Hyvä ystäväni oli sanonut vihaavansa lastani!

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 09:00"]No puhuttuani asiasta hänen kanssaa, jos asia on totta, en olisi tietenkään missään tekemisissä kyseisen henkilön kanssa.

Tänne vauvapalstalle on näköjään pesiytynyt pysyvästi nämä mahot ja angstiset velat, mutta normaali-ihmiset täällä terveiden maailmassa eivät vihaa ketään lapsia. Joidenkin mielestä jotkut lapset ovat hyvinkin ärsyttäviä, niin kuin jotkut aikuisetkin, mutta normaali ihminen ei vihaa lasta. Sitten nuolta vaan miinuspeukulle "velat" ;D

[/quote

Totta!

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 09:16"]

Tämä ystvä, joka sinulle kertoi tuon. Miksi hän halusi loukata sinua? Miksi halusi aiheuttaa sinulle pahaa mieltä ja vaikuttaa negatiivisesti väleihinne tuon toisen ystävän kanssa?

[/quote]

Ovat saattaneet ihan yhdessä taivastella lapsen kamalaa käytöstä ja tämä on yt heistä reippaampi puhumaan mutta puhuu noin, ihan yhtälailla voisi puhua että joku mummeli arvosteli lapsesi käytöstä jossain paikassa.. Pointti on että ap.n lapsi on käyttäytynyt jotenkin ja se olisi hyvä tietää. Jos sanoo: "Mun mielestä sinun lapsesi on kertakaikkisen karsea kun se tekee näin tai miten se toimii tuollain." niin lähettihän ammutaan.

Vaikka koko Soumi ajattelisi että Marjon lapsi on huonostikäyttäytyvä kun tekee noin jossain tilanteessa niin ei se tee lapsesta huonoa ja kamalaa mutta kun kaikki äidit ei siedä lapsensa arvostelua.

Entä jos menisit itseesi ja mietit myös lapsesi toimintaa ja miten sitä voisi muuttaa kuin vetää puolustuskannan? Puhuuko ihmiset lapsestasi syyttä "pahasti" vai voisiko asiassa olla varaa puuttua tilanteeseen nyt kun siihen voi vielä vaikuttaa vai annatko lapsesta kasvaa pienen tyrannin isompana? Riippuen asiasta joka on lapsessa tämä kamala asia mistä puhutaan niin se on suhteellisen helppo korjata vielä koulussa jonkun ulkopuolisen mutta jos asia on lapsen ihan ominaisuus, käyttäytyminen ja itsekeskeisyys niin ei sitä niin vaan korjata -edes aikuisena. Puhun tässä käyttäytymismalleista joita lapsi näkee kotonaan ja kasvaa niihin kiinni: sama miten lihavat aikuiset tuputtaa valitsemaansa ruokaa lapselleen eikä liikuta ja oletetaan että lihavuuteensa ei voi vaikuttaa koska se on geenissä eikä toiminnassa. Näitä käyttäytymismalleja on vaikka miten paljon. Kannattaa äitinä ja isänä seurata lapsen toimintaa monesta kulmasta ja miettiä paljonko katselee pinkkien lasien läpi eikä vaan puutu kasvatuksellaan. Lapsi siitä viimeisenä on se joka kärsii.

Eli kun nyt phdit että saako puhua "pahaa" lapsesta. Niin lapsesta kasvaa huonosti käyttäytyvä nuori ja aikuinen. Seurataan ehkä vanhempaansakin?

Kannattaa tutkia omaa kasvatusta ja miettiä onko puheessa perää -ja tiedän; äitinä on kamalan kurja kuulla negatiivisia asioita lapsestaan mutta onko siinä lapsen toiminnassa oikeasti parannettavaa?

[/quote]

Oikeasti? Joku sanoo vihaavansa lastasi, niin sinä alat koulimaan oikeasti ihan normaalia lasta joksikin "superkiltiksi"? Lapsi ei varmaan saa puhuakaan?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:34"]Ihan kuin 32:lla, niin kyllä mä "vihaan" yhtä sukulaislasta, mutta enhän mä oikeasti sitä lasta vihaa, vaan sitä, ettei vanhemmat oo kasvattaneet sitä. Tuo kiusaa meidän lapsia, kun ei oo oppinut, leikkien pelisääntöjä. Meidän lapsilla on sitten aina paha mieli ja itkevät, kun oli niin kurjaa leikkiä sen sukulaisen kanssa.

Mutta enhän minä ole kenellekään sanonut, että sitä lasta vihaisin. Vaan oon vanhemmille sanonut, että teidän lapsen pitäisi oppia miten ollaan, ja oon itse yrittänyt tehdä osani hänen kasvattamisestaan. Vanhemmat itse ja isovanhemmat ovat (ymmärrettvästi) hyvin sokeita lapsensa käytökselle. Ja sukulaisia kun ollaan, niin väkisinkin kuitenkin ajoittain nähdään.

[/quote]

Tuo on mielestäni oikea tapa. Sanotaan suoraan asiasta vanhemmille, varsinkin kun lapsi kiusaa. Eikä vaan jupista selän takana.

Tässä ketjussa on ihan mielenvikaisia ihmisiä. Jos ihminen siis ihan vihaa jotain 3-vuotiasta, siis haloo vasta 3-vuotiasta ja vielä oman ystävän lasta, niin on päässä kyllä vikaa. Ei tarvitse pitää, mutta viha menee turhan voimakkaaksi siinä kohdassa.

T. ihan huom. vapaaehtoisesti lapseton nrot 31 ja 37 (ja haista vee sinä 43, joka niputat ihmisiä samaan lokeroon ilman mitään älykästä harkintaa. Olen minäkin lapseton ihminen, kyllä, mutten tyhmä enkä ilkeä.)

Onhan se voinut olla vain sellainen luottamuksellinen hetken heitto, jota ei ole tarkoitettu sinun kuultavaksesi, koska tietysti se loukkaa. Tietenkin kysymys on sanojan omasta jostain ongelmasta, josta on halunnut toiselle avautua.

Mutta miksi toinen on kertonut sen sinulle? Missä tilanteessa hän sen kertoi? Ehkä varoittaakseen sinua luottamasta liikaa siihen toiseen "ystävään", ja myös suojellakseen sitä "vihattua" lasta?

Eihän tuossa ole kuin yksi vaihtoehto: etäisyyden otto vihaajaan, mutta kannattaa myös miettiä suhtautumista tuohon tiedon välittäjään (mitkä ovat hänen motiivinsa?).

Olen itse katkaissut välit hyvinkin läheiseen ystävään, jolta siedin hyvin paljon itseeni kohdistuvia loukkauksia, koetin ajatella positiivisesti, pidinhän häntä ystävänä. Kun tajusin loukkaavan käytöksen ulottuvan lapseen asti, ei ollut yhtään vaikeaa katkaista välit kokonaan. Tässä oli kysymys tapauksesta, jossa myös lapsemme olivat ystäviä keskenään. Valitettavasti tuo ongelmaäiti"ystävä" myrkytti myös heidän suhteensa; sen tajuaminen vei turhan kauan.

En ymmärrä, miten moni ei tunnu tajuavan, että aika monelle naiselle lapset ovat se asia, joiden puolustamisen vuoksi katkeavat avioliitotkin, mikseivät sitten ns. ystävyyssuhteet. Mitä tahansa itseen kohdistuvaa sontaa voi kestää pitempään ja antaa anteeksi ja ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:34"]Ihan kuin 32:lla, niin kyllä mä "vihaan" yhtä sukulaislasta, mutta enhän mä oikeasti sitä lasta vihaa, vaan sitä, ettei vanhemmat oo kasvattaneet sitä. Tuo kiusaa meidän lapsia, kun ei oo oppinut, leikkien pelisääntöjä. Meidän lapsilla on sitten aina paha mieli ja itkevät, kun oli niin kurjaa leikkiä sen sukulaisen kanssa.

Mutta enhän minä ole kenellekään sanonut, että sitä lasta vihaisin. Vaan oon vanhemmille sanonut, että teidän lapsen pitäisi oppia miten ollaan, ja oon itse yrittänyt tehdä osani hänen kasvattamisestaan. Vanhemmat itse ja isovanhemmat ovat (ymmärrettvästi) hyvin sokeita lapsensa käytökselle. Ja sukulaisia kun ollaan, niin väkisinkin kuitenkin ajoittain nähdään.

[/quote]

Tuo on mielestäni oikea tapa. Sanotaan suoraan asiasta vanhemmille, varsinkin kun lapsi kiusaa. Eikä vaan jupista selän takana.

[/quote]

Sitten kun sanoo päin naamaa vanhemmille, niin sieltä tulee sylkiroiskuen sellaista tekstiä, että pidä sä ämmä huolta omista asioistasi, älä kuule tuu mun lastani arvostelemaan.

Jos ihminen ei kestä kuulla kritiikkiä päin naamaa, niin sitten pitää hyväksyä se, että puhutaan selän takana. Ei kritiikki katoa mihinkään sillä että puhuminen kielletään.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 23:03"]

Miten kiltti 3v lapsi joka tykkää kaikista ja on iloinen, enkelikiharainen suloinen ilmestys voi olla vastenmielinen?? -ap

[/quote]

Porvoossa on kaikki mahdollista. Kone kiinni ja lapsen kanssa ulos, hop, ho

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:14"]

34, jos sinä ottaisit pääsi pois pyllystäsi, niin tajuaisit että ihan oikeasti on olemassa todella pahansuopiakin ihmisiä täällä keskuudessamme. Joidenkin ihmisten lähes ainoa tarkoitus elämässä voi kuin voikin olla epäsovun ja kaaoksen luominen muille, koska he ovat itse niin henkisesti kypsymättömiä. Jos et sinä sellaista ole havainnut, ei se tarkoita etteikö sellaista tapahtuisi. Ensinnäkin kukaan hyvä ystävähän ei toimi niin, että ensin haukkuu sitä ystävää tai vaikkapa tämän ystävän lapsia jollekin kolmannelle suoraan sanottuna, joka sitten referoikin omiaan reippaasti väliin pistellen kaiken paskan takaisin ystävälle. Oikein reilun hyvän ystävän tekosiako, siis niinkö todella? Manipuloivat nartut niin tekevät, eivät ystävänaiset. Mulla ei kuule edes ole omia lapsia, ja silti julkesin ottaa osaa tähän hiekkalaatikkotappeluun ja jos niitä lapsia mulla olisi, niin siinäkin asiassa olisin kyllä valmis ottamaan fiksuilta normireiluilta ihmisiltä jotain normaalia fiksua kritiikkiäkin vastaan tarpeen tullen, mutta minkä tahansa nartun horinoille en arvoa anna. En anna täällä, en anna siellä, en yhtään missään. 31

[/quote]

"niin tajuaisit että ihan oikeasti on olemassa todella pahansuopiakin ihmisiä täällä keskuudessamme."

Ja kiitos, että todistit väitteesi!

"

Paljon hyviä vastauksia! Tosiaan kyse on 3-vuotiaasta lapsesta, joka ihan oikeasti on kiltti ja suloinen lapsi, nyt vain viimeaikoina hieman uhmainen. Lapseni jopa pitää tästä "vihaaja" ystävästäni! Käy halimassa ja höpöttämässä juttujaan hänelle. Tämä ystäväni joka asian kertoi, sanoi kertovansa siksi että hänellä tuli itselleenkin tosi paha mieli lapsen puolesta ja siksi että voisin puuttua siihen miten lastani kohdellaan tietäen ystäväni todelliset ajatukset lastani kohtaan. Olemme kaikki olleet yli 10v kavereita, eikä aijemmin ole ollut mitään ongelmia. Ja olemme 28-30 -vuotiaita eikä mitää lapsia. Pyysin ystäväni tulemaan tänään kylään niin että voin kysyä asiasta kasvotusten. Entä jos hän myöntää niin miten selviän, oikeasti hän ollut mulle tosi tärkeä ystävä mutta ilmeisesti minä en ole sitä hänelle. -ap

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:34"]Ihan kuin 32:lla, niin kyllä mä "vihaan" yhtä sukulaislasta, mutta enhän mä oikeasti sitä lasta vihaa, vaan sitä, ettei vanhemmat oo kasvattaneet sitä. Tuo kiusaa meidän lapsia, kun ei oo oppinut, leikkien pelisääntöjä. Meidän lapsilla on sitten aina paha mieli ja itkevät, kun oli niin kurjaa leikkiä sen sukulaisen kanssa.

Mutta enhän minä ole kenellekään sanonut, että sitä lasta vihaisin. Vaan oon vanhemmille sanonut, että teidän lapsen pitäisi oppia miten ollaan, ja oon itse yrittänyt tehdä osani hänen kasvattamisestaan. Vanhemmat itse ja isovanhemmat ovat (ymmärrettvästi) hyvin sokeita lapsensa käytökselle. Ja sukulaisia kun ollaan, niin väkisinkin kuitenkin ajoittain nähdään.

[/quote]

Tuo on mielestäni oikea tapa. Sanotaan suoraan asiasta vanhemmille, varsinkin kun lapsi kiusaa. Eikä vaan jupista selän takana.

[/quote]

Toki tuo periaatteessa on oikea tapa. Mutta totta puhuen minäkään en enää lapsen äidille sano, koska sille ei mene jakeluun. Mussuttaa sitten vain lapselleen, että kyllä sä saat tehdän niin kuin haluat (siis antaa luvan kiusata meidän lapsia). Isä tajuaa himpun paremmin, mutta on tossun alla. Isälle siis sanon ja voin vain toivoa, että hän pystyy edes pikkuisen vaikuttamaan lapsen kasvatukseen.

Kaikille ei siis niin vain sanota suoraan. Siinä onkin miettiminen, että kumpi on pienempi paha, että lapsia kiusataan vai että syttyy sukusota. Sukusotaa olen vielä vältellyt. Olen tehnyt kompromissiratkaisun niin, että vahdin näiden lasten leikkejä sitten itse silmä kovana, jotta olen itse paikalla estämässä kiusaamisen.

t. tuo jota lainasit

No niin, avainsana taitaa olla tuo uhma. Eli ystävääsi ärsyttää se uhmaaminen jolloin hän on purkanut tätä ärsyyntymistään ja tokaissut ystävällesi vihaavansa lasta. Vaikka ei siis oikeasti vihaa lasta vaan sitä uhmakäyttäytymistä. Se, miksi tuo toinen ystävä sitte katsoo tarpeelliseksi kertoa sen eteenpäin sulle, niin nähdäkseni on kaksi vaihtoehtoa:

- joko hän on niin naivi että ottaa kirjaimellisesti tuon tokaisun eikä käsitä mistä oikeasti on kysymys (ärtymistä johonkin käyttäytymispiirteeseen), tai sitten

- kyse on pahantahtoisuudesta. Eli haluaa jostain syystä kylvää epäsopua ja/tai tuottaa sulle pahaa mieltä. Tämähän voi olla tiedostamatontakin, eli voi selittää itselleenkin omat motiivinsa niinkuin sinulle selitti. Vaikka ne motiivit olisivatkin todellisuudessa jotain ihan muuta.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:34"]Ihan kuin 32:lla, niin kyllä mä "vihaan" yhtä sukulaislasta, mutta enhän mä oikeasti sitä lasta vihaa, vaan sitä, ettei vanhemmat oo kasvattaneet sitä. Tuo kiusaa meidän lapsia, kun ei oo oppinut, leikkien pelisääntöjä. Meidän lapsilla on sitten aina paha mieli ja itkevät, kun oli niin kurjaa leikkiä sen sukulaisen kanssa.

Mutta enhän minä ole kenellekään sanonut, että sitä lasta vihaisin. Vaan oon vanhemmille sanonut, että teidän lapsen pitäisi oppia miten ollaan, ja oon itse yrittänyt tehdä osani hänen kasvattamisestaan. Vanhemmat itse ja isovanhemmat ovat (ymmärrettvästi) hyvin sokeita lapsensa käytökselle. Ja sukulaisia kun ollaan, niin väkisinkin kuitenkin ajoittain nähdään.

[/quote]

Niin on tuo yllä mainittu lapsikin vanhempiensa (ja isovanhempien) silmissä mitä suloisin ja ihanin lapsi. Sillä kyllä tuo lapsi on sitä silloin, kun saa olla jakamattoman huomion keskipisteenä. Juttelee arkailematta aikuisille, on nätti, kauniskasvoinen, hymyileväinen, harrastaa ihastusta herättäviä eleitä, kuten käsisuudelmaa aikuisille naisille. Näillä sulattaa aikuisten sydämiä.

Vaan annas olla, kun pitäisi leikkiä muiden lasten kanssa, niin keksii leikkeihin mielivaltaisia sääntöjä, kuten että kukaan muu ei saa liikkua kuin hän itse. Tai peleissä vaatii omia lisäsääntöjään, jotta varmistaisi oman voittonsa. Ja kun muut lapset eivät näitä sääntöjä purematta niele, niin järjestää niin teatraaliset kiukkukohtaukset, että lapset ihan pelästyvät ja sitten suostuvat näihin älyttömyyksiin.

Vanhemmat eivät näistä leikkiongelmista ole oikein tietoisia, koska eivät ikinä käy katsomassa miten lasten leikit sujuu. Eivätkä kutsu kotiinsa leikkikavereita vaan vievät lastansa muiden luo leikkimään, jolloin eivät tietenkään opi tietämään lapsensa leikkitapoja.

Vanhemmat ovat sitten kovasti pöyristyneitä, kun heille yrittää sanoa, ettei lapsensa oikein hallitse muiden kanssa olemista. Totta kai ovat pöyristyneitä, heidän mielestäänhän heidän hurmaava lapsensa jakaa käsisuudelmia ja on maailman suloisin.

Tämä siis vain ap:lle vihjeeksi, että vaikka meille kuinka vakuuttelet, että lapsesi on suloinen, niin hän ei sitä välttämättä kaikissa tilanteissa ole. Eikä toisesta näkökulmasta katsottuna.

En silti väitä, että teillä tilanne olisi mitenkään vastaava. Toivon vain, että tosissasi kuuntelet miksi ystäväsi vihaa lastasi. Ja sitten mietit tarkkaan mihin ystäväsi mielipide perustuu. Tuon miettimisen voit tehdä jälkikäteen. Eli ei kannattane tehdä tapaamisessanne pikaisia johtopäätöksiä ja niiden pohjalta mitään lopullisia päätöksiä. Kunhan kuuntelet rauhassa mitä ystävälläsi on sanottavana, avoimin mielin, puolustelematta. Kiität häntä avoimuudestaan ja mietiskelet asioita sitten rauhassa jälkikäteen.

Miten minulle ei voi olla tulematta mieleen, että sekä ap että tämän ystävät (tai siis "ystävät") ja tämän ketjun vastaajat, ovat jotenkin jääneet kesken henkiseltä kasvultaan. Hiekkalaatikkotoiminta täällä tulee mieleen?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 13:38"]

En silti väitä, että teillä tilanne olisi mitenkään vastaava. Toivon vain, että tosissasi kuuntelet miksi ystäväsi vihaa lastasi. Ja sitten mietit tarkkaan mihin ystäväsi mielipide perustuu. Tuon miettimisen voit tehdä jälkikäteen.

[/quote]

Etkö huomaa ettei ap halua. Hän haluaa nähdä lapsensa täydellisenä. Hän haluaa myös mieluummin olla tämän juoruajan kaveri kuin sen vihaajan. Hän on haluaa uskoa vihaajasta juttuja joiden todenperäisyydestä ei ole takeita. Ap:n kannalta sattui vielä niin kivasti, että hän on tässä uhri ja urhea äiti joka suojelee lastaan vihaajalta. Olisiko paremmin voinut sattua. Nyt ap voi huoletta katkaista suhteensa vihaajaan.

56:lle tiedoksi etten todellakaan haluaisi katkaista välejä ystävääni koska hänen ja minun 10- vuotiaat lapsemme ovat parhaita kavereita! Melkein kuin siskoksia! Ja itse työskentelen lasten kanssa etten todellakaan ole niin naiivi että luulisin oman lapseni olevan täydellinen! Mutta ei epätäydellisyys lapsessa oikeuta vihaamaan! Ja itse ainakin arvostan ja kohtelen kaikkia lapsia tasapuolisesti oli lapsi millainen tahansa!

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 15:08"]

56:lle tiedoksi etten todellakaan haluaisi katkaista välejä ystävääni koska hänen ja minun 10- vuotiaat lapsemme ovat parhaita kavereita! Melkein kuin siskoksia! Ja itse työskentelen lasten kanssa etten todellakaan ole niin naiivi että luulisin oman lapseni olevan täydellinen! Mutta ei epätäydellisyys lapsessa oikeuta vihaamaan! Ja itse ainakin arvostan ja kohtelen kaikkia lapsia tasapuolisesti oli lapsi millainen tahansa!

[/quote]

Ihan vaan tässä ohimennen kysyn mikä oikeuttaa sinusta vihaamaan ketään?

Tulehan sitten ap kertomaan miten teidän keskustelunne meni!

En minäkään tykännyt siitä ettei eräs läheiseni halunnut minua kummankaan lapsensa kummiksi. Mutta en silti kanna kaunaa, enkä vihaa lapsia, olen iloinen että edes saan nähdä heitä <3 tuntuihan Se aluksi pahalta, mutta koska ajattelen asiat positiivisesti, ajattelin, että nythän on hyvä hetki erota kirkosta. (ei ole muita läheisiä joilla olisi sen ikäisiä lapsia että kummiksi voisin ryhtyä) en vihaa tätä läheistänikään. Päinvastoin :)

Kateus ja ilkeys! Katsos suloinen ja nauravainen lapsi on niin vihattava, jos sellaista ei ole itsellensä. Itse en tuollaisen ystävän kanssa olisi. 10v. pystyy keskenänsä jatkamaan ystävyyttänsä. Meidän nuorin on 10v. ja kyllä ne ihan keskenään tapaamiset sopii. 

61 jatkaa... Huomasin että lapsesi käy halimassa ja höpöttämässä kaverillesi. Ehkä kaverisi ei tykkää tästä, ei siis halua lastasi lähellensä. Olisiko voinut häneltä jäädä se yksi lapsi saamatta? En nyt usko että on lapsesi käytöksestä kiinni vaan ihan jostain muusta. Hyvä ihminen olet, kun jaksat selvitellä asiaa. Itse kyllä loukkaantuisin tuosta ja en kyllä unohtaisi, enkä anteeksi antaisi.