Kuinka monta lasta perheessä on mielestäsi ihanne?

Tietenkin kaksi lasta melko pienellä ikäerolla. Turha varmaan edes perustella...

! lapsi ja lapsella kolme sisarpuolta. yleisesti ottaen sen verran mitä pystyy elättämään.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 15:53"]

4-5. Neljättä nyt odottelen. Itselläni vain yksi veli, olisin niiiiin paljon halunnut siskon!

[/quote] Kiva kuulla että joku tykkää noin paljon veljestään...

[/quote]

Minullakin on ollut valtava siskonkaipuu koko elämäni, on vain yksi isoveli. En tunne ketään naista kelle isoveli olisi todella läheinen, sen sijaan monelle sisko on se läheisin ja paras ystävä.

[/quote]

Minulle isoveljeni on äärettömän rakas ja läheinen. Siskoa en ole koskaan kaivannut.

Minun ihanneperheessäni on vain yksi lapsi. Ja kas - niin on myös reaalimaailmassa! =)

Yksi lapsi.

Lapsia kuitenkin löytyy kaksi. Mies halusi kaksi lasta ja sai tahtonsa läpi.

Ihanne lapsimäärä on se minkä vanhemmat pystyy hyvin elättämään ja jaksavat hoitaa hyvin. Arvostan paljon omaa aikaa ja omia juttujani enkä jaksaisi jos kaikki aika menisi lasten hoitoon, pyykkäämiseen, siivoamiseen jne. Tulisin varmaankin hulluksi jos olisi monta lasta.

Eli vastaan yksi.

0 tai 2-3

1 lapsi on mun mielestä huono, sillä tämä tulee ihan liian herkästi pilalle lellityksi. Varsinkin, jos on vielä isovanhempienkin ainoa/ensimmäinen lapsenlapsi. Lisäksi mun mielestä lapsi menettää siinä todella paljon, jos ei ole sisaruksia, joiden kanssa opetella esim. jakamista ja muutenkin yhdessäoloa.

4 taas on jo ihan liikaa. Mä olen tuon kokoisessa sisaruskatraassa kasvanut ja ei käy kateeksi omia vanhempia. Kolmekin on jo siinä rajoilla meneekö touhu liian villiksi, jos lapset on tehty 1-3 vuoden ikäeroilla (kuten ne mun mielestä ideaalitilanteessa tulisi tehdä).

Nuorena ja naiivina halusin kolme-neljä lasta, mutta nyt kaksikin tuntuu jo ihan riittävältä. Yksi on vastikään saatu ja toinen luultavasti tehdään joskus myöhemmin. Jo nyt osaan sanoa, että lasten kanssa puuhailu on ihan kivaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta en halua että leijonasosa kaikesta ajasta menee siihen.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 23:15"]

0 tai 2-3

1 lapsi on mun mielestä huono, sillä tämä tulee ihan liian herkästi pilalle lellityksi. Varsinkin, jos on vielä isovanhempienkin ainoa/ensimmäinen lapsenlapsi. Lisäksi mun mielestä lapsi menettää siinä todella paljon, jos ei ole sisaruksia, joiden kanssa opetella esim. jakamista ja muutenkin yhdessäoloa.

4 taas on jo ihan liikaa. Mä olen tuon kokoisessa sisaruskatraassa kasvanut ja ei käy kateeksi omia vanhempia. Kolmekin on jo siinä rajoilla meneekö touhu liian villiksi, jos lapset on tehty 1-3 vuoden ikäeroilla (kuten ne mun mielestä ideaalitilanteessa tulisi tehdä).

[/quote]

Ne joilla on vain se yksi lapsi, panostavat paljon juuri siihen ettei lapsesta tule lellitty vaan hyvin kasvatettu. Lellimistä ei ole hyvä hoito ja huolenpito.

Uskon että äideille paras on vain yksi lapsi. Ja kun äiti (miksei isäkin) voi hyvin, lapsi voi hyvin, näin ainakin meidän perheessä.

Mietin usein, miten helvetissä lestat jaksaa, äidin osa on toimia palvelijana. Säälittää.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 23:15"]

0 tai 2-3

1 lapsi on mun mielestä huono, sillä tämä tulee ihan liian herkästi pilalle lellityksi. Varsinkin, jos on vielä isovanhempienkin ainoa/ensimmäinen lapsenlapsi. Lisäksi mun mielestä lapsi menettää siinä todella paljon, jos ei ole sisaruksia, joiden kanssa opetella esim. jakamista ja muutenkin yhdessäoloa.

4 taas on jo ihan liikaa. Mä olen tuon kokoisessa sisaruskatraassa kasvanut ja ei käy kateeksi omia vanhempia. Kolmekin on jo siinä rajoilla meneekö touhu liian villiksi, jos lapset on tehty 1-3 vuoden ikäeroilla (kuten ne mun mielestä ideaalitilanteessa tulisi tehdä).

[/quote]

Ne joilla on vain se yksi lapsi, panostavat paljon juuri siihen ettei lapsesta tule lellitty vaan hyvin kasvatettu. Lellimistä ei ole hyvä hoito ja huolenpito.

Uskon että äideille paras on vain yksi lapsi. Ja kun äiti (miksei isäkin) voi hyvin, lapsi voi hyvin, näin ainakin meidän perheessä.

Mietin usein, miten helvetissä lestat jaksaa, äidin osa on toimia palvelijana. Säälittää.

[/quote]

Olisikin näin, mutta mä oon elämäni aikana tavannut niin monia ainoita lapsia, jotka on ihan totaalisesti pilalle lellittyjä, etten oikein osaa uskoa tuota. Varmastikaan kukaan ei tahalteen lelli lasta pilalle, mutta käytännössä monet näin kuitenkin tuntuvat tekevän. Myös iltatähtien kohdalla tätä pilalle lellimistä tuntuu esiintyvän aika paljon. 

Ja pilalle lellimistäkin tärkeämpi mun mielestä on, että lapsella on sisarus. Se antaa niin paljon lapsuuteen ja koko elämään lisää. Siispä en itse ikinä haluaisi vain yhtä lasta, vaan ennemmin sen 2 (tai korkeintaan 3), jos nyt ikinä lapsia teen. 

Minä toivoin aluksi monta lasta. Vähintään viisi. Nyt on kolme, joista yksi eritynen. Ei riitä voimat enempään.

Joskus ajattelin että ideaali olisi ehkä 3 lasta. Itse olen 2 lapsisesta perheestä ja olen aina kaivannut enemmän sisaruksia. Mutta nähtäväksi jää miten käy, ensimmäistäkään lasta kun ei ole ilmaantunut toiveista huolimatta.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 23:15"]

0 tai 2-3

1 lapsi on mun mielestä huono, sillä tämä tulee ihan liian herkästi pilalle lellityksi. Varsinkin, jos on vielä isovanhempienkin ainoa/ensimmäinen lapsenlapsi. Lisäksi mun mielestä lapsi menettää siinä todella paljon, jos ei ole sisaruksia, joiden kanssa opetella esim. jakamista ja muutenkin yhdessäoloa.

4 taas on jo ihan liikaa. Mä olen tuon kokoisessa sisaruskatraassa kasvanut ja ei käy kateeksi omia vanhempia. Kolmekin on jo siinä rajoilla meneekö touhu liian villiksi, jos lapset on tehty 1-3 vuoden ikäeroilla (kuten ne mun mielestä ideaalitilanteessa tulisi tehdä).

[/quote]

Ne joilla on vain se yksi lapsi, panostavat paljon juuri siihen ettei lapsesta tule lellitty vaan hyvin kasvatettu. Lellimistä ei ole hyvä hoito ja huolenpito.

Uskon että äideille paras on vain yksi lapsi. Ja kun äiti (miksei isäkin) voi hyvin, lapsi voi hyvin, näin ainakin meidän perheessä.

Mietin usein, miten helvetissä lestat jaksaa, äidin osa on toimia palvelijana. Säälittää.

[/quote]

Olisikin näin, mutta mä oon elämäni aikana tavannut niin monia ainoita lapsia, jotka on ihan totaalisesti pilalle lellittyjä, etten oikein osaa uskoa tuota. Varmastikaan kukaan ei tahalteen lelli lasta pilalle, mutta käytännössä monet näin kuitenkin tuntuvat tekevän. Myös iltatähtien kohdalla tätä pilalle lellimistä tuntuu esiintyvän aika paljon. 

Ja pilalle lellimistäkin tärkeämpi mun mielestä on, että lapsella on sisarus. Se antaa niin paljon lapsuuteen ja koko elämään lisää. Siispä en itse ikinä haluaisi vain yhtä lasta, vaan ennemmin sen 2 (tai korkeintaan 3), jos nyt ikinä lapsia teen. 

[/quote]

No jos näin haluat ajatella, niin aivan vapaasti. Olen nelilapsisesta perheestä, ja toivoin toisenlaista lapsuutta. Sitä tässä koetan antaa "lellitylle" ainokaiselleni.

Meillä on äitiporukka jossa kaikilla vain yksi lapsi. En ole kiltimpiä ja kivempia lapsia tavannut missään, kuin nämä ainokaiset.

Äideilläkin on vielä omaa elämää ja ne omat jutut, eikä vaan vaipparumbaa ja harrastuksiin kuskaamista. Kukin tyylillään.

Kaksi. Heitä voin pitää kädestä kiinni tarvittaessa yksinkin.

Ideaali olisi mielestäni 2 lasta, molemmat samaa sukupuolta ja vain parin vuoden ikäerolla.

Lapsella on hyvä olla sisarus ja samaa sukupuolta oleva on yleensä läheisempi (ja lapsena leikit ja mielenkiinnon kohteet menevät paremmin yksiin). Kahteen lapseen vanhemmat ehtivät ja jaksavat vielä keskittyä kunnolla. Taloudellisestikin (asunnon koko, auto, harrastukset, vaatteet, matkustelu) kaksi lasta ei mene vielä ihan överikalliiksi. Kahden lapsen kanssa löytyy syli molemmille ja voidaan jakaantua aina tarvittaessa helposti niin, että isä katsoo toisen perää, äiti keskittyy toiseen.

Heh, itsellä kolme lasta, kaikki yhtä rakkaita ja ihania, enkä tietenkään jättäisi yhtäkään heistä hankkimatta. Mutta silti pidän kahta lasta helpoimpana ja järkevimpänä ratkaisuna ;) 

Minulla on itselläni ollut nuoresta asti mielessä että kaksi lasta olisi ihanne ja jos vielä olisi poika ja tyttö. No nyt meillä on mieheni kanssa 2 lasta (3v ja 5v), molemmat tyttöjä ja tulee kun on tullakseen. Oma mielipide nytten olisi että 4 kuulostaakivalle ja kaikilla lapsilla ei olisi niin suuri ikäero.

Ihannemäärä on minunkin mielestäni se, että lapset jaksaa vielä hoitaa hyvin, eikä kummallakaan vanhemmalla ole tunnetta, että ei saa enää happea ja on liian tiukoilla vastuun ja tekemisen kanssa.

Itse haaveilin aina isosta perheestä, mut sitten tulivat kuvaan nämä realiteetit. Mitkä siis ovat, että se olenkin minä jonka pitäisi jaksaa raskaudet ja pikkuvauva-aika, jotka olivat rankkoja. Joten kaksi lasta on meidän kohdallamme ideaali. Jos mies voisi olla raskaana olisi useampikin lapsi tervetullut. :)

Kun odotin ensimmäistä, ajattelin haluavani 1-2 lasta. Toista odottaessani aloin haluta kolmatta ja ajattelin, että kolmas olisi ehdottomasti viimeinen. Siitä asti, kun synnytin kolmannen, olen joka ikinen päivä miettinyt neljättä lasta. Järki sanoo, että kolme on jo todellain tarpeeksi, mutta en pääse eroon tästä päähänpinttymästäni, että neljäs olisi niin mahtavaa vielä saada. Ikuinen "yksi vielä" syndrooma siis! :)

Aiemmin olen ajatellut että ideaali on 2 lasta. Mutta nyt kahden jälkeen huomaan kans miettiväni kolmatta. Pelottaa se, että jos kolmannen tekee, että senkin jälkeen miettii vielä neljättä jne... Koska vaikka ihan hyvin tulemme rahallisesti tällä hetkellä toimeen, on 4 kuitenkin aika paljon enemmän elätettävää kuin 2. Joten ehkä järkevää pitäytyä tässä kahdessa...

 Itselläni kolme lasta ja tämä on ideaali :). Olin itse ainut lapsi ja kaipasin aina sisaruksia.