Mulla ei ole töissä juuri mitään tehtävää ja näin on ollut jo tosi pitkään!
Olen töissä asiantuntijatehtävissä keskisuuressa kunnassa jo usean vuoden ajan. Aikanaan tämä homma alkoi projektina ja silloin töitä oli ok, sitten toiminta vakinaistettiin, mun työnkuvaa vähän muutettiin ja tehtiin myös vakituinen mutta paradoksaalisesti hommat loppuivat. Olen vakitöissä mutta ilman töitä. Kellokortti raksuttaa 8-16, etätyötä ei sallita, jopa viime keväänä työnantaja oli kovin nihkeä etätöihin. Olen viestittänyt työnantajalle, että mulla on kalenterissa pelkkää tyhjää tilaa, voisin tehdä muitakin töitä mutta aina tullut vastaus "joo katotaan sitten, TAI palataan asiaan TAI mitä sä hätäilet". Esimiestä ei näy, on niin eri tehtävissä, ei varmasti kiinnosta mun tilanne. Jos menisin kunnan ylimpään johtoon kertomaan, ettei mulla ole mitään työtä, ehkä jotain tapahtuisi tai sitten koko työtehtävä ajettaisiin alas.
Päivät kuluu sairaan hitaasti, joskus luen kirjaa, usein uutisia, joskus palstailen omalla puhelimella vaikka siitä tulee morkkis, usein pidin 1.5 h lounastunnin buffa-ravintolassa, joskin korona-aikaan en enää. Aiemmin luin ammattiin/koulutukseen liittyvää kirjallisuutta tai opiskelin kieliä työajalla mutta nyt en jaksa sitäkään. Joskus vaan tuijotan seinää kun en jaksa muutakaan.
Olen hakenut varmaan satoihin työpaikkoihin vuosien varrella mutta kun on täysin turhalta alalta maisterin paperit eikä oikein mitään spesifiä työn kautta hankittua osaamista niin ei ole tullut kuin joitain yksittäisiä haastattelukutsuja, ei muuta. Olen vakavasti harkinnut jopa lähi/sairaanhoitajan tutkinnon tekemistä mutta valitettavasti mulla ei ole taloudellisesti mahdollista opiskella.
Tilanne tuntuu tosi absurdilta: pitäisi olla iloinen kun on töitä ja vieläpä hyvä palkka, mutta sitten tää toimettomana oleminen on aika kamalaa ja koko ajan tuntuu kuin eläisi valeessa.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Voitko häippästä sieltä jotain kautta ulos leimaamatta sitä korttia? Leimaa aamulla sisälle ja lähde sitten päiväksi jonnekin ja tule leimaaman itsesi ulos työpäivän loputtua.
Tämä on sitten irtisanomisperuste, ei todellakaan voi suositella.
Ihan eri asia että on työpaikalla ja ei tee mitään kun ei ole työtehtäviä vs. häipyy työajalla muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan vastapuolen kertomus myöskin valtiolla töissä; hitollinen kiire kokoajan ja työt seuraa vapaa-ajallekin.
Ihan vaan ennenkun tämäkin ketju menee julkisen sektorin haukkumiseen.
Harmi että työt ei jakaudu tasaisemmin. Joillain on koko ajan kolmen ihmisen töiden verran työjonoa, toiset joutuvat pyörittelemään peukaloitaan lähes koko työpäivän. Samaan organisaatioon voi mahtua molemmat ääripäät ja kaikkea siltä väliltä. Itse kuulun siihen joukkoon, joka joutuu välillä keksimällä keksimään täytettä työpäiviin, kun ne varsinaiset hommat hoituu useimpina päivinä parissa tunnissa, mutta kellokortin takia töissä joutuu lusimaan yli 7 tuntia.
Tämä on kyllä totta. Toisaalta en viitsi mennä esimiehelle valittamaan, kun ei voi tietää ovatko nämä peukalonpyörittejilät omasta tahdostaan toimettomia ja vihaa tulee niskaan, vai toivoisivatko päiviin sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Voitko häippästä sieltä jotain kautta ulos leimaamatta sitä korttia? Leimaa aamulla sisälle ja lähde sitten päiväksi jonnekin ja tule leimaaman itsesi ulos työpäivän loputtua.
Voisin varmasti mutta oma moraalin ei kestäisi tuota. Lisäksi työnantajan taholta tuosta varmasti tulisi vähintäänkin varoitus ja se haittaisi myöhemmin omaa työnhakua jne. Pitkät lounastunnit ravintolassa olen sallinut itselläni vaikka ne olisi pitänyt leimata erikseen jos menee yli 30min lounaalle. Ja nyt koronan aikaan ei kehtaa/halua jäädä lounasravintolaan hengaamaan pitkäksi aikaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vajaa neljä tuntia töitä päivässä, mutta onneksi saan tehdä etätöitä, joten ei haittaa yhtään.
Mä olisin kiitollinen jo neljästä tunnista töitä. Nyt ehkä maksimissaan 1h/ töitä per päivä, usein ei sitäkään. Tämä passivoituminen on saanut aikaan sen, että nuo pienetkin työtehtävät tuntuvat raskailta enkä jaksa enää omatoimisesti opiskella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö oikeasti saa aloittaa mitään projekteja itsenäisesti? Itse olen pörssiyhtiössä duunissa ja vaikka olen täystyöllistetty niin aina tulee mieleen jotan mitä pitäisi tehdä paremmin tai prosessi mikä pitäisi kuvata tms.
Tämä ei pääsääntöisesti onnistu julkisella, koska kehitystyö tehdään aina ylhäältä alas ohjatusti - toki työntekijät sanovat sanansa, mutta aloite kehitystöhön tulee johdolta ja kaikenlainen sooloilu on epätoivottavaa. Osin syy tähän on myös tehtävien lakisääteisyys ja resurssien niukkuus, joka rajoittaa kehitysmahdollisuuksia.
Oma työni on vähän kuin ap:n. Toki minulla on tehtäviä ja koulutus on spesifi, jonka alan osaaja välttämättä tarvitaan talossa, vaikka varsinaisia töitä olisikin vähän. Yritin pari vuotta tehdä itsestäni tarpeellisemman, mutta esimies ajoi alas kaikki kehittymis/kehittämispyrkimykseni. En enää uskalla puhua mitään työn määrästä, vaan käytän sitten työaikani omiin juttuihin, kun ei ole varsinaisia töitä. Olen jo hyväksynyt tilanteeni ja olen tyytyväinen tasaiseen palkkaan.
https://areena.yle.fi/1-50318098
---kerroitko nyt tuosta?
En :D Hyvän esimerkin tosin löysit julkisen kehittämisprojekteista.
https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kv-j…
Mites tuo?
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä tällaisia kermaperzzzzzzzeitä, jotka lorvivat töissä saaden palkkaa, yleensä Suomi Oy Ab:llä töissä. Kyllä olisi luudalle töitä. Vitt--- ttt---- tttu mikä valtio, elätetään tollasia saatanan lo izzz zzz zia ja sitten ne tulee mankumaan tänne palstalle.
Mä tein kerran väikkärin tolla tavalla.
Ai että kun olen kateellinen! Itselläni on aina kiire ja paljon töitä, palkka alle 30k vuosi. Ja tietty tilapäinen sopimus, niin aina saa tiristää ekstraa ja jännittää onko seuraavan puolen vuoden jälkeen enää tuloja. Olisi ihanaa vain lusmuilla ja vetää varmaa palkkaa vuodesta toiseen.
Kateeksi käy. Ota rento noja tuolissasi ja nauti. Työelämä on sangen raastavaa meille muille.
Vierailija kirjoitti:
Mä tein kerran väikkärin tolla tavalla.
etkä ehtinyt huomata olevasi suojatyöpaikassa:-D
Näitä töitä järjestetään koulutetuille ja tärkeät ruohonjuuritason paskaduunit jäävät tekemättä. Mene vaikka siivoojalle tai lähärille apulaiseksi niin ansaitset palkkasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö oikeasti saa aloittaa mitään projekteja itsenäisesti? Itse olen pörssiyhtiössä duunissa ja vaikka olen täystyöllistetty niin aina tulee mieleen jotan mitä pitäisi tehdä paremmin tai prosessi mikä pitäisi kuvata tms.
Tämä ei pääsääntöisesti onnistu julkisella, koska kehitystyö tehdään aina ylhäältä alas ohjatusti - toki työntekijät sanovat sanansa, mutta aloite kehitystöhön tulee johdolta ja kaikenlainen sooloilu on epätoivottavaa. Osin syy tähän on myös tehtävien lakisääteisyys ja resurssien niukkuus, joka rajoittaa kehitysmahdollisuuksia.
Oma työni on vähän kuin ap:n. Toki minulla on tehtäviä ja koulutus on spesifi, jonka alan osaaja välttämättä tarvitaan talossa, vaikka varsinaisia töitä olisikin vähän. Yritin pari vuotta tehdä itsestäni tarpeellisemman, mutta esimies ajoi alas kaikki kehittymis/kehittämispyrkimykseni. En enää uskalla puhua mitään työn määrästä, vaan käytän sitten työaikani omiin juttuihin, kun ei ole varsinaisia töitä. Olen jo hyväksynyt tilanteeni ja olen tyytyväinen tasaiseen palkkaan.
https://areena.yle.fi/1-50318098
---kerroitko nyt tuosta?
En :D Hyvän esimerkin tosin löysit julkisen kehittämisprojekteista.
Jaksoit sentään katsoa loppuun saakka;-)
Vierailija kirjoitti:
Kateeksi käy. Ota rento noja tuolissasi ja nauti. Työelämä on sangen raastavaa meille muille.
Rehellisyys ennenkaikkea!
Mitä ihmettä. Nyt nopeasti opiskelemaan jokin etätyöammatti, jota teet työajallasi. Kukapa ei haluaisi tuplapalkkaa?
Ap näkee läheltä sen raadollisuuden, miten veronmaksajien rahoja tuhlataan ihan vääriin paikkoihin. Onhan tuollaisen totuuden näkeminen masentavaa.
Valtion hallinnossa näkyi erilaisilla hankkeilla palkattuja. Kukaan ei tiennyt mitä heidän piti saada hankkeessa aikaiseksi. Erilaisissa seminaareissa juoksivat ihmettelemässä mitä muissa hankkeissa tapahtuu - eipä juuri mitään mutta aikaa kului mukavasti.
Parin vuoden hankkeen aikana porukka vaihtui koko ajan, koska kaikki lähti ns oikeisiin töihin. Sitten eikun seuraavaa eli jatkohanketta kehiin.
Ongelma, mikä on helppo ratkaista. Älä irtisanoudu, työttömänä on lähes mahdotonta työllistyä. Eli työaika hyötykäyttöön, hae opiskelemaan (verkko-opiskelu tai monimuoto) tai ota verkkokursseja. Palkka sulla juoksee, niin ei tarvitse huolehtia rahasta. Nykyään lähes mitä tahansa voi opiskella monimuotona tai verkossa.
Sitten haet uutta työtä ja työnantajat tykkää kun olet niin motivoitunut että töiden ohella opiskelit! Kun olet tähän pystynyt niin olet energinen tehopakkaus työnantajan silmissä.
Miten pääsee peukalonpyörittelyhommiin? Tuntuu jokseenkin epäreilulta kun on opiskellut opintolainalla työttömäksi ja makselee näitä pois työttömänä, työttömänä on hankala saada töitä ja houkuttaisi opiskelu jotta työllistyisi, mutta ottaako lisää opintolainaa niskaan jos ei työllistykään?
Mulle kelpaisi edes se 10 tuntinen työviikko peukaloiden pyörittelyä.
Toi väitöskirja kuulosti hyvältä. Valitse kiinnostava aihe ja ala paahtaa.
Mulla on vajaa neljä tuntia töitä päivässä, mutta onneksi saan tehdä etätöitä, joten ei haittaa yhtään.