Lue keskustelun säännöt.
Kun raskauden pelko vie kaikki halut
20.10.2020 |
Meillä on yksi lapsi, mutta sekä raskaus että synnytys oli vaikeat ja sekä minun että vauvan henki vaarantui vakavasti. On siis hiuskarvan varassa, että olemme yhä elossa. Tuon seurauksena olen alkanut pelkäämään uutta raskautta niin paljon, että en enää pysty seksiin ja kaikki halut on kadonneet. En luota ehkäisyyn ja kohdunpoistoa en haluaisi vielä ettei tulisi ennenaikaiset vaihdevuodet. Oikeastaan en koe asiaa edes ongelmaksi, koska kaikki halut on kadonneet, joten en kärsi tippaakaan seksin puutteesta vaan tuntuu, että voin elää ihan hyvin ilman. Mies kokee asian kyllä ongelmaksi, joten siksi tämä aloitus.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Sallit siis tasa-arvo naisena edes miehellesi seksin toisen naisen kanssa?
Vai oletko itsekäs?
Jos hän haluaa seksiä muiden kanssa, niin sallin hänelle helpon ja sopuisan avioeron. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun tosiaan olisi hyvä mennä puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, eikä vauvapalstalaisten. Nämä nyt eivät tunnu muuta osaavan ehdottaa kuin eroa. Ja ammattilaisen kanssa ihan sen takia, että sieltä saat sitä tietoa haluttomuudesta ja siitä, voiko tilanteesi muuttua. Oppisit ehkä ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi.
Ja sitten toki kannattaisi puhua asiasta kaikkein tärkeimmän, eli miehesi kanssa, ja kysyä millaisia ajatuksia hänellä on asian ja ratkaisun suhteen.
Olen jutellut mieheni kanssa, tietenkin, mutta hän ei ymmärrä haluttomuutta. Hän ei ymmärrä sitä että miksi melkein henkeni vienyt synnytys aiheutti kamalan raskauspelon, koska hänen mielestään se on jo ohi ja selvisin hengissä vaikka meinasin kuolla. Ei hän osaa minua ymmärtää vaikka puhunkin hänelle mitä ajattelen. Ap
Huokaus. Tämä tulee päätymään täyteen helvettiin ainakin jos ap:n mies ei ole tarpeeksi tarkka ja tuskin kukaan on vuosikymmeniä. Eli mies tulee pettämään ennemmin tai myöhemmin ellei hänellä olekin jo sivusuhde. Mikään "ei mun mies koskaan, ei sillä ole edes koskaan ylimääräistä aikaa, ollaan aina yhdessä" ei estä sitä.
Eli mies aloittaa sivusuhteen tai kaksi, ehkä enemmänkin. Ehkä pärjää yhden illan jutuilla tai friends with benefits tyylisellä setupilla. Kaikki menee hyvin (ja ap on onnellinen kotona kun mies ei kärtä ja näyttää sopeutuneen tilanteeseen) kunnes:
1. mies jää kiinni pettämisestä jolloin ap saa totaaliset kilarit ja tilanne johtaa eroon tai
2. mies rakastuu sivusuhteeseensa ja päättää erota ap:sta
Kummassakin vaihtoehdossa tilanne on huomattavasti pahempi kuin jos pariskunta päättäisi jo nyt että "hei meillä on tässä tällainen yhteensopivuusongelma, päätetään erota sovussa".
Harvoin muuten lukee edes täällä av:lla tapauksesta jossa nainen on näin itsekäs kuin ap on. Rakastatko miestäsi ollenkaan - oikeasti? Siis ihan oikeasti. Nimittäin miehelläsi on varmasti paha olla tilanteeseen mutta välitätkö ap siitä yhtään? No et välitä. Et halua tehdä tilanteelle mitään koska "kaikki on sinusta ihan ok", et halua millään muotoa helpottaa miehesi tilannetta. Et halua antaa hänelle mahdollisuutta etsiä tarvitsemaansa muualta (avoin suhde), et halua muuttaa itseäsi. Et halua tehdä mitään. Käsittämättömän itsekästä touhua. Jos omaa puolisoa rakastaisi niin haluaisi että tällä on hyvä olo. Ap:sta saa jotenkin täysin kylmän ja tunteettoman fiiliksen. Minä minä minä eikä muiden tunteilla tai tarpeilla ole mitään väliä...ihan kuin jonkinlainen sosiopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun tosiaan olisi hyvä mennä puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, eikä vauvapalstalaisten. Nämä nyt eivät tunnu muuta osaavan ehdottaa kuin eroa. Ja ammattilaisen kanssa ihan sen takia, että sieltä saat sitä tietoa haluttomuudesta ja siitä, voiko tilanteesi muuttua. Oppisit ehkä ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi.
Ja sitten toki kannattaisi puhua asiasta kaikkein tärkeimmän, eli miehesi kanssa, ja kysyä millaisia ajatuksia hänellä on asian ja ratkaisun suhteen.
Olen jutellut mieheni kanssa, tietenkin, mutta hän ei ymmärrä haluttomuutta. Hän ei ymmärrä sitä että miksi melkein henkeni vienyt synnytys aiheutti kamalan raskauspelon, koska hänen mielestään se on jo ohi ja selvisin hengissä vaikka meinasin kuolla. Ei hän osaa minua ymmärtää vaikka puhunkin hänelle mitä ajattelen. Ap
Mutta ette kuitenkaan ilmeisesti ole yhdessä pohtineet asialle mitään ratkaisua. Miehesi täytyy ymmärtää sinua ja sinun miestäsi, että tilanne voi ratketa kaikkien eduksi. Muuten se ratkeaa jossain vaiheessa napsahtamalla ja lopputulos voi olla hyvinkin ikävä. Menkää vaikka yhdessä sinne ammattilaisen puheille, niin miehesi saa samalla asiasta tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Tämä tulee päätymään täyteen helvettiin ainakin jos ap:n mies ei ole tarpeeksi tarkka ja tuskin kukaan on vuosikymmeniä. Eli mies tulee pettämään ennemmin tai myöhemmin ellei hänellä olekin jo sivusuhde. Mikään "ei mun mies koskaan, ei sillä ole edes koskaan ylimääräistä aikaa, ollaan aina yhdessä" ei estä sitä.
Eli mies aloittaa sivusuhteen tai kaksi, ehkä enemmänkin. Ehkä pärjää yhden illan jutuilla tai friends with benefits tyylisellä setupilla. Kaikki menee hyvin (ja ap on onnellinen kotona kun mies ei kärtä ja näyttää sopeutuneen tilanteeseen) kunnes:
1. mies jää kiinni pettämisestä jolloin ap saa totaaliset kilarit ja tilanne johtaa eroon tai
2. mies rakastuu sivusuhteeseensa ja päättää erota ap:sta
Kummassakin vaihtoehdossa tilanne on huomattavasti pahempi kuin jos pariskunta päättäisi jo nyt että "hei meillä on tässä tällainen yhteensopivuusongelma, päätetään erota sovussa".
Harvoin muuten lukee edes täällä av:lla tapauksesta jossa nainen on näin itsekäs kuin ap on. Rakastatko miestäsi ollenkaan - oikeasti? Siis ihan oikeasti. Nimittäin miehelläsi on varmasti paha olla tilanteeseen mutta välitätkö ap siitä yhtään? No et välitä. Et halua tehdä tilanteelle mitään koska "kaikki on sinusta ihan ok", et halua millään muotoa helpottaa miehesi tilannetta. Et halua antaa hänelle mahdollisuutta etsiä tarvitsemaansa muualta (avoin suhde), et halua muuttaa itseäsi. Et halua tehdä mitään. Käsittämättömän itsekästä touhua. Jos omaa puolisoa rakastaisi niin haluaisi että tällä on hyvä olo. Ap:sta saa jotenkin täysin kylmän ja tunteettoman fiiliksen. Minä minä minä eikä muiden tunteilla tai tarpeilla ole mitään väliä...ihan kuin jonkinlainen sosiopaatti.
Miten minä nyt noin itsekkään kuvan itsestäni onnistuin antamaan? Koko tämä aloitushan käsittelee sitä, että yritän saada selkoa tilanteestani, jotta voisin muuttaa itseäni. Ja johan kuvasin miten ymmärrän mieheni kärsivän, mutta en vain osaa muuttaa itseäni. Siksi tämä aloitus. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun tosiaan olisi hyvä mennä puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, eikä vauvapalstalaisten. Nämä nyt eivät tunnu muuta osaavan ehdottaa kuin eroa. Ja ammattilaisen kanssa ihan sen takia, että sieltä saat sitä tietoa haluttomuudesta ja siitä, voiko tilanteesi muuttua. Oppisit ehkä ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi.
Ja sitten toki kannattaisi puhua asiasta kaikkein tärkeimmän, eli miehesi kanssa, ja kysyä millaisia ajatuksia hänellä on asian ja ratkaisun suhteen.
Olen jutellut mieheni kanssa, tietenkin, mutta hän ei ymmärrä haluttomuutta. Hän ei ymmärrä sitä että miksi melkein henkeni vienyt synnytys aiheutti kamalan raskauspelon, koska hänen mielestään se on jo ohi ja selvisin hengissä vaikka meinasin kuolla. Ei hän osaa minua ymmärtää vaikka puhunkin hänelle mitä ajattelen. Ap
Mutta ette kuitenkaan ilmeisesti ole yhdessä pohtineet asialle mitään ratkaisua. Miehesi täytyy ymmärtää sinua ja sinun miestäsi, että tilanne voi ratketa kaikkien eduksi. Muuten se ratkeaa jossain vaiheessa napsahtamalla ja lopputulos voi olla hyvinkin ikävä. Menkää vaikka yhdessä sinne ammattilaisen puheille, niin miehesi saa samalla asiasta tietoa.
Ei olla pohdittu kunnolla yhdessä ratkaisua, koska mies ei suostu ymmärtämään minua asiassa yhtään vaikka miten yritän hänelle itseäni selittää. Hänen ratkaisu on: aivot narikkaan ja seksiä harrastamaan. Ja siihen en pysty. Miestäni kyllä ymmärrän, että hän kärsii, mutta ei keskustelu tästä tilanteesta johda kuin siihen, että mies hermostuu minuun kun ei ymmärrä että pelkään ja hermostuu siihen että puhun pelosta joka on hänen mielestä ihan typerä ja turha. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole käytettävissä suhteeseen, jossa kumppanini ei halua harrastaa ollenkaan seksiä, joten miehen asemassa olisin jo eronnut. Jos ei ole (hyvää) seksiä, ei voi olla suhdettakaan.
Ymmärrän tämän ja siksi olenkin mielessäni jo prosessoinut valmiiksi ajatuksen siitä, että mies varmaan tulee ottamaan minusta eron. Ap
No kannattaisiko ne omat rajalliset psykologiset resurssit suunnata sitten siihen, että saatte erottua ystävällisissä väleissä, ennen kuin sinä olet täysin ahdistunut ja mies pysyvästi katkeroitunut? Teidän täytyy kuitenkin pystyä luontevaan yhteisvanhemmuuteen, ja se on paljon helpompaa, kun erotaan ystävinä yhteensopimattomuuden vuoksi eikä riitaisasti, kun kuppi on mennyt nurin.
Jos mies ilmaisisi, että haluaa erota, niin kyllä. Mutta kun itse en halua erota vaan olen tyytyväinen elämään seksittömässä avioliitossa (=en kärsi eikä minulla ole ongelmaa). Mieskään ei erityisemmin halua erota (ainakaan vielä). Eli tuo ehdotuksesti olisi ero tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua erota. Ap
No aika harva varmaan haluamalla haluaa erota. Mutta kun on selvää, että te kaksi ette enää sovi yhteen, ja vähintään pettäminen on tulossa ennemmin tai myöhemmin, kannattaisi silti koettaa järjestää se suhde uusiksi jo nyt niin, että molemmat eikä lapsen oikeus hyvään hoivaan ja vanhempien huomioon vaarannu. Miksi pitää päästää tilanne tosi huonoksi, kun siitä kärsii lapsikin?
Minä erosin puolisostani aikanaan, vaikka suhde oli aivan fantastinen. Emme olleet samaa mieltä lasten hankkimisesta, emmekä halunneet erota vasta sitten, kun toinen on jo katkeroitunut.
Ero ilman lapsia on eri asia kuin erota, kun yhteisiä lapsia jo on. Jos meillä ei olisi lapsia ja olisin täysin haluton, niin varmaan eroaisinkin tuon yhteensopimattomuuden vuoksi. Mutta nyt meidän on mietittävä lasta ja sitä, että onko oikeasti lapselle parasta alkaa elämään nyt kolme vuotiaana elämää kahden kodin välissä riepoteltuna. Ap
Sori, mutta mikäli miehelläsi on haluja, niin ennemmin tai myöhemmin kuvioon tule pettäminen ja koko homma eskaloituu. Nimenomaan lapsen kannalta olisi parempi jos eroaisitte hyvän sään aikana.
Enhän minä voi tietää onko haluttomuuteni pysyvä ja lopullinen olotila. Ap
Sä olet tässä keskustelussa kertonut, että:
1) olet haluton
2) et halua tehdä mitään, jotta haluttomuutesi katoaisi
3) et halua sallia miehelle seksiä muiden kanssa
4) ymmärrät, jos mies haluaa eron
5) mutta et ole valmis kertomaan miehelle kohtia 1 - 4, koska mies saattaisi oikeasti haluta eron
Mitä sä oikein odotat saavasi tältä keskustelulta? Jonkun, joka sanoo, että no eihän tuossa mitään, odotelkaa, jos vaikka sattumoisin alkaisit haluta (mitä tosin et toivo) tai mies lakkaisi haluamasta?
Ja ymmärsinkö nyt oikein, että sun mielestä miehen pitäisi lakata haluamasta seksiä, jotta lapsenne ei joudu tilanteeseen, jossa vanhemmat ovat eronneet, mut sun ei tarvitse tehdä mitään haluttomuudellesi tai suostua avoimeen suhteeseen? Miksi? Eikö sulla ole ihan yhtä lailla vastuu siitä, onko lapsellanne ehjä koti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit käydä keskustelemassa asiasta jonkun ammattilaisen luona. En tiedä minkä ikäinen lapsi teillä on, jos vauva niin silloin on aika luonnollista ettei haluta. Mutta jos lapsi on jo isompi niin suosittelen tekemään asialle jotain. Seksitön parisuhde ei suurinta osaa nappaa.
Arvasin, että ekaksi ehdotetaan terapiaa. Mutta epäröin, koska en tavallaan halua muutosta, sillä en halua seksiä. En siksi oikein halua terapiaakaan, jossa päämäärä olisi alkaa haluamaan asiaa, jota ei halua. Eli olen haluton, joska ei kärsi yhtään haluttomuudestaan eikä siksi oikein kaipaa muutostakaan. Toki miestäni ymmärrän, että hän ehkä kärsii, mutta kun minulla on olo, että mieluummin jopa suostuisin avioeroon kuin väkisin ryhtyisin asiaan (seksiin), jota en kertakaikkiaan yhtään yhtään enää halua. Ap
En ehdottanut mitään terapiaa, vaan ajattelin että ehkä auttaisi jos keskustelisit ehkäisyasioista ammatti-ihmisen kanssa. Mutta jos tosiaan tilanne on se, ettet vaan yksinkertaisesti enää halua seksiä miehesi kanssa, niin sitten lienee parempi kertoa asia hänelle suoraan ja hän voi tehdä omat ratkaisunsa.
En halua seksiä kenenkään kanssa. En halua seksiä ylipäätään. Ja olen vuosien varrella keskustellut paljonkin ehkäisyasioista ammattilaisten kanssa, eli tiedän kyllä eri ehkäisymuotojen luotettavuudesta. Mikään ehkäisy ei ole 100% varma, toki moni on noin 98 % varma. Ap
Tässä olet väärässä. Nykyaikainen vasektomia, jossa molemmista siemenjohtimista leikataan pala pois ja päät ommellaan kiinni ja kauas toisistaan, on sataprosenttisen varma varoajan jälkeen. Yhtään vahvistettua rekanalisaatiotapausta ei tunneta. Vasektomian heikko luotettavuusprosentti perustuu vanhoihin "singöle cut" -vasketomioihin ja aineistoihin, joissa isyyttä ei ole vahvistettu (= lapsi oli jonkun toisen).
Mies ei suostu vasektomiaan. Ap
Haluaako hän lisää lapsia tulevaisuudessa, vai eikö operaatio vain miellytä?
No voihan se tosiaan haluta, vaikka ap ei haluaisikaan. Saattaahan se ap tulla tosiaan toisiin ajatuksiin yhteisestä tulevaisuudesta, joku ehdotti täällä naiseen vaihtamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun tosiaan olisi hyvä mennä puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, eikä vauvapalstalaisten. Nämä nyt eivät tunnu muuta osaavan ehdottaa kuin eroa. Ja ammattilaisen kanssa ihan sen takia, että sieltä saat sitä tietoa haluttomuudesta ja siitä, voiko tilanteesi muuttua. Oppisit ehkä ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi.
Ja sitten toki kannattaisi puhua asiasta kaikkein tärkeimmän, eli miehesi kanssa, ja kysyä millaisia ajatuksia hänellä on asian ja ratkaisun suhteen.
Olen jutellut mieheni kanssa, tietenkin, mutta hän ei ymmärrä haluttomuutta. Hän ei ymmärrä sitä että miksi melkein henkeni vienyt synnytys aiheutti kamalan raskauspelon, koska hänen mielestään se on jo ohi ja selvisin hengissä vaikka meinasin kuolla. Ei hän osaa minua ymmärtää vaikka puhunkin hänelle mitä ajattelen. Ap
Mutta ette kuitenkaan ilmeisesti ole yhdessä pohtineet asialle mitään ratkaisua. Miehesi täytyy ymmärtää sinua ja sinun miestäsi, että tilanne voi ratketa kaikkien eduksi. Muuten se ratkeaa jossain vaiheessa napsahtamalla ja lopputulos voi olla hyvinkin ikävä. Menkää vaikka yhdessä sinne ammattilaisen puheille, niin miehesi saa samalla asiasta tietoa.
Ei olla pohdittu kunnolla yhdessä ratkaisua, koska mies ei suostu ymmärtämään minua asiassa yhtään vaikka miten yritän hänelle itseäni selittää. Hänen ratkaisu on: aivot narikkaan ja seksiä harrastamaan. Ja siihen en pysty. Miestäni kyllä ymmärrän, että hän kärsii, mutta ei keskustelu tästä tilanteesta johda kuin siihen, että mies hermostuu minuun kun ei ymmärrä että pelkään ja hermostuu siihen että puhun pelosta joka on hänen mielestä ihan typerä ja turha. Ap
No teillä on siinä selkeästi sellainen solmu, jota kukaan täällä tuskin voi avata. Jokin tunnehan hänetkin saa noin helposti hermostumaan, ehkä sielläkin on taustalla pelkoa (vaikka avioliiton menettämisestä?), häpeää, jotain? Kyllä asiasta tulisi kyetä ihan rauhallisesti ja toisen kokemusta kunnioittaen keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sanonut miehelle suoraan, ettet halua seksiä, ettet ole motivoitunut haluamaan seksiä ja että suostut eroon, jos hän haluaa seksiä jonkun muun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun tosiaan olisi hyvä mennä puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, eikä vauvapalstalaisten. Nämä nyt eivät tunnu muuta osaavan ehdottaa kuin eroa. Ja ammattilaisen kanssa ihan sen takia, että sieltä saat sitä tietoa haluttomuudesta ja siitä, voiko tilanteesi muuttua. Oppisit ehkä ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi.
Ja sitten toki kannattaisi puhua asiasta kaikkein tärkeimmän, eli miehesi kanssa, ja kysyä millaisia ajatuksia hänellä on asian ja ratkaisun suhteen.
Olen jutellut mieheni kanssa, tietenkin, mutta hän ei ymmärrä haluttomuutta. Hän ei ymmärrä sitä että miksi melkein henkeni vienyt synnytys aiheutti kamalan raskauspelon, koska hänen mielestään se on jo ohi ja selvisin hengissä vaikka meinasin kuolla. Ei hän osaa minua ymmärtää vaikka puhunkin hänelle mitä ajattelen. Ap
Mutta ette kuitenkaan ilmeisesti ole yhdessä pohtineet asialle mitään ratkaisua. Miehesi täytyy ymmärtää sinua ja sinun miestäsi, että tilanne voi ratketa kaikkien eduksi. Muuten se ratkeaa jossain vaiheessa napsahtamalla ja lopputulos voi olla hyvinkin ikävä. Menkää vaikka yhdessä sinne ammattilaisen puheille, niin miehesi saa samalla asiasta tietoa.
Ei olla pohdittu kunnolla yhdessä ratkaisua, koska mies ei suostu ymmärtämään minua asiassa yhtään vaikka miten yritän hänelle itseäni selittää. Hänen ratkaisu on: aivot narikkaan ja seksiä harrastamaan. Ja siihen en pysty. Miestäni kyllä ymmärrän, että hän kärsii, mutta ei keskustelu tästä tilanteesta johda kuin siihen, että mies hermostuu minuun kun ei ymmärrä että pelkään ja hermostuu siihen että puhun pelosta joka on hänen mielestä ihan typerä ja turha. Ap
Sulla vaihtelee tässä nyt aika paljon tämä tarina. Ensin väitit, että vaikea synnytys ja raskaudenpelko vei halut (mikä olisi ihan ymmärrettävää). Kun ihmiset sitten alkoivat antaa vinkkejä siitä näkökulmasta, että miten voisit saada halut takaisin, niin aloit vänkätä, että et edes halua haluta ollenkaan. Kumpi nyt on oikein? Haluaisit haluta, mutta pelottaa, vai ei kiinnosta yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun tosiaan olisi hyvä mennä puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, eikä vauvapalstalaisten. Nämä nyt eivät tunnu muuta osaavan ehdottaa kuin eroa. Ja ammattilaisen kanssa ihan sen takia, että sieltä saat sitä tietoa haluttomuudesta ja siitä, voiko tilanteesi muuttua. Oppisit ehkä ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi.
Ja sitten toki kannattaisi puhua asiasta kaikkein tärkeimmän, eli miehesi kanssa, ja kysyä millaisia ajatuksia hänellä on asian ja ratkaisun suhteen.
Olen jutellut mieheni kanssa, tietenkin, mutta hän ei ymmärrä haluttomuutta. Hän ei ymmärrä sitä että miksi melkein henkeni vienyt synnytys aiheutti kamalan raskauspelon, koska hänen mielestään se on jo ohi ja selvisin hengissä vaikka meinasin kuolla. Ei hän osaa minua ymmärtää vaikka puhunkin hänelle mitä ajattelen. Ap
Mutta ette kuitenkaan ilmeisesti ole yhdessä pohtineet asialle mitään ratkaisua. Miehesi täytyy ymmärtää sinua ja sinun miestäsi, että tilanne voi ratketa kaikkien eduksi. Muuten se ratkeaa jossain vaiheessa napsahtamalla ja lopputulos voi olla hyvinkin ikävä. Menkää vaikka yhdessä sinne ammattilaisen puheille, niin miehesi saa samalla asiasta tietoa.
Ei olla pohdittu kunnolla yhdessä ratkaisua, koska mies ei suostu ymmärtämään minua asiassa yhtään vaikka miten yritän hänelle itseäni selittää. Hänen ratkaisu on: aivot narikkaan ja seksiä harrastamaan. Ja siihen en pysty. Miestäni kyllä ymmärrän, että hän kärsii, mutta ei keskustelu tästä tilanteesta johda kuin siihen, että mies hermostuu minuun kun ei ymmärrä että pelkään ja hermostuu siihen että puhun pelosta joka on hänen mielestä ihan typerä ja turha. Ap
Sulla vaihtelee tässä nyt aika paljon tämä tarina. Ensin väitit, että vaikea synnytys ja raskaudenpelko vei halut (mikä olisi ihan ymmärrettävää). Kun ihmiset sitten alkoivat antaa vinkkejä siitä näkökulmasta, että miten voisit saada halut takaisin, niin aloit vänkätä, että et edes halua haluta ollenkaan. Kumpi nyt on oikein? Haluaisit haluta, mutta pelottaa, vai ei kiinnosta yhtään?
Ei vaihtele. Tunnetasolla en halua seksiä enkä kärsi haluttomuudesta enkä seksin puutteesta. Mutta järjen tasolla tiedän että tästä seuraa ongelmia parisuhteeseen ja koska en halua erota niin haluaisin jonkun ratkaisun. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit käydä keskustelemassa asiasta jonkun ammattilaisen luona. En tiedä minkä ikäinen lapsi teillä on, jos vauva niin silloin on aika luonnollista ettei haluta. Mutta jos lapsi on jo isompi niin suosittelen tekemään asialle jotain. Seksitön parisuhde ei suurinta osaa nappaa.
Arvasin, että ekaksi ehdotetaan terapiaa. Mutta epäröin, koska en tavallaan halua muutosta, sillä en halua seksiä. En siksi oikein halua terapiaakaan, jossa päämäärä olisi alkaa haluamaan asiaa, jota ei halua. Eli olen haluton, joska ei kärsi yhtään haluttomuudestaan eikä siksi oikein kaipaa muutostakaan. Toki miestäni ymmärrän, että hän ehkä kärsii, mutta kun minulla on olo, että mieluummin jopa suostuisin avioeroon kuin väkisin ryhtyisin asiaan (seksiin), jota en kertakaikkiaan yhtään yhtään enää halua. Ap
En ehdottanut mitään terapiaa, vaan ajattelin että ehkä auttaisi jos keskustelisit ehkäisyasioista ammatti-ihmisen kanssa. Mutta jos tosiaan tilanne on se, ettet vaan yksinkertaisesti enää halua seksiä miehesi kanssa, niin sitten lienee parempi kertoa asia hänelle suoraan ja hän voi tehdä omat ratkaisunsa.
En halua seksiä kenenkään kanssa. En halua seksiä ylipäätään. Ja olen vuosien varrella keskustellut paljonkin ehkäisyasioista ammattilaisten kanssa, eli tiedän kyllä eri ehkäisymuotojen luotettavuudesta. Mikään ehkäisy ei ole 100% varma, toki moni on noin 98 % varma. Ap
Selibaatti ja ruma naama ovat 100% toimivia ehkäisymuotoja.
M49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän aloituksen pointti taitaa olla Suomen järjettömän korkea sterilisaation ikäraja eli 30 v. Tai pitää olla 3 ELÄVÄÄ lasta (eli esim 3 aborttia tekemään joutunut ei saa steriä). Muissa maissa yleensä 25 v. ja muutenkin väljemmät ehdot. Suomen lain on käytännössä kirjoittanut Väestöliitto ja minusta se pitäisi muuttaa.
AP käy hakemassa sterilisaatio jossain sivistysmaassa. Olet varmasti pian 25 v.
Kuulostaa tutulta. En pelkää raskautta mutta en halua että kukaan on lähelläkään itseäni. Synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen osastolla ronkittiin alapäätä lupaa kyselemättä ja edes ilmoittamatta mitä tehdään. Kiire ei ollut mihinkään. Lapsi on kolme enkä ole käynyt jälkitarkastuksessa vieläkään vaikka on ajoittain kipuakin.
Toivottavasti lapsettomat miehet lukevat tätä ketjua ja miettivät lisääntymistä vielä toisenkin kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit käydä keskustelemassa asiasta jonkun ammattilaisen luona. En tiedä minkä ikäinen lapsi teillä on, jos vauva niin silloin on aika luonnollista ettei haluta. Mutta jos lapsi on jo isompi niin suosittelen tekemään asialle jotain. Seksitön parisuhde ei suurinta osaa nappaa.
Arvasin, että ekaksi ehdotetaan terapiaa. Mutta epäröin, koska en tavallaan halua muutosta, sillä en halua seksiä. En siksi oikein halua terapiaakaan, jossa päämäärä olisi alkaa haluamaan asiaa, jota ei halua. Eli olen haluton, joska ei kärsi yhtään haluttomuudestaan eikä siksi oikein kaipaa muutostakaan. Toki miestäni ymmärrän, että hän ehkä kärsii, mutta kun minulla on olo, että mieluummin jopa suostuisin avioeroon kuin väkisin ryhtyisin asiaan (seksiin), jota en kertakaikkiaan yhtään yhtään enää halua. Ap
En ehdottanut mitään terapiaa, vaan ajattelin että ehkä auttaisi jos keskustelisit ehkäisyasioista ammatti-ihmisen kanssa. Mutta jos tosiaan tilanne on se, ettet vaan yksinkertaisesti enää halua seksiä miehesi kanssa, niin sitten lienee parempi kertoa asia hänelle suoraan ja hän voi tehdä omat ratkaisunsa.
En halua seksiä kenenkään kanssa. En halua seksiä ylipäätään. Ja olen vuosien varrella keskustellut paljonkin ehkäisyasioista ammattilaisten kanssa, eli tiedän kyllä eri ehkäisymuotojen luotettavuudesta. Mikään ehkäisy ei ole 100% varma, toki moni on noin 98 % varma. Ap
Olet kuitenkin joskus halunnut seksiä, kun yksi lapsi tullut? Kuulostaisi siltä, että jonkunlainen trauma sinulle kuitenkin tullut, joten sitä kannattaa selvitellä ammattilaisen kanssa, voi tulevaisuudessa vaikuttaa niin moneen asiaan.
Sinulla on oikeus olla aseksuaali jatkossakin, kyse ei ole siitä. Vaan terapiaa trauman hoitamiseksi ja tulevien siitä aiheutuvien ongelmien estämiseksi.
Pariterapiaa sitten erikseen vielä miehesi kanssa, jotta voitte selvittää suhteenne tulevaisuuden ja hoitaa mahdollisen eron "siististi".
Ehkä sun tosiaan olisi hyvä mennä puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, eikä vauvapalstalaisten. Nämä nyt eivät tunnu muuta osaavan ehdottaa kuin eroa. Ja ammattilaisen kanssa ihan sen takia, että sieltä saat sitä tietoa haluttomuudesta ja siitä, voiko tilanteesi muuttua. Oppisit ehkä ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi.
Ja sitten toki kannattaisi puhua asiasta kaikkein tärkeimmän, eli miehesi kanssa, ja kysyä millaisia ajatuksia hänellä on asian ja ratkaisun suhteen.