Onko Aspergereille yleistä että heillä on vain muutama hyvä ystävä?

Minulla on näin. Samoin tapaan heitä vain yhtä kerrallaan - en koskaan ryhmänä.

Varmaan se on arkipäivää aivan suurimmalle osalle meistä, a tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin. Samoin tapaan heitä vain yhtä kerrallaan - en koskaan ryhmänä.

Sama täällä.

Valikoin myös seurani tarkasti.

Onko diagnoosi oikea vai omatekoinen?

Tiedän yhden joka naamioi oman ilkeytensä aspergerin taakse.

Tuntemallani aspergerpiirteisellä miehellä on nuoruusvuosista asti ollut kolme ystävää. Heitä tapaa pari kolme kertaa vuodessa. On kyllä hyvin valikoiva seuransa suhteen, ei todellakaan "tule toimeen kaikkien kanssa" kuten työhaastattelussa tavataan sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se on arkipäivää aivan suurimmalle osalle meistä, a tai ei.

Jep. Erityisesti vanhemmiten moni alkaa karsia ystäväpiiriään tarkoituksella. Nuorena on ehkä tärkeämpää antaa itsestään "normaali" kuva ulospäin ja siksi niitä myrkyllisiä, eri aaltopituudella olevia ym. kavereita siedetään.

Vierailija kirjoitti:

Onko diagnoosi oikea vai omatekoinen?

Tiedän yhden joka naamioi oman ilkeytensä aspergerin taakse.

Oikea, minulla lisänä ADD. Olen vastaaja 1/6. En pysty keskittymään moneen ihmiseen yhtä aikaa, ja haluan keskittyä intensiivisesti ystävääni silloin kun tapaan. Kevytystävyydet eivät ole minun juttuni.

Ihmiset on hyvin raskaita. En pysty pitämään yllä monia ihmissuhteita tämän vuoksi sellaisella tasolla joka määrittelisi välit ystävyydeksi tai kaveruudeksi. Jotta ihmissuhde olisi määriteltävissä ystävyydeksi sen pitäisi sisältää tietty määrä yhteisiä asioita. Ne ihmiset joiden kanssa pystyy täyttämään ystävyyteen vaaditut kriteerit on ystäviä. Käytännössä tämä on lähes aina mahdotonta, koska tulee uupumus suorittamisesta.

Olen aina luullut, että suurimmalla osalla ihmisistä on vain muutama hyvä ystävä. Tuttavia (naapurit, kavereitten kaverit ja sukulaiset) ja erilaiseen tekemiseen, (työ, harrastus) liittyviä kavereita sitten vaihtelevasti elämäntilanteen mukaan. 

Hyvänä ystävänä pidän niitä, jotka ovat mukana elämässä syvemmällä tasolla, eli ne joille voin vaikka laittaa viestin tai soittaa ilman sen kummenpaa asiaa, ja jotka tietävät elämästäni myös niitä asioita, joita en jaa somessa.  Mietin, että jos ihmisellä on vaikka kymmenen hyvää ystävää, niin miten kaikille riittää aikaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se on arkipäivää aivan suurimmalle osalle meistä, a tai ei.

Jep. Erityisesti vanhemmiten moni alkaa karsia ystäväpiiriään tarkoituksella. Nuorena on ehkä tärkeämpää antaa itsestään "normaali" kuva ulospäin ja siksi niitä myrkyllisiä, eri aaltopituudella olevia ym. kavereita siedetään.

Nuorena on aikaa enemmän ja tavataan isommissa joukoissa, ollaan osa isoa kaveripiiriä.  Silti, ei nuorenakaan niitä oikeita ystäviä kovin montaa ole. Vanhempana elämä yleensä pyörii työn, kodin ja harrastusten ympärillä, isosta kaveripiiristä jäävät ne, joiden kanssa on samalla aaltopituudella.  En kuitenkaan nimittelisi muita ihmisiä myrkyllisiksi, kuulostaa hyvin itsekkäältä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on hyvin raskaita. En pysty pitämään yllä monia ihmissuhteita tämän vuoksi sellaisella tasolla joka määrittelisi välit ystävyydeksi tai kaveruudeksi. Jotta ihmissuhde olisi määriteltävissä ystävyydeksi sen pitäisi sisältää tietty määrä yhteisiä asioita. Ne ihmiset joiden kanssa pystyy täyttämään ystävyyteen vaaditut kriteerit on ystäviä. Käytännössä tämä on lähes aina mahdotonta, koska tulee uupumus suorittamisesta.

Monien käsitys hyvästä ystävyydestä perustuu menneisyyden ihanteisiin. Se aika, jolloin kaveria osattiin auttaa ja autettiinkin tarvittaessa. Nykyään ei oikein osata tehdä mitään, jos toinen avautuu vaikeuksistaan, käsketään mennä terapeutille, sama oikeastaan kaiken kanssa. Kaikelle on olemassa joku asiantuntija, tavis ei osaa tai viitsi tai sitten on niin oman elämänsä kuormittama ettei jaksa. 

Menet vain vasektomiaan, se rauhoittaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se on arkipäivää aivan suurimmalle osalle meistä, a tai ei.

Jep. Erityisesti vanhemmiten moni alkaa karsia ystäväpiiriään tarkoituksella. Nuorena on ehkä tärkeämpää antaa itsestään "normaali" kuva ulospäin ja siksi niitä myrkyllisiä, eri aaltopituudella olevia ym. kavereita siedetään.

Nuorena on aikaa enemmän ja tavataan isommissa joukoissa, ollaan osa isoa kaveripiiriä.  Silti, ei nuorenakaan niitä oikeita ystäviä kovin montaa ole. Vanhempana elämä yleensä pyörii työn, kodin ja harrastusten ympärillä, isosta kaveripiiristä jäävät ne, joiden kanssa on samalla aaltopituudella.  En kuitenkaan nimittelisi muita ihmisiä myrkyllisiksi, kuulostaa hyvin itsekkäältä.

Ihmissuhteissa onkin oltava tiettyyn rajaan saakka itsekäs. Ei kenenkään tarvitse uhrata omaa hyvinvointiaan muiden eteen, koska se ei palvele kenenkään etua. Monet tuollaiset ns. myrkylliset ihmiset käyttäytyvät siksi niin, että ovat kerrassaan niin loppuunpalaneita ja huonosti voivia. Lainaamasi kirjoittaja ei sitä paitsi nimitellyt muita ihmisiä yleensä myrkyllisiksi.

Onko Aspergereille yleistä että ns. vihaavat muita ihmisiä?

Kääntyvät sisään päin eivätkä viihdy ihmisten seurassa, ja kaiken on oltava järjestyksessä heidän ympäristössään.

Vai onko tuolloin kyseessä jokin muu diagnoosi?

Kyselen vaan kun yksi tuttu on tuollainen ja hänellä alkanut korostumaan se nyt kun täytti 30.

up

Vain muutama hyvä ystävä?

Miten määrittelet hyvän ystävän? Minä määrittelen sen niin, että häneen voi luottaa, pidetään säännöllisesti yhteyttä, hän tuntee sinut todella hyvin ja muuttuvat elämäntilanteet ei vie erilleen.

Muutama hyvä ystävä on paljon!

Kenellä edes riittää aikaa monille hyville ystäville työn , perheen, sukulaisten ja harrastusten lisäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vain muutama hyvä ystävä?

Miten määrittelet hyvän ystävän? Minä määrittelen sen niin, että häneen voi luottaa, pidetään säännöllisesti yhteyttä, hän tuntee sinut todella hyvin ja muuttuvat elämäntilanteet ei vie erilleen.

Muutama hyvä ystävä on paljon!

Kenellä edes riittää aikaa monille hyville ystäville työn , perheen, sukulaisten ja harrastusten lisäksi?

Joo. Kaikilla ei todellakaan ole tuota oravanpyörää. Etenkään kaikilla Aspergereilla.

On varmaan...

Itseäni jo kolmen henkilön tapaamiset saattaa kuormittaa....

Joidenkin ihmisten kanssa kahden kesken saatan viihtyä hyvin.

Ihmisten kanssa muutoin tulen yleensä hyvin juttuun kyllä. Siis ihan päivittäisessä asioinnissa jne.

Sukulaisellani on se ongelma, että hänellä on hirveän paljon hyviä ystäviä jotka haluavat aina jutella hänen kanssaan, mutta hän itse välillä tahtomattaan kuormittuu valtavasti välillä noissa sosiaalisissa tilanteissa.

Minulla läheisimmät suhteet ovat verkossa. Tapaan ihmisiä (muita kuin perhettä) irl ehkä kerran neljässä kuukaudessa - jos silloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla läheisimmät suhteet ovat verkossa. Tapaan ihmisiä (muita kuin perhettä) irl ehkä kerran neljässä kuukaudessa - jos silloinkaan.

Edit: Ja tähän vielä erittäin epäkorrekti lisäys: perhe ja sukulaiset eivät ole minulle läheisiä.