Mies ei ymmärrä, kun lapsi nauraa hankalissa tilanteissa

Meillä taas on se ongelma, että exä nauraa j8ka välissä, myös hankalissa ja haastavissa ongelmatilanteissa. Lapsi ei ymmärrä tätä (enkä ymmärtänyt aikoinani kyllä minäkään) ja valittaa, että isä nauraa hänelle koko ajan.

Lapselle on tullut tästä ongelma. Jos joku nauraa, hän alkaa helposti itkeä ja huutaa, että ei saa nauraa. Että hän ei tykkää, kun hänelle nauretaan - vaikka nauraja olisi nauranut jotain ihan muuta.

Miksi ihmeessä aikuinen ihminen nauraa, jos lapsi esim itkee?

Teet siirtymätilanteista siis selkeämpiä lapselle, joten hänen ei tarvitse yrittää selviytyä niistä ypöyksin. Sillä ypöyksin hän nyt on tilanteensa kanssa ja se ei ole pienelle helppoa. Ehkä sinä olet se välikäsi normaaliuteen, joten sinä olet se avain arkeen. Sinä teet äiti parhaasi, että siirtymistä tulee kaikille miellyttävät ja osa arkea.

Ja jos lapsi vaikka kertoo huolistaan. Tai kiukustuu. Niin miksi siihen pitää reagoida nauramalla? Miksi ei voi reagoida, kuten nyt aikuisen kuuluu, myötätuntoisesti.

Lapsi ilmeisesti kokee, että häntä ja hänen tunteitaan pilkataan, kun vanhempi nauraa niille.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on se ongelma, että exä nauraa j8ka välissä, myös hankalissa ja haastavissa ongelmatilanteissa. Lapsi ei ymmärrä tätä (enkä ymmärtänyt aikoinani kyllä minäkään) ja valittaa, että isä nauraa hänelle koko ajan.

Lapselle on tullut tästä ongelma. Jos joku nauraa, hän alkaa helposti itkeä ja huutaa, että ei saa nauraa. Että hän ei tykkää, kun hänelle nauretaan - vaikka nauraja olisi nauranut jotain ihan muuta.

Miksi ihmeessä aikuinen ihminen nauraa, jos lapsi esim itkee?

Eksäsi on tainnut jäädä lapsen tasolle tuossa suhteessa. Todella sääli oman lapsesi kannalta. Oletko jutellut asiasta hänen kanssaan?

Ap

jos aikuinen nauraa kaikille kommenteille, taitaa olla lähinnä vähä-älyinen

🐵

Vierailija kirjoitti:

Teet siirtymätilanteista siis selkeämpiä lapselle, joten hänen ei tarvitse yrittää selviytyä niistä ypöyksin. Sillä ypöyksin hän nyt on tilanteensa kanssa ja se ei ole pienelle helppoa. Ehkä sinä olet se välikäsi normaaliuteen, joten sinä olet se avain arkeen. Sinä teet äiti parhaasi, että siirtymistä tulee kaikille miellyttävät ja osa arkea.

Ei hän ypöyksin ole, kyllä me ohjataan, palautetaan ja sanoitetaan ikätasoisesti. Rajaamista tarvitaan lähinnä niissä tilanteissa, kun hän yrittää satuttaa. Miellyttävät siirtymiset taitaa olla haave vain. Toki tilanteista voisi aina yrittää tehdä vielä selkeämpiä ja paineettomampia. Lähinnä ongelma on se, kun mies provosoituessaan ei pysty asettumaan lapsen asemaan niin empaattisesti, että tunnistaisi tunteet käytöksen takana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on se ongelma, että exä nauraa j8ka välissä, myös hankalissa ja haastavissa ongelmatilanteissa. Lapsi ei ymmärrä tätä (enkä ymmärtänyt aikoinani kyllä minäkään) ja valittaa, että isä nauraa hänelle koko ajan.

Lapselle on tullut tästä ongelma. Jos joku nauraa, hän alkaa helposti itkeä ja huutaa, että ei saa nauraa. Että hän ei tykkää, kun hänelle nauretaan - vaikka nauraja olisi nauranut jotain ihan muuta.

Miksi ihmeessä aikuinen ihminen nauraa, jos lapsi esim itkee?

Eksäsi on tainnut jäädä lapsen tasolle tuossa suhteessa. Todella sääli oman lapsesi kannalta. Oletko jutellut asiasta hänen kanssaan?

Ap

Itse naurahdan usein jos olen hämmentynyt. Käsittääkseni se on ihan normaalia. Ihan aina en ehdi estää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on se ongelma, että exä nauraa j8ka välissä, myös hankalissa ja haastavissa ongelmatilanteissa. Lapsi ei ymmärrä tätä (enkä ymmärtänyt aikoinani kyllä minäkään) ja valittaa, että isä nauraa hänelle koko ajan.

Lapselle on tullut tästä ongelma. Jos joku nauraa, hän alkaa helposti itkeä ja huutaa, että ei saa nauraa. Että hän ei tykkää, kun hänelle nauretaan - vaikka nauraja olisi nauranut jotain ihan muuta.

Miksi ihmeessä aikuinen ihminen nauraa, jos lapsi esim itkee?

Eksäsi on tainnut jäädä lapsen tasolle tuossa suhteessa. Todella sääli oman lapsesi kannalta. Oletko jutellut asiasta hänen kanssaan?

Ap

Olen jutellut. Kertonut, että lapsi on usein pahoilla mielin, kun isä nauraa hänelle. Ja pyytänyt lopettamaan. Ex alkaa nauraa ja hokee, että ei hän mitään naura.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on se ongelma, että exä nauraa j8ka välissä, myös hankalissa ja haastavissa ongelmatilanteissa. Lapsi ei ymmärrä tätä (enkä ymmärtänyt aikoinani kyllä minäkään) ja valittaa, että isä nauraa hänelle koko ajan.

Lapselle on tullut tästä ongelma. Jos joku nauraa, hän alkaa helposti itkeä ja huutaa, että ei saa nauraa. Että hän ei tykkää, kun hänelle nauretaan - vaikka nauraja olisi nauranut jotain ihan muuta.

Miksi ihmeessä aikuinen ihminen nauraa, jos lapsi esim itkee?

Eksäsi on tainnut jäädä lapsen tasolle tuossa suhteessa. Todella sääli oman lapsesi kannalta. Oletko jutellut asiasta hänen kanssaan?

Ap

Itse naurahdan usein jos olen hämmentynyt. Käsittääkseni se on ihan normaalia. Ihan aina en ehdi estää sitä.

Kyse ei ole yhdestä naurahduksesta. Muistan, että jos itse olin suhteen aikana surullinen jostain ja itkin, ex nauraa hihitti asialle. Samoin, jos pitää hoitaa joku haastava asia, hän naureskelee koko ajan. Tai sitten suuttuu silmittömästi ja karjuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on se ongelma, että exä nauraa j8ka välissä, myös hankalissa ja haastavissa ongelmatilanteissa. Lapsi ei ymmärrä tätä (enkä ymmärtänyt aikoinani kyllä minäkään) ja valittaa, että isä nauraa hänelle koko ajan.

Lapselle on tullut tästä ongelma. Jos joku nauraa, hän alkaa helposti itkeä ja huutaa, että ei saa nauraa. Että hän ei tykkää, kun hänelle nauretaan - vaikka nauraja olisi nauranut jotain ihan muuta.

Miksi ihmeessä aikuinen ihminen nauraa, jos lapsi esim itkee?

Eksäsi on tainnut jäädä lapsen tasolle tuossa suhteessa. Todella sääli oman lapsesi kannalta. Oletko jutellut asiasta hänen kanssaan?

Ap

Olen jutellut. Kertonut, että lapsi on usein pahoilla mielin, kun isä nauraa hänelle. Ja pyytänyt lopettamaan. Ex alkaa nauraa ja hokee, että ei hän mitään naura.

Joo, voin kuvitella. Tosi kurjaa. Mitä hän mahtaisi sanoa, jos kysyisit että huomaatko että naurat nyt? Ja että miltä lapsesta mahtaa tuntua, jos vanhempi nauraa hänelle? Eli mahdollisimman paljon heität palloa eksälle, et niinkään puhu siitä että lapselle on tullut paha mieli (koska se on helppo sivuuttaa). Onko ex mahdollisesti alkoholisti tai onko muuta ongelmaa?

Mitä olen joutunut perehtymään Asperger-piirteisyyteen, niin ainakin heillä "väärät ilmeet" ovat aika tyypillisiä. Siis hymyillään, kun toinen kertoo jotain surullista tms. Se hymy EI tarkoita sellaista "on kivaa"-hymyä, en tiedä miksi se vain tulee.

Ap, nyt on vakava tilanne. Älä anna miehesi hoitaa lähtötilanteita, jos hän on lapselle noin uhkaava!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on se ongelma, että exä nauraa j8ka välissä, myös hankalissa ja haastavissa ongelmatilanteissa. Lapsi ei ymmärrä tätä (enkä ymmärtänyt aikoinani kyllä minäkään) ja valittaa, että isä nauraa hänelle koko ajan.

Lapselle on tullut tästä ongelma. Jos joku nauraa, hän alkaa helposti itkeä ja huutaa, että ei saa nauraa. Että hän ei tykkää, kun hänelle nauretaan - vaikka nauraja olisi nauranut jotain ihan muuta.

Miksi ihmeessä aikuinen ihminen nauraa, jos lapsi esim itkee?

Eksäsi on tainnut jäädä lapsen tasolle tuossa suhteessa. Todella sääli oman lapsesi kannalta. Oletko jutellut asiasta hänen kanssaan?

Ap

Olen jutellut. Kertonut, että lapsi on usein pahoilla mielin, kun isä nauraa hänelle. Ja pyytänyt lopettamaan. Ex alkaa nauraa ja hokee, että ei hän mitään naura.

Joo, voin kuvitella. Tosi kurjaa. Mitä hän mahtaisi sanoa, jos kysyisit että huomaatko että naurat nyt? Ja että miltä lapsesta mahtaa tuntua, jos vanhempi nauraa hänelle? Eli mahdollisimman paljon heität palloa eksälle, et niinkään puhu siitä että lapselle on tullut paha mieli (koska se on helppo sivuuttaa). Onko ex mahdollisesti alkoholisti tai onko muuta ongelmaa?

Ei ole alkoholisti. Mutta suhde päättyi exän jatkuviin sarjapettämisiin, hän ei vaan pystynyt lopettamaan käytöstään.

Jos sanon, että nytkin naurat, hän jatkaa nauramista ja sanoo, että en mä mitään naura. Jos puhun lapselle nauramisesta, hän vaan inttää, että ei naura.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on se ongelma, että exä nauraa j8ka välissä, myös hankalissa ja haastavissa ongelmatilanteissa. Lapsi ei ymmärrä tätä (enkä ymmärtänyt aikoinani kyllä minäkään) ja valittaa, että isä nauraa hänelle koko ajan.

Lapselle on tullut tästä ongelma. Jos joku nauraa, hän alkaa helposti itkeä ja huutaa, että ei saa nauraa. Että hän ei tykkää, kun hänelle nauretaan - vaikka nauraja olisi nauranut jotain ihan muuta.

Miksi ihmeessä aikuinen ihminen nauraa, jos lapsi esim itkee?

Eksäsi on tainnut jäädä lapsen tasolle tuossa suhteessa. Todella sääli oman lapsesi kannalta. Oletko jutellut asiasta hänen kanssaan?

Ap

Itse naurahdan usein jos olen hämmentynyt. Käsittääkseni se on ihan normaalia. Ihan aina en ehdi estää sitä.

Kyse ei ole yhdestä naurahduksesta. Muistan, että jos itse olin suhteen aikana surullinen jostain ja itkin, ex nauraa hihitti asialle. Samoin, jos pitää hoitaa joku haastava asia, hän naureskelee koko ajan. Tai sitten suuttuu silmittömästi ja karjuu.

Meillä on ihan samanlaista!

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on se ongelma, että exä nauraa j8ka välissä, myös hankalissa ja haastavissa ongelmatilanteissa. Lapsi ei ymmärrä tätä (enkä ymmärtänyt aikoinani kyllä minäkään) ja valittaa, että isä nauraa hänelle koko ajan.

Lapselle on tullut tästä ongelma. Jos joku nauraa, hän alkaa helposti itkeä ja huutaa, että ei saa nauraa. Että hän ei tykkää, kun hänelle nauretaan - vaikka nauraja olisi nauranut jotain ihan muuta.

Miksi ihmeessä aikuinen ihminen nauraa, jos lapsi esim itkee?

Minä näin kerran kaupassa perheen, jossa isä nauroi joka kerta, kun poika halusi jotain (mutta ei saanut) - se oli todella kamalaa seurata... poika tunsi isän naurusta hämmennystä ja meni aina äidin turvaan. Ajattelin, että nauraminen oli varmaan isän keino purkaa hermostuneisuutta ja sitä, ettei hän oikein tiennyt, miten suhtautua siihen, että ihmisellä voi olla haluja joita hän ei pysty hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen joutunut perehtymään Asperger-piirteisyyteen, niin ainakin heillä "väärät ilmeet" ovat aika tyypillisiä. Siis hymyillään, kun toinen kertoo jotain surullista tms. Se hymy EI tarkoita sellaista "on kivaa"-hymyä, en tiedä miksi se vain tulee.

Lapsella tutkitaan juurikin tuota Aspergeria, joten voisi selittää asiaa. Mieskin ymmärtäisi ehkä sen kautta paremmin.

Olen tosin käsittänyt, että tuo pikkulasten nauru haastavissa tilanteissa on ihan yleistä. Karl Ove Knausgårdin jossain kirjassa oli tästä hyvä kuvaus. Se meni muistaakseni jotenkin niin, että siinä Karl Ove karjui vanhimmalle tyttärelleen Vanhalle, joka vain nauroi ikään kuin piittaamatta tilanteesta lainkaan. Kun Karl Ove laittoi sitten yhtäkkiä kätensä pikku tyttären rintakehälle, hän tunsi miten sydän läpätti, voi miten kovaa se läpättikään. Se oli kirjailijalle heräämisen hetki ja hän kuvailee myöhemmin toivovansa, että alkuvuosien hankaluudet kolmen ensimmäisen lapsen kanssa pyyhkiytyisivät lasten mielistä kuin aaltojen huuhtomina.

(Jotenkin näin se muistini mukaan meni. Kaikkien vanhempien kannattaisi lukea Taisteluni-sarja, varsinkin osat 1, 2, 3 ja 6, koska ne ovat äärimmäisen tarkka näköisiä kuvauksia vanhemmuudesta, lapsuudesta, parisuhteesta ja perheestä.)

Ap

Joidenkin ihmisten on vaikea ajatella asioita toisen näkökulmasta, kun oma epävarmuus kaappaa mielen.

Pitääkö lapsen siis saada diagnoosi, että mies kykenisi ajattelemaan enemmän lasta kuin itseään?

Miltä sinusta ap tuntuu, kun mies hermostuu lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä aikuinen ihminen nauraa, jos lapsi esim itkee?

...dissosiaatio?