Lue keskustelun säännöt.
En pidä koiraihmisistä
23.01.2014 |
Miksi koirat tuntuu aina ihmisille olevan henki ja elämä (siis niille ihmisille jotka ovat koiran hankkineet sinkkuina)?
Kommentit (54)
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:04"]
Minulla on koira. Jos minulle tulee joskus lapsi, niin en usko sen olevan minulle niin tärkeä kuin koirani.
Myöskään kukaan läheiseni (vanhemmat, ystävät tai aviomies) ei pääse koiraani korkeammalle.
[/quote]
Voi herran jestas, mitä silmäni lukevatkaan. Onko tämmösiä ihmisiä oikeasti olemassa? Koira on eläin, ihminen on ihminen. Ihminen on koiraa arvokkaampi.
Ja kyllä, meillä on koira. Se on perheenjäsen, rakas sellainen. Mutta silti se on vain koira. Meillä on myöskin lapsia.
Jos lähdemme kylään, emme todellakaan raahaa koiraa mukanamme. Eri asia on, jos lähdemme esim. viikon reissuun toiselle puolelle Suomea isovanhempien luo, niin tällöin otamme koiran mukaan, mutta muutaman tunnin kyläilyreissut koira pärjää vallan mainiosti kotona.
Koira ei pompi sohvalla, se odottaa, jos vieraita tulee, että pääsevät rauhassa sisälle. Sitten se saa luvan käydä tervehtimässä. Tiedän onneksi ystävistäni ja vieraista kuka pitää koirista ja kuka ei, sen mukaan koira käyttäytyy. Jos tulee vieraita koira pysyttelee omassa pedissää tai kävelee kämpässä ilman huomioita vieraisiin. Yleensä mutustaa pedillään luutaan. Jos taas tulee koiraihmisiä kyläilemään, niin senkus rapsuttelevat ja palluttelevat koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:20"]Sitten voit varmaan sanoa kaverillesi tahrojen ja reikien pelosta. Jos et voi, niin miksi edes vaivautua kyläilemään sellaisen luona?
[/quote]
No olen yrittänyt, mutta siihen saan aina tuon saman vastauksen, että "hehheh, kyllä se kohta rauhoittuu kun saa tervehdittyä!!" :D en mä nyt silti välejä viitsi katkaista, ei ole niin iso asia. Laitan vaan aina jonkun vähän huonomman paidan päälle ;)
42: Jos kaikki koiranomistajat käyttäytyisivät samalla lailla kuin sinä, olisi meillä koirista pitämättömilläkin ihmisillä mukavampaa. Kiitos sinulle.
Minä usein salaa potkaisen koiraa, jos se tuppaa jatkuvasti hyppimään tai nyhjäämään kimpussani kylässä. Näin se usein jättää rauhaan.
Inhoan myös sitä, että jotkut omistajat silittelevät koiraansa kesken ruuan tai kahvin laittamisen ja jatkavat samoilla kirppuisilla käsillään sitä hommaa, jonka pitäisi olla hygienistä. Tai antavat koiran nuolla suutaan :P
Ja kyllä - koirakodeissa on saastaista: haisee tunkalta, karvoja kaikkialla, myös isäntien vaatteissa. Enkä ihmettele, koska siellä asuu eläin, joka hinkuttaa pyllynreikäänsä mattoihin, sänkyihin, sohviin... sekä tepastelee ulkotassuillaan suoraan kaduilta sisälle. Räät ja kakat tassunpohjassa.
Ja jooojoo, aina sama argumentti tähän että ei ole allergioita ja siedätetään jne. Mutta silti iljettävää.
No, kukin tavallaan ja tykkäyksensä mukaan.
Ja näin koirista tykkäämättömänä IHAN PARASTA on se, kun se mullinkokoinen hurtta nelistää kohti ja joko a) heittäytyy rintaa ja olkapäätä vasten paskaisilla etutassuillaan ja yrittää nuolla naamaa tai b) nelistää kohti ja vetää jarrut päälle senttiä ennen törmäystä, pyörii jaloissa hetken kuin idiootti ja sitten tunkee kuolaturpansa mun jalkoväliin. VOI VITTU en paremmin sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:04"]
Minulla on koira. Jos minulle tulee joskus lapsi, niin en usko sen olevan minulle niin tärkeä kuin koirani.
Myöskään kukaan läheiseni (vanhemmat, ystävät tai aviomies) ei pääse koiraani korkeammalle.
[/quote]
Toivon koko sydämestäni, ettet lapsia ikinä saa.
[/quote]
Minä taas toivon, ettet ikinä saa ikinä koiraa.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:04"]
Minulla on koira. Jos minulle tulee joskus lapsi, niin en usko sen olevan minulle niin tärkeä kuin koirani.
Myöskään kukaan läheiseni (vanhemmat, ystävät tai aviomies) ei pääse koiraani korkeammalle.
[/quote]
Voi herran jestas, mitä silmäni lukevatkaan. Onko tämmösiä ihmisiä oikeasti olemassa? Koira on eläin, ihminen on ihminen. Ihminen on koiraa arvokkaampi.
Ja kyllä, meillä on koira. Se on perheenjäsen, rakas sellainen. Mutta silti se on vain koira. Meillä on myöskin lapsia.
Jos lähdemme kylään, emme todellakaan raahaa koiraa mukanamme. Eri asia on, jos lähdemme esim. viikon reissuun toiselle puolelle Suomea isovanhempien luo, niin tällöin otamme koiran mukaan, mutta muutaman tunnin kyläilyreissut koira pärjää vallan mainiosti kotona.
Koira ei pompi sohvalla, se odottaa, jos vieraita tulee, että pääsevät rauhassa sisälle. Sitten se saa luvan käydä tervehtimässä. Tiedän onneksi ystävistäni ja vieraista kuka pitää koirista ja kuka ei, sen mukaan koira käyttäytyy. Jos tulee vieraita koira pysyttelee omassa pedissää tai kävelee kämpässä ilman huomioita vieraisiin. Yleensä mutustaa pedillään luutaan. Jos taas tulee koiraihmisiä kyläilemään, niin senkus rapsuttelevat ja palluttelevat koiraa.
[/quote]
Ihminen ei ole koiraa arvokkaampi, kun taas koira ei ole muurahaista arvokkaampi. Suosittelen sinua tutustumaan filosofiaan, eli elämän tieteeseen.
Suurin toiveeni on, että ihmiskunta tuhoutuisi ja pian, juuri tämän keskustelun kaltaisten ihmisten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:35"]
Minä usein salaa potkaisen koiraa, jos se tuppaa jatkuvasti hyppimään tai nyhjäämään kimpussani kylässä. Näin se usein jättää rauhaan.
Inhoan myös sitä, että jotkut omistajat silittelevät koiraansa kesken ruuan tai kahvin laittamisen ja jatkavat samoilla kirppuisilla käsillään sitä hommaa, jonka pitäisi olla hygienistä. Tai antavat koiran nuolla suutaan :P
Ja kyllä - koirakodeissa on saastaista: haisee tunkalta, karvoja kaikkialla, myös isäntien vaatteissa. Enkä ihmettele, koska siellä asuu eläin, joka hinkuttaa pyllynreikäänsä mattoihin, sänkyihin, sohviin... sekä tepastelee ulkotassuillaan suoraan kaduilta sisälle. Räät ja kakat tassunpohjassa.
Ja jooojoo, aina sama argumentti tähän että ei ole allergioita ja siedätetään jne. Mutta silti iljettävää.
No, kukin tavallaan ja tykkäyksensä mukaan.
[/quote]
Sen verran on pakko puolustautua, että kaikki koiranomistajat eivät ole tällaisia!
No meillä koiralla ei ole lupaa tulla keittiöön, muutakun omalle ruokakupille ja juomakupille. Lisäksi, kun teen ruokaa tai perhe syödään koiralla ei ole asiaa keittiöön. Koira saa ruuan meidän jälkeemme omaan kuppiinsa (tosin meidän ruokaa, koska meiltä yleensä jää syömättä osa niin koira saa loput).
Lasten suita koira saattaa joskus nuolaista, kun ei se silmä joka paikkaan kerkeä vahtimaan, sekin tosin kielletään heti, kun nähdään. 1-vuotiaan mielestä se on hauskaa, 3-vuotias kääntää päänsä pois ja kieltää koiraa.
Siivoan päivittäin, juurikin niiden karvojen takia. Ja se siivoaminen ei häiritse minua. Lähinnä imurointi siihen kuuluu ja se vie n. 10 minuuttia päivästäni, jtta saan suurimman osan koiran karvoista pois.
Ja edelleen koiralla ei ole asiaa sohvalle. Sillä on peti, missä on koiralle tarkoitettuja tyynyjä ja vilttikin. Peti on tehty mahdollisimman viihtyisäksi niin vältetään se, että koira ei tule sohvalle vaan viihtyy pedillään. Sänkyihin ei ole asiaa. Yläkerrassa makuuhuonessa on myöskin koiralle oma peti ja alakerras on toinen.
Koiran karvoja vaatteista löytyy, se valitettava tosia asia. Mutta niihin en ole jaksanut sen kummemmin puuttua. Nappaisen sillon tällön tarraharjalla suurimman osan pois, mutta lapset leikkivät koiran kanssa, silittelevät koiraa, joten niiltä vain ei voi välttyä, eikä se maailma siihen kaadukkaan.
Ulkoa, kun tullaan on eteisessä sitä varten koiralle oma tassupyyhe. Pyykkiin se menee 3 päivän välein ja niitä pyyhkeitä on 4 kpl. Tassut pyyhitään ulkoilun jälkeen. Mikä ei taaskaan vie, kun max. minuutin ja pysyy kämppä heti siistimpänä. Kuraa ei tule sisälle jne. Samalla pyyhitään myös mahan alusta, jos tarve vaatii.
T: Nro 42
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:49"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:04"]
Minulla on koira. Jos minulle tulee joskus lapsi, niin en usko sen olevan minulle niin tärkeä kuin koirani.
Myöskään kukaan läheiseni (vanhemmat, ystävät tai aviomies) ei pääse koiraani korkeammalle.
[/quote]
Voi herran jestas, mitä silmäni lukevatkaan. Onko tämmösiä ihmisiä oikeasti olemassa? Koira on eläin, ihminen on ihminen. Ihminen on koiraa arvokkaampi.
Ja kyllä, meillä on koira. Se on perheenjäsen, rakas sellainen. Mutta silti se on vain koira. Meillä on myöskin lapsia.
Jos lähdemme kylään, emme todellakaan raahaa koiraa mukanamme. Eri asia on, jos lähdemme esim. viikon reissuun toiselle puolelle Suomea isovanhempien luo, niin tällöin otamme koiran mukaan, mutta muutaman tunnin kyläilyreissut koira pärjää vallan mainiosti kotona.
Koira ei pompi sohvalla, se odottaa, jos vieraita tulee, että pääsevät rauhassa sisälle. Sitten se saa luvan käydä tervehtimässä. Tiedän onneksi ystävistäni ja vieraista kuka pitää koirista ja kuka ei, sen mukaan koira käyttäytyy. Jos tulee vieraita koira pysyttelee omassa pedissää tai kävelee kämpässä ilman huomioita vieraisiin. Yleensä mutustaa pedillään luutaan. Jos taas tulee koiraihmisiä kyläilemään, niin senkus rapsuttelevat ja palluttelevat koiraa.
[/quote]
Ihminen ei ole koiraa arvokkaampi, kun taas koira ei ole muurahaista arvokkaampi. Suosittelen sinua tutustumaan filosofiaan, eli elämän tieteeseen.
Suurin toiveeni on, että ihmiskunta tuhoutuisi ja pian, juuri tämän keskustelun kaltaisten ihmisten vuoksi.
[/quote]
Mites pikku mussukkasi pärjäisi ilman sinua, jos ihmiskunta tuhoutuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri mussukkani pärjäisi varmasti oikein hyvin. Muodostaisi uuden lauman ja eläisi elämänsä onnellisena loppuun saakka.
onneks ette oo tulossa meille kylään. Vieraat on vieraita ja koirat on kotonaan. En todellakaan rupea lukitsemaan niitä toiseen huoneeseen vieraiden ajaksi, jos joku ei niistä pidä. Mutta en kyllä raahaa niitä mukanani myöskään kyläillessäni muilla. Kyllä ne kotona sen ajan keskenään pärjäävät.
Lapsiperheet kyläillessään yleensä ärsyttää. Sotkevat sohvat, pöydät, lattiat ja vanhempiensa mielestä ne pikku Eija-Villet silti käytäytyy kuin herran enkelit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 14:00"]
Suuri mussukkani pärjäisi varmasti oikein hyvin. Muodostaisi uuden lauman ja eläisi elämänsä onnellisena loppuun saakka.
[/quote]
Hahah, aivan varmasti. Nyttenkin monesti näkee niitä hylättyjä koiria, eipä nekään mitään laumaa ole muodostaneet vaan kituvat ja lopulta kuolevat (valitettavasti), jollei niitä kukaan auta! Että se siitä onnellisista elämän elämisestä loppuun saakka!
En minäkään, tosin kaikki koiranomistajat eivät onneksi ole ns. koiraihmisiä. Hyvin koulutut, kurinalaiset koirat ovat ok. Itsekin voisin hankkia käytännöllisen keskikokoisen koiran jonka kanssa voi juosta pitkiä lenkkejä.
Koirallekin on enemmän hyväksi tietää paikkansa lauman hännillä kuin että sen kuvitellaan ja oletetaan olevan kuin ihminen.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:04"]
Minulla on koira. Jos minulle tulee joskus lapsi, niin en usko sen olevan minulle niin tärkeä kuin koirani.
Myöskään kukaan läheiseni (vanhemmat, ystävät tai aviomies) ei pääse koiraani korkeammalle.
[/quote]
Toivon koko sydämestäni, ettet lapsia ikinä saa.