Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo nolaa lapsenlapsia, kuinka paljon pitää sietää?
21.10.2020 |
Kyseessä jo oikeasti ikääntynyt, 80-vuotias isoäiti. Tosin hän on ollut jo vuosikymmenien ajan piikikäs, kyseessä ei ole uusi "oire", vaan luonne.
Lapsenlapset ovat tulleet teini-ikään ja huomaan, että mummon kommentointi on alkanut loukata heitä. Aiemmin eivät ehkä tajunneet mistä on kyse. Mummo heittää mielestään hauskoja ja nokkelia juttuja, kuten teinille joka auttaa ruuanlaitossa, että tuosta ei tule lasta eikä p askaa. Tai pitihän se tietää kun laitettiin lapsi asialle, niin ei siitä mitään tule. Teinien syömiset hän analysoi ja ruotii joka kerta, tuosta ei voinut tulla maha täyteen, sinun täytyy ottaa vielä tuota ja tätä, saattaa alkaa suureen ääneen pilkkaamaan että väitätkö nyt syöneesi kasviksia, jos teini ottaa niitä vain vähän. Harrastuksista kommentoi, että kannattaako tuon liikuntaa harrastaa, kun se on noin kömpelö. Näen, miten lapsilla pää painuu ja häpeä iskee.
Olen oikaissut mummoa pöydässä sanomalla teineille, että saat päättää syömisesi itse. Tai että olet hyvä harrastuksessasi, mummo sanoi epäkohteliaasti. Siihen mummo tuhahtaa kovaan ääneen, kerran rupesi teatraalisesti itkemään. Onko mulla oikeus itkettää häntä vielä lisää ja jatkaa asioista sanomista? Mikään kertasanominen tai vihje ei riitä, vaan käytös jatkuu.
Kyseessä on miehen äiti, ja miehen mielestä tulee välttää konflikteja, hän ei asiaan puutu. Minä olen kuitenkin huolissani jo teinien mielenterveydestä kun tuota kuuntelevat viikottain. Mummon omat aikuiset lapset ovat mt-ongelmaisia, mitä en yhtään ihmettele.
Kommentit (46)
Kannattaa kysyä mummolta suoraan: "mitä tuolla tarkoitat?" "mitäs tuo tarkoitti?"
Saattaa mennä lukkoon ja lopettaa laukomiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot että mummo on seniili, älkää välittäkö.
Ja mieluiten mummon kuulleen, siinä ruokapöydässä.
Äitini on täysin samanlainen ja itsetuntoni olen saanut rakentaa täysin itse vasta näin aikuisiällä. Ei ole helppoa ollut ja edelleen nousee traumoja pintaan tietyissä tilanteissa.
Lapsuudessani ensimmäisen kerran tunsin olevani liian "huono" tähän elämään ja harkitsin itsemurhaa vain 7-vuotiaana. Tunsin itseni kuvottaksi ja turhaksi ihmiseksi koko lapsuuden ja nuoruuden.
Kun aloin haaveilla ammateista yläkouluikäisenä, jokaiseen ammattiin minä omasin jonkun virheen minkä vuoksi en olisi hyvä siinä. Esim. Parturiksi ja kosmetologiksi haaveilin 14-15-vuotiaana mutta äitini sanoi minun olevani liian vähä-älyinen siihen hommaan. "Siinä tarvii paljon matikkaa, eikä susta oo siihen". Ja minä tietenkin olin siinä uskossa että se on totta.
Kommentteja tuli kotona ollessa niin paljon liittyen ulkonäköön, ammattiin, poikaystävään, harrastushaaveisiin että olisin tässä vielä viikon päästä jos luettelisin ne kaikki.
"Haista sinä mummo vi##u!" Tota vois kokeilla aina kun mummolla alkaa olla jutut viistossa.
Ap vastailee. Rahan ottamisesta sen verran, että mies sallii sen, hänen mielestään on ok, että mummo antaa käyttörahaa teineille. Periaatteessa se onkin ihan ok, mummo vain haluaa käyttää sitä valtapelin välineenä. Hän ostaa teinit luokseen, ja rahalla on aina hintansa, sillä aiheutetaan poikkeuksetta jonkinlaista eripuraa sisarusten väleihin. Yleisin on sen tyylinen, että 15-vuotiaalle annetaan selvästi vähemmän kuin 16-vuotiaalle vain siksi, että toinen on "niin paljon pienempi". Ymmärtäisin tämän kaksivuotiaan ja 16-vuotiaan kohdalla. Lisäksi mummo teettää pikkuhommia kultalapsellaan, jolle maksaa hyvin, muilla ei ole mahdollisuutta sillä kertaa ansaita mitään. Kuitenkin kaikki kutsutaan paikalle.
Mummo tarjosi joskus minullekin kaksikymppisiä, vastineeksi istuin kuuntelemassa kun hän haukkui minua tai muita ihmisiä. Tajusin kupletin juonen, enkä ota häneltä vastaan yhtään mitään. En ruokaa, en tuoksukynttilää, en mitään, koska se johtaa kiitollisuudenvelkaan, joka minun täytyy kuitata olemalla läsnä hänen henkisille ongelmilleen. Olin tällainen terapeutti vuosikaudet, ilmeisesti hän yrittää nyt ostaa etenkin vanhinta tytärtäni samaan pestiin (glorifioi tätä lasta selvästi).
Kiitos vinkeistä, otan käyttöön ainakin tuon rahan tasaamisen sisarusten kesken, enkä häpeile mummon itkettämistä. Ne hänen reaktionsa ovat täysin ylilyöviä. Täältä saa taas uutta näkökulmaa ja tukea omille ajatuksilleen. Väistämättä olen miettinyt, kuka tässä nyt on oikeassa ja kuka väärässä, ja miten teineille saa puhua ja miten ei. Olenko heitä kohtaan liian suojeleva ja näen mörköjä sielläkin missä niitä ei ole. Olen yrittänyt pitää johtotähtenä ajatusta, että mikä minua nolaa ja nöyryyttää, tekee sen myös teineilleni. Ehkä jopa helpommin, kun kehitysvaiheensa on herkempi ja itsetunto muutenkin myllerryksessä. Mieheni on kasvatettu melkolailla täysin nujerretuksi, mutta eihän sitä tohdi toiselle suoraan sanoa.
Alue: Aihe vapaa
Oletko jutellut lastesi kanssa asiasta? Mitä mieltä he ovat?