Lapseton sinkku! Lähtisitkö treffeille yksinhuoltajan kanssa?
Vai ovatko lapset täydellinen turn-off potentiaalisessa kumppanissa. (Ja nyt puhutaan pitkästä parisuhteesta, ei seksiseurasta.)
Kommentit (89)
Tinderissäkin 26-vuotiaat yh äidit etsivät parisuhdetta. Mitä helvettiä?
Kävin treffeillä yksinhuoltajan kanssa. Käytiin leffassa ja juteltiin sen jälkeen pari tuntia. Juttua tuntui riittävän ja tunnelma oli hyvä. Ehdin jo innostua. Pari päivää myöhemmin nainen ilmoitti, ettei kannata jatkaa tuttavuutta, koska ei löytynyt kemiaa.
Jos nainen on todella kaunis, niin sitten lähden.
Lapseton keski-ikäinen nainen olisi paras. T. Juristi M54
En todellakaan. Milloin sillä on aikaa panostaa treffeihin, keskusteluihin, tutustumiseen yms kun lapset pyörii jaloissa 247? Etävanhempi ok
En lähtisi treffeille, ja olisivat rasite parisuhteessa. Kotoa pois muuttaneet aikuiset lapset mahdollisesti voisi olla ok.
N44
Vierailija kirjoitti:
Tinderissäkin 26-vuotiaat yh äidit etsivät parisuhdetta. Mitä helvettiä?
Niin? Mikä ongelma? Eikö saisi etsiä?
Nuorempana ja lapsettomana olisin varmaan voinutkin alkaa seurustella ja edetä eronneen isän kanssa ja lapsi olis voinut olla jopa plussa. Olisin ollut sinisilmäinen ja ylioptimistinen ilman että olisi käynyt mielessäkään mitkään hankalat eksät, huonostikasvatetut lapset (ja nimenomaan huonosti, eri tapojahan saa olla muuten) saati että eronnut isä voisi kaunistella totuutta tms... mikä on varmaan aika yleistä näissä kuvioissa
Onneksi en lähtenyt eronneen isän matkaan. Huh, olis noista lähtökohdista voinut päätyä vaan katastrofiin. Ihme että palstan kyyniset sinkut osaa niin hyvin miettiä näitä asioita mutta täällä onkin keski-ikä joku 60 eikä 20...
Nykyään olen perheellinen, hyvin menee. Onneksi ei ole mitään eksän nyksiä ja nyksän etsiä eikä vain mistään mustasukkaisuudesta vaan ihan siitäkin kun on aika vaikea keksiä ketään toista äitiäkään edes omasta lähipiiristä, jota voisin sietää sekaantumassa lasteni kasvatukseen jos totta puhutaan.
En. Olen vela ja se tarkoittaa että en todellakaan halua niitä kersoja elämääni kumppaninkaan kautta.
Riippuu lapsen/lapsien iästä. Jos osaavat jo toimia itsenäisesti, niin ok. Ei mitään pikkulapsi arkea.
Otsikossa kirjoitat treffeille ja sitten selität jotain pitkästä parisuhteesta. Onko parisuhteen pituus päätettävä ennen treffejä? Äitisikö sen päättää puolestasi?
Jaa... hyvä kysymys. Aika varmaa on kuitenkin, että vaikka alettaisiin seurustelemaan niin en luopuisi omasta asunnosta. En ole lapsi-ihminen ja mikään isä-rooli ei ole mun juttu. Riippuu varmaan aika paljon lapsien iästä ja luonteesta, en ole valmis alkamaan muuttamaan omaa luonnettani lapsien takia.
En lähtisi, oli jälkikasvu pieniä tai isoja. Monesti sanotaan, että jos lapset on aikuisia, mutta sama suku siinä tulee mukana, halusit tai et ja jos alkaa tyrkkäämään lapsenlapsia, niin ei kiitos. Myös lemmikkejä omistavat menevät samaan kategoriaan, kierrän kaukaa.
En lähtisi eronneen yksinhuoltaja isän kanssa minnekään Aito poikamies on oltava!
En. Miksi tyytyisin pahnanpohjimmaiseen kun minulle on tarjolla 5 vuotta itseäninuorempia lapsettomia naisia? Lapseton menee aina lapsellisen edelle. Aivan kuten nainen ei halua kasvattaa vieraiden naisten lapsia. Perusbiologiaa.
Voisin. Tteffaillessa sitten selviäisi, ovatko lapset (tai oikeastaan aikuisen tapa olla vanhempi) este vakavalle parisuhteelle vai ei.
N42
Tää on paha. Ennen olisin sanonut ei, sitten tapasin oikein ihanan äiti ihmisen. Katsotaan mihin tämä johtaa vai johtaako mihinkään. Lapseton olisi kuitenkin parempi
Oon itse 43v sinkkuäiti (lapset 50/50) ja kolme lasta jo yläkoulussa/lukiossa. Lasten isän kanssa mutkaton suhde ja arki toimii.
Oon DI, hyvätuloinen ja menestynytkin. Velaton paritalon puolikas ja auto yms. Treenaan paljon ja pidän itsestäni huolta. Ei ole kyllä ikinä tullut vastaan et nämä mun lapset olis potentiaaliselle kumppanille ongelma. Tällä hetkellä vuoden vanha onnellinen parisuhde (tarkoitus asua jatkossakin erillään) lapsettoman oikein fiksun 36v miehen kanssa.
Varmaan tässä just vaikuttaa aikalailla muutkin jutut kun tuo et naisella/miehellä lapsia..
Vierailija kirjoitti:
Oon itse 43v sinkkuäiti (lapset 50/50) ja kolme lasta jo yläkoulussa/lukiossa. Lasten isän kanssa mutkaton suhde ja arki toimii.
Oon DI, hyvätuloinen ja menestynytkin. Velaton paritalon puolikas ja auto yms. Treenaan paljon ja pidän itsestäni huolta. Ei ole kyllä ikinä tullut vastaan et nämä mun lapset olis potentiaaliselle kumppanille ongelma. Tällä hetkellä vuoden vanha onnellinen parisuhde (tarkoitus asua jatkossakin erillään) lapsettoman oikein fiksun 36v miehen kanssa.
Varmaan tässä just vaikuttaa aikalailla muutkin jutut kun tuo et naisella/miehellä lapsia..
Riippuu ihmisestä. Toiset pitävät sitä hyvänä, että ihmisellä on lapsia ja asiat mallillaan. Äitiydessä on paljon hyviäkin puolia, mitä moni mies arvostaa ja sama isyydessä toisinpäin. Kertoo arvomaailmasta, lasten inhoaminen tai vain se, ettei halua omia lapsia, ei ole kaikista viehättävää edes vaikkei haluaisi itse tai ei ole voinut saada. Palstakirjoitusten nyt ei kannata edustavan jotain keskivertoarvomaailmaa :D liikuttaako vauva-palstan enemmistön, kitkerien köyhien lapsivihaajien, mielipide? Nope
En, haluan oman lapsen "käyttämättömän" miehen kanssa. 😄 Lapsensaanti täytyy olla uusi kokemus molemmille.