Lue keskustelun säännöt.
Kun raskauden pelko vie kaikki halut
20.10.2020 |
Meillä on yksi lapsi, mutta sekä raskaus että synnytys oli vaikeat ja sekä minun että vauvan henki vaarantui vakavasti. On siis hiuskarvan varassa, että olemme yhä elossa. Tuon seurauksena olen alkanut pelkäämään uutta raskautta niin paljon, että en enää pysty seksiin ja kaikki halut on kadonneet. En luota ehkäisyyn ja kohdunpoistoa en haluaisi vielä ettei tulisi ennenaikaiset vaihdevuodet. Oikeastaan en koe asiaa edes ongelmaksi, koska kaikki halut on kadonneet, joten en kärsi tippaakaan seksin puutteesta vaan tuntuu, että voin elää ihan hyvin ilman. Mies kokee asian kyllä ongelmaksi, joten siksi tämä aloitus.
Kommentit (111)
Teet abortin jos saat lapsen tai adoptioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun tosiaan olisi hyvä mennä puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, eikä vauvapalstalaisten. Nämä nyt eivät tunnu muuta osaavan ehdottaa kuin eroa. Ja ammattilaisen kanssa ihan sen takia, että sieltä saat sitä tietoa haluttomuudesta ja siitä, voiko tilanteesi muuttua. Oppisit ehkä ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi.
Ja sitten toki kannattaisi puhua asiasta kaikkein tärkeimmän, eli miehesi kanssa, ja kysyä millaisia ajatuksia hänellä on asian ja ratkaisun suhteen.
Olen jutellut mieheni kanssa, tietenkin, mutta hän ei ymmärrä haluttomuutta. Hän ei ymmärrä sitä että miksi melkein henkeni vienyt synnytys aiheutti kamalan raskauspelon, koska hänen mielestään se on jo ohi ja selvisin hengissä vaikka meinasin kuolla. Ei hän osaa minua ymmärtää vaikka puhunkin hänelle mitä ajattelen. Ap
Mutta ette kuitenkaan ilmeisesti ole yhdessä pohtineet asialle mitään ratkaisua. Miehesi täytyy ymmärtää sinua ja sinun miestäsi, että tilanne voi ratketa kaikkien eduksi. Muuten se ratkeaa jossain vaiheessa napsahtamalla ja lopputulos voi olla hyvinkin ikävä. Menkää vaikka yhdessä sinne ammattilaisen puheille, niin miehesi saa samalla asiasta tietoa.
Ei olla pohdittu kunnolla yhdessä ratkaisua, koska mies ei suostu ymmärtämään minua asiassa yhtään vaikka miten yritän hänelle itseäni selittää. Hänen ratkaisu on: aivot narikkaan ja seksiä harrastamaan. Ja siihen en pysty. Miestäni kyllä ymmärrän, että hän kärsii, mutta ei keskustelu tästä tilanteesta johda kuin siihen, että mies hermostuu minuun kun ei ymmärrä että pelkään ja hermostuu siihen että puhun pelosta joka on hänen mielestä ihan typerä ja turha. Ap
Sulla vaihtelee tässä nyt aika paljon tämä tarina. Ensin väitit, että vaikea synnytys ja raskaudenpelko vei halut (mikä olisi ihan ymmärrettävää). Kun ihmiset sitten alkoivat antaa vinkkejä siitä näkökulmasta, että miten voisit saada halut takaisin, niin aloit vänkätä, että et edes halua haluta ollenkaan. Kumpi nyt on oikein? Haluaisit haluta, mutta pelottaa, vai ei kiinnosta yhtään?
Ei vaihtele. Tunnetasolla en halua seksiä enkä kärsi haluttomuudesta enkä seksin puutteesta. Mutta järjen tasolla tiedän että tästä seuraa ongelmia parisuhteeseen ja koska en halua erota niin haluaisin jonkun ratkaisun. Ap
Rakastatko miestäsi? Jos rakastat, niin varmaan pystyt menemään ns. "puolitiehen vastaan" eli aina ei kannata miettiä mitä minä haluan, vaan mitä toinen haluaa ja tehdä toisen olo hyväksi. Jos et kertakaikkiaan pysty tähän, niin eihän sellaisella avioliitolla ole tulevaisuutta, etkä voi vaatia silloin toiseltakaan "ymmärrystä" tai uskollisuutta sinulle.
Seksi haluttoman naisen kanssa on ihan kamalaa. Mikään ei vie haluja enemmän kuin se, että huomaa toisen vain haluavan miellyttää. Mieluummin sitä on ilman sen aikaa, kun etsii uuden kumppanin.
Laihduta läskit pois niin voit ottaa hormonikapselin. Ehkäisynä se on yhtä varma kuin miehen sterilisaatio. Miehen puolesta vaan kun et voi päättää, mutta omastasi kyllä. Jos et vieläkään halua niin annan miehelle lupa käydä vieraissa tai erotkaa.
P.s. kohdunpoiston myötä saa usein aika ikäviä vaivoja, paljon useammin kuin esim. synnytyksessä. Jos kohtu on siis kunnossa eikä aiheuta kipua ja tuskaa sellaisenaan niin aika erikoinen ajatus poistaa se ja hommata vaginan laskeuma. Tietty jos ei ole haluja niin mitä väliä, sitäkö ajattelit?
-nainen
Vierailija kirjoitti:
Taidatkin olla aseksuaali, jos et halua minkäänlaista seksiä kenenkään kanssa. Siis et myöskään sellaista, missä ei ole raskaudenpelkoa, esim. Suuseksi. Sano miehellesi ja anna hänen päättää haluaako jatkaa kanssasi.
Tai sitten ap traumatisoitunut rajusta ja tuskaisesta alatiesynnytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun tosiaan olisi hyvä mennä puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, eikä vauvapalstalaisten. Nämä nyt eivät tunnu muuta osaavan ehdottaa kuin eroa. Ja ammattilaisen kanssa ihan sen takia, että sieltä saat sitä tietoa haluttomuudesta ja siitä, voiko tilanteesi muuttua. Oppisit ehkä ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi.
Ja sitten toki kannattaisi puhua asiasta kaikkein tärkeimmän, eli miehesi kanssa, ja kysyä millaisia ajatuksia hänellä on asian ja ratkaisun suhteen.
Olen jutellut mieheni kanssa, tietenkin, mutta hän ei ymmärrä haluttomuutta. Hän ei ymmärrä sitä että miksi melkein henkeni vienyt synnytys aiheutti kamalan raskauspelon, koska hänen mielestään se on jo ohi ja selvisin hengissä vaikka meinasin kuolla. Ei hän osaa minua ymmärtää vaikka puhunkin hänelle mitä ajattelen. Ap
Mutta ette kuitenkaan ilmeisesti ole yhdessä pohtineet asialle mitään ratkaisua. Miehesi täytyy ymmärtää sinua ja sinun miestäsi, että tilanne voi ratketa kaikkien eduksi. Muuten se ratkeaa jossain vaiheessa napsahtamalla ja lopputulos voi olla hyvinkin ikävä. Menkää vaikka yhdessä sinne ammattilaisen puheille, niin miehesi saa samalla asiasta tietoa.
Ei olla pohdittu kunnolla yhdessä ratkaisua, koska mies ei suostu ymmärtämään minua asiassa yhtään vaikka miten yritän hänelle itseäni selittää. Hänen ratkaisu on: aivot narikkaan ja seksiä harrastamaan. Ja siihen en pysty. Miestäni kyllä ymmärrän, että hän kärsii, mutta ei keskustelu tästä tilanteesta johda kuin siihen, että mies hermostuu minuun kun ei ymmärrä että pelkään ja hermostuu siihen että puhun pelosta joka on hänen mielestä ihan typerä ja turha. Ap
Sulla vaihtelee tässä nyt aika paljon tämä tarina. Ensin väitit, että vaikea synnytys ja raskaudenpelko vei halut (mikä olisi ihan ymmärrettävää). Kun ihmiset sitten alkoivat antaa vinkkejä siitä näkökulmasta, että miten voisit saada halut takaisin, niin aloit vänkätä, että et edes halua haluta ollenkaan. Kumpi nyt on oikein? Haluaisit haluta, mutta pelottaa, vai ei kiinnosta yhtään?
Ei vaihtele. Tunnetasolla en halua seksiä enkä kärsi haluttomuudesta enkä seksin puutteesta. Mutta järjen tasolla tiedän että tästä seuraa ongelmia parisuhteeseen ja koska en halua erota niin haluaisin jonkun ratkaisun. Ap
Rakastatko miestäsi? Jos rakastat, niin varmaan pystyt menemään ns. "puolitiehen vastaan" eli aina ei kannata miettiä mitä minä haluan, vaan mitä toinen haluaa ja tehdä toisen olo hyväksi. Jos et kertakaikkiaan pysty tähän, niin eihän sellaisella avioliitolla ole tulevaisuutta, etkä voi vaatia silloin toiseltakaan "ymmärrystä" tai uskollisuutta sinulle.
Kyllä, ja tapanani on aina tulla puolitiehen vastaan. Mutta nyt se on vaikeaa, koska vastentahtoinen seksi aiheuttaa minulle oikeasti pahaa oloa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohdunpoistoahan ap ei edes saisi.
Ota ehkäisykapseli sekä kuparikierukka ja käyttäkää kondomia lisäksi kierron keskivaiheilla.
Eka seksikerran yritys synnytyksen jälkeen vei minut takaisin synnytyksen kauhuihin. Keho ei ollut unohtanut ja meni tosi pitkään ennen kuin pystyin edes ajattelemaan seksiä.
Tärkein kaikesta oli ymmärtävä ei-painostava mieheni. Hänhän oli nähnyt tuskani synnytyksessä ja hitaan toipumisen.
Seksi alkoi kiinnostaa ja sujua aikanaan ja ehkäisy toimi niin kuin pitikin. Meillä on ihana seksielämä ja ikää sen verran että raskaus hyvin epätodennäköinen. Kierukkaehkäisy niin pitkään kuin on hippusen verrankaan vaaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sulla on joku trauma jäänyt. Se pitäisi väistämättä käsitellä. Ei ole kyse vain raskauden pelosta, ehkäisyä on saatavilla ja aborttejakin.
Lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun tosiaan olisi hyvä mennä puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, eikä vauvapalstalaisten. Nämä nyt eivät tunnu muuta osaavan ehdottaa kuin eroa. Ja ammattilaisen kanssa ihan sen takia, että sieltä saat sitä tietoa haluttomuudesta ja siitä, voiko tilanteesi muuttua. Oppisit ehkä ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi.
Ja sitten toki kannattaisi puhua asiasta kaikkein tärkeimmän, eli miehesi kanssa, ja kysyä millaisia ajatuksia hänellä on asian ja ratkaisun suhteen.
Olen jutellut mieheni kanssa, tietenkin, mutta hän ei ymmärrä haluttomuutta. Hän ei ymmärrä sitä että miksi melkein henkeni vienyt synnytys aiheutti kamalan raskauspelon, koska hänen mielestään se on jo ohi ja selvisin hengissä vaikka meinasin kuolla. Ei hän osaa minua ymmärtää vaikka puhunkin hänelle mitä ajattelen. Ap
Sinä tarvitset oikeasti ulkopuolista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän aloituksen pointti taitaa olla Suomen järjettömän korkea sterilisaation ikäraja eli 30 v. Tai pitää olla 3 ELÄVÄÄ lasta (eli esim 3 aborttia tekemään joutunut ei saa steriä). Muissa maissa yleensä 25 v. ja muutenkin väljemmät ehdot. Suomen lain on käytännössä kirjoittanut Väestöliitto ja minusta se pitäisi muuttaa.
Tähän kansalaisaloite ikäraja 25v tai lapsimäärä kaksi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Kohdunpoisto ei aiheuta vaihdevuosia.
Luepa aiheesta tarkemmin. Jonkinlainen osin selvittämätön vaikutus asialla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapsettomat miehet lukevat tätä ketjua ja miettivät lisääntymistä vielä toisenkin kerran.
Sama tuli mieleen. Seksi kuuluu parisuhteeseen ellei alunperin ole muuta sovittu. Varmaan on aika kusetettu fiilis kun seksi loppuu kun seinään. Ihan pokkana vaan odotellaan että se puutteessa elävä hakee eroa niin päästään itse uhriutumaan ja kiristämään lapsella.
Naisetkin vois vähän miettiä asioita. Ja kenelle esim tulee yllätyksenä, että siellä synnytyksessä alakertaa joudutaan ronklaamaan. Ei ne työntekijät huvikseen kenenkään värkkiä räplää. Jos asia ahdistaa niin siitä voi mennä juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuplaehkäisy?
Ei kelpaa ap:lle. Otsikko antaa ymmärtää, että raskaudenpelko on se ongelma, myöhemmin kun ihmiset antaa vinkkejä niin tarina muuttuu niin, että mikään seksiin viittaavaa ei ylipäätään kiinnosta ap:tä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit käydä keskustelemassa asiasta jonkun ammattilaisen luona. En tiedä minkä ikäinen lapsi teillä on, jos vauva niin silloin on aika luonnollista ettei haluta. Mutta jos lapsi on jo isompi niin suosittelen tekemään asialle jotain. Seksitön parisuhde ei suurinta osaa nappaa.
Arvasin, että ekaksi ehdotetaan terapiaa. Mutta epäröin, koska en tavallaan halua muutosta, sillä en halua seksiä. En siksi oikein halua terapiaakaan, jossa päämäärä olisi alkaa haluamaan asiaa, jota ei halua. Eli olen haluton, joska ei kärsi yhtään haluttomuudestaan eikä siksi oikein kaipaa muutostakaan. Toki miestäni ymmärrän, että hän ehkä kärsii, mutta kun minulla on olo, että mieluummin jopa suostuisin avioeroon kuin väkisin ryhtyisin asiaan (seksiin), jota en kertakaikkiaan yhtään yhtään enää halua. Ap
Missään nimessä ei feikkiä seksi, ei tietenkään. Älä traumatisoi itseäsi.
On luonnollista että et tässä tilanteessa koe halukkuutta ja olet sulkenut asian pois mielestäsi, mutta olen ihan varma että tilanne voi muuttua.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että naisilta on liikaa edellytetty täyttä vastuuta ehkäisystä, eikä nekään ole täysin varmoja, joten jos olette avioliitossa niin miehelle vasektomia.
Vasektomia on helppo, halpa, lyhyt toipumisaika eikä aiheuta mItään sivuvaikutuksia! Ei vaikuta halukkuuteen mitenkään. Lisäksi sen voi tarvittaessa korjata samalla tavalla helposti ja edullisesti.
Nyt miehet ottakaa tämä hoitoon ja ottakaa vastuuta ja näette kuinka naisenne heräävät eloon ja alkavat tehdä aloitteita kun ei ole raskaudenpelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun tosiaan olisi hyvä mennä puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, eikä vauvapalstalaisten. Nämä nyt eivät tunnu muuta osaavan ehdottaa kuin eroa. Ja ammattilaisen kanssa ihan sen takia, että sieltä saat sitä tietoa haluttomuudesta ja siitä, voiko tilanteesi muuttua. Oppisit ehkä ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi.
Ja sitten toki kannattaisi puhua asiasta kaikkein tärkeimmän, eli miehesi kanssa, ja kysyä millaisia ajatuksia hänellä on asian ja ratkaisun suhteen.
Olen jutellut mieheni kanssa, tietenkin, mutta hän ei ymmärrä haluttomuutta. Hän ei ymmärrä sitä että miksi melkein henkeni vienyt synnytys aiheutti kamalan raskauspelon, koska hänen mielestään se on jo ohi ja selvisin hengissä vaikka meinasin kuolla. Ei hän osaa minua ymmärtää vaikka puhunkin hänelle mitä ajattelen. Ap
Olet traumatisoitunut synnytyksestä.
Traumaterapia auttaa. Ja miehen vasektomia.
Erota ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapsettomat miehet lukevat tätä ketjua ja miettivät lisääntymistä vielä toisenkin kerran.
Sama tuli mieleen. Seksi kuuluu parisuhteeseen ellei alunperin ole muuta sovittu. Varmaan on aika kusetettu fiilis kun seksi loppuu kun seinään. Ihan pokkana vaan odotellaan että se puutteessa elävä hakee eroa niin päästään itse uhriutumaan ja kiristämään lapsella.
Naisetkin vois vähän miettiä asioita. Ja kenelle esim tulee yllätyksenä, että siellä synnytyksessä alakertaa joudutaan ronklaamaan. Ei ne työntekijät huvikseen kenenkään värkkiä räplää. Jos asia ahdistaa niin siitä voi mennä juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa.
Autoillessa voi joutua kolariin, kaikki tietää sen. Traumatisoitua ei silti saa, vaikka jäisi kolarissa kivuliaasti autoonsa puristuksiin ja huutaisi hirveää tuskaa kun yritetään saada sieltä romusta pois? Ei toki saa, koska ei ole yllätys että näinkin voi käydä.
!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun tosiaan olisi hyvä mennä puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, eikä vauvapalstalaisten. Nämä nyt eivät tunnu muuta osaavan ehdottaa kuin eroa. Ja ammattilaisen kanssa ihan sen takia, että sieltä saat sitä tietoa haluttomuudesta ja siitä, voiko tilanteesi muuttua. Oppisit ehkä ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi.
Ja sitten toki kannattaisi puhua asiasta kaikkein tärkeimmän, eli miehesi kanssa, ja kysyä millaisia ajatuksia hänellä on asian ja ratkaisun suhteen.
Olen jutellut mieheni kanssa, tietenkin, mutta hän ei ymmärrä haluttomuutta. Hän ei ymmärrä sitä että miksi melkein henkeni vienyt synnytys aiheutti kamalan raskauspelon, koska hänen mielestään se on jo ohi ja selvisin hengissä vaikka meinasin kuolla. Ei hän osaa minua ymmärtää vaikka puhunkin hänelle mitä ajattelen. Ap
Olet traumatisoitunut synnytyksestä.
Traumaterapia auttaa. Ja miehen vasektomia.
Erota ei tarvitse.
Kiitos sinulle sanoistasi. Niistä oli apua. Olen varmasti traumatisoitunut vaikeasta raskaudestakin, hyperemeesi ja pre-emklapsia jonka vakavuus tajuttiin vasta synnytyspäivänä. Epäonnistunut alatiesynnytys, kiireellä sektioon, menetin paljon verta, leikkaussalista teholle ja vauvalle komplikaatioita ja vauva teholle. Oli molemouen kuolema lähellä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit käydä keskustelemassa asiasta jonkun ammattilaisen luona. En tiedä minkä ikäinen lapsi teillä on, jos vauva niin silloin on aika luonnollista ettei haluta. Mutta jos lapsi on jo isompi niin suosittelen tekemään asialle jotain. Seksitön parisuhde ei suurinta osaa nappaa.
Arvasin, että ekaksi ehdotetaan terapiaa. Mutta epäröin, koska en tavallaan halua muutosta, sillä en halua seksiä. En siksi oikein halua terapiaakaan, jossa päämäärä olisi alkaa haluamaan asiaa, jota ei halua. Eli olen haluton, joska ei kärsi yhtään haluttomuudestaan eikä siksi oikein kaipaa muutostakaan. Toki miestäni ymmärrän, että hän ehkä kärsii, mutta kun minulla on olo, että mieluummin jopa suostuisin avioeroon kuin väkisin ryhtyisin asiaan (seksiin), jota en kertakaikkiaan yhtään yhtään enää halua. Ap
Missään nimessä ei feikkiä seksi, ei tietenkään. Älä traumatisoi itseäsi.
On luonnollista että et tässä tilanteessa koe halukkuutta ja olet sulkenut asian pois mielestäsi, mutta olen ihan varma että tilanne voi muuttua.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että naisilta on liikaa edellytetty täyttä vastuuta ehkäisystä, eikä nekään ole täysin varmoja, joten jos olette avioliitossa niin miehelle vasektomia.
Vasektomia on helppo, halpa, lyhyt toipumisaika eikä aiheuta mItään sivuvaikutuksia! Ei vaikuta halukkuuteen mitenkään. Lisäksi sen voi tarvittaessa korjata samalla tavalla helposti ja edullisesti.
Nyt miehet ottakaa tämä hoitoon ja ottakaa vastuuta ja näette kuinka naisenne heräävät eloon ja alkavat tehdä aloitteita kun ei ole raskaudenpelkoa.
Ihan yhtälailla nainen voi hommata sterilisaation.
Rakastatko miestäsi? Jos rakastat, niin varmaan pystyt menemään ns. "puolitiehen vastaan" eli aina ei kannata miettiä mitä minä haluan, vaan mitä toinen haluaa ja tehdä toisen olo hyväksi. Jos et kertakaikkiaan pysty tähän, niin eihän sellaisella avioliitolla ole tulevaisuutta, etkä voi vaatia silloin toiseltakaan "ymmärrystä" tai uskollisuutta sinulle.