Kamala vauvakuume mutta kolmatta lasta ei hankita.

Et ole ainoa noine tunteinesi. Ne valmistaa siihen isoäitiyteen :)

Olen kuullut, sellaisen sanonnan, että jokaiselta äidiltä jää yksi lapsi syntymättä. Se viimeinen vauva. 

Olotila helpottaa ajan myötä. Tai sitten voit katua vielä pitkään, ettet tehnyt sitä kolmatta. Mutta se on näitä valintoja, joiden kanssa sitten eletään.

38v ja vauvakuumeessa, mutta... ei.

Kuulostaa siltä, että kannattaa nyt ensin ottaa ihan rauhallisesti ja katsella elämää eteenpäin. Mulla on myös tytär ja poika ja samanlaisella ikäerolla, ovat nyt jo 5 ja melkein 7.

Mullakin oli hyvin kokonaisvaltainen vauvakuume silloin, kun lapset oli noin pieniä, mutta pidin sitä hormonaalisena. Suosittelen ainakin hetkeksi nauttimaan vähän lapsistasi, taaperovuodet on mahtavaa seurattavaa! 

Toisaalta ainakin itsestä tuntuu, että vauvavuosi menikin vielä todella helposti, mutta    kyllä pientenkin lasten kanssa voi olla välillä kovilla, sairastumiskierteet, valvottamiset yms. Olen itse ainakin iloinen, ettei sitä kolmatta hankittu samaan syssyyn. Nytkin välillä tuntuu, että aika on kortilla, kun lapsilla alkaa olla harrastuksia, kaveritreffejä ja kummankin kanssa haluaa viettää myös yhteistä aikaa. Itsekin on päässyt aloittamaan yhden harrastuksen ja miehellekin pitäisi olla aikaa.

Mä olen myös kuullut sen, että lapsiluku on oikea silloin, kun tuntuisi, että tilaa olisi vielä yhdelle.

Itse olen nyt jo 35 v ja tietyllä tavalla se vauvakuume on edelleen enkä sano, ettei enää koskaan, mutta toisaalta asiat on niin hyvin näinkin, perhe on kokonainen ja kaikille riittää energiaa. Kavereiden vauvoja otan mielellään hoitoon, hellin ja hoivaan, mutta tietyllä tavalla olen aina tosi iloinen, kun ne saa palauttaa :), ja itse nauttia rauhassa perheen kanssa vaikka sushi-illallisesta eikä tarvi höyrytä kesken vaihtamaan kenenkään kakkavaippaa.

Täällä  myös yksi kahden lapsen äiti, joka ajoittain löytää itsensä miettimästä, että josko vielä yksi... mutta ei.

Nämä kaksi ovat olleet huonoja nukkujia, olen imettänyt suositusten mukaan, mutta maito on riittänyt vain juuri ja juuri. Kummankin vauvavuodesta minulla on vain hataria muistikuvia. Olenkin järkeillyt, että kaipaan kolmatta lasta tavallaan myös eheyttäväksi kokemukseksi (en ehkä täyimettäisi, ja yrittäisin opettaa vauvaa nukkumaan paremmin jo aiemmin). Kolmatta samanlaista koomavuotta en enää halua, ja riski siihen kuitenkin on suuri. 

Suurimpana vaa'assa painavat kuitenkin taloudelliset syyt. Kolmannen lapsen myötä pitäisi mahdollisesti muuttaa isompaan asuntoon, eikä sellaiseen olisi varaa tällä asuinalueella, josta emme millään haluaisi muuttaa pois. Samoin murehdin jo etukäteen lasten teinivuosia, ja kiihtyvää rahanmenoa... Kahden kanssa ehkä pärjäämme, kolmen kanssa tuskin.

Eli ei kolmatta. Sen sijaan nautin nyt juuri siitä, että lapset ovat jo kasvaneet hieman helpommiksi (hyvästi vaipat ja päiväunien rytmittämät päivät!), ja elämässä avautuu uudelleen jokunen portti, jotka olivat pienten lasten kanssa väliaikaisesti sulkeutuneet. Työssäkin nautin, kun en koe enää olevani siellä vain väliaikaisesti äitiyslomien välissä, vaan voin oikeasti panostaa työhöni ja siinä kehittymiseen.

Nro 3 jatkaa, tuo taloudellinen puoli on kyllä merkittävä asia myös. Sitä ei ihan pienten lasten kanssa edes ajatellut, mutta jotenkin lasten kasvaessa sen merkitys alkaa jotenkin aueta ihan uudella tavalla. Kyse ei ole vain uusista vaunuista tai turvakaukaloista.

Lasten harrastukset, urheiluvälineet ja kaikki muu todellakin vie rahaa, ja rahanmeno vain kiihtyy, vaikka päiväkotimaksuista pääsisi eroon. Nytkin ollaan hankkimassa esikoiselle kännykkää ennen koulun alkua, ja siinäkin huomaa, ettei nyt ihan halvinta haluaisi ostaa.

Ihan niinkin pieni juttu kuin kaverisynttärit, kumpikin lapsi käy vuosittain varmaan ainakin 10 synttäreillä, jonne jokaiseen tarvitaan lahja, joka maksaa kortteineen 10-15 e (yritän etsiä alennuksista toki), eli tämäkin on vähintään kahdelta 200 euroa ja varmasti ylikin menee. Pikku juttu sinänsä, mutta taaperoiden kanssa ei näitäkään kuluja niin kerry. Kun lapset kasvavat, tarvitaan rahaa bussilippuihin ja haluan, että lapset pääsevät myös joskus kavereiden kanssa elokuviin, kahvilaan jne. eivätkä jää ulkopuoliseksi porukasta.

Samoin on mukavaa, että voidaan syödä hyvin, käydä ulkona syömässä, elokuvissa, teatterissa jne. ja matkustella. Nämä kaikki prioriteetit toki riippuu perheestä.

Voi, täälläkin sellainen kamala "mä haluuuuun" tunne kolmatta vauvaa kohtaan, mutta järkisyistä taidamme jättää asian tähän.

On tyttö ja poika, 4 ja 2v., ja juuri tuntuu siltä että vähän helpottaa. Nautin lapsistani tämän ikäisinä ja tiedän että vauva sekottaisi pakan ja kunnolla ja nämä kaksi jo olemassa olevaa jäisivät vähemmälle huomiolle. Iän (37v.) ja taloudenkin puolesta olisimme myös aika äärirajoilla kolmannen kanssa. Koti menisi auttamatta vaihtoon. Vauvat on ihania mutta ne yövalvomiset, taaperoiän uhmat ja sairauskierteet ... ei kiitos. Halu palata töihin on myös melkoinen viiden kotivuoden jälkeen. Haluan laihduttaa jämähtäneet vauvakilot pois, harrastaa, nukkua hyvin, nähdä kavereita, ja hoitaa itseäni paremmin. Kahden kanssa on myös helpompi matkustaa, mikä on meille tärkeä asia.

Tässä minun syyni ja varmaan ihan fiksua meidän tapauksessa. Onhan se haikeaa, mutta uskon että monen pitää tehdä surutyötä jossain vaiheessa tämän asian kanssa. Ja sitten kulkea eteenpäin elämässä eikä jumiutua mihinkään vaiheeseen.

Mä just mietin, että mitä jos mullekin tulee joskus vauvakuume :)

Meillä on se tilanne, että esikoinen on vähän yli 2 ja mä odotan toista lastamme. Olemme päättäneet, että kaksi on meille sopiva luku. Mäkään en oikeasti jaksaisi tätä vauva- ja pikkulapsiaikaa ihan vuositolkulla enää, vaikka nautinkin tosi paljon esikoisen vauva-ajasta (toiv. myös tästä seuraavasta) ja myös tästä taaperoajasta. Esikoisemme on todella ihana lapsi!

Mäkin oon jo sen verran yli 30, että jos nyt kolmannen lapsen haluaisi, se pitäisi tehdä aika pian. Lisäksi ollaan arvioitu taloudelliset ja muut voimavaramme riittävän kahteen lapseen. Jos olisi kolmas, pitäisi olla isompi auto, rakentaa lisää tilaa taloon ja tehdä enemmän töitäkin. Kaksi on siis meille ihan maksimi!

Varsinaisia vauvakuumeita en ole kokenut muuta kuin esikoisen vauva-aikana :) Saa nähdä, tuleeko sellainen taas. Mutta voi olla, että kun lapset kasvaa isommaksi, tuleekin sellainen tyhjän sylin olo. 

Täällä myös yksi, joka haaveilee kolmannesta, mutta haaveeksi se jää. Tiedän että olen parempi äiti kahdelle kuin kolmelle lapselle. Taloudelliset seikat ovat tärkeitä myös. Minulle myös alkaa tässä lasten kasvaessa selvitä tällainen iloinen asia, että aikaa on koko ajan enemmän myös itselle ja omille harrastuksille. Lapset 3 ja 5, ja aletaan miehen kanssa vasta nyt jotenkin päästä keskenämme yhtä onnellisiksi ja hyväntuulisiksi mitä olimme ennen toisen lapsen syntymää. Jos tähän syntyisi vielä vauva, se olisi paljon isompi asia kuin näiden kahden lapsen syntymä. Ja koska tiedän mitä kaikkea se vaatisi, en ehkä sittenkään ole siihen valmis.

Ihan samoja mietteitä kolmannesta. Haaveeksi taitaa jäädä. Ei ole suurta yritystä ollut edes ja joutuisimme muuttamaan isompaan asuntoon. Nyt on kahdelle lapselle omat kivat huoneet ja kiva lapsiperhe alue. Kolmas olisi ihana yllätys mutta silti hirvittää se rahanmeno. Onko se oikeasti että 2 lasta vie vähemmän rahaa? 

Sitten kun katsoo tuttuja joilla 3 lasta ja samalla tavalla matkustelevat ja paremmat autot kuin meillä jne. Itse olen kyllä ollut aina itseeni satsaaja että sillä osin ollaan erilaisia äitejä. =) Tykkään meikeistä ja vaatteista jne ja sitten kolmen kanssa jäisi varmaan vähempi rahaa siihen. Joutuisi kulkemaan vanhoissa vaatteissa. 

Mutta välillä se iskee ja kovaa...vauvakuume. Kun halaan 2 vanhempaa lasta niin itkee sydän sisällä. Millainen se kolmas lapsi olisi? Aivan erilainen ja ihana ja rakastettava. Minulla se ei ole vain vauvan haluamista vaan halaun nähdä millainen ihminen kolmannesta kasvaisi. Koko ajan rakkaus omiin lapsiin vaan kasvaa kun he kasvavat.