Lue keskustelun säännöt.
"Lasta ei saa kutittaa". Mitä ihmettä?
25.01.2014 |
Ystäväni mainitsi minulle, ettei lapsia saa kutittaa, sillä se on traumatisoivaa, ahdistavaa ja kauheaa. Lasten kutittaminen ahdistaa lasta ja altistaa häntä traumoille, varsinkaan jos kutittamista ei heti lopeteta.
Hän väitti lukeneensa jostakin tutkimuksen, jonka mukaan kutittelu on vauvoille erityisen haitallista, sillä ei voi tehdä muuta kuin nauraa vain, kun on sellainen pikkuinen nyytti vasta. Mutta todellisuudessa siis se on tutkimusten mukaan äärimmäisen epämukavaa.
Täytyy suoraan sanoa, että epäilen että onko tämä juttu nyt ihan totta. Tai ainakin ihmettelen suuresti. Siis onhan niitä lapsia nyt kutiteltu maailman sivu. Ja en oikein pysty uskomaan, että minun lastani niin hirveästi traumatisoisi se, että hellästi häntä kutittelen.
Tämä maailma on nykyään aika ihmeellinen, kun omaa lastakaan ei saa enää kutittaa (?).
Kommentit (82)
Kutittelu on ahdistavaa. Rehellisesti kutittaminen sattuu ja kirvelee ja tuntuu pahalta. En usko että sen kai oikeastaan pitäisi sattua, luulen että kärsin kosketusyliherkkyydestä koska en kestä myöskään aina vaatteiden kosketusta tai kosketusta ylipäätään.
Minua on väkisin kutitettu, varsinkin lapsena. Lamaannun tilanteessa, en pääse pois.
Jos näen painajaisia öisin, se pahin tilanne niissä on joissa minua kutitetaan väkisin. Se on todella, todella ahdistava ja inhottava tilanne. Tulee todella järkyttävä paniikki.
Ihan oikeasti ei voi tietää miten joku reagoi. Aika hassua. Ja kuitenkin se reaktio on aina nauru. Miksi? Voiko joku selittää sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä voi pitää paikkansakin. Oma äitini vihaa kutittelua ja suorastaan vihastuu jos joku yrittää häntä kutittaa. Kuulema häntä on lapsena kutitettu paljon ja jopa vasten hänen tahtoaan.
43 jatkaa.. enkä muista että äitini olisi koskaan ikinä kutittanut meitä lapsia.
Kiitos. Tämä viestiketju jollain tapaa helpotti. Olen aina inhonnut kutittamista, etenkin sellaista, jos pidetään kiinni ja kutitetaan, se avuttomuus siinä, kun ei pääse pois. Minun reaktioni tai refleksini on väkivaltainen, en ehdi edes ajatella. Lapsen kutitukseen en niin kovasti reagoi, mutta hän onkin vielä niin pieni, että saan helposti siirrettyä käden pois iholtani. Mutta joo, olen sitä mieltä, että ei pidä ketään kutittaa väkisin ja jos sitä kuitenkin koettaa, pitää totella heti, jos sanoo että lopeta tai muuten ilmaisee, ettei pidä siitä. Muuten se on KIDUTUSTA.
Kutitus on väkivaltaa jos sitä väkisin tekee. Suutun ja vastaan tähän väkivaltaan potkimalla jos joku pitää jalastani kiinni ja yrittää kutittaa jalkapohjaani. Se on täysin sietämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 23:50"]Mursin mieheni nenän, kun hän erehtyi kutittamaan minua, vaikka olin ehdottomasti kieltänyt. Oppi kerrasta. Häissä oli naama teipattuna. Oli hyvä puheenaihe. :)
No MINÄ puolestaan viipaloin mieheni pieniksi siivuiksi ja lähetin eri puolille maailmaa, kun erehtyi kutittamaan. Oppipa kerrasta. Anoppi joskus kyllä kyselee perään. En mene vihaterapiaan.
[/quote]
Niin. Sehän on toki ihan sama asia hiljaa kutittaa hipsutella lasta, joka sitä pyytää, ja kutittaa kärsivää lasta minuuttitolkulla tiukassa pakkopaitaotteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 00:03"][quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 23:53"]Rakastan kutitella lapsiani. Yleensä asetun heidän pälleen niin, että painan polvillani lattiaan ja pitelen liikkumatta jonkin aikaa ja kutittelen. On jotenkin suloista katsella kun lapsi hihittelee ja kiemurtelee, ja alkaa kikattamaan jo kun liikkuvat sormet lähestyvät..
[/quote]
Hmm, sama juttu. Paitsi että isä sitä kutittelua enemmän meillä harrastaa. Nostelee lapsia pää alaspäin ja rapsuttelee sitten vatsaa sänkiparrallaan.
[/quote]
Iiih, tulipa lapsuus mieleen ja isän kutittelut :) En mä sitä mitenkään vihannut, kivaa se vain oli jos ei jatkunut liian pitkään.
Itsekin välillä hiukan kutittelen meidän lapsia hellästi, kovasti siitä tykkäävät.
Muistan miten mun isomummoni aikoinaan sanoi, että kutittaminen on vaarallista. Sisaruksista toinen oli tukehtunut nauruunsa toisen vaan jatkaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 09:13"]Muistan miten mun isomummoni aikoinaan sanoi, että kutittaminen on vaarallista. Sisaruksista toinen oli tukehtunut nauruunsa toisen vaan jatkaessa.
[/quote]
Meidänkin mummo kertoili aina kaameita tarinoita siitä, että joku oli sidottu puuhun/tikapuihin, ja kutitettu kuoliaaksi. Vieläkin ahdistaa nämä jutut siltä osin kuin ne muistaa.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 09:21"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 09:13"]Muistan miten mun isomummoni aikoinaan sanoi, että kutittaminen on vaarallista. Sisaruksista toinen oli tukehtunut nauruunsa toisen vaan jatkaessa.
[/quote]
Meidänkin mummo kertoili aina kaameita tarinoita siitä, että joku oli sidottu puuhun/tikapuihin, ja kutitettu kuoliaaksi. Vieläkin ahdistaa nämä jutut siltä osin kuin ne muistaa.
[/quote]
Aiemmin kun astmanhoito ei ollut vielä kovin hyvää, astmaatikko todellakin saattoi kuolla naurukohtaukseen. "tikahtua nauruunsa" tulee itse asiaa juuri siitä, tikahtua=tukehtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee paniikkireaktio jos joku kutittaa. Ja kutian ainoastaan jalkapohjista, mutta tuntuu, että koko vartalon "kutitus" on kerääntynyt sinne. En pysty edes itse koskemaan kunnolla jalkapohjiani. Olen varoittanut miestä ja lapsiani kutittamasta jalkapohjia, koska en vaan yksinkertaisesti hallitse itseäni jos niitä kutitetaan. Saatan potkaista toisella jalalla pahastikin vaikka en todellakaan haluaisi. Pelottaa, että potkaisen vahingossa lasta pahasti päähän :( Onneksi uskovat eivätkä kutittele.
Omat lapset taas tuntuvat pitävän kutittelusta. Aina vaan pyytävät lisää. Ihme kersat :D Ehkä johtuu siitä, että en ikinä kutita kovaa ja pitkään vaan saatan vain tökätä kainaloon ja hieman sormella kutitella kaulalta tai kainalosta.
Miksi lasta pitäisi kutittaa? Se kutitusta seuraava nauru kun ei ole naurua lainkaan vaan pelkkä reaktio tilanteeseen, muituttaa toki naurua, mutta siitä puuttuu ilo koonaan. Kutittaminen on yksi kidutuksen muoto ja vauvan kutittaminenhan on sitä, että pakottaa vauvan reagoimaan haluamallaan tavalla antamalla aistiärsykkeen, joka ohittaa kaikki muut ärsykkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tuollaista tutkimusta koskaan nähnyt, mutta esim. theraplayssa lapsen kutittaminen on ehdottomasti kielletty. Ja vauvahieronnassa sivelyn on oltava sen verran voimakasta, ettei se ole kutittamista.
"Kutittaminen on ok, jos se kestää vähän aikaa"...
Ihan samoin lapsen tukistaminen on OK, jos ei vedä hiuksista kovin lujaa, nipistäminen on OK, kunhan ei nipistele kovin pitkään, luunappi on OK, kunhan ei anna niitä kuin muutaman, tupakalla polttaminen on OK, kunhan polttaa ihan vain pikkuisen ja kuristaminenkin on OK, kunhan pitää huolen, ettei uhri kuole. Vallankäytöstä on kyse, ei mistään muusta.
Minulle ainakin ovat vanhemmat ihmiset opettaneet että kutittaminen pitää pyyhkiä pois, eli jos vauvaa kutittaa niin sen jälkeen aluetta pitää pyyhkäistä kämmenellä tai sormella vahvasti. Mielestäni ihan järkeenkäypää :)
Mä ymmärrän mistä tässä on kyse. Ex mies aina meillä käydessään lasta ä moikkaamassa kutittelee sohvalla lasta niin että lapsi huutaa ja nauraa samaan aikaan että lopeta lopeta,älä jne, mä joudun karjasemaan aina että lopeta kun toinen sanoo herranjumala...exä teki tuota samaa mulle kun oltiin yhdessä ja nuoria alta 20v,niinkun nyt rakastavaiset aina kutittelee toisiaan :D se oli ihan kamalaa..senymmärrän jos vähän kutittaa,mutta kun jatkaa ja jatkaa,vaikka sanoo että lopeta,mä monesti oikeasti kynsillä otin poskesta kiinni ja samalla nauratti se kutitus mutta halusin ahdistuneenä päästä pois,tajusi vasta sitten lopettaa. Koen heti kun lapsi huutaa ja kiljuu ja nauraa että lopeta ja koittaa kiumerrella pois,koen heti ahdistuksen tunnetta ja puutun peliin että lopeta jo!!!!
Inhoan kutittamista, koska kutisen todella helposti etenkin vyötärön alueelta ja jalkapohjista. En kutita muita.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 23:31"]
Mikä siinä on, että aina ollaan huutelemassa provoksi, oli asia mikä hyvänsä. No, sanoit asiasi. Oliko muuta? Tahdotko kenties piikitellä lisää?
Minä olen yhtä ihmeissäni kuin aloittaja. Uskon, että kaverisi on ymmärtänyt jotakin väärin tai keksinyt koko "tutkimuksen". Mikä lie tarkoitusperä sitten? Ken tietää. Tämä maailma on omituinen, mutta sitä vain pitää yrittää sietää, samoin kuin näitä provonmetsästäjiä, jotka eivät ikinä lepää.
[/quote]
Kutittaminen ilman lupaa on kiduttamista. Kutittamista käytetään kiduttamisessa sillä se on erittäin epämiellyttävää
Kutittaminen on ihan ok, jos lapsi sitä itse pyytää tai joku läheinen, esim. toinen vanhemmista, kutittelee lastaan vain pienen hetken.
Se taas, kun pidetään toista maassa ja kutitetaan vielä silloinkin kun yritetään parahtaa "lopeta" tai "ei", on ihan kamalaa. Oon pienenäkin ahdistunut sellaisesta tosi paljon, varsinkin jos tilanne kesti pitkään ja nauroin niin paljon että en saanut parahdettua yhtäkään vastustavaa sanaa. Monesti silmiin tuli kyyneleet ja mahaan alkoi sattumaan kun oli nauranut niin pitkään. Mutta onhan se nyt varmasti hauskaa kun toinen nauraa koko ajan, höhö!
Tosi hauskaa kun sattuu, ja kutitetaan niin paljon tai pidellään maassa, ettei pääse tilanteesta pois. Siinä sitten ahdistuneena nauretaan, ja voin kertoa että se vasta ahdistaakin että ei voi muuta kuin nauraa, vaikka ei tahtoisi.