Lapsen hankkiminen heti

Seurustelimme eksän kanssa vajaan vuoden. Emme asuneet yhdessä. Eli emme kunnolla tunteneet toistemme arkikäytöstä. Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Silloin tajusin että eksä ei ole se loppueläminen mies ja pitkien pitkien keskustelujen jälkeen päätimme pitää lapsen mutta erota.

Lapsella ei ole koskaan ollut ydinperhettä. Olemme tutustuneet eksän kanssa paremmin erottuamme. Meillä on hyvät välit mutta lapsella on kaksi kotia. 

Olemme molemmat eksän kanssa samaa mieltä että tämä ei ole paras ratkaisu kenellekkään eikä kukaan unelmoi tämmöisestä "lapsiperhe arjesta" mutta meillä meni näin ja tässä tilanteessa lapsi kärsii niin vähän kuin mahdollista.

Ymmärrämme myös eksän kanssa että halusimmepa tai emme niin joudumme olemaan tietyllä tavalla sidoksissa toisiimme ainakin siihen saakka kun lapsi on 18vuotta.

Meillä siis menee hyvin erosta huolimatta, mutta en suosittele kenellekkään hoppuilua lapsen hankinnassa! 

Mitäpä Ap miettii kommenteista?

Toivon todella, että nämä mielipiteet avaavat silmäsi siihen, että olet tekemässä isoa virhettä. Kai sen perheen ehtii perustamaan vielä parin vuodenkin päästä.  

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 10:33"]

Itse tulin raskaaksi kun olimme mieheni kanssa seurustelleet pari kuukautta ja olimme juuri avioitumassa. Nyt olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Ei meillä ole mielestäni ollut mitään erityisen negatiivista tai vaikeaa elämässämme tämän ratkaisun vuoksi. (tosin kolmas lapsi olisi toiveissa jos on siihen varaa eikä ikä tule vastaan raskautumisessa)

[/quote]

Miksi alapeukutit? Mikä perheessämme on mielestäsi vikana?

Voi v mitä idiootteja ootte...

Ehdottomasti pitää odottaa alkuhuuman ohi menoa. Rakastuminen kun muuttaa ihmistä ihan solutasolla. Yhteisen arjen sujumisesta ei saa mitään käsitystä, ennen kuin on ollut tarpeeksi kauan yhdessä ja tunnehuiput tasaantuvat.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:08"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 10:33"]

Itse tulin raskaaksi kun olimme mieheni kanssa seurustelleet pari kuukautta ja olimme juuri avioitumassa. Nyt olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Ei meillä ole mielestäni ollut mitään erityisen negatiivista tai vaikeaa elämässämme tämän ratkaisun vuoksi. (tosin kolmas lapsi olisi toiveissa jos on siihen varaa eikä ikä tule vastaan raskautumisessa)

[/quote]

Miksi alapeukutit? Mikä perheessämme on mielestäsi vikana?

[/quote]

Toivoin asiallista vastausta kun kuitenkin koette olevanne niin paljon parempia ihmisiä. Ihan oikeasti, mitä vikaa meissä muka on? 

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 10:35"]

Oottakee vaikka puol vuotta ja jos vielä tuntuu samalta ni anti mennä vaan. Kai kuitenkin asutte samassa osoitteessa/arki on hiljalleen alkanut suhteessanne? Jos vain juhlitaan yhdessä, niin ei se paljoa kerro miten yhteiselämä muuten sujuu.

[/quote]

No se on kyllä yks ja sama, onko takana yksi kuukausi vai kuusi, yhtä ruusuisten lasien läpi sitä toista vielä katsotaan silloin. Ja ei puolessa vuodessa todellakaan kerry sellaista pohjaa ja historiaa parisuhteelle, että tulee tunne suurissa vastoinkäymisissä, että me selvitään mistä vaan. Se tunne on aika helkkarin tärkeä pikkulapsiaikana.

En enää yhtään ihmettele, miksi nykyään on niin paljon eroperheitä. 

[/quote]

Ihanko oikeasti miinustelijat, olette sitä mieltä että on ok puoli vuotta seurusteltuaan alkaa yrittään lasta?

Huh huh. 

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:08"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 10:33"]

Itse tulin raskaaksi kun olimme mieheni kanssa seurustelleet pari kuukautta ja olimme juuri avioitumassa. Nyt olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Ei meillä ole mielestäni ollut mitään erityisen negatiivista tai vaikeaa elämässämme tämän ratkaisun vuoksi. (tosin kolmas lapsi olisi toiveissa jos on siihen varaa eikä ikä tule vastaan raskautumisessa)

[/quote]

Miksi alapeukutit? Mikä perheessämme on mielestäsi vikana?

[/quote]

Toivoin asiallista vastausta kun kuitenkin koette olevanne niin paljon parempia ihmisiä. Ihan oikeasti, mitä vikaa meissä muka on? 

[/quote]

Teissä ei ole varmastikaan mitään vikaa. Mutta luulisi, että nyt paljon vanhempina ja elämää nähneinä, olette jo huomanneet että useimmissa tapauksissa missä on alettu yrittämään lasta lyhyen seurusteluajan jälkeen, ei todellakaan loppu ole noin auvoinen kuin teillä. Luulisi myös, että kymmenen vuoden jälkeen ymmärtäisitte, että suinkaan tuollaista neuvoa (toimi meillä, varmasti teilläkin) ei kannata antaa tuntemattomille ihmisille, kun tilastot antavat päin vastaisia tarinoita. Mistäs tiedät, vaikka ap olisi lyönyt hynttyyt yhteen jonkin sekopää-narsistin kanssa, ja lapsen tehdessään ei takuulla pääse ikinä eroon siitä. Minä en kyllä ikinä voisi rohkaista ketään tekemään lasta lyhyen tuntemisen jälkeen, en vaikka itse olisin nuoruuden hulluudessa toiminut samoin. Jos tuosta ajasta muutenkin on kulunut kymmenen vuotta, niin kai jo ymmärrät tässä vaiheessa, että kyllä teidänkin onni on ollut aikamoista sattuman kauppaa?

Heips :) AP täällä taas terve! Kiitos kommenteista ja lisää otetaan vastaan. Arvasin että tästä nousee kauhea vastarinta, mutta kiva että joukossa oli ainakin yksi puoltava ääni. :))

Lapset eivät ole itsestäänselvyys ja olemme molemmat isoista perheistä kotoisin, joten tiedämme kyllä jo valmiiksi mitä se lapsiarki on.

Emme asu yhdessä edes vielä ja enimmäkseen pidämme yhdessä hauskaa ja olemme jomman kumman kotona kaksistaan ja nautimme yhteisestä ajasta ja huumasta.

Ja suunnitelmistamme emme puhu kellekään, tietenkään koska ihmiset haukkuisivat meitä hulluiksi. :D Mietimme jo, että jos/kun tärppi sitten käy ja jos se käy piankin niin sitten sanotaan vaan ihmisille että käytimme ehkäisyä ja se petti, jottei meitä tuomita. :))

T AP

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:41"]

Heips :) AP täällä taas terve! Kiitos kommenteista ja lisää otetaan vastaan. Arvasin että tästä nousee kauhea vastarinta, mutta kiva että joukossa oli ainakin yksi puoltava ääni. :))

Lapset eivät ole itsestäänselvyys ja olemme molemmat isoista perheistä kotoisin, joten tiedämme kyllä jo valmiiksi mitä se lapsiarki on.

Emme asu yhdessä edes vielä ja enimmäkseen pidämme yhdessä hauskaa ja olemme jomman kumman kotona kaksistaan ja nautimme yhteisestä ajasta ja huumasta.

Ja suunnitelmistamme emme puhu kellekään, tietenkään koska ihmiset haukkuisivat meitä hulluiksi. :D Mietimme jo, että jos/kun tärppi sitten käy ja jos se käy piankin niin sitten sanotaan vaan ihmisille että käytimme ehkäisyä ja se petti, jottei meitä tuomita. :))

T AP

[/quote]

Vaikea uskoa, että olette molemmat ihan aikuisia, ja jopa 27 -vuotiaita. No eipä siinä mitään. Tuli mieleen, että jos et ole provo, niin miksi ihmeessä tulit tänne kertomaan aikeistasi joita et selvästikään aio muuttaa? Nautitko siitä että saat herättää paheksuntaa? Jos niin, I´ll rest my case, et ole valmis todellakaan vanhemmaksi, ja sääliksi käy tulevaa lastasi.

Oma kokemus: erosin miehestäni 13 vuoden yhdessä olon jälkeen ja menin heti yhteen toisen miehen kanssa. Olimme 29 ja 34 vuotiaita (eli vanhoja ensisynnyttäjiä siihen aikaan) Mies halusi lapsia ja jätimme ehkäisyn pois n. puolen vuoden kuluttua ensi tapaamisesta.  Esikoinen syntyi, kun olimme olleet yhdessä alle 1,5 vuotta.  Sen jälkeen on tullut vielä kaksi lasta lisää seuraavan kolmen vuoden sisällä.  Nyt kaikki teinejä tai esiteinejä ja me toisiimme palavasti edelleen rakastuneita liki viiskymppisiä ja onnellisia!

Jutelkaa nyt ensin ainakin kunnolla siitä, mitä kumpikin odottaa vanhemmuudelta ja millaisia muutoksia vanhemmuus toisi elämään. Muuten voit pian olla tilanteessa, jossa sinä kannat lapsesta päävastuun (ja samalla kotitöistä).

Mieluiten kannattaa elää sitä yhteistä arkea edes muutama vuosi, niin näette kuinka homma toimii ja miten paljon kumpikin käytännön tilanteissa osaa kantaa vastuuta ja panostaa yhteiseen kotiin.

Teidän hätäisellä taktiikallanne tulee useimmiten vain onnettomia ja eronneita perheitä. Tutustukaa ensin.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 08:10"]Olemme 27-vuotias pariskunta ja seurustelleet nyt kuukauden. Päätimme että annamme vauvan tulla heti kun se on tullakseen koska toinen tuntuu siltä oikealta ja olemme lapsirakkaita. Toisemme olemme tunteneet vuoden mutta kavereina. Mielipiteitä/kokemuksia?? :)

[/quote]Me oltiin seurusteltu 1,5kk ja testiin tärähti plussa. Vauva tuli ja nyt on tulossa jo neljäs :D Onnea matkaan.

Hanki kunnon ammatti ja omaisuutta. ne helpottavat tulevaa yh-elämääsi. olen pahoillani, mutta tuo todennäköisesti on tulevaisuutesi. Kun suhteeseen tulee samaan aikaan alkuhuuman haihtuminen ja pieni vauva, on siinä kovilla itse kukin.