Mieheni kuoli 2 vuotta sitten
Ikävä on kova ikävä..päivittäin..
Minulla ei ollut tukemassa ketään läheistä.
Kävin juttelemassa mt.ssä.
Nyt kaikki luulevat että olen "kunnossa" ja jaksan hyvin,en kuitenkaan jaksa vaikka aikaa on kulunut.. Lapsen takia kuitenkin on joku syy avata silmät aamulla.
En tiedä milloin alan taas iloita elämästä.
Kommentit (26)
Nuorille leskille (eli työikäisille) on oma suljettu keskustelupalsta. Googlettakaa nuoret lesket (winkut). Vertaistuki on parasta tukea. Meillä on myös avoimia ryhmiä.
Puolison kuolema on iso asia. Haava pienenee, mutta arpi jää. Sen kanssa on opittava elämään koko loppuelämä. Aika toki auttaa, mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että rakas ihminen on rinnalta poissa. Kolmas vuosi on helpompi, neljäntenä minä sain elämäniloni takaisin. Nyt viides menee ns rutiinilla, mutta edelleen kaipaus on läsnä.
Siunausta sinulle ja toivon elämääsi paljon aurinkoisia päiviä jatkossa.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 23:48"]
Voe vettu, yläpeukutin nro. 17 vahingossa. Se on kuule suru iso asia, huomaa ettet sinä ole mitään sellaista ikinä kokenut. Ei ihminen osaa ajatella kovin järkevästi pahimpina hetkinä ja on ihan täysin normaalia, että itsemurha voi käydä mielessä, vaikkei sitä koskaan toteuttaisi. Kyllä erilaisia tunteita tulee ja saa tullakin, mennäkseen taas ohi.
[/quote]
Et voi olla tosissasi. Olen harkinnut itsemurhaa monta kertaa mutta tullut järkiini. Mutta ennen kaikkea olen ymmärtämyt olla olematta itsekäs.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 23:48"]
Voe vettu, yläpeukutin nro. 17 vahingossa. Se on kuule suru iso asia, huomaa ettet sinä ole mitään sellaista ikinä kokenut. Ei ihminen osaa ajatella kovin järkevästi pahimpina hetkinä ja on ihan täysin normaalia, että itsemurha voi käydä mielessä, vaikkei sitä koskaan toteuttaisi. Kyllä erilaisia tunteita tulee ja saa tullakin, mennäkseen taas ohi.
[/quote]
Et voi olla tosissasi. Olen harkinnut itsemurhaa monta kertaa mutta tullut järkiini. Mutta ennen kaikkea olen ymmärtämyt olla olematta itsekäs.
[/quote]
Ap luulen, että "Voe vettu, yläpeukutin nro. 17 vahingossa. Se on kuule suru iso asia, huomaa ettet sinä ole mitään sellaista ikinä kokenut." oli selvästikin tarkoitettu 17:lle, ei sinulle. Loput tekstistä osoitettu sinulle. Minä näen asian noin. Kirjoittaja 20 vain ilmaisi asiansa varsin epäselvästi. Kirjoittaessa saattaa niin helposti tulla väärinymmärryksiä kun ei näe ilmeitä ja eleitä. Mielestäni kommentti ei ollut tarkoitettu loukkaavaksi. t. sivullinen
Iso halaus ja voimia. Anna itsellesi aikaa surra ja kirjoita päiväkirjaa niin huomaat, miten aika parantaa haavat!