Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Karu päätös design-putiikille

Vierailija
21.01.2014 |

http://www.paloni.fi/blog/ 

 

Palonin myymälä Helsingin Eerikinkadulla sulkee ovensa viimeisen kerran 25.2.2014.

 

Tiesin alusta alkaen liikeideani olevan kapinallinen muotialalla. Tiedostin riskit. Tekisin edelleen kaiken uudelleen. Myisin perheeni kodin. Antaisin koko omaisuuteni, tarkalleen ottaen 72 693,11 €. (Jenkeissä sillä saisi tohtorintutkinnon. Uskon oppineeni enemmän.) Ottaisin lainaa, josta olen henkilökohtaisesti vastuussa, tarkalleen ottaen 35 000 €. Jättäisin päivätyön. Muuttaisin neljä kertaa. Tekisin kaikkeni, noin 7980 palkatonta työtuntia.

 

Perustin Palonin seurattuani huonon laadun ja hävettävän huonoissa oloissa valmistettavan materian perässä juoksevan maailman menoa, opiskeltuani design-alan johtamista ja kartutettuani kokemusta suuryritysten kansainvälisestä markkinoinnista. Muodista en ole osannut sen nykyisessä muodossaan innostua, sillä trendien seuraamisen arvottaminen tyylin ohi ei ole maailman eikä yksilön näkökulmasta kestävää. Trendit luodaan, jotta kokisimme sosiaalista painetta ostaa aina lisää ollaksemme ajankohtaisia. 

 

Löysin toivoa antavan, todellisen ja inspiroivan vaihtoehdon itsenäisistä suunnittelijoista. Miksi juuri heistä? Luova ihminen, joka työskentelee itselleen, voi olla työssään itselleen rehellinen, eikä hänen tarvitse kuunnella markkinointiosaston ehtoja ja riskien välttämiseksi ostettua trendiennustetta mallistoa suunnitellessaan. Tästä porukasta löysin valikoidun joukon erityisen luovia tyyppejä, jotka kaiken lisäksi valmistavat tuotteensa itse tai yhteistyössä paikallisen valmistajan kanssa. Pitkät ja hämärät alihankintaketjut, joiden taakse on helppo piiloutua tuotannon valvonnan vaikeutta perustellakseen, eivät ole muoti- ja muotoilutuotteiden valmistuksessa ainoa vaihtoehto. Yhtä lailla kuin on edelleen mahdollista tuntea viljelijänsä, on myös mahdollista tuntea suunnittelijansa ja ompelijansa.

 

Minä tunnen nyt 132 suunnittelijaa, joiden tuotteita olen Palonissa myynyt ja joilta ostan vaatteeni, lahjani - jopa saippuani. Tiedän, kuka heidän tuotteensa tekee, missä ja miksi. Tiedän jopa, mistä heidän käyttämänsä kierrätys- ja ylijäämämateriaalit tulevat ja missä heidän kankaansa kudotaan. Kahden ja puolen vuoden ajan olen tarjonnut Palonin kautta jokaiselle mahdollisuuden tuntea suunnittelijansa ja ompelijansa.

 

Toivoisin, että ihmiset haluaisivat hankkia vain asioita, joita he arvostavat – mieluummin harvemmin ja parempaa. Toivoisin myös, että ihmiset luottaisivat enemmän itseensä kuin kaupallisiin trendeihin. Tyyli ei mene koskaan pois muodista, eikä ajaton vaate saa käyttäjäänsä näyttämään vuodessa nyppyyntyneeltä edellisen vuoden vuosikerralta. Oma tyylini perustuu Palonin tuotteiden ja kirppislöytöjen yhdistämiseen. Se muuttuu minun mukanani – ei globaaliksi rakennetun sosiaalisen paineen mukana.

 

Olen ollut alusta alkaen Palonin kanssa tosissani. En ole perustanut sitä vaimon harrastukseksi. Esimerkkiä myymäläkonseptiin hain nopeimmin kasvavista myymäläketjuista. Suunnittelijoideni määrä ja kokoonpano on kansainvälisestikin verraten harvinainen. Työntekoa en ole karttanut. Kun kahden ensimmäisen myyntikuukauden jälkeen oli selvää, ettei myymälän myynti riitä kattamaan kustannuksia, vein Palonin messuille ja myyjäisiin. Nyt vakiintuneeksi määräksi on muodostunut 18 messut vuodessa. Lisäksi nettikaupan tarve myynti- ja markkinointikanavana oli alusta asti ilmeinen, joten sellainen rakennettiin. Medianäkyvyyden tarpeesta Palonista tuli suunnittelijoilleen myyntikanavan lisäksi myös tuotelainausta tekevä pr-toimisto. Olen laittanut puskaradion laulamaan järjestämällä Palonissa kursseja, keikkoja, ravintolapäiviä, näytöksiä – ikimuistoisia hetkiä kaikille niihin osallistumaan päässeille. Massiivisiin markkinointikampanjoihin ei ollut rahaa, joten tein 6000€:n budjetilla kansainvälisen pr-projektin viemällä Palonin suunnittelijoineen viime vuoden helmikuussa New Yorkin muotiviikoille. Projektista luettiin ja kuultiin eri mediakanavien kautta yhteensä yli seitsemän miljoonaa kertaa täällä Suomessa ja Atlantin toisella puolen. New Yorkin jälkeen Palonin myymälä tuotti voittoa. Vuokrasin Palonin suunnittelijoille työtilaa myymälää vastapäätä.

 

Sitten tuli kesä ja Palonin myymälän sisäpihan julkisivuremontti. Kuukausi piikkausmelua, kaksi kuukautta kestämätöntä kuumuutta. Myynnin lisäksi Paloni menetti asiakkaita, joita ei koskaan saatu takaisin. Samaan aikaan talouden epävarmuus sai ihmiset yhä varovaisemmiksi. Kun rahaa ei ole, on vaikeaa tukea kannattamiaan vaihtoehtoja muuten kuin Facebook-linkkejä jakamalla. Palonin alkuvuoden myynnin 97%:n kasvu kääntyi 17%:n laskuun edellisvuoteen verrattuna. Joulukuussa Paloniin tuli miesasiakkaita ostamaan joululahjoja tyttöystävilleen, jotka toivoivat ”mitä tahansa tästä kaupasta”. Mutta joulumyyntikään ei pelastanut.

 

Palonin myymälä sulkeutuu 25.2.2014, koska muita vaihtoehtoja ei enää ole. Konkurssi voidaan vielä välttää täpärästi. Jos tämä onnistuu, jatkan Palonin toimintaa niiltä osin kuin se on ollut kannattavaa eli nettikaupan, tapahtuma- ja messumyynnin, pop up -kauppojen sekä pr-tempausten muodossa. Haluaisin edelleen tuoda näiden piilotettujen kykyjemme tuotteet ihmisten tietoisuuteen ja saataville. Konkurssin välttäminen vaatii kahta asiaa:

 

1) Myyntiä loppuajalta saadaan vähintään 23 978€.

2) Palonin vuokraamiin työtiloihin (kaksi työhuonetta à 40 m2, 500€/huone/kk, WC ja keittiö jaetut) Eerikinkatu 12:n sisäpihalle löydetään uudet vuokralaiset. Toinen huone on kokonaan vapaa 1.2.2014 alkaen ja sopii myös jaettavaksi. Toisesta huoneesta puolet on vapaana yhdelle tai kahdelle yksin työskentelevälle 1.2.2014 alkaen. Sen toista puolikasta käyttävät Ainokaisen suunnittelija Netta Kervinen ja First Crushin suunnittelija Mari Himmanen.

 

Tämän kirjoituksen julkaisusta alkaen jäljellä on 31 myymälän aukiolopäivää. Loppuunmyynnin aikatauluja ja muita yksityiskohtia voi seurata Facebook-tapahtumasta. Tulen pitämään kaikki seuraajamme ja ystävämme ajan tasalla myynnin karttumisesta ja työtilojen tilanteesta Facebook-sivumme kautta loppuun saakka. Järjestän kiinnostuneille mielelläni mahdollisuuden tutustua vuokrattaviin työtiloihin. Jokainen myymälästä tehty ostos ratkaisee – ei pelkästään Palonin kannalta, vaan myös lukuisten suunnittelijoiden, joiden elanto on suurelta osin kiinni Palonista. Vietto-ekomuotimerkin suunnittelija Minna Kaartinen muotoili tämän totuuden muotoon: ”Paloni on tuotteideni myyntipaikka. Kaikki muu on näpertelyä”.

 

Palonia perustaessani hain starttirahaa. Liiketoimintasuunnitelman tutkimisen ja puolentoista tunnin haastattelun jälkeen käsittelijä totesi voivansa harkita tuen myöntämistä säälistä. Ehkä se oli vitsi. En nauranut, enkä saanut starttirahaa. Sääliä en edelleenkään tarvitse. Jos joku haluaa minua kiittää tekemästäni työstä, niin tämän vuoden joululahjojen ja vaatekaapin täydentäminen Palonista on siihen parempi keino kuin harmittelu.

 

Moni jää kaipaamaan Palonin tunnelmallista konseptimyymälää – minä varsinkin. Löysin potentiaalini ja tulin itsekseni osoitteessa Eerikinkatu 7. Siitä kiitollisena tanssin nyt rakkaan pikkutyttöni kanssa kiitostanssin elämälle kodissa, josta luovumme.

 

Minna Särelä

Paloni

 

Kommentit (63)

Vierailija
61/63 |
22.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 13:36"]

Ei kannattraisi myydä niin kallista kamaa. Nykyään ihmisillä on vähemmän rahaa kuin joskus.

[/quote]

 

En oikein jaksa uskoa tähänkään. Ihmiset ostavat jatkuvasti kalliimpia laukkuja, kenkiä, vaatteita, älypuhelimia, taulutelevisioita - ja niitä päivitetään uudempiin alati tiuhenevaan tahtiin... Kaupungilla vastaan voi tulla suht tavallinenkin opiskelijatyttö, joka on "sijoittanut" 200 euroa Kenzon collegepaitaan ja 700 euroa Isabel Marantin lenkkareihin, 2000 euron veska käsipuolessa, kädessä uusin iPhone ja laukussa vielä iPad lisäksi.

 

Missä se talouskriisi oikeasti näkyy? Pienituloisten tilipusseissa, ei oikein muualla. Kurja sanoa, mutta vähänkin paremmin toimeentulevat ihmiset ostavat kyllä luksusta ja paljonkin, kunhan se on niin hyvin brändätty, että muutkin näkevät sen olevan luksusta.

 

Kotimaista käsityötä on kovin vaikea brändätä suomalaisille nykyään. Liian tylsää, liian tuttua, liian suomalaista, yök. Maistuuhan Starbucksin kahvikin niiiiiin paljon paremmalta, kun se on sentään oikein Starbucks.

 

Vierailija
62/63 |
22.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 13:36"]

Ei kannattraisi myydä niin kallista kamaa. Nykyään ihmisillä on vähemmän rahaa kuin joskus.

[/quote]

 

En oikein jaksa uskoa tähänkään. Ihmiset ostavat jatkuvasti kalliimpia laukkuja, kenkiä, vaatteita, älypuhelimia, taulutelevisioita - ja niitä päivitetään uudempiin alati tiuhenevaan tahtiin... Kaupungilla vastaan voi tulla suht tavallinenkin opiskelijatyttö, joka on "sijoittanut" 200 euroa Kenzon collegepaitaan ja 700 euroa Isabel Marantin lenkkareihin, 2000 euron veska käsipuolessa, kädessä uusin iPhone ja laukussa vielä iPad lisäksi.

 

Missä se talouskriisi oikeasti näkyy? Pienituloisten tilipusseissa, ei oikein muualla. Kurja sanoa, mutta vähänkin paremmin toimeentulevat ihmiset ostavat kyllä luksusta ja paljonkin, kunhan se on niin hyvin brändätty, että muutkin näkevät sen olevan luksusta.

 

Kotimaista käsityötä on kovin vaikea brändätä suomalaisille nykyään. Liian tylsää, liian tuttua, liian suomalaista, yök. Maistuuhan Starbucksin kahvikin niiiiiin paljon paremmalta, kun se on sentään oikein Starbucks.

 

[/quote]

Tää on niin totta. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/63 |
22.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 13:36"]

Ei kannattraisi myydä niin kallista kamaa. Nykyään ihmisillä on vähemmän rahaa kuin joskus.

[/quote]

 

En oikein jaksa uskoa tähänkään. Ihmiset ostavat jatkuvasti kalliimpia laukkuja, kenkiä, vaatteita, älypuhelimia, taulutelevisioita - ja niitä päivitetään uudempiin alati tiuhenevaan tahtiin... Kaupungilla vastaan voi tulla suht tavallinenkin opiskelijatyttö, joka on "sijoittanut" 200 euroa Kenzon collegepaitaan ja 700 euroa Isabel Marantin lenkkareihin, 2000 euron veska käsipuolessa, kädessä uusin iPhone ja laukussa vielä iPad lisäksi.

 

Missä se talouskriisi oikeasti näkyy? Pienituloisten tilipusseissa, ei oikein muualla. Kurja sanoa, mutta vähänkin paremmin toimeentulevat ihmiset ostavat kyllä luksusta ja paljonkin, kunhan se on niin hyvin brändätty, että muutkin näkevät sen olevan luksusta.

 

Kotimaista käsityötä on kovin vaikea brändätä suomalaisille nykyään. Liian tylsää, liian tuttua, liian suomalaista, yök. Maistuuhan Starbucksin kahvikin niiiiiin paljon paremmalta, kun se on sentään oikein Starbucks.

 

[/quote]

 

Ja jos se design on häivytetty niin, että lopputulos näyttää peruskoulun kässätuntien tuotokselta...

Helsingissä on kyllä joitakin ihan hengissä pysyneitä tuunausvaatteiden eko-ompelimoja, mutta niissä tosiaan yrittäjä tuottaa myymäänsä materiaalia itse. Ehkä se turhien välikäsien määräkin on riski.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi kaksi