En pidä koiraihmisistä

Erikoista että se selvisi nyt ensimmäiste kertaa täällä hullujen sivustolla ja nimen omaan sinun analyysilla. Kiitos tästä infosta. Terv: Se pimeä koiran omistaja, joka elää täysin normaalia elämää.

Erikoista että se selvisi nyt ensimmäiste kertaa täällä hullujen sivustolla ja nimen omaan sinun analyysilla. Kiitos tästä infosta. Terv: Se pimeä koiran omistaja, joka elää täysin normaalia elämää.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:24"]Inhoan koiria, mutta koiranomistajia vielä enemmän. Kylään kun mennään koiraperheeseen, se haiseva rakki tunkee lähelle ja vaatii rapsutusta, emäntä vaan vieressä myhäilee tyhmänä, eikä ymmärrä komentaa sitä koiraansa muualle häiritsemästä vieraita. Kylään jos koiraihmisiä kutsuu, niin silloinkin yrittävät sitä rakkia mukanansa roudata. Joo ei kiitos. Ihan kuin koiraihmisiltä puuttuisi sosiaalisten tilanteiden taju kokonaan, eikä muisteta, että kaikki eivät pidä niistä elukoista.

[/quote]Tää on niiiiiin totta!! Ja näin käy meille koko ajan. Itse en pidä kuolaavista huohottavista karvakasoista ja omistajat kuvittelee ihan totaalisesti että jos hekin rakastavat sitä niin ihmiset joilla ei ole piskiä myös! Minulla ei ole koiraa enkä halua sellaista lähelleni! Välttelenkin paikkoja joissa koiraa ei komenneta. Sohvatkin täynnä niitä karvoja kun ei edes kuria pidetä.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:26"]

Se on myös kamalaa, kun koiranomistajat ulkoiluttavat niitä koiriaan vapaana, kun "ei meidän Amanta kuule tee kellekään mitään!". Just joo, ihan sama mulle, mutta pidä se piskisi narun päässä, tai soitan poliisit.

[/quote]

Joo sama pännii myös minua. Kun kyllä välillä vaan sattuu niitäkin, että se mamman rakas Musti näykkäseekin jotakin tai muuten vaan rapaisilla tassuilla tulee kuopimaan muiden ihmisten takkeja. Ja kun ulkoilumaastojen pitäisi olla vapaata tilaa myös lemmikkikissojen, -pupujen ja -marsujen ulkoilla. Niinköhän vaan se vapaana juoksenteleva Musti kunnioittaa näidenkin ulkoilijoiden koskemattomuutta ja oikeutta ulkoilla turvallisin mielin..

Kyllä kuulemma kaikki oli mennyt ihan normaalisti, siis äitini mukaan, mutta sinä tietenkin tiedät paremmin.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:03"]

Minä kolmekymppinen ihminen en pidä lapsista, mutta koiraani suorataan jumaloin. Kun pienempi koirani äskettäin kuoli, surin/suren sitä enemmän kun isäni kuolemaa. Olen kuudetta vuotta parisuhteessa, käyn normaalisti töissä ja olen kaikin puolin yhteiskunta-kelpoinen muutenkin.

[/quote]

Onko puolisosi on siis huonommin kohdeltu kuin koirat?

Mä en pääsääntöisesti tykkää muiden lapsista, mutta omiani, noita täydellisiä, suloisia, hassuja, ihania, reippaita pieniä jumaloin. En pidä muiden koiristakaan, omastani vain, tuosta maailman fiksuimmasta ja sympaattisimmasta eläimestä. Muiden miehet eivät herätä minussa minkäänlaisia tunteita, mutta omaani palvon hautaan asti. Ymmärrän kuitenkin niitä toisia, jotka näin tuntevat omiaan kohtaan, mutta eivät minun :)

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:29"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:26"]

Se on myös kamalaa, kun koiranomistajat ulkoiluttavat niitä koiriaan vapaana, kun "ei meidän Amanta kuule tee kellekään mitään!". Just joo, ihan sama mulle, mutta pidä se piskisi narun päässä, tai soitan poliisit.

[/quote]

Sen kus soitat, ei ne poliisit tosiaan lähde tulemaan jonkun irti olevan koiran takia, ellei se käytännössä tee mitään kellekään juuri parhaillaan.

Itse pidän koiriani päivittäin irti, asun Helsingissä. Olen aina noita poliisinsoittajia käskenyt vaan soittamaan. KErran joku soittikin, ja raivostui huvittavasti puhelimessa kun ilmeisesti polisiit ei katsoneet oikein paikalletulon arvoisiksi sitä, että kaksi pientä koiraa on irti hihnasta, ja ne koirat lähinnä seisoo emäntänsä vieressä eikä lähesty edes ketään koiraa ja ihmistä. Yritti se tyyppi huutaa "MUTTA SE ON LAITONTA PITÄÄ KOIRIA IRTI" mutta ei sekään poliiseja vakuuttanut tarpeeksi että täytyisi hälytykseen lähteä ;)

[/quote]

Tässä kiteytyy juuri se syy, miksi koiranomistajia (ja koiria) inhotaan. Minä minä minä. Kyllä MINÄ saan pitää koiraani vapaana, vaikka laki ja toisten ihmisten kunnioittaminen muuta sanoisikin.

Te, joita ärsyttää kylässä lähelle tunkevat koirat. Sanotteko te omistajalle siitä että pyytäisi koiraansa kauemmas vai oletteko vaan tuppisuuna? Mietin vaan kun meillä on koira, joka tykkää hirveesti ihmisistä. Kun meille tulee vieraita, menee koira moikkaamaan ja monesti haluaa kyllä rapsutuksia ja huomiota myös alkutervehdyksen jälkeen. Kukaan ei koskaan kuitenkaan ole sanonut mitään. Olenko siis tehnyt väärin kun ei olla koiraa muualle käsketty, ilman sanomista? jos se nyt on edes ketään ärysttänyt.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:48"]

Mä en pääsääntöisesti tykkää muiden lapsista, mutta omiani, noita täydellisiä, suloisia, hassuja, ihania, reippaita pieniä jumaloin. En pidä muiden koiristakaan, omastani vain, tuosta maailman fiksuimmasta ja sympaattisimmasta eläimestä. Muiden miehet eivät herätä minussa minkäänlaisia tunteita, mutta omaani palvon hautaan asti. Ymmärrän kuitenkin niitä toisia, jotka näin tuntevat omiaan kohtaan, mutta eivät minun :)

[/quote]

Tämä onkin jännä juttu. Minäkään en pääsääntöisesti pidä muiden lapsista, tai miehistä. Vain omistani =). Mutta sen sijaan pidän omien koirien lisäksi myös muiden koirista. Kai se eron tekee juuri se, kun kyse ei ole ihmisestä, vaan eläimestä. Kaikki koirat ovat kivoja, vaikka osaa kyllä säälin ja inhottaa, jos ovat sellaisia sairaaksi jalostettuja, mutta eihän se niiden vika ole. En oikein kestä katsella niitä tai halua olla lähellä. Eläin-parat. En myöskään tykkää kosketella koiraa, jos se on likainen, mutta silloinkin tunnen sääliä sitä elukkaparkaa kohtaan =(.

Meillä on iso koira joka juoksee vapaana autoon ja autosta ulos, puree kyllä muttei muulloin kuin ahdistettuna. Koira jäi käsiin ja minun puolesta sen voi lopettaa, en ota enää koskaan koiraa, tykkään puhtaista lakanoista ja karvattomasta ruuasta jota nyt en saa. Koira on ihan kiva muttei kiitos enää minulle.

29: käske se koirasi pois. Jos se ei ketään häiritse, vieras voi sanoa "saa se jäädä, ei haittaa". Mutta kaikki eivät kehtaa 'loukata' sanomalla, että vietkö koirasi sivummalle. Vieraat huomioonottava emäntä/isäntä vie koiran muualle automaattisesti, niin ei tule tukalia tilanteita kenellekään. 

Sama täällä! Sinkkuus ei liity tuohon mitenkään, mutta koiraihmisiä yhdistää tuon oman karavturrin ihanuuden julistuksen ja vöyhkäämisen lisäksi myös se ettei he ole kovin siistejä. Aina on vaatteet, koti "paskassa" ja sellainen homssuinen vaikutelma hyvin pian. antavat nuolla naamaansa, astioita ym ...yyyhhhh!!

Siis mä en ymmärrä miks ihmiset vertaa koiria ja lapsia toisiinsa. Ihan eri asia. Koirat ovat lemmikkejä ei lapsia. Ja lapset ovat ihmisiä. Itse en vihaa koiria vaan vihaan omistajia. Siivoisivat ne paskat tuolta kävelytieltä. Ja sitten kun tullaan kylään nii raahataan ne koiratkin mukana. Ei siinä, mutta kun en halua kuraisia koiria talooni enkä koirankarvoja ja kuolaa matolleni ja sohvaan.

Niin kauan kun ihmiset tuovat lapsensa kylään, pitävät lapsiaan irti ulkona ja antavat lastensa olla sohvalla, niin minä annan koiralleni samat oikeudet.

Koirilla on oikeus yhtä onnelliseen elämään kuin ihmisilläkin.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:44"][quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:03"]

Minä kolmekymppinen ihminen en pidä lapsista, mutta koiraani suorataan jumaloin. Kun pienempi koirani äskettäin kuoli, surin/suren sitä enemmän kun isäni kuolemaa. Olen kuudetta vuotta parisuhteessa, käyn normaalisti töissä ja olen kaikin puolin yhteiskunta-kelpoinen muutenkin.

[/quote]

Onko puolisosi on siis huonommin kohdeltu kuin koirat?

[/quote]

Ei kai suinkaan, hyvin se mies on mukanani viihtynyt jo kuudetta vuotta :) Mieheni rakastaa myös lemmikkejämme ja on jopa niin "pimeä ja viallinen", että suree yllättäen sairastunutta ja kuollutta koiraamme minuakin enemmän. Mutta ehkä vakka on löytänyt kantensa (tai miten se sanonta meneekään) ja kaksi sairasta koirien rakastajaa on löytänyt toisensa ;))

Minulla on koira. Jos minulle tulee joskus lapsi, niin en usko sen olevan minulle niin tärkeä kuin koirani.

Myöskään kukaan läheiseni (vanhemmat, ystävät tai aviomies) ei pääse koiraani korkeammalle.

29, kyllä sanon mitenkään provosoimatta esim.

-voitko pyytä koiran pois että saan kengät pois jalasta?

-voitko käskeä koiraa kun se hyppii 

-voisiko koiran laittaa/käskeä toiseen huoneeseen siksi ajaksi kun syödään? Se kuolaa kädelleni/tuuppi minua/ haukkuu vieressäni kun syön.

-voitko pyytää koiran pois sohvalta, en mahdu istumaan

-käske nyt tuo koira pois, se nylkyttää jalkaani.

Tottakai ymmärrän että koti on myös koiran koti enkä vaadi että se katoaisi jonnekin sohvan taakse. On ok jos vaikka istun sohvalla ja koira tulee rauhallisesti istumaan jalkojeni juureen pyytäen näin rapsutuksia. -20-

Mulla on facebookissa yksi kaveri, joka lisää valehtelematta vähintään kolme tai neljä koiraansa liittyvää tilapäivitystä päivässä. :D joka ikinen pissalla käyttäminen, kävelylenkki, leikkihetki ja kynnenleikkuu on pakko raportoida kavereille. Tulee väkisinkin sellainen mielikuva, ettei kyseisellä ihmisellä ole mitään muuta elämää kuin koira.

Toinen mikä ärsyttää on se, että kun menen käymään kaverillani joka omistaa suht. vilkkaan ja isokokoisen koiran, niin joka ikinen kerta se koira hyökkää eteisessä vastaan ja hyppii rintaa vasten niin, etten meinaa saada vaatteita riisutuksi. Tämä kaveri ei tietenkään voi komentaa koiraansa, koska "sehän vain tervehtii!!" Kyllä se vähän vituttaa jos on vaikka uusi paita päällä ja saa pelätä että tuleeko siihen reikiä tai kuolatahroja.

Sitten voit varmaan sanoa kaverillesi tahrojen ja reikien pelosta. Jos et voi, niin miksi edes vaivautua kyläilemään sellaisen luona?