Lue keskustelun säännöt.
"Lasta ei saa kutittaa". Mitä ihmettä?
25.01.2014 |
Ystäväni mainitsi minulle, ettei lapsia saa kutittaa, sillä se on traumatisoivaa, ahdistavaa ja kauheaa. Lasten kutittaminen ahdistaa lasta ja altistaa häntä traumoille, varsinkaan jos kutittamista ei heti lopeteta.
Hän väitti lukeneensa jostakin tutkimuksen, jonka mukaan kutittelu on vauvoille erityisen haitallista, sillä ei voi tehdä muuta kuin nauraa vain, kun on sellainen pikkuinen nyytti vasta. Mutta todellisuudessa siis se on tutkimusten mukaan äärimmäisen epämukavaa.
Täytyy suoraan sanoa, että epäilen että onko tämä juttu nyt ihan totta. Tai ainakin ihmettelen suuresti. Siis onhan niitä lapsia nyt kutiteltu maailman sivu. Ja en oikein pysty uskomaan, että minun lastani niin hirveästi traumatisoisi se, että hellästi häntä kutittelen.
Tämä maailma on nykyään aika ihmeellinen, kun omaa lastakaan ei saa enää kutittaa (?).
Kommentit (82)
Minä menen aivan paniikkiin, jos joku minua kutittaa, en pidä siitä yhtään. En usko, että kukaan erehtyisi luulemaan sitä "ääntelyä" nauruksi, vaikka onhan siinä paniikin täyttämässä äänessä jotain naurumaista.
Kutittaakin voi monella tavalla: olen töissä päivökodissa ja siellä lapset saattavat joskus kutitella aikuisia, hymyssä suin pikkaisen kainaloista kokeilevat, eikä se tunnu pahalta. Samaa me aikuiset joskus teemme lapsille, hellästi hivelemme esimerkiksi kainaloista ja useimmat lapset siitä pitävät. Tärkeintä minusta on, että kutittele tapahtuu kaikilla hymyssä suin eikä se ole kuin aivan hetkellistä ja tapahtuu hellästi ja kevyesti koskien. Samalla täytyy tarkkailla lapsen reaktiota,jotkut eivät pidä hellästä hivelystäkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo, lasta ei saa silittääkään hiuksista, kun se saattaa ärsyttää ja jopa kutittaa. Lasta ei saa torua, kun lapsi voi pahoittaa mielensä. Eikä lasta saa komentaakaan, kun se aiheuttaa traumoja. Herätys urpot!
ei pieni kutitus mitään.. mutta mäkin muistan lapsuudesta sen, kun se kutitus vaan jatkui jatkui ja jatkui. tuntui aivan hirveältä, lopulta ei saanut henkeä enää kunnolla ja tuntui siltä että tukehtuu. Ei se kutittaja sitä tajua, ajattelee vaan että voi kun toinen on söpö kun se nauraa, kutikutikuu.
Kutittelen kyllä omaa lastani, mutta en ikinä pitkään, lähinnä sellaisia pieniä hipaisuja vain, ja siitä lapsi tykkääkin.
Minulle ainakin kutitus on täysin kidutusta, vaikka se nauru väkisin tulisikin. Tuntuu aivan hirveälle.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 23:27"]
Ystäväni mainitsi minulle, ettei lapsia saa kutittaa, sillä se on traumatisoivaa, ahdistavaa ja kauheaa. Lasten kutittaminen ahdistaa lasta ja altistaa häntä traumoille, varsinkaan jos kutittamista ei heti lopeteta.
Hän väitti lukeneensa jostakin tutkimuksen, jonka mukaan kutittelu on vauvoille erityisen haitallista, sillä ei voi tehdä muuta kuin nauraa vain, kun on sellainen pikkuinen nyytti vasta. Mutta todellisuudessa siis se on tutkimusten mukaan äärimmäisen epämukavaa.
Täytyy suoraan sanoa, että epäilen että onko tämä juttu nyt ihan totta. Tai ainakin ihmettelen suuresti. Siis onhan niitä lapsia nyt kutiteltu maailman sivu. Ja en oikein pysty uskomaan, että minun lastani niin hirveästi traumatisoisi se, että hellästi häntä kutittelen.
Tämä maailma on nykyään aika ihmeellinen, kun omaa lastakaan ei saa enää kutittaa (?).
[/quote]Eiköhän tää nyt riipu siitä MITEN kutittaa. Ketjussa hyviä esimerkkejä siitä miten ei ja miten voi olla ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutittaminen, varsinkin sellainen "sively" on hyvin eroottista ja se mielletään monissa kulttuureissa esileikiksi.
Vaikka lapsi ei osaisi seksualisoida kyseistä toimintaa eikä ymmärtäisi kunnolla miksi se tuntuu välillä niin kivalta, niin se, että lapsi pitää siitä erityisesti tai pyytää lisää, johtuu yleensä lapsen kehittämästä varhaisesta fetissistä. Samanlainen vaihe kuin se, jossa vauva on erittäin kiinnostunut ulostamisesta tai kyhnyttää haaroväliään lattiaan, paitsi että tässä on sitten vanhemmatkin mukana tyydyttämässä.
Miksi lasta on pakko päästä kutittamaan?
Minusta ihmisoikeuksiin kuuluu että kenellekään ei tehdä mitään mitä hän ei halua. Jos lapsi tykkää siitä että häntä kutitetaan, niin tietenkin häntä saa kutittaa.
Miten suomalainen voi olla niin juntti, että hän ei osaa toisia ihmisiä kunnioittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse inhoan kutittamista. Mutta jos lapset vapaaehtoisesti haluavat kutitella toisiaan "kilpaa", ja itse haluaa siihen osallistua niin eihän se silloin ole väärin.
Vauvaksi miellän alle 1-vuotiaan ja en minä ainakaan ole vauvoja kutitellut. No ehk äjalkapohjasta vähän sivellyt ja kyllähän vauvallakin on keinot ilmaista jos ei pidä jostain, esim. itku. En ollut kyllä kuullut tällaiisista tutkimuksista.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:03"]
Minusta ihmisoikeuksiin kuuluu että kenellekään ei tehdä mitään mitä hän ei halua. Jos lapsi tykkää siitä että häntä kutitetaan, niin tietenkin häntä saa kutittaa.
Miten suomalainen voi olla niin juntti, että hän ei osaa toisia ihmisiä kunnioittaa?
[/quote]
No miten helvetissä tämänkin (sinänsä hauska ja mielenkiintoinen) ilmiö ja keskustelu saadaan väännettyä joksikin todisteeksi suomalaisten moukkamaisuudesta. Kummaa porukkaa, ainakin itse olen erittäin ylpeä meistä suomalaisista! Olemme kuitenkin luoneet suurinpiirtein koko maailman toimivimman, turvallisimman ja tuottavimman yhteiskunnan vaikeissa luonnonoloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-poikaystävälläni oli tapana kutittaa minua niin, etten päässyt karkuun. Tätä kesti kerrallaan 2-3 minuuttia. Nauroin, en pystynyt sanomaan että lopeta. Se tuntui todella ahdistavalta :( jos saan joskus lapsen, en kutita häntä
Mun mies tekee tekee mulle sellaista, että pitää kiinni ja kutittaa vasten tahtoani. Hän on mua isompi ja vahvempi ja saattaa tulla päälleni tai pitää raajojani selkäni takana niin etten pääse liikkumaan tai lähtemään pois. Ja sitten kutittaa. Se mun hillitön reaktionauru ei lopu, saan vaivoin välistä henkäistyä "Älä" tai "Lopeta" enkä tahdo saada henkeä, alkaa sattua ja kasvot vaihtavat jo väriä. Tätä kestää ja kestää ja kestää. Sitten kun mies lopulta päästää musta irti, olen aina tosi suuttunut ja vihainen. Miksi ei voi lopettaa kun toinen pyytää lopettamaan vaan väkisin jatkaa? Hänellä on aina tosi hauskaa ja luulee tietysti että mullakin on, kun kerran NAURAN. Ja joka kerta olen selittänyt miten minä nuo tilanteet koen, ei auta.
En kutittaisi lasta yhtään hipaisua pidempään, se tuntuu vallankäytöltä. Nauru ei tarkoita että toinen tykkäisi ja että hommaa täytyy jatkaa niin kauan kun naurua riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rakastin pienenä kun äiti kutitteli selästä hellästi.
Kuplassa pidettävä.
Punavihreessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan lapsuudesta ennen kouluikää että kutittelu ja ilmaan heittely tuntui todella pahalta, mutta nauratti väkisin enkä pystynyt sanomaan että lopeta. Eli ihan omiin muistoihini perustuen en kauheasti kuvittelisi vauvaa.
Jos vaikka ihan kuuntelisi sitä lasta että tykkääkö vai ei? Ne on niinkus ihmisii siinä missä muutkin. Omia ja tutttavien lapsia olen kaikkia kutitellut. Toiset sanoo tai osoittaa heti ettei tykkää (ja näitä en toiste edes yritä kutittaa) ja toiset tykkää joskus (js tietty välillä taas ei). Onko ihan mahdotonta kuunnella sitä lasta? Ilman että etukäteen kielletään kaikki? Jotkuthan ei tykkää yhtään myöskään kilpailla, tai painia, tai että halataan. Olen varmaan traumatosoinut jo lauman lapsia kun olen heille ylipäätään puhunut -- joku vieras puhuu tai edes tuttu
Tää on jo kaiken huippu! :D Elämä on nykyään yhtä pullamössöilyä. On muotia olla traumatisoitunut kaikesta. "Isi kutitti minua väkisin kun olin viis, nyt potkin sua naamaan jos mua yrität kutittaa!!!1" Vetäkää jo itsenne jojoon! Jos lapsi ahdistuu jostain kutittamisesta, niin perusturvallisuus on jo muutenkin järkkynyt. Ei ole normaalia.
Kutitetuksi tuleminen on ihanaa, näin aikuisena ihan seksuaalisestikin. Nauru vapauttaa endorfiineja, se on fakta, ja sen rentouden ja hyvän olon kyllä tuntee kutitussession jälkeen.
Kaikki ihmiset eivät nauti kutituksesta ja kosketuksesta. Voi olla aistiyliherkkyyttä tai muuta taustalla. Minä rakastan jalkahoitoja. Jotkut kokevat ne hyvin epämiellyttävinä. Lapsi on tainnut tulla äitiinsä, kun pyytää "kutikonetta" ja joskus telkun ääressä pyytää, että hieroisin jalkoja...
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 23:27"]
Ystäväni mainitsi minulle, ettei lapsia saa kutittaa, sillä se on traumatisoivaa, ahdistavaa ja kauheaa. Lasten kutittaminen ahdistaa lasta ja altistaa häntä traumoille, varsinkaan jos kutittamista ei heti lopeteta.
Hän väitti lukeneensa jostakin tutkimuksen, jonka mukaan kutittelu on vauvoille erityisen haitallista, sillä ei voi tehdä muuta kuin nauraa vain, kun on sellainen pikkuinen nyytti vasta. Mutta todellisuudessa siis se on tutkimusten mukaan äärimmäisen epämukavaa.
Täytyy suoraan sanoa, että epäilen että onko tämä juttu nyt ihan totta. Tai ainakin ihmettelen suuresti. Siis onhan niitä lapsia nyt kutiteltu maailman sivu. Ja en oikein pysty uskomaan, että minun lastani niin hirveästi traumatisoisi se, että hellästi häntä kutittelen.
Tämä maailma on nykyään aika ihmeellinen, kun omaa lastakaan ei saa enää kutittaa (?).
[/quote]
Pyydä ystävältäsi lähdeviitteet. Lisäksi, jos yksi tutkimus väittää noin ja sata muuta toisin, tutkimuksella voi pyyhkiä hanuria.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 23:50"]
Kuten sanoin, väkivalta on tilanteesta riippumatta aina väärin.
[/quote]
Muista tämä, kun sinut raiskataan seuraavan kerran.
[/quote]
Aamen ja touchee!!
Kun olin pieni, isäni kutitti tosi kovakouraisesti. Ei itse ymmärtänyt sitä tietenkään, kun "kutitti" voimakkailla käsillä mahasta, kainaloista jne. Eikä edes tajunnut lopettaa, luuli että se oli hauskaa minusta. NOOOT!
Minulle on jäänyt aivan käsittämätön kutituskammo: en kestä yhtään jos joku koskee vatsaa vaikka koskisikin hellästi. uskon, että kutittaa voi, jos tekee sen hellästi ja tajuaa lopettaa ajoissa.