. Potilas mielestään hoitaa itseään päihteillä, eikä ymmärrä että päihteidenkäyttö aiheuttaa mt-ongelmia ja vaikeuttaa mielenterveyden hoitamista. 

Potilaita on väärissä paikoissa kun heille sopivia paikkoja ei ole olemassa. Ketään ei saa pitää suljettujen ovien takana, joten vastentahtoisessa hoidossa olevatkin pääsevät ulos jossain vaiheessa(mahdollisimman pian) itsekseen, jolloin ovat päivän karussa, a tulevat huumeissa osastolle illalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriksi opiskelevat ovat jo valmiita yleislääkäreitä. Pitää itsekin olla vähän hullu, ettei jää helppoon elämään vaan haluaa hulluja auttamaan.

Harvemmat näistä ”auttavat”. Tähän suuntautuvat usein sadistiset narsistit. Mikään ei ole parempi areena alistaa ja nauttia ihmisen kärsimyksestä kuin psykiatria. Tämän lisäksi kädet ovat kohtuullisen vapaat kohdella ihmisiä aivan rajattomasti - ja nauttia vallasta.

Suomessa nyt onneksi lääkärin työ on kuitenkin yhä pitkälti kutsumukseen pohjaavaa.

Vaikeimpia aloja, koska harvemmin mikään diagnoosi ja hoito on todella yksiselitteinen. Tärkein asia on kuitenkin ihmisen terveys, tärkeämpää kuin mikään omaisuus.

Kutsumus kyllä, saada arvostettu ammatti ja päästä sillä yhteiskunnan eliittiin. Muuta kutsumusta niillä ei ole. Ja se näkyy töykeänä ja loukkaavana käytöksenä, potilaiden turhina lääkärikäynteinä ja haluttomuutena edes ottaa selvää mikä potilaan terveysongelmat aiheuttaa.

On. Alitajuinen tarve valtaan, hallintaan ja sadismiin.