Jos vaihtaisitte miehenne kanssa työpaikkaa päikseen,kumpi selviäisi huonomin?

Meillä on periaatteessa toisiaan lähellä olevat työt joista voisimme rimaa hipoen selvitä. Mutta miehellä on enemmän isoja palavereja ja kouluttamista, joissa minä jäisin heti kiinni siitä, mitä en tiedä. Minun työssäni selviää jonkin aikaa, kun oppii perusrutiinit.

Henkisesti olisin varmasti rikki, mies on mielenterveyshoitaja. Itse kätilöksi kun opiskelen niin miehellä voisi kätilön ammatissa kyllä olla sormi suussa.. Joten enköhän minä loppujen lopuksi joten kuten selviäisi "paremmin" kuin mieheni... :D

Vaikea sanoa. Itse olen vakuutusmeklari ja siinä kyllä tarvii kokemusta ja tietotaitoa ko. alasta. Mies taas on n. 300 ihmisen työllistävän erään teollisuusalan konsernin ja yrityksen toimitusjohtaja ja omistaja... Pakko silti sanoa että minä pärjäisin paremmin, kun ei tuossa asemassa tarvitse enää kunmosia asioita tehdä (istua toimistossa jalat pöydällä ja mennä miten haluaa kärjistetysti). Mies saattaisi olla aika nopeaa pulassa vakuutusten kanssa ja huono hermosena ihmisinä sillä lähtisi järki vaikeiden yritysasiakkaiden kanssa saman tien (onhan itsekin ihan samanlainen).

Hauskaa miettiä tälläistä!

Työskentelen TE-toimistossa enkä voisi ihan hetkessä patologiksi muuttua.

Mieheni työskentelee metalliteollisuudessa ja itse olen lastentarhanopettaja. Vaikka pidän työtäni vaativana enkä usko, että tässä kaikki olisivat "hyviä", niin uskon, että mies pärjäisi paremmin lasten kanssa (ainakin perushoidon osalta, ei ehkä pedagogiikan kannalta) kuin minä hänen hommissaan. Mies työskentelee säteilyn parissa enkö luottaisi pikakoulutuksen jälkeen, että osaisin tehdä työn turvallisesti :D 

Hah. Mies pärjäisi jotenkin toimittajana, vaikka ei ehkä kovin hyvin kirjoittaisi näistä asioista, joista me kerromme. Minä jäisin erikoisalan asiantuntijana heti kiikkiin. Pari päivää voisi mennä, jos vain pakoilisin kollegoita ja esimiehiä työhuoneessa, enkä tekisi varsinaisia töitä.

Mies on jääkiekkoilija ja minä kotiäiti. Luultavasti tekisin enemmän maaleja kuin mieheni ja mies hukkaisi lapset johonkin kauppaan.

Varmaan minulla, en kestä rutiininomaista ja tylsää työtä. Kestäisin miehen työtä ehkä viikon.

Mun työni on paljon haastavampaa, mutta mies teki omat ratkaisunsa. Olisi hänelläkin ollut mahdollisuuksia enempään, ei vaan halunnut.

Paha kysymys. Kummallekin olisi varmasti yhtä vaikeaa oppia toisen työtehtävät, miehelle tuottaisi vielä ekstrahankaluutta se, että alani on tekninen. Toisaalta mies on päällikköasemassa ja joutuu vastaamaan useista asioista ja tekemään päätöksiä itsenäisesti, enkä ole varma olisiko minulla luonteeni puolesta sitä samaa varmuutta tehtävän hoitamiseen. Miehellä siis hommat kaatuis tekniseen osaamiseen, minulla luonne-erovaisuuksiin. Muuten tehdään tällä hetkellä käytännössä samalle toimialalle töitä (mies suoraan, minä asiakasyrityksen IT-yksikön kautta konsulttina)

Luulen, että selviytyisimme pienehköllä perehdyttämisellä molemmat toistemme töistä -  johonkin rajaan saakka. Minä olisin luultavasti se, joka saisi ensin kenkää. Mun hermoilla ja itsehillinnällä ei opeteta yläasteella kovin kauaa. Veikkaan, että parin viikon jälkeen olisin antanut vähän liian monelle päänaukojalle samalla mitalla takaisin...

Todennäköisesti ajaisin laivan hetkessä karille, ja mieheni leikkaisi asiakkaansa hiukset hieman, öh, huonosti. Mut mä kuitenkin aiheuttaisin isomman katastrofin.

Kumpikaan ei pärjäisi. Jos viikko sinniteltäisiin, niiden projekti ois sen viikon myöhässä ja mun pomo ois saanut 20-50 tonnia tappioita.

Ei tollaista voi edes kuvitella.

Molemmilla olis pahasti ongelmia. Mies osasi työstäni ehkä opetushomman, mutta se ryhmänhallinta teini-ikäisten kanssa olisi hälle varmasti todella raskasta.

Itse taas it-alan suht isolla pallilla olevana johtajana osaisin varmaan pikaperehdytyksellä ne henkilöstöhallinnon hommat suht äkkiä, mutta sitten taas se it-linjojen vetäminen isossa firmassa tuskin pikakoulutuksella onnistuisi.

Minä olisin kusessa, sähkömieheksi ei pikakurssilla ryhdytä. Mies varmaan pärjäisi myös suht huonosti mun työpaikalla, lastensuojelulaitoksessa. Se tuskin osaisi pitää jöötä nuorisolle niinkuin kuuluu.

Kumpikaan ei pärjäisi toistensa hommissa. Minä en osaa koodata eikä mies tiedä mitään alasta, jota yliopistossa opetan. Pikakoulutuskin on vähän hankalaa meidän ammatteihimme.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 23:37"]

Minä pärjäisin paremmin miehen työssä. Mies on taksiyrittäjä, minä lääkäri. Uskoisin osaavani pyörittää miehen firmaa ja tarvittaessa kuskata asiakkaitakin autolla. Mies ei kestä verta, eritteitä tai haavoja, ei ole kiinnostunut ihmiskehon toiminnasta, eikä muutenkaan arvosta lääkärin työtä. Ihmettelee vaan, että miksi olen näin paskaiseen hommaan lähtenyt ja yökkii jos telkkarissa näkyy verta ja ihmettelee miten minussa ei veri herätä mitään tunteita. Aika vähän olen veren kanssa ollut tekemisissä viime vuosina, mutta miehellä on vähän eri käsitys työstäni :D

[/quote]

Joku muukin kuuntelee kotona samanlaisia juttuja :D terv. kollega

Mä pärjäisin paremmin. Mies olisi ihan hukassa mun duunissa :)

Miehellä on paljon asiakastapaamisia jossa ei olla paikalla yksin firmaa edustamassa. Ottaisin vaan ylös asiakkaan toiveet sekä kommentit. Sitten kyselisin työntekijöiltä miten menee, pysyvätkö aikataulussa ja onko ilmennyt ongelmia. Kommettien pohjalta päivittäisi aikataulut ja ottaisin yhteyttä asiakkaisiin jos on tarvis.  Kävisin jossain kivassa lounaspaikassa, kuuntelisin musaa Spotifystä ja kattelisin vähän YouTube-videoita.

Mun duunista ei mies selviäisi, arveli, että "katselet jotain tavarantoimituslistoja".

Kuitenkin, jos  mieheni tekisi mun työtä, häntä pidettäisiin parempana vaikka ei mitään osaisikaan. Olen töissä osastolla, jossa muut ovat miehiä ja varsinkin esimieheni esimies tuo varsin selvästi esille, että olen vaan häiriöksi työpaikalla. Olisi parempi että olisin mies tai edes hyvännäköinen blondi.

Mies osaisi ehkä tehdä jotain perusjuttuja minun töistäni, minä en pystyisi miehen työhön millään pikakoulutuksella, olisin siis täysin kädetön, puhelimeen osaisin vastata...

Minulla. Mies on koodari ja minä en sitä kovin hyvin osaa. Aisin jotain aikaan varmaan, mutta aika vähän. Mies oppisi suurimman osan minun hommistani nopeasti, mutta on pieni osa erikoistehtäviä, jotka voisi tuottaa vaikeuksia. Minä myös insinööri ja eri alalta kuin mies, mutta käynyt muutaman peruskurssin koodausta vapaasti valittavissa, kun siihen aikaan oli vapaampaa valita. Miehellä on kuitenkin minunkin alan perusosaamista jonkun verran. 

Hmm, mies on töissä alalla, johon hänellä ei ole koulutusta, eikä aiempaa työkokemusta, ei sitä vaadittukaan. Joten arvaisin, että perehdytyksen jälkeen minäkin osaisin jotain tehdä. Sahailee työkseen metallia.

Minä teen tutkijan hommia, tällä hetkellä työn alla on lähinnä istumalihaksia vaativaa analyysia, josta saattaisi ehkä selvitä, mutta tulosten tulkitseminen ja vääntäminen artikkeliksi ei varmaan onnistuisi. Lisäksi nukahtelisi vain kaikissa palavereissa. :)