Jos vaihtaisitte miehenne kanssa työpaikkaa päikseen,kumpi selviäisi huonomin?

Olisi varmaan hyvä kokemus molemmille. Mies koodaa softaa työkseen, minä teen laskennallista tutkimusta. Mulla koodaustaidot ovat paljon huonommat joten olis koko ajan sormi suussa, mutta toisaalta mies on joskus todennut että tietyistä mun taidoista (elektroniikka, kolvaaminen) ois hyötyä hänelle. Mies varmaan oppis mun käyttämät ohjelmointikielet nopeammin kuin minä hänen. On myös joskus lukenut matematiikkaa, mutta olisi ihan pihalla systeemeistä joita meillä lasketaan. Pitäisi joskus istua alas yhdessä ja oikeasti ottaa se pikakurssi siitä mitä toinen tekee, jos NDA:t ei estäisi...

Minä pärjäisin kyllä moottorisahan kanssa mutta luultavasti miehen vatsa ei kestäisi vanhusten eritteitä ja sairaanhoidollisia toimenpiteitä.

Minä (mulla ei varsinaisesti vakkarimiestä, mut verrataan nyt tuohon jonkunlaiseen tallaajan :) ). Mies tehtaassa, minä kemian hommien parissa.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 20:48"]

Minä (mulla ei varsinaisesti vakkarimiestä, mut verrataan nyt tuohon jonkunlaiseen tallaajan :) ). Mies tehtaassa, minä kemian hommien parissa.

[/quote]

Oho, väärinpäin kun alotus jo unohtu.. :D Eli mies selviäisi huonommin.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 00:44"]

Ei kai ny nainen vois selvii missään töissä

[/quote]

Korjasin.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 11:52"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 21:29"]Kumpikin selviäsi huonosti, minä katastrofaalisesti. Täytyisi vain toivoa että ei satu tulipaloja eikä kukaan kaipaa ensihoitoa ja ambulanssia!

[/quote]

Mutta eikö palomiehillä kuitenkin ole jonkin tasoinen ensihoitokoulutus?

[/quote]

Tuossa varmaan puhuttiin vain miehen ammatista?

Minulla olisi ongelma, koska en ymmärrä tietoliikenneverkoista tuon taivaallista. Miehellä olisi ongelma, koska ei ymmärrä kemiasta tuon taivaallista. Voidaan vetää pitkää tikkua, kumpi pärjäisi huonommin. :)

Kotona ei ainakaan työasioista puhuta, kun ei tajuta toistemme hommista mitään.

Mä pärjäisin pidemmällä tähtäimellä huonommin, koska en osaa koodata edes alkeellisesti. Mun työni on ihan opeteltavissa olevaa duunarihommaa (ei vaadi koulutusta), joten mies oppisi sen kyllä ajan kanssa ihan hyvin, vaikka minun nykyiselle osaamistasolleni pääseminen varmaan veisikin aikaa. Minä taas en usko, että oppisin pärjäämään miehen työssä.

Mies on bussikuski ja minä asiakaspalvelutehtävissä tietyllä alalla, jossa tarvitaan tiettyjen sääntöjen ja lain osaamista. Mies on yksi antisosiaalisimmista ihmisistä jonka tunnen, joten selviäisi asiakkaiden kanssa suht huonosti etenkin kun ottaa huomioon että hänellä on lukihäiriö. Toisaalta taas mulla on häthätää b-kortti enkä ole ajanut autoa vuosiin.  Eli mies pärjäisi paremmin mun töissä, mä en sitten niin ollenkaan bussinkuljettajana. Ei taitais bussissa olla ehjää kohtaa sen kokemuksen jälkeen eikä kyllä missään muussakaan autossa sen lähistöllä. Matkustajat olisivat varmaan juosseet kiireen vilkkaa tiehensä alle minuutissa.

Mies pärjäisi kehnosti minun (lääkärin) hommissani, voisi kirjaimellisesti tulla ruumiita heti ensimmäisenä päivänä. En pärjäisi sen paremmin miehen hommissa, mutta vahingot olisivat onneksi pelkästään taloudellisia ja voi jopa olla, että saisin ekat pari päivää vetkuteltua ja lykättyä kaikkia päätöksiä.

Mies pärjäisi huonommin. Hän on luokanopettaja, ja siitä hommasta selviäisin varmasti ihan loistavasti, jos saisin äkkiä kerrata vähän kielioppia :) Minä olen matematiikan opettaja ja mies olisi kyllä aavistuksen lirissä sanotaan nyt vaikka kulmakertoimien kanssa. Kyllä kai hänkin jotenkin saisi räpellettyä oppitunteja eteenpäin :) 

Miehellä olisi vaikeampaa. Minä kun en selviäisi ruokikseen asti hengissä. Sähkön kanssa ei ole leikkimistä.

Me ei kyllä kumpikaan päästäis alkua pidemmälle. Mun pitäis saada lentokone ilmaan, hah, ei onnistuis, en sais edes lentoa suunniteltua ja lupaa lähteä. Miehen pitäis saada ihminen leikattua, ei kyllä osais edes pukea leikkaussalivaatteita päälle, jos uskaltais leikkurin ovesta sisään. Jotta pysymme omissa hommissamme, kumpikin on tyytyväinen ja "asiakkaat" myös! 

Kuinka todennäköistä on, että tähän ketjuun sattuu useampi lääkäri-lentäjä-pariskunta? Noita on nyt ainakin kaksi vai oliko jo kolme.

Mun mies pärjää missä vain. Minä en sitä typerää työtä jaksaisi tuntiakaan.

Minä olisin niin pulassa! Mies on tatuoija ja minä en osaa piirtää edes tikku-ukkoa. Siinä ei mikään pikakurssi siitä.. Voisi tulla aika eksoottisia tatuointeja :)

Toisaalta miehellä ei olisi pitkäjänteisyyttä minun työhöni, asiakaspalvelua jossa vaaditaan tiettyjen lakien ja sääntöjen noudattamista.

Miehellä voisi sujua paremmin. Olen erikoistuvana lääkärinä, tällä hetkellä en ole ensiavussa vaan vastaanotan kiireettömiä potilaita poliklinikalla hyvällä seniorituella. Mies kävisi vaan potilaat läpi aamusta seniorin kanssa ja a vot, jos tulisi päivän mittaan jotain pikkuvirheitä, polin hoitajat varmasti korjaisivat ne. Sen sijaan huhhuh, jos joutuisin olemattomilla laulu- ja soittotaidoillani ynnä esiintymiskammollani kanttorin tehtäviin...

Molemmat oltaisiin väärässä ympäristössä. Minun työssäni mies olisi pulassa heti ensimmäisen tunnin aikana, itse pärjäisin ehkä yhden päivän.

Huonosti menisi molemmilla. Potilaat voisivat saada mielenkiintoista hoitoa ja miehen asiakkailla verokarhut saattaisivat olla nopeasti ovella. Mutta jos pakko olisi arvata niin luulen, että mieheni pärjäisi paremmin minun työssä. Siellä sentään voi opetella ulkoa asioita ja toivoa, että tapaukset ovat standardeja :D

Voi että meidän elämä on tylsää teihin verrattuna. Ollaan yrittäjiä, työskennellään yhdessä ja työtehtävät on samat. Aamulla arvotaan, kumpi menee aamuovuoroon ja kumpi iltaan.