*~* HAAHUT viikko 30 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]Enni-Maija[/b] minä -78, mies -65, esikoinen 08/04. ennen esikoista kolme km, 1. loppukesä 2002, toinen ystävänpäivänä 2003, kolmas syksyllä 2003. nyt ollaan toista toivottu 11/04.
[b]Eka-vekara[/b] 28 v, mies 32 v. Naimisiin toukokuussa-06. Etelä-Suomesta. Poika 12/03 (syntyi raskausmyrkytyksen päätteeksi rv 37). Alkuvuodesta-06 2 keskenmenoa (spontaani km rv 7+2. Toinen raskaus päättyi np-ultran jälkeen kaavintaan, sikiö kuollut heti ensimmäisen ultran jälkeen rv 7+0).
[b]Helga76[/b] Mies ja Mä molemmat 30v. Asutaan Etelä-Suomessa ja ensimmäistä lasta toivotaan saapuvaksi. Keskeytynyt keskenmeno 07/06. Minä olen tälläinen omituisen huumorintajun omaava blondi, jolla jopa toisinaan päänupissa syttyy " heureka" lamppu. Olen myös " super-tunteellinen" , välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan ryömitään pohjamudissa.
[b]Jumppakärpänen[/b] Ikää on 28v. ja naimisissa olen. Pohjanmaalta. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen keskenmeno oli 10/05.
[b]katri72[/b] Olen 34-v ja aviomies 33-v. 11-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05 ja 12/05.
[b]Koala-72[/b] mies myös 34 v. Asutaan Espoossa. Naimisiin mentiin 2004 ja vauvakuumeilu alkoi 05/2005. Km vkolla 20+1 (kaksoset) 11/2005 ja nyt on uutta raskautta yritetty 03/2006 alkaen.
[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]Lizie[/b] Lizie 27v, mies 30v, poika -04, keskenmeno 4/06 viikolla 11+6
[b]meillekans[/b] Toista lasta kuumeillaan (sekä minä että mies). Esikoinen sai alkunsa 10 kuukauden yrityksen jälkeen ja siinä välissä ehti olla yksi todella kivulias keskenmeno rv 8+5. Esikko on nyt reilu 9 kuukautta.
[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]Nonna-80[/b] minä -80, mies -78, yritys aloitettu 10/03, keskenmeno 12/04 rv 14. Lapsettomuushoidot aloitettu 1/2006.
[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.
[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.
[b]porkkana[/b] minä 26 v. ja avomies 28 v., lapset -02 ja -03. Km 6/05 rv10, 10/05 rv9 ja 01/06.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]pumpsu[/b] minä 24, mies 26, eka raskaus päättyi 7. viikolla 4/06. Pitkät kierrot riesana.
[b]Ria73[/b] Oma ja miehenikä: 33 ja mies 29, Asutaan: Helsingissä, Lapsia: Poika 10/01, Keskenmeno 10/04, kohdunulkoinen 4/05, tuulimuna 4/06
[b]sani-74[/b] Minä 31-v, mies 37-v, lapset 01 ja 03, kohdunulkoinen 08/05.
[b]titi75[/b] Minä-75, mies-67, vauvin yritys aloitettu 09/04, km 06/05 (rv8), km 09/05 (rv8).
[b]vauva2006[/b] minä 24 ja mies 32. ensimmäisestä haaveillaan, km 11+3 spontaanisti, vauhditettu lääkkeillä seuraavana päivänä, kuukauden päästä vielä kaavinta. vauva edelleen haaveissa saada.
[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.
[b]vm69[/b] Neljäs raskaus päättyi rv 20+5, jolloin synnytin pienen tyttömme. Tämä tapahtui maaliskuussa.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]Toive06[/b] plussa 30.9.2005, la 9.6.2006
[b]wannabemami[/b] plussa 24.11.2005, la 2.8.2006
[b]Niamey_85[/b] plussa 26.11.2005, la 3.8.2006
[b]Kerttukasperi[/b] plussa 11.12.2005, la 22.8.2006
[b]Lauris[/b] plussa 14.12.2005, la 20.8.2006
[b]sartsu[/b] plussa 24.12.2005, la 31.8.2006
[b]kuonokas[/b] plussa 28.12.2005, la 5.9.2006
[b]neronja[/b] plussa 30.12.2005, la 7.9.2006
[b]masunasu[/b] plussa 31.12.2005, la 8.9.2006
[b]peebee[/b] plussa 10.1.2006, la 22.9.2006
[b]femmamma[/b] plussa 11.1.2006, la 12.9.2006
[b]ulriina[/b] plussa 23.1.2006, la 5.10.2006
[b]myttynen75[/b] plussa 27.1.2006, la 6.10.2006
[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006
[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006
[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b] nonna80
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 171cm, 82 kg. BMI jotain 26 ja risat
[b]Ongelmakohdat:[/b] sokeri
[b]Keinot:[/b] Sokerin vaihtaminen makeutusaineeseen, vaalean leivän ja pullan syönnin karsiminen, keksit pois!!!
[b]Tavoite:[/b] ainakin se 10 pois
[b]Nimimerkki:[/b] VM1974
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset
[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.
[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois
[/quote]
Kommentit (101)
ainavaan sama alku, ei jaksa paljoa kirjoittaa kun väsyttää 8o/
Noh, tällä kertaa ihan hyvä syy, rampattiin siskon ja sen likan kanssa ikea läpi ja ilta koottiin miehen kanssa ostoksia : ) Ostin poitsun huoneeseen 2 malm-lipastoa et saadaan lelut ja kuteet järkkään. Nyt ihan nopeaan vilasen nettiin ennenkuin ehkä hetkeksi istun töllön ääreen.
Katri: isot halit, olkoon sitten menkoista tai keskenmenosta. Suru se kuitenkin on puserossa! Ottiko ne raskaustestit susta lekurilla, niitäkö tuloksia saat soitella? Ainakin itseään helpottaisi tietää, mitä asiaa surra.
vitsit kun en muista kenelle muulle piti kommentoida.. hmm, siirryn itsekkäästi omaan napaan (ootte maailman ihanimpia kun annatte mun roikkua vielä täällä ja kommentoida vaan kaikkia omia juttujani)
ON: soitin eilen sinne sairaalaan, olisikos ne tulokset kuitenkin tulleet. Hoitsu sanoikin että ovat ja ihan normaali löydös. Eli ei tukostaipumusta. Siis kaiken pitäis olla ok joten heivasin ne disperiinitkin eilisestä alkaen. Noh, kaipa tässä ei auta muuta kuin odottaa jos kaikki menis hyvin. Jotenkin olisi ollut " helppoa" jos olisi joku lääkittävissä oleva juttu ollut syynä keskenmenoihin. Ymmärrättehän? En millään olisi toivonut tukostaipumusta, mutta nyt saan taas vaan luottaa onneen.
jeps, muuten, älä Helga ollenkaan noloile kun innostut kirjoittelemaan. Ihanaa kun on aktiivinen ryhmä! Toivottavasti kohta uskaltaudun/pääsen tuonne ex-haahuihin ja nappaan teidät kaikki sinne mukaan!
eka-vekara peloissaan 6+5 (ja huomenna sinne ratkaisevalle 8. raskausviikolle, pidelkää tytöt peukkuja)
Ihan vaan Puhbearille tulin vastaileen... Heh =)
Siis mitkä on mun kp? Hemmetin hyvä kysymys, kun vaan vastauksen tietäis! Viimeset menkat mulla on ollu toukokuussa olisko tarkka 10.5. Sitten raskauduin ja keskenmeno siis 18.7 eli vajaa kaks viikkoo sitten.
Joku mainitsi joskus, et kyllä sen huomaa kun se raskaushormooni häippää kehosta.. Liekkö oman pään tuotosta, mutta mulla on nyt toista päivää jo " kostea" olo? Tuntu et raskaana ollessa kaikki limakalvot kuivui kasaan, myös nenä! Nenästä on jatkuva, se ihme kuivakutina, helpannu ja alakerta tuntuu normaalilta myös. Eikä tartte jatkuvasti suuta kostutella, eli juoda mitä piti raskaana ollessa tehä koko ajan.
Ja ihan kun himottais taas entiseen malliin..Kröhöm.. En mä mikään seksiaddikti ole mutta, tuota, että no joo. ;)
Muutenkin mulla on kaikenkaikkiaan normaali olo niin ku fyysisesti? Tänään on ollu eka päivä kun en ole myöskään tuntenut minkäänlaisia kipuja mahassa, JIPII!!!
Ou lord... Katsotaan kuin tätin käy, koska seksiä täs huushollissa harrastetaan sata varmasti tänä yönä... Mutta miten... Huumoria ja kumin pauketta kehiin vaiko.... Riskillä reissuun...
Öitä =)
P.s Mä olen seurustellu niiiiiiiiiin monen putkiaivon kanssa, että osaa jopa välillä käsitellä niitä. Ja se kopautus tekniikka... kaikki kunnia sille ;)
Eka-vekara: Ei ne multa raskaustestiä ottaneet. Sanoi, että tuo veri kuulemma vähän haittaisi siellä pissan joukossa. Veritestejä kun ei meidän terveyskeskuksessa tehdä lainkaan. Muissa kokeissa kävin. En nyt enää kaikkia muista, kun se lääkäri luetteli yhtenä litaniana ne, mutta ainakin kilpirauhaskoe ja hormonikokeita otettiin. Ehkä jotain muutakin, mutta en tosiaan muista. Siellä vain tuskissani istuin, niin osa meni ohi korvien... mutta tänään pitäis tosiaan saada tietää. Lääkäri soittaa mulle tuossa myöhemmin. Jos on jotain häikkää jossain, niin sitten vain aikaa varaamaan sinne uudelleen. Jos ei, niin sitten ei tarvi.
ON: Tänään on jo aavistuksen helpompi päivä. En ainakaan ole eilispäivän itkujen jälkeen yhtään itkeny, joten kait tästäkin suosta taas pikku hiljaa noustaan. Ja sain jopa yönkin hyvin nukutuksi, vaikka vähän ajattelin miten mahtaa olla. Ei tunnu noi silmätkään enää niin raskailta ja punaisuuskin on hävinnyt. Onneksi, niin kehtaa tänään lähteä kauppaankin.
Laitoin muuten eilen miehellekin töihin sitten sellaisen viestin, että itkettää ja kuka lohduttaisi yms., niin se vastas jonkun ajan päästä että " paipai ?" . Sitten meni jonkin verran aikaa, niin siltä tuli taas viesti, jossa luki " auttoiko?" . Ja kotiin tullessaan oli sitten taas ihan toisenlainen eli lohdutti mua ja kyseli auttaisko tämä ja otti esiin suklaalevyn. Vähän se alkoi sitten huvittamaan. =) Muutenkin juteltiin kaikkea km:sta oikeastaan ekan kerran näin kunnolla ja ehkä sekin sitten osaltaan helpotti mun oloa. Kertoi, että sille se viime kesänen eli eka kerta oli tosi raskas ja kuulemma aivan kauheaa. Ja kun silloin ei osannu vielä mitenkään sitä odottaa. Sitten sen toisen kanssa oli kuulemma helpompi, kun oli kuulemma ajatellu kanssa, että meneeköhän tämäkin taas kesken, kun edellinenkin meni. Ja nyt tämä sitten, niin sanoi ajatelleensa, että tietysti taas tääkin menee kesken, niin jotenkin niin pystyi sen paremmin kestämään.
Että tämmöistä tällä kertaa.
Ai niin, sellanen kysely, että onko teillä kellään näitä uusia kännykkäpakettisysteemejä? Ja jos on, niin minkä ja mitä olette tykänneet? Itse vain olen tuollaista vähän suunnitellut, mutta en ole sitä vielä toteuttanu. Ja mallina olen katellu Nokian N70:stä.
Pitää treffata likkakaveri kaupungissa. Ei olla nähty pitkään aikaan ja ukko menee johonkin mönkijä-safarille. Pitäkööt nyt kivaa...on ne sellaisia ikuisia lapsia. =) Tuun ehtoommalla kommentoimaan muita sit enemmän.
Mut Eka-Vekaralle: Se on sit tänään meillä (ja Liziellä kans) 7+0 täynnä, eli se kahdeksas viikko sitten alkoi tästä. Vielä täällä heilutaan. =) Tosi hyvä homma. Parina päivänä ei ole tehnyt niin paljon huonoa kun matkalla ja alkuviikosta ja heti pelottaa, että onko kaikki ok. Väsymystä ilmassa on tosi paljon, pissattaa (yöllä kävin tunnin välein) ja sitten rintoja aristaa edelleen kovasti. Toivottavasti noi oireet riittää. Muita ei juuri ole. Mutta viimeksi mulla alkoi pienu tuhru 7+1, eli olen täällä ihan paisessa. Toivotaan, että mullakaan ei noiden alkutihkujen jälkeen nyt enää mitään tule. Edellisestä " tipasta" on aikaa nyt vko. Sulla onneksi hyvä kun ei ole tiputteluja ollut. Ja on se hei kuitenkin parempi, ettei sitä tukostaipumusta sulta löydetty. Olishan siitä ongelmia sitten muissakin asioissa myöhemmin, eikä välttämättä vaan raskauksissa, joten parempi oman terveyden kannalta. Mulla oli tasan noi samat fiilarit kun sulla noista tuloksista, että odotin että jotain niistä löytyisi, että saisi syyn niille kahdelle tapahtuneelle km:lle, ja että nyt voitaisiin tää kolmas sitten jotenkin hoitaa ja auttaa raskautta etenemään, mutta samassa olossa mennään, että ihan tuurikauppaa miten tulee käymään ja sekös pelottaa kovasti.
Yritetään nyt kuitenkin vaan skarpata, vaikka helpommin sanottu kun tehty.
Ja kiitos kans munkin puolesta, että saan täällä vielä heilua. Ehkä sitten tuon ultran jälkeen _ehkä_ uskaltaisi enemmän siirtyä tuonne ex-haahuihin, eikä terrorisoida tätä pinoa sitten enää niin paljon. Teitä tulee vaan kova ikävä. Ja kyllähän tällä puolella tulee varmaan kuulumisia käytyä lukemassa ja joskus jotain kommentoimassa. Tuntuu, että siihen lopulliseen siirtymiseen en vielä ole valmis, joten heilun tässä " hämärän rajamailla" .
Nyt suihkuun ja sitten kaupungille shoppaileen ja turiseen kaffekupin ääreen likkakaverin kanssa. En aio kertoa mitään raskaudesta....vielä. =)
Palailen sitten taas ehtoommalla. Mukavaa perjantaipäivää kaikille. =)
titi75 (rv 7+0)
Taas täällä tänään! ;)
Tänään oli hyvä päivä, kunnes soitin töihin. Siellä onkin käynyt pienimuotoinen kato työntekijöissä.. Piru ja mä menin lupaamaan viimeisen saikkupäivän kunniaksi, et joo kyllä mä yhden 5h voin huomenna jo olla töissä. Plus täys päivä sunnuntaina... Krr.. Sinne meni se vp viikonloppu! Miks mä tunnen aina kauheita syyllisyyden tuskia, jos oon saikulla enemmän kun 3pv, niin heti iskee joku pakottava tarve " hyvitellä" sitä poissaoloo??
Eka-Vekara: Hinausapua ootellessa, voi täällä " tien poskessa" istuu sit peukut pystyssä... =)
Titi: Mä voin vaan kuvitella, kummosissa lukemissa verenpaineet vetelee, kun pitäis tavallaan olla jo turvassa ja pitäis pystyy jo ehkä hengähtämään hetkeks siltä " mitä jos" ajatukselta. Tsemppiä!
Katri: Non nii... Miestä kun vähä muistuttelee, niin kyllä ne kummasti osaa sitten tulla puolitiehen vastaan. Oi... Suklaata, sitä mullekkin tuotiin lohdutukseks. =) Se on kans jännä miten miehet voi olla ihan tuppisuina, ja väittää et kaik ok. Ja sitten kun menee aikaa niin sitten kuuluu joku ihme -Klik- ja juttuu tulee niin pirusti, et oikeesti mä ajattelinkin näin silloin ja silloin. ( satuttavat jutut varsinkin, niitä kierrellään ja kaarrellaan ennen ku puhutaan.)
Ehkä se on vaan siks, ettei meillä naisillakaan käy elämä tylsäks ja helpoks?
Ommoo Nappoo: Leikin kroisosta ja tuhlasin taas ovistikun! Ja edelleen nega.. Pitäiskö mun nyt oikeesti uskoo, et tää on mahdollista ja sitä raskaus hormoonia ei veressä ole, ainakaan suuria määriä?
Ja aamulla unohdin tehä sen raskaustestin.. Syytän asiasta nesteen rekkaa,joka toi öljyä... Kesällä!
Muistanko oikein, ne mammaksi tikut voi puolittaa?
Lääkäriltä tuli sitten soitto kokeiden tuloksista. Kaikki ok eli mitään häikkää ei löytyny mistään. Sen muistan, että sanoi jotain sellasta että noissa kokeissa oli kanssa jotain, millä yritti selvittää mistä nää mun keskenmenot johtuu.... nyt oli siis kolmas ja kyllä se lääkäri nyt itsekin puhui ihan selvästi keskenmenosta...
Eli meikäläisessä ei sitten ollu mitään vikaa. Se tässä se pääasia oikeastaan olikin. Ja kunhan tästä on taas toivuttu ja annettu elimistön palautua, niin eiköhän tässä vielä sitä vauvaakin yritellä. Ainakin tällä hetkellä tuntuu taas siltä.
Nimim. päivä pilkottaa sittenkin ;)
Siis Katri sä taisit kysellä puhelipaketti systeemeistä?
Mulla ja miehellä on molemmilla! Otettiin DNA- Ilona liittymät ja miehellä riittää ihan hyvin se puh aika jne. Mut mulla pärähti kerta laakista yli kaikki. Johtuen ihan tuosta puhelinrallista km vuoksi.
Ennen molemmilla oli Kolumbuksen liittymä paketit, ja ne riitti ihan hyvin. Noh, nyt on laskut isommat kun maksaa sitä puhelinta siinä sivussa, mut ei mun rahavaroilla ois ostettu uutta nokialaista mitenkään!
Kannattaa oikeesti miettiä tarkkaan sitä kuinka paljon puhuu/faksailee. Koska halvemmaks tulee ottaa sellainen liittymä siihen puhelimeen josta jää ennenminkin yli sitä puheaikaa! Ei muuta kun kaivelemaan parin kk puhelinlaskut ja laskemaan paljonko kuussa n. tulee puhuttua ja lähetettyä tekstareita.
Dna- Ilona muuten hyvä ja normaali oloissa riittäis mulle, mut siinä saa vaan 100 tekstaria/kk ja se sata kun ei riitä alkuunkaan... (Kaikki kaverit tuppaa olemaan töissä eriaikoihin, niin on paljon helpompaa laittaa viestiä, et soitatko kun kerkeet jne.)
Kyllä mä ainakin oon ollu ihan tyytyväinen ja puhelimena just N70.
Joo, mähän siitä kyselin... ;)
Tänään tossa laskinkin aiempia puh.kuluja. Paketin hommaaminen tuolla puhelimella tekis kuukautta kohden n. 4 euroa enempi, mikä ei nyt tietysti kovin paljoa ole. Sen takia sitä aloin miettiäkin.
Pää hajoaa, kun en varmuutta saa tähän asiaan. Olin siis tänään siellä seurantaultrassa. Itkin ihan koko vastaanottoajan (nyt vähän hävettää). Kohtu oli kuulemma kasvanut ja samoin se möntti, joka ei tosin vieläkään vastaa viikkoja (no miten voisikaan, jos ei viimeksikään). Minä olen edelleen täysin uskoni koko raskauteen menettänyt. Rinnat vaan on pinkeät (niin ne on kyllä aina ennen kuukautisiakin) ja maha pömpöttää, muita oireita ei ole. Niin, siis itse en suostu uskomaan että raskaana olen ennen kuin kuulen sydämen, lekuri taas käski nyt vaan rauhassa odottamaan viikon (mitenkähän se on mahdollista). Ei osannut myöskään selittää, miksei herkätkään raskaustestit näytä normaalia plussaa, vaan hädintuskin erottuvaa hailua viivaa. Sori tätä omanapaista jauhantaa, mutta muuhun en just nyt pysty!
On sullakin kestämistä, kun ei saa mitään varmuutta vieläkään ja edelleen joutuu jatkamaan sitä epävarmuudessa elelyä. Jaksuhaleja!
Pumpsu: Etkös sä just joutunu odottamaan viikon tätäkin ultraa, vai muistanko väärin? Mutta jos oikein varovaisesti positiivisiä ajatuksia ajattelisin niin, vaikuttaisi, ehkä, jopa lupaavalta tuo tilanne? Kohtu kasvaa ja jos se " möntti" kasvaa... Jos toinen on vain niin pieni, ettei yksinkertaisesti muuta näy vielä?
Ei se kaivo sunkaan kirvestäs kaipaa Pumpsu!
* Yrittää tsemppailla hirveesti ja tarjoilla lohdutusta *
pumpsu: Ei se haittaa, jos on nikit ja jutut vähän hakusessa.. Itse liityin tähän ketjuun huhtikuussa ja kyl se muutamia viikkoja vei, et oppi ihmiset täällä tuntemaan edes jotenkuten. Kiitos onnentoivotuksista ja vauvaliimasta, niitä tarvitaan! Tsemppiä sulle kovassa epätietoisuudessa. Toivottavasti kaikki olis hyvin ja seuraavassa ultrassa sitten näkyisi jo vaikka se syke! Millä viikolla olisit/olet menossa?
Katri: No mutta mutta, eihän sen nyt noin pitänyt mennä... Vai että keskenmenoksi lääkärit laittoivat. Pieni positiivinen huomautus: ajattele, jos se oli keskenmeno, niin sä olet kyllä tosi hedelmällinen, et touhutipoista alkaa raskaus. Jos ei ne kumit ehkä olleetkaan rikki, etkös niin jossain viestissä miettiny. Surullinen on varmasti mieli, menkoista tai keskenmenoista, molemmista. Mutta toisaalta ihanaa, et se teidän matka lähenee ja sun ei nyt sitten tosiaan tartte kärsiä pahoinvoinnista. Haleja ja voimia ja uskoa tulevaisuuteen! Kaikki on vielä joku päivä paremmin ja toivottavasti vauva teillekin tulee pian! Voimahaleja..
sani: Kiitos sulle vointien toivotuksista!
Nipsu: Hyvää tätä alkanutta kiertoa ja tsemppiä taas yrityksiin!
titi: Hyviä vointeja sulle ja toivotaan, että pikkuisella kaikki hyvin! On varmasti jännää lähestyä niitä viikkoja, kun aiemmin meni kesken. Itselläni nuo ajat ovat vielä viiden viikon päässä.
Eka-Vekara: Tsemppiä sullekin ja pikkuiselle! Toivotaan, et kaikki menee vaan hyvin.
Liliane: Harmi, ettet käynyt 10min kuluttua katsomassa sitä testiä. Ei oo vastaavia kokemuksia, et en osaa sanoa mitään sen enempää, et olisko plussa vai nega. Sen tiedän, et apteekis myydään Unistep-testiä, joka näyttää mahdollisen plussan jo heti ekana päivänä, kun kuukautiset ovat myöhässä.
Helga: Sä osaat sitten kirjoittaa niin osuvasti ja hauskasti, tosi kiva lukea sun juttuja. Mulla oli keskenmenon huhtikuussa ja kyllä siinä varmaan kuukausi vierähti, ennen kuin fysiikka ei joka päivä ja joka hetki muistuttanut tapahtuneesta. Se oli niin raskasta aikaa, kun koko ajan jonkin asia muistutti keskenmenosta, milloin henkisesti milloin fyysisesti. Voimia sulle, toivottavasti alkaa pian jo helpottaa.
puhbear: Kyllä sitä itkeä saa ja pitää, niin paljon kuin tarvitsee. Ihanaa, et pääsette tekin reissuun! Thaimaa on varmasti jännittävä paikka. Tsemppiä tähän uuteen kiertoon, voihan sitä yrittää ottaa vähän rennommin palstailemalla harvemmin.
Hannele: Ihanaa, et sulla viikot vaan kasvaa! Kaikkea hyvää sulle ja pikkuiselle!
ON: Musta alkaa tuntua siltä, et on aika irtaantua tästä palstasta vähitellen ja siirtyä tuonne odotuspuolelle, niin pitkäksi aikaa, kun siellä taas saa olla. Toivottavasti ainakin ens vuoden puolelle asti. Käyn täällä kuitenkin välillä lukemas teidän juttuja ja kertomas omia kuulumisia, jos sopii, mut en niin ahkerasti jaksa enää palstailla täällä. Vaikkakin ihanaa ja mahtavaa seuraa olette olleet!! Tämä on yks vauviksen parhaita palstoja ja te haahut olette kaikki loistoporukkaa! Kiitos kaikille tuesta ja ymmärryksestä! Ja tsemppiä jokaiselle omaan elämäänsä. Koetan pitää porttia o-puolelle auki, jos vain pystyn. Toivottavasti teistä mahdollisimman moni tulee sinne pian!!
Oireina mulla on jatkuva nälkä ja jano. Masua nipistelee. Ja pää on raskas iltaisin, eilen sitä särki kovasti. Päänsärkyä oli myös keskenmenneessä raskaudessa. Mutta yritän ottaa rennosti, en panikoida turhaan enkä unelmoida vielä liika vauvasta. Mitä tahansa voi vielä tapahtua. Että päivä kerrallaan!
Terkuin ja halein, Lizie rv7+0
Kiitos sinullekin. Kyllä tää tästä jo pikku hiljaa. Päivä kerrallaan on aina vähän parempi. Ja jos positiivisesti tosiaan ajattelee, niin aika hyvin tosiaan, jos touhutippa tuonkin raskauden sai aikaan.
Vai aiot nyt meidät sitten hylätä. ;) Mutta joo.... kaikkea hyvää teille ja masukillekin. Toki saat käydä täällä aina niin kuin huvittaa. Hyvät kuulumiset kummasti virkistää mieltä ja antaa uskoa, että ehkä joskus tästä vielä mekin.... ;)
Ihan pikana omaa päänsärkyä tähän vetämään.. Mulla oli kans yhdessä vaiheessa odotusaikana jysäriä jatkuvasti, epäilin sillon et hemoglobiini olis tippunu alas. (Niin kuin olikin)
Nyt kaavinnan jälkeen se yltyi vaan pahemmaks. Kysyin asiaa erikseen lääkäriltä, et miks näin on niin kuulemma " leikkauksessa" verenhukka, tiputtaa hemoglobiinia ja mun verenpaine huiteli jossain tooosi korkeella... Jolle ei tehä mitään täs vaiheessa kun epäili sen johtuvan tästä tapahtuneesta eli stressii, tupakkaa ketjussa 3kk lakon jälkeen...
Siis pois pelko, mut ehkä kannattais käydä tsekkauttamassa just verenpaine ja hemoglobiini? Ja noihin toimenpiteisiin ei edes kulu aikaa.
Hei ja rohkeesti rokkaa syömään vaan ja tutustumaan uudelle listalle!
Niih ja tietty suuret tsempitykset odotusaikaan!
puhbear: Noi tauot palstailussa tekee ihan hyvää. mä olen parhaimmillaan ollut 3-4 kk poissa ja jotenkin mieli on aina tyyntynyt sinä aikana. Täällä kun käy pari kertaa (joo, myönnetään, joskus kymmenen tai enemmänkin) niin ei sitä ¿vapaa-ajallakaan¿ muut kuin nämä sivut pyöri päässä. Mä pidin mun km:n jälkeen tosiaan pari kk taukoa, ja se helpotti. Edelleen täällä on sellasia juttuja joita en voi lukea, esim en käy tuolla odotuspuolella ollenkaan, en ainakaan lukemassa joulukuisten pinoa siellä, niin paha mieli tulee. Musta noi sun itkupotkuraivarit on ihan normaaleja, jos yhtään helpottaa. Ite saan kanssa kaikenlaisia kohtauksia ja pienikin asia saattaa saada keskenmenon mieleen, ja sitten sitä taas itkettää. Huomaan kyllä että alan olla jo vähän ¿stabiilimpi¿ J
Teidän thaimaan matka kuulostaa ihanalta. Siellä saat varmaan irrottauduttua tästä pakonomaisesta vauva-ajattelusta, josta ainakin minä myönnän kärsiväni!!!
Eka-Vekara: tosi hyvä että oli testit puhtaat. Ihan niinkuin titi jo sanoikin, siitä olisi varmasti haittaa sitten muissa asioissa. Vaikka kyllähän se niin on, että syyn löytyminen olisi hyvä ja mieltärauhoittava, varsinkin, jos sitten pystyttäisiin hoitamaan.
Katri: Sulle kanssa onnittelut, että mitään ei löytynyt (oikeastaan samat sepustukset koskeekin sitten sua mitä eka-vekaralle jo kirjotinkin) J Ihailtavaa miten jaksat olla noin häntä pystyssä, kohti huomista vaan. Muistathan kuitenkin ettei tarvitse olla niin vahva ja pärjätä ja jaaksaa jos siltä ei tunnu. Ja itku silloin kun itkettää tekee ihan tosi hyvä!! *kiittää haleista*
Helga: mun täytyy kyllä sanoa, että noi sun jutut piristää päivää J Jatka samaan malliin, äläkä tosiaan pelkää kirjoittavasi liikaa, kyllä täällä luetaan!! Ja joo, viikon jouduin jo odottamaan ja nyt vielä toisen. Paska juttu, mut ei voi mitään. kiitos sullekin kovasti tsempituksista, ne lämmittää J
ON: Luin sitten uudelleen ton mitä olin hätäpäissä mennyt kirjoittamaan. Yksi aika oleellinen juttui jäi siitä puuttumaan, eli se että gynen mielestä olin raskaana. Sana ¿onnellinen¿ ei kyllä silti ole oikea kuvaamaan mun mielialaa, kun tuntuu että nyt kun on todettu raskaana olevaksi (mitä tosin en edelleenkään suostu oikein uskomaan, kun ei ole oireita ja testit näyttää melkeen negaa) niin nyt on sitten se mahdollisuus kaiken mennä mönkään. Voi miten voinkaan olla näin pessimistinen! Olen vaan huomannut, että kun varautuu pahimpaan, niin ei satu ihan niin pahasti. No ei auta muu kuin odotella. Ensi viikko tulee kyllä olemaan mun elämäni pisin...ja niinkun olin jo henkisesti valmistautunut että olisin voinut vetää piiiiiiiiiitkästä aika oikein vuosisadan kännit huomenna, kun on ne kavereitten häät J
Pumpsu rv ?
Eli onko tässä testissä viivan paikkaa? Testasin sillä koska rinnat ovat olleet ihan älyttömän kipeät jo useamman päivän ja siihen tuli testiajan sisällä todella haalea harmahtava viiva. Mitä mieltä olette?
Puhbear: Enää kax vkoa teillä sinne Thaimaaseen lähtöön. Se matka tekee varmasti nyt Sinulle ja miehellesi todella hyvää. Ja tosiaan josko sieltä sitten Thaimaan taiat toisivat sen plussankin tullessaan. Se olisi mahtava juttu. =)
Katri: Kiva kuulla, ettei mitään vikaa löytynyt. Jos tuossa oli nyt kyseessä kolmas km, niin on se tosiaan iso positiivinen tieto ainakin, että voit noin helposti tulla raskaaksi. Eihän noita keskenmenoja ole kiva kokea, mutta kyllä te sen nyytin sieltä vielä saatte. Usko pois. =)
Pumpsu: Voihan hitsit. Sieläkö se pikkuinen kasvaa porskuttaa. Kyllä on pitkä vko tosiaan sulla nyt edessä kun ei voi muuta kun odottaa. Mutta on tää naisen kroppa niin omituinen kapistus ja toimiikin välillä oudosti, joten voihan se olla, että kaikesta pelosta huolimatta kaikki kääntyy vielä parhain päin ja raskaus jatkuu täysin normaalisti, vaikka olisin alkanut hieman jälkijunassa. Onhan näitä tapauksia luettu monta. Ja koska kerran sielä kasvua on tapahtunut, niin raskaana tosiaan olet, kunnes toisin mainitaan. Tsemppiä hirmuisesti tulevan vkon odotukseen. Peukutuksia ja vauvaliimaa kilokaupalla lähettelen sinne osoitteeseen. =)
Lizie: Siis alkoiko sulla km-vuoto vasta n. rv12? Kun sanoit, että sulla on vielä 5vkoa siihen kohtalokkaaseen ajankohtaan aikaa. Vai todettiinko sulla se km np-ultrassa suoraan? Hui kamala, nyt aloin miettimään, että vaikka pääsis näistä viikoista eteenpäin, niin silti on vielä monta viikkoa jäljellä tätä kriittistä aikaa ja sen lisäksi koko loppuraskaus myös. On tää kans¿ =/
Tosiaan mullakin oireina vielä kans ajoittaista masun nippailua, ja tosiaan kova nälkä ja jano myös kaiken aikaa. Koko ajan olen puputtamassa jotain. =) Ens viikon ultran jälkeen jos on vielä ajankohtaista, niin hilaan sitten varmaan takalistoni pysyvämmin sinne ex-haahujen puolelle myös. Sitä ennen en kyllä vielä uskalla, vaikka jotain pientä olenkin sielä jo käynyt kirjoittelemassa.
Helga76: Sulla on kyllä aina päivän parhaat heitot. =D Piti kans sanomani, että vaikkas romaaneja kirjoittelisit tänne päivittäin, niin kaikki ovat varmasti mielissään kun on aina uutta luettavaa kun tulee tänne vilkuilemaan. Eli älähän säästele sanaista arkkuas, vaan naputtele tekstiä niin paljon kun sielu sietää¿ja sormet. =D
Nipsu-79: Mulla ei valitettavasti ole kokemusta noista unistepin testeistä, mutta muilla testeillä on kyllä tullut saatua jos jonkin näköistä harmaata viivaa testiajan kuluessa ja sen jälkeen. Eivät ole mulla kyllä raskautta tarkoittaneet. Heti kun saat siihen vaaleanpunaista väriä (ja joissain testeissä kai se testiväri on sininen), niin sillon voi alkaa luottaa siihen, että se olis se haamu. Värittömistä viivoista, tai niistä harmaista, ei ole mulle tullut koskaan muuta kun harmaita hiuksia. =) Mutta tosiaan kun ei ole tuosta kokemusta, niin uusi testi parin päivän päästä uudelleen, josko saisit siihen jo väriäkin mukaan. Etkös sä raskautunutkin ihan hirmuisen helposti, mut riesana oli ne monet km:t? Jos nyt olet taas raskaana, niin hemmetti soikoon, mitä liimaa me sulle keksitään, että tällä kertaa viimeistään pikkunen saataisiin pysymään matkassa mukana. Sulle ei kyllä enää yhtään km:a lisää. Pidän peukkuja että plussa tulee uusintatestissä. dbdbdb =)
Omaa turvonnutta napaa: Likkakaverin kanssa sitten käytiin leivoskaffeilla¿tosin mua yökkäs sekä kahvi, että se leivos ja kaveri varmaan ihmetteli kun närkin vaan sitä kahvia ja syömistäni. Ei vaan tehnyt mieli. En kertonut raskaudesta ja on kans siinä uskossa, että hoidot alkaa alkusyksystä, niin lähinnä niistä oli puhetta. Ei varmaan edes kehdannut epäillä tai ruveta kyselemään ihmeellistä käytöstäni. =) Sit käytiin Henkalla & Maukalla vähän shoppailemassa. Se on ihana paikka kun sieltä löytää edullisesti kivoja vaatteita ja samalla rahalla saa paljon enemmän kun jostain muualta. No hurahtihan sinne aikas monta kybää. Mies taas pyöritteli päätään kun tulin kotiin kauheen säkin kanssa vaatteita ja ihmetteli vaan, että mihin aion saada kaikki mahtumaan. =) Sit käytiin Grillin terassilla syömässä kanasalaattia ja turistiin kuulumisia. No mä yritin keksiä kaikkea muuta pihanlaitosta jne. juttua, vaikka päässä pyörikin vaan vauva-asiat. Sain kuitenkin pidettyä navassani tän salaisuuden. =) Sillain on kuitenkin ystävällenikin ajankohtaista ja kovasti kyseli ja oli huolissaan kun ovat nyt puoli vuotta yrittäneet lasta ja ei kuulu mitään. Ja oli kovin peloissaan, että mitä jos heilläkin tulee vastaavia ongelmia lastensaannissa niin kun meilläkin. Niin¿kukapas niitä osaa ennustaa etukäteen. Onhan nää vauva-asiat kaikkea muuta kun itsestäänselvyys.
Niin kun varmaan eilenkin kirjoittelin, että teidän riesana täällä varmaan siihen ens ultraan asti vakituisemmin kirjoittelen, eli vielä ainakin tän vkonlopun yli ja sen jälkeen toivottavasti viisaampana voin tehdä päätöksen siirrynkö pikku hiljaa tuonne toisella puolelle, vai aloitetaanko alusta tällä puolella. Voisin kuvitella, että en saa nukutuksi kyllä su-ma välisenä yönä silmäystäkään kun vahtaan kelloa, että koska voin soittaa klinikalle ja yrittää saada sieltä ensimmäinen mahdollinen ultra-aika. Toivottavasti pääsen jo heti maanantaina sielä käymään. Ehdimpä sitten nuolla vielä viikon haavojani ennen töihin menoa jos tarve vaatii. Hitto että jännittää. = /
titi75 (rv 7+0)
Eli keskenmenosta pari viikkoa, helmikuisista tipuhdin pois ja ajattelin jos tänne kuuluisin... Tai oikeastaan Helga minut tänne ohjasi. Ei vielä olla aloittamassa uutta yritystä, mies olisi kyllä valmis heti. Mä ajattelin et jos tän vuoden puolella kuitenkin aloitellaan. No mieli muuttuu. Kolme raskautta takana ja kaikki ovat tärpänneet ekasta kierrosta. Kaksi lasta siis tuloksena. En ole ollut ahkera kirjoittelija, olen vähän yrittänyt ottaa etäisyyttä tähän palstaan, eihän se onnistu, todellakaan. Olisi kiva kuulua johonkin ryhmään ja helmikuun helminauhaa ei ole (ainakaan vielä) kiva lukea kun miettii sit aina et mä olisin nyt tossa vaiheessa yms. (Luenhan mä sitä mut...vähän suru puserossa)
Toki olen iloinen muiden puolesta mut, kai te ymmärrätte...
Jospa saisin teistä seuraa ja innostuisin taas uudestaan vauvatouhuista...
-nelliina-
Meillä on täällä tosi kiva porukka ja yhtä köyttä vetäen ja toistamme tukien täällä tuhistaan ja eteenpäin yritetään. Pahoittelut km:stasi...siltä osin on aina tietysti kurjaa tälle puolelle _joutua_ mutta voisin jopa vannoa, että täällä kyllä varmasti parhaimman vertaistuen saat muiden km:n kokeneiden joukossa. Joillakin on takana useampia km:ja ja joillakin vain yksi, mutta se yksi riittää ja siinä on riittävästi aihetta suruun. Itselläni takana viime kesältä kaksi peräkkäistä raskautumista ja km:a. Luulen, että kun tämän palstan höpinöitä käyt lukemassa, niin varmasti se vauvantekoinnostus sieltä hiljalleen taas päätään nostaa. =) Huolehdi kuitenkin itsesi ensin kuntoon ja kuuntelee omaa sisintäsi siitä koska olet valmis uuteen yritykseen. Voimia toipumiseen. =)
titi75 (rv 7+0) ja vielä siis hieman huteralla pohjalla täälläkin menossa ja pelko persiissä miten käy tällä kolmannella kertaa
Eka-vekara: Koeta jaksaa väsymyksen kanssa, ehkä sen suo itselleen kun tietää mistä johtuu =) Kasvattelet sisälläsi kuitenkin uutta elämän alkua!Ja veilä kun pääset sen haamurajan ylitse niin huolikin vähän väistyy, niin senkin puolesta jaksaa paremmin. Jatkuva huolissaan oleminenkin jo väsyttää.
Liliane: Toivotaan sulle parempaa onnea huomiseen testaukseen kuin mitä itellä oli viikko sitten. Öh niin siis ei tarvinut testata¿ Pidän peukkuja. Aina on kiva jännätä jonkun muun puolesta edes jos ei kerran ite¿tuu kertomaan sitten heti tulokset
Helga: Ihania noi sun kirjoitukset miesten putkiaivoista ja miten niitä tulee puhutella ja koulia jos eivät meinaa osata olla. Oikeassa olet! Mut ton ovis testin osalta en kyl osaa sanoo, hmm mites sulla kp:t olikaan?
ON: oon ajatellu et jos yrittäisin pysytellä vähän taka-alalla tän palstailun suhteen, kun tuntuu että tää vaan pahentaa vauvakuumetta ja pää kohta hajoaa. Vieläkin saan silloin tällöin hirveitä itkukohtauksia keskenmenon / vauvattomuuden johdosta, vaik siitä on jo? Kolme kuukautta. Onko normaalia? Vaik ei kai normaalia käyttäytymismallia näiden asioiden suhteen ookkaan?
Odotan niiin paljon lomaa ja sen myötä 2vko Thaimaan matkaa. Eli kahen vkon kuluttua pe lähdetään. Sitä ennen odotellaan ovista suurin piirtein reilun viikon päähän ja sit ehkä ja toivottavasti Thaimaassa ois taikaa ja sais siellä tehdä plussatestin. Toivotaan toivotaan.
Olin viime kierrossa niin varma että nyt se plussa tulee, että putosin ihan liian korkeelta ja kovaa alas kolisten. Nyt vasta alkaa helpottaa kun täti on totaalisesti väistynyt ja kuopattu (kp7/29)