Onko miehillä empatiakyvyttömyys/itsekkyysgeeni?
Haluaisin kokemuksia sen suhteen, onko miehillä yleisesti joku erityinen kyky toimia täysin itsekeskeisesti jättäen perhe ja puoliso huomioimatta. Jotenkin kummasti minulle on tullut mielikuva - liekö harhaanjohtava ja väärä - että on olemassa myös miehiä, jotka eivät tee täysin kylmiä ratkaisuja ja jätä muiden tunteita huomiotta. Toisaalta hirveän paljon näkee ja kuulee miehistä, jotka viis veisaavat esim. omien perheenjäsentensä tunteista ja tilanteesta, ja kulkeavat oman minäminäminä-mantransa perässä hamaan vanhuuteen saakka.
Tiedän, että lähes jokainen seksin perässä oleva, eli maksimissaan muutamia vuosia parisuhteessa ollut mies kykenee mihin tahansa huomaavaisuuksiin, mutta entä, kun mies paistattelee kaiken saavuttaneena pitkässä parisuhteessa perheen "päänä", tilanteessa, jossa ei ole helppoa edes erota? Onko älytöntä tai suorastaan biologiaa uhmaavaa typeryyttä vaatia mieheltä lämmintä tunne-elämää ja sydäntä?
Kommentit (14)
mies ja naine on samanlaisia tutkimuksien mukaan.mitä itse kyllä vähän ihmettelen toisaalta naisethan huutaa kurkkusuorana joka paikassa miten he kasvattavat lapset kun äijät räkii sohvalla kattoon tämähän tietysti koskee kakkia miehiä joten se taas kasvatuksesta kannattasko kasvatus siirtää miesten harteille kun heovat näköjään muutenkin kaikissaparempia kuin miehet
Mitä odotit
Vakka kantensa valitsee
Sinulla on pointti! Liian usein empaattinen ihminen valikoituukin sen kaikkein itsekkäimmän puolisoksi. Mistä lie johtuu. Empaattinen etsii syytä ongelmiin usein itsestään, ja itsekeskeinen syyttää toista. Niin se kyllä menee. ;)
Oikeastaan haluaisin kuulla vain, että miehet nyt vaan on kaikki semmoisia. Ole hiljaa ja hyväksy tosiasiat. :D
ap
Tällä palstalla. Omakokemus on juurikin tuollainen, että joku empatiakyvyttömyysgeeni on miesten riesana. Oma mieskin on kultainen ja ihana mutta välillä tulee sellaisia ylilyöntejä että huh huh! Saatetaan sopia jotain isoja juttuja miettimättä yhtään mitä minä ja lapset asiasta tykätään. Välillä menee menojaan ilmoittamatta meille tai edes kysymättä sopiiko, voisi mullakin olla omia menoja joskus samaan aikaan. Ei kai tässä ole kuin kestämistä ;)
Tällä palstalla. Omakokemus on juurikin tuollainen, että joku empatiakyvyttömyysgeeni on miesten riesana. Oma mieskin on kultainen ja ihana mutta välillä tulee sellaisia ylilyöntejä että huh huh! Saatetaan sopia jotain isoja juttuja miettimättä yhtään mitä minä ja lapset asiasta tykätään. Välillä menee menojaan ilmoittamatta meille tai edes kysymättä sopiiko, voisi mullakin olla omia menoja joskus samaan aikaan. Ei kai tässä ole kuin kestämistä ;)
naiset ovat tunteikkaampia ja empaattisempia miehiin verrattuna.
Miehet kai jonkin tutkimuksen mukaan tosin vastuuntuntoisempia ja testosteroni on muokannut aivot niin ettei jossain taistelutantereella tai metsästäessä auta alkaa pillittämään ja se sitten näkyy muussakin elämässä tänäkin päivänä, kun naisilla taas on voimakas hoivavietti johon sitten liittyy läheisesti myös empatia.
Miehet kai keskimäärin myös naisia selvästi kunnianhimoisempia ja osa saattaa olla naisten väärinkäsitystäkin ja varsinkin niiden eksien kohdalla negatiiviset luonteenpiirteet korostuvat (kun naisilla sellaisia ei alkuunkaan ole).
Sitähän sää kysyit?
löytyy ihan tasa-arvoisesti molemmista sukupuolista.
Ja joillakin ihmisillä on taipumusta ihasttua juuri niihin itsekkäisiin ihmisiin.
Naisilla empatiakyvyttömyys ja itsekkyys näyttää jopa parantavan asemaa parisuhdemarkkinoilla..
Sinulla on pointti! Liian usein empaattinen ihminen valikoituukin sen kaikkein itsekkäimmän puolisoksi. Mistä lie johtuu. Empaattinen etsii syytä ongelmiin usein itsestään, ja itsekeskeinen syyttää toista. Niin se kyllä menee. ;)
Siis mitä!?! Mikä ihmeen masokismigeeni sinuun on pesiytynyt? Sen uskon, että usein nainen pariutuu isänsä kaltaisen kanssa (se miehen malli, nääs) mutta että empaattinen itsekkään kanssa, siinä ei ole oikein järkeä yleisenä sääntönä.
Oikeastaan haluaisin kuulla vain, että miehet nyt vaan on kaikki semmoisia. Ole hiljaa ja hyväksy tosiasiat. :D
Johan 2:nen sanoi, että kaikki miehet eivät ole sellaisia. Omassa tuttavapiirissä ovat kyllä vähemmistössä itsekkäät miehet, muutama exä on, mutta sattuneestä syystä eivät ole enää tuttavapiirissä.
Naisilla empatiakyvyttömyys ja itsekkyys näyttää jopa parantavan asemaa parisuhdemarkkinoilla..
Kyllä kuule miehilläkin tuo pitää paikkansa. Jostain syystä sillä alfauroksella riittää vientiä, vaikka päällepäin näkyy, että pitkää parisuhdetta ei ole tiedossa.
Sinulla on pointti! Liian usein empaattinen ihminen valikoituukin sen kaikkein itsekkäimmän puolisoksi. Mistä lie johtuu. Empaattinen etsii syytä ongelmiin usein itsestään, ja itsekeskeinen syyttää toista. Niin se kyllä menee. ;)Siis mitä!?! Mikä ihmeen masokismigeeni sinuun on pesiytynyt? Sen uskon, että usein nainen pariutuu isänsä kaltaisen kanssa (se miehen malli, nääs) mutta että empaattinen itsekkään kanssa, siinä ei ole oikein järkeä yleisenä sääntönä.
Ihan oikeasti kyllä on niin, että kaikkein paskimpien kanssa hengaavat parisuhteessa usein kaikkein kilteimmät. Pätee niin miehiin kuin naisiinkin. Joillain ihmisillä on heti alun alkaen taipumusta olettaa, että on ansainnut huonoa kohtelua, mutta jotkut ymmärtävät vasta vuosien kuluttua, että syy ei sittenkään ollut minussa, vaikka niin väitettiin. Ja miksi kaikkein itsekkäimmät ihmiset tykkäävät kiltistä puolisosta? No, sitä voi vain miettiä.
Myös minussa, niinkuin monissa muissakin naisissa, on liiallisen kiltteyden vikaa. Kun on kasvatettu kiltiksi, sitä on kiltti myös aikuisena. Katsoo ensin peiliin ja hätääntyy, kun on suututtanut toisen.
En väitä, että mieheni olisi paskimmista paskin tai edes melkein. Mutta vasta vuodet ja ajallinen etäisyys ovat antaeet omassa tapauksessani mahdollisuuden analysoida tilanteita. Ja henkinen kypsyminen. Nuorena sitoutuessa ei usein vielä ymmärrä tarpeeksi elämästä ja parisuhteista, en minäkään ymmärtänyt.
ap
Ja yksinkertainen vastaus on, että
KYLLÄ.
Samoin heillä on joku sotageeni. Yksikään nainen ei lähettäisi poikaansa tapettavaksi ja raiskattavaksi, kuten miehet tekevät.
Näillä kahdella asialla lienee sama tausta.
Sotiva mies ei empatiaa tunne.
kuin me naiset. Siis perimältäänkin, ja patriarkaalinen yhteiskunta ja sovinistinen kasvatus vahvistavat niitä piirteitä entisestään.
Eli miehet tuppaavat miettimään yhtä asiaa kerrallaan, aika asialähtöisesti. Jo pienissä pojissa kannustetaan ja kehutaan toiminnallisuutta ja sitä, että he ottavat tilanteet haltuun ja tekevät päätöksiä ja ratkaisuja itsenäisesti.
Naiset sen sijaan miettivät tunnetason viestejä tarkkaan, ja heidät opetetaan pienestä tytöstä pitäen ottamaan porukan fiilikset ja muut ihmiset huomioon, muuten heitä torutaan.
Eli kyllä: itsekkyys on miehille tavallisempaa.
MUTTA kyllä meissä naisissakin on parantamisen varaa. Meille on vaikeata ymmärtää, että jonkun logiikka ja ajattelu kulkee eri ratoja ja eri tahdilla kuin omamme. Että mies kyllä arvostaa vaimoaan, vaikka ei muistakaan hääpäivää tai ostele kukkia.... ja jos vaimo häneltä toivoo sellaista, se on syytä sanoa toistuvasti miehelle ja kiitellä, kun hän kerrankin toimii toivotulla tavalla ;-)
Eli ei olla ihan niin "olettavaisia" ja luulla, että miehet osaavat lukea ajatuksemme.
Naisilla empatiakyvyttömyys ja itsekkyys näyttää jopa parantavan asemaa parisuhdemarkkinoilla..
Kyllä kuule miehilläkin tuo pitää paikkansa. Jostain syystä sillä alfauroksella riittää vientiä, vaikka päällepäin näkyy, että pitkää parisuhdetta ei ole tiedossa.
näinhän se taitaa olla
En yhtää ymmärrä miksi.
vaikka viestejä lukemalla ja ympärilleen katsomalla näin voisi luulla. Välillä on vaikea käsittää, että niin paljon huonostikäyttäytyviä ja itsekkäitä miehiä on edes olemassa.
Olen saanut elää kenties liiankin hyvien miesten ympäröimänä. Isäni oli älykäs ja viisas, rauhallinen, kohtelias. Nuoruuden poikaystävät - vaikkeivät kaikki älyn jättiläisiä olleetkaan - olivat kuitenkin mukavia, en ole kohdannut väkivaltaa tai törkeää toisen kunnioittamattomuutta.
Oma mieheni on kultainen. Fiksu ja luova, ahkera, hauska, monipuolisesti lahjakas. Hänelle ei tulisi mieleenkään kohdella minua huonosti, hänhän rakastaa minua. Yritämme koko ajan tehdä toisemme onnelliseksi, ei meistä kumpikaan tee sellaisia ratkaisuja elämässä, mitkä loukkaisivat toista.