Mikä hetki elämästäsi oli sellainen, että olit kaikkein väsynein?

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Synnytin esikoistani sairaalassa 42 tuntia ja kun vauva sitten tuli maailmaan olin niin väsynyt, että en jaksanut edes vauvaa kannatella rintani päällä vaan olisin ainoastaan halunnut nukkumaan. No en tietenkään saanut nukkua kun oli pakko ottaa osaa hoitotoimenpiteisiin ja osastolla oli tietysti ihan täyttä, joten muodrn vauvat huusivat vuoronperään. Torkahtelin pieniä hetkiä ja muistan miettineeni, etten enää ikinä halua sairaalaan synnyttämään. Vauvan hoidosta ei mulla tullut mitään ja havahduin vasta 12 tuntia synnytyksestä, että pitäisi kai sitä vauvaakin hoitaa. Lastenhoitajat yrittivät mua saada aktiiviseksi, mutta totesivat, että oli ilmeisesti aika rankkaa synnytys.

Silloin, kun lapset olivat 0 ja 1. Meinasin nukahtaa seisaalteen bussiin tai pihalle liukumäkeen.

Kyllä raskainta aikaa oli se kun vaimo lähti töihin ja kaksi nuorinta oli vielä päivähoidossa ja samaan syssyyn rakennettiin vielä taloakin. Oli stressaavaa saada hoidettua työt niin että pääsi päivähoitopakkaan hakemaan lapset ennen klo 17, silloin kun vaimolla oli iltavuoro ja niitä oli usien, oman työni hoitominen taas edellyttää aika usein joustoa työajoissa. Sitten vielä se talon rakentaminen kaikkena vapaa-aikana.

Mutta selvittiin hengissä, eikä liittokaan ollut kovilla tuona aina.

t. mies

Se aika kun pikkukakkonen heräsi 5-7 x yössä 3v saakka..... Ja kävin normaalisti töissä heti äitiysloman jälkeen, ei yhtään sairaslomaa tai poissaoloa väsymyksen takia. Kollega totesi että olin ainoa vihreänaamainen ihminen jonka hän on koskaan nähnyt:D Olin niin kuolemanväsynyt, mies ei koskaan herännyt hoitamaan lapsia öisin.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:43"]

Se aika kun pikkukakkonen heräsi 5-7 x yössä 3v saakka..... Ja kävin normaalisti töissä heti äitiysloman jälkeen, ei yhtään sairaslomaa tai poissaoloa väsymyksen takia. Kollega totesi että olin ainoa vihreänaamainen ihminen jonka hän on koskaan nähnyt:D Olin niin kuolemanväsynyt, mies ei koskaan herännyt hoitamaan lapsia öisin.

[/quote]

25 jatkaa vielä, pikkukakkosen syntymästä on nyt 30 vuotta enkä tuon jälkeen ole nukkunut 3-4 tuntia enempää yhtäjaksoisesti! Eli vakava unettomuus jäi:(

Minulle tehtiin allogeeninen kantasolusiirto syöpähoitona. Päästyäni kotiin olin aluksi virkeä, mutta sain kuukauden kuluttua vaikean anemian. Olin niin uupunut, että läheisen talon kiertäminen sai minut väsymään ja hengästymään. Lakanoiden vaihtaminen sänkyyn oli lähes ylivoimaista. Pystyin imuroimaan vain yhden pienen huoneen ja jouduin lepäämään sängyllä puoli tuntia imuroinnin jälkeen. Tiskaaminen oli tuskaa, koska en jaksanut seistä keittiössä lyhyttäkään aikaa. Putosin bussissa polvilleni, kun yritin kiivetä kymmenen sentin korkuisen korokkeen päälle. Roskien vieminen tuntui ylivoimaiselta. Onneksi en ole masentuja. Masentuneena en olisi jaksanut tehdä yhtään mitään.