Lue keskustelun säännöt.
Ystäviäni ei kiinnosta iloni raskaudesta, ei ole ketään kelle jutella
20.10.2020 |
Tuntuu pahalta.
Tänään olen mielessäni herkistynyt kun katselin kantoliinoja ja haaveilin jo vauvan kantelusta ja suukottelusta. Ystävieni reaktio näihin juttuihin on kuitenkin hyvin pitkälti luokkaa ''hyi vauvoja ei ikinä'' ja vaihtavat aihetta. Ei tarvitse mihinkään hehkutukseen lähteä mukaan, mutta minut kyllä hiljennetään ihan täysin. Muut puhuvat kyllä elämästään ja asioistaan.
Muilla saman tyylisiä kokemuksia? Oletteko löytäneet esim. netistä vertaistukea, joille jutella vauva-ajan tuntemuksista?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki raskaushullut saa ainakin mut perääntymään. Lemppaan sellaiset lähipiiristäni. Ei tuu ikävä! Jankkaa sinä raskaus- ja vauvanripulijuttuja jollekin muulle.
Raskaushullu taitaa olla määritelmällisesti nainen, joka on koskaan elämässään raskaana. Sitten alkaa entisen kaverin mustamaalaus joksikin karikatyyriseksi raskauspakottajaksi.. Nykyisin lapsia eivät saa kaikki, syntyvyys taitaa olla 1,3. Usein siten, että moni nainen ei saa ainoatakaan lasta (köyhät ja osattomat varsinkaan), toiset kaksi tai kolmekin, joku yhden. Raskaus ei kosketa kaikkien naisten elämää, ei välttämättä koskaan ja voi tuntua liian intiimiltäkin keskustella toisen raskaudesta ja tulevasta lapsesta. Aletaan ilkeiksi koska toisen erilaista onnea eikä toista ihmisenäkään arvosteta. Silloin kun ei kaivata kannattaa vain vaihtaa jo maisemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että ajan trendi vain on tuon suuntainen. Vauvoista tai lapsista ei saa puhua positiiviseen sävyyn, se katsotaan ällöttäväksi, todellisuudesta vieraantuneeksi reposteluksi. Raatorehelliset avautumiset lapsiarjen raskaudesta kelpaavat paremmin. Jokaisen järkevän ihmisen täytyy osata pitää kynttilänsä vakan alla vauvojen suhteen. On noloa ja tuomittavaa puhua ”vain lapsistaan” kun kysytään kuulumisia, vaikka lapsi oli alle vuoden ja elämä käytännössä hänen hoitamistaan.
Samaan aikaan on ihan hyväksyttävää lässyttää, kehua ja suitsuttaa koiriaan, hevosiaan tai kissojaan aamusta iltaan, mahataudeista ja suolen toiminnoista ja miten ihanaa on, kun ne ovat tuossa joka päivä omina itseinään.
En ole eläinvihaaja, päinvastoin. Huomasin tämän, kun sain itse lapsia. Fb-kaverit kilvan vaativat uusia kuvia ja juttuja kun koirani sai pentuja. Omista lapsista harva kyselee (no sentään ne harvat kyselevät kuitenkin).
Mutta joo, siellä samassa fb:ssä on varmaan jo lasketun aikasi kuukauden nimeä kantava odottavien äitien ryhmä. Kannattaa liittyä sinne ja luoda kontakteja samalla alueella muihin odottajiin jo nyt. Niistä voi kasvaa tosi hyviä tukiverkostoja.
Ikävää, että ketään kavereistasi ei kiinnnosta. Sinällään kyllä neuvon samaa kuin muutkin, hakeudu johonkin mammaryhmään. On ihan ok, että haluat iloita vauvastasi!
Itse olen kuitenkin tämän kuvion toisella puolella. Olen jo vähän päälle 30, ja silti ottaa koville yhden hyvän kaverini raskaus- ja vauvajutut (tehnyt pari lasta viimeisen kolmen vuoden sisään). Yritän sinnikkäästi jaksaa kuunnella, koska ymmärrän, että hänen elämäänsä ei just nyt kuulu mitään muuta mistä voisi puhua. Ongelmana on kuitenkin, että vauvat oikeasti yököttävät minua, etenkin jos kyseessä on vaikka jotkut kakka- tai pulautusjutut tai vähän isomman lapsen kohdalla kuvat joissa ruokamössöä valuu pitkin naamaa. Huomaan kyllä, että hän haluaisi minun kehuvan vauvojensa kuvia, mutta itse näen kuvassa yleensä vain roikkuposkisen kaljun otuksen, joka ei ole yhtään söpö. :( En tietenkään sano, että "Hyi kun onkin ruma lapsi", mutta en kyllä myöskään ole innostunut tarjoamaan hänen kaipaamaansa lasten ihastelua. Ties vaikka alkaisi vielä laittaa enemmän niitä kuvia.
Onneksi vanhempi lapsi alkaa nyt jo puhua jne., niistä asioista on paljon helpompi kehua ja ihastella. Ja ulkomuodoltaankin alkaa jo olla ihan sievä lapsi eikä punainen ruttu- ja läskikasa. (Joo kyllä, ymmärrän tietoisella tasolla, että vauvojen kuuluu olla paksuja. Aivoni vaan pitävät sitä yhtä etovana kuin jos aikuinen näyttäisi yhtä turvonneelta ja punaiselta.)
Eli siis, kaverisi eivät yököttele vauvajuttuja sinun kiusaksesi, vaan heitä varmaan oikeasti yököttää vauvajutut, ja ne tuntuvat ihan liian aikaisilta heidän omaan elämänvaiheeseensa. Raskausjuttuja kuunnellessa äkkiä kuvittelee itsensä samaan tilanteeseen, ja se voi herättää aikamoista ahdistusta jos esim. iso raskausmaha tai kotiin vauvan kanssa jumittuminen tuntuu ajatuksena lähinnä kauhealta, jos ei itse (vielä) halua vauvaa.
Kyllä ihmiset osaavat olla itsekkäitä!! Jutellaan vain omista lähtökohdista käsin, esim vauva-aikana vain vauvvajuttuja, ja teini-aikana omista murkuista. Ja ikään kuin unohdetaan se itse läpi käyty vaihe, kun asia ei MINULLE ole nyt ajankohtainen.
Minä. Minä. Minä.
Itse ollaan hörähdettu täysin vauvajuttuihin mutta viiden vuoden kuluttua ei kuunnella kun ystävä käy läpi samaa mitä itse käytiin aikanaan. Itsekästä. Yököttää tuollaiset ihmiset ja ”ystävät”. Ei minkäänlaista samaistumista tai kykyä omien kokemuksien pohjalta ymmärtää, että hmm. Tuo ihminen käy noita samoja juttuja läpi kuin minä silloin viisi vuotta sitten, joten ymmärrän tuota hössötystä, olin itse samanlainen!
Ystävät ovat nykyään kertakäyttökulttuuria. Ystäviä ollaan koska itsekkäät tarpeet tulee itsellä tyydytetyksi.
Hyvä ystävä osaa asettautua toisen asemaan ja elämäntilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmiset osaavat olla itsekkäitä!! Jutellaan vain omista lähtökohdista käsin, esim vauva-aikana vain vauvvajuttuja, ja teini-aikana omista murkuista. Ja ikään kuin unohdetaan se itse läpi käyty vaihe, kun asia ei MINULLE ole nyt ajankohtainen.
Minä. Minä. Minä.
Itse ollaan hörähdettu täysin vauvajuttuihin mutta viiden vuoden kuluttua ei kuunnella kun ystävä käy läpi samaa mitä itse käytiin aikanaan. Itsekästä. Yököttää tuollaiset ihmiset ja ”ystävät”. Ei minkäänlaista samaistumista tai kykyä omien kokemuksien pohjalta ymmärtää, että hmm. Tuo ihminen käy noita samoja juttuja läpi kuin minä silloin viisi vuotta sitten, joten ymmärrän tuota hössötystä, olin itse samanlainen!
Ystävät ovat nykyään kertakäyttökulttuuria. Ystäviä ollaan koska itsekkäät tarpeet tulee itsellä tyydytetyksi.
Hyvä ystävä osaa asettautua toisen asemaan ja elämäntilanteeseen.
AP taisi kyllä olla tyyliin 25, ja ilmeisesti kaveriporukan eka joka siirtyy nuoruusvaiheesta lastentekovaiheeseen. Kaverit lienevät vähän shokissa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun luonto on saanut sinut lisääntymään olet tehnyt luonnon puolesta kaiken oleellisen ja voit alkaa fyysisesti ja henkisesti rapistumaan.
Ei voi kyllä itseään ystäväksi tituulerata, jos toisen tärkeille asioille yököttelee, hiljentää tai ignooraa vain, koska ei itse koe asiaa hienoksi.
Itse kun olin raskaana, oli minulla tuolloin vain yksi ystävä, jolla myös oli lapsia. Hänen kanssaan lähinnä juttelin raskaudesta, synnytyksestä ja vauvoista. Muiden kanssa kaikesta muusta. Kyllä hekin välillä kyselivät vointiani ja olenko hankkinut sitä tai tuota, mutta ei kaikki tapaamiset olleet todellakaan pelkkää vauva-aihetta. En itse edes ollut kova juttelemaan asiasta, lähinnä puolison kanssa keskusteltiin asiasta tarkemmin.
Mulla on yksi ystävä, joka pitkään haaveiltuaan sai tänä syksynä hevosen. Hevoset eivät koskaan ole minua oikein kiinnostaneet eivätkä herätä minkäänlaisia tunteita, mutta todellakin olen kuunnellut ystävän hehkutusta kyseisestä eläimestä, olen käynyt sitä katsomassa useammankin kerran ja kyselen hevosista asioita, kun en niistä mitään tiedä.
Osaan siis olla kiinnostunut ystävän asioista, vaikka ne eivät just mun lemppari puheen aihe olekaan.
Toki hänellä ei tuo into ole vieläkään laantunut ja tuntuu, ettei hän muusta osaa enää puhuakaan :D että joo, välillä tulee korvista ulos hevonen, mutta en minä sitä hevosta dissaamaan sen takia ala. Hienotunteisesti vaan yritän välillä vaihtaa puheenaiheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonku tässäki tarinassa on oltava narsisti... vauva.fi tutkijoiden mukaan yksi kolmesta on nimittäin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon onnea!
(Entinen) paras ystäväni jaksoi kertoa koko raskausaikani, miten vihaa vauvoja. Oksutteli kunnolla eritejuttuja, teki faceenkin vihapostauksia, joita ei aiemmin ollut tehnyt. Kyllähän se veti mielen matalaksi, oltiin kuitenkin jo 30+ tuolloin.
Kuulostaa kateelliselta tyypiltä.
Ei ollut, meni kaksi vuotta myöhemmin sterilisaatioon.
Varmaan ihan hyvä että meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo ei kiinnosta toisten ihmisten raskaus ja jälkikasvu.
Eikä toisten muukaan elämä, yäk. Minämimäminä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yököttely nyt on huonoa käytöstä, mutta noin muutoin sanoisin, että raskaana oleva on hieman herkillä (been there) ja mieli pahoittuu helpommin kuin muulloin.
Ilman sarvia ja hampaita neuvon, että etsi samassa tilanteessa olevia ihmisiä ja juttele heidän kanssa sydämesi kyllyydestä kaikesta ihanasta vauvahöpöttelyistä.
Minä sain lapseni nuorena, kaveripiirissä ei ollut muita samassa tilanteessa olevia. Minun lapset on jo isoja, kun ystäväpiiri on alkanut hankkimaan lapsia. Ja kyllä, myönnän, mua ei jaksa tällä hetkellä kiinnostaa vauvankakan väri ja meidän Pirkkopetterin uudet taidot juuri yhtään. En yökkäile, mutta en nyt ehkä jaksa myöskään olla niin kiinnostunut kuin ystävät olettaisivat. Eivät hekään olleet aikoinaan... Eikä se ole se syy, vaan se, että ihmiset nyt vaan on eri tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon onnea!
(Entinen) paras ystäväni jaksoi kertoa koko raskausaikani, miten vihaa vauvoja. Oksutteli kunnolla eritejuttuja, teki faceenkin vihapostauksia, joita ei aiemmin ollut tehnyt. Kyllähän se veti mielen matalaksi, oltiin kuitenkin jo 30+ tuolloin.
Kuulostaa kateelliselta tyypiltä.
Ei ollut, meni kaksi vuotta myöhemmin sterilisaatioon.
Varmaan ihan hyvä että meni.
Kuten olisi hyvä kaikkien muidenkin, etenkin näiden kommentoijien.
Mammaryhmissä varmasti löytyy ihmisiä, joiden kanssa olet samassa elämäntilanteessa ja on helppo jakaa juuri niitä ajankohtaisia asioita. Ikävää, jos omassa kaveripiirissä ei sellaisia ole, mutta ehkä noista ryhmistä voi löytää myös uusia ystäviä. :)
En tunne sinua, mutta olen silti onnellinen puolestasi! Toivoisin, että olisin itsekin äiti, mutta luultavasti jään lapsettomaksi. Nauti tästä elämänvaiheesta. Kaikkea hyvää sinulle!