Lapseton sinkku! Lähtisitkö treffeille yksinhuoltajan kanssa?
Vai ovatko lapset täydellinen turn-off potentiaalisessa kumppanissa. (Ja nyt puhutaan pitkästä parisuhteesta, ei seksiseurasta.)
Kommentit (89)
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Kokonaisuus ratkaisee aina, mutta kyllä ne lapset ovat selkeä merkki "miinussarakkeeseen".
Vierailija kirjoitti:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Tällaisen lapsellisen kanssa en ryhtyisi parisuhteeseen. Huonot välit exään, lastensuojelu mukana kuviossa.
Mieluummin en. Etsin lähtökohtaisesti ihmistä, jolla ei vielä lapsia ole, mutta joka haluaisi niitä.
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi.
En minäkään. Kahdesti olen yrittänyt parisuhdetta perheellisen kanssa, kolmatta kertaa ei enää tule. Perheellisellä on lapset, exä ja jopa ex-appivanhemmat "riesana". Kaksi lapsetonta voi kaikessa rauhassa tutustua pelkästään toisiinsa, ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Harmi vaan, että nelikymppiset lapsettomat naiset tuntuvat olevan ns. kiven alla, ainakin deittisovelluksissa.
M46
Vierailija kirjoitti:
Usein sillä yh ei ole aikaa siihen parisuhteeseen ja toiseksi he eivät oikeasti rakasta kumppaniansa.
Mihin tuo väite perustuu, ettei yh rakastaisi kumppaniaan? Tarkoitatko, että koska rakastaa jo lasta, ei voi rakastaa kumppania? Nämähän ei ole mitenkään toisiaan poissulkevia.
Musta on hassua, kuinka niin monet ajattelevat, että uudet ihmissuhteet olisi jotenkin pahasta. Niitä on paljon, ketkä ovat saaneet siitä paljon, että ovat ottaneet kumppanin, jolla oli lapsi(a). Sellainen mies voi sitten vaarina ottaa bonuslapsenlapsen mökillä soutamaan verkkoja ja kalakaveriksi jne. Saattavat olla hyvin läheisiä kumppanin lapsen ja niiden kumppanin lastenlastenkin kanssa myöhemmin, ja nauttia yhteisestä ajasta.
Jotenkin tulee hirveän epäsosiaalinen ja kylmä fiilis sellaisista, joiden mielestä mahdolliset uudet läheiset olisi vain riesa tms.
Olen naimisissa sellaisen kanssa. Lapset ovat kyllä jo menossa tätä nykyä yliopistoon.