Lue keskustelun säännöt.
Karu päätös design-putiikille
21.01.2014 |
Palonin myymälä Helsingin Eerikinkadulla sulkee ovensa viimeisen kerran 25.2.2014.
Tiesin alusta alkaen liikeideani olevan kapinallinen muotialalla. Tiedostin riskit. Tekisin edelleen kaiken uudelleen. Myisin perheeni kodin. Antaisin koko omaisuuteni, tarkalleen ottaen 72 693,11 €. (Jenkeissä sillä saisi tohtorintutkinnon. Uskon oppineeni enemmän.) Ottaisin lainaa, josta olen henkilökohtaisesti vastuussa, tarkalleen ottaen 35 000 €. Jättäisin päivätyön. Muuttaisin neljä kertaa. Tekisin kaikkeni, noin 7980 palkatonta työtuntia.
Perustin Palonin seurattuani huonon laadun ja hävettävän huonoissa oloissa valmistettavan materian perässä juoksevan maailman menoa, opiskeltuani design-alan johtamista ja kartutettuani kokemusta suuryritysten kansainvälisestä markkinoinnista. Muodista en ole osannut sen nykyisessä muodossaan innostua, sillä trendien seuraamisen arvottaminen tyylin ohi ei ole maailman eikä yksilön näkökulmasta kestävää. Trendit luodaan, jotta kokisimme sosiaalista painetta ostaa aina lisää ollaksemme ajankohtaisia.
Löysin toivoa antavan, todellisen ja inspiroivan vaihtoehdon itsenäisistä suunnittelijoista. Miksi juuri heistä? Luova ihminen, joka työskentelee itselleen, voi olla työssään itselleen rehellinen, eikä hänen tarvitse kuunnella markkinointiosaston ehtoja ja riskien välttämiseksi ostettua trendiennustetta mallistoa suunnitellessaan. Tästä porukasta löysin valikoidun joukon erityisen luovia tyyppejä, jotka kaiken lisäksi valmistavat tuotteensa itse tai yhteistyössä paikallisen valmistajan kanssa. Pitkät ja hämärät alihankintaketjut, joiden taakse on helppo piiloutua tuotannon valvonnan vaikeutta perustellakseen, eivät ole muoti- ja muotoilutuotteiden valmistuksessa ainoa vaihtoehto. Yhtä lailla kuin on edelleen mahdollista tuntea viljelijänsä, on myös mahdollista tuntea suunnittelijansa ja ompelijansa.
Minä tunnen nyt 132 suunnittelijaa, joiden tuotteita olen Palonissa myynyt ja joilta ostan vaatteeni, lahjani - jopa saippuani. Tiedän, kuka heidän tuotteensa tekee, missä ja miksi. Tiedän jopa, mistä heidän käyttämänsä kierrätys- ja ylijäämämateriaalit tulevat ja missä heidän kankaansa kudotaan. Kahden ja puolen vuoden ajan olen tarjonnut Palonin kautta jokaiselle mahdollisuuden tuntea suunnittelijansa ja ompelijansa.
Toivoisin, että ihmiset haluaisivat hankkia vain asioita, joita he arvostavat – mieluummin harvemmin ja parempaa. Toivoisin myös, että ihmiset luottaisivat enemmän itseensä kuin kaupallisiin trendeihin. Tyyli ei mene koskaan pois muodista, eikä ajaton vaate saa käyttäjäänsä näyttämään vuodessa nyppyyntyneeltä edellisen vuoden vuosikerralta. Oma tyylini perustuu Palonin tuotteiden ja kirppislöytöjen yhdistämiseen. Se muuttuu minun mukanani – ei globaaliksi rakennetun sosiaalisen paineen mukana.
Olen ollut alusta alkaen Palonin kanssa tosissani. En ole perustanut sitä vaimon harrastukseksi. Esimerkkiä myymäläkonseptiin hain nopeimmin kasvavista myymäläketjuista. Suunnittelijoideni määrä ja kokoonpano on kansainvälisestikin verraten harvinainen. Työntekoa en ole karttanut. Kun kahden ensimmäisen myyntikuukauden jälkeen oli selvää, ettei myymälän myynti riitä kattamaan kustannuksia, vein Palonin messuille ja myyjäisiin. Nyt vakiintuneeksi määräksi on muodostunut 18 messut vuodessa. Lisäksi nettikaupan tarve myynti- ja markkinointikanavana oli alusta asti ilmeinen, joten sellainen rakennettiin. Medianäkyvyyden tarpeesta Palonista tuli suunnittelijoilleen myyntikanavan lisäksi myös tuotelainausta tekevä pr-toimisto. Olen laittanut puskaradion laulamaan järjestämällä Palonissa kursseja, keikkoja, ravintolapäiviä, näytöksiä – ikimuistoisia hetkiä kaikille niihin osallistumaan päässeille. Massiivisiin markkinointikampanjoihin ei ollut rahaa, joten tein 6000€:n budjetilla kansainvälisen pr-projektin viemällä Palonin suunnittelijoineen viime vuoden helmikuussa New Yorkin muotiviikoille. Projektista luettiin ja kuultiin eri mediakanavien kautta yhteensä yli seitsemän miljoonaa kertaa täällä Suomessa ja Atlantin toisella puolen. New Yorkin jälkeen Palonin myymälä tuotti voittoa. Vuokrasin Palonin suunnittelijoille työtilaa myymälää vastapäätä.
Sitten tuli kesä ja Palonin myymälän sisäpihan julkisivuremontti. Kuukausi piikkausmelua, kaksi kuukautta kestämätöntä kuumuutta. Myynnin lisäksi Paloni menetti asiakkaita, joita ei koskaan saatu takaisin. Samaan aikaan talouden epävarmuus sai ihmiset yhä varovaisemmiksi. Kun rahaa ei ole, on vaikeaa tukea kannattamiaan vaihtoehtoja muuten kuin Facebook-linkkejä jakamalla. Palonin alkuvuoden myynnin 97%:n kasvu kääntyi 17%:n laskuun edellisvuoteen verrattuna. Joulukuussa Paloniin tuli miesasiakkaita ostamaan joululahjoja tyttöystävilleen, jotka toivoivat ”mitä tahansa tästä kaupasta”. Mutta joulumyyntikään ei pelastanut.
Palonin myymälä sulkeutuu 25.2.2014, koska muita vaihtoehtoja ei enää ole. Konkurssi voidaan vielä välttää täpärästi. Jos tämä onnistuu, jatkan Palonin toimintaa niiltä osin kuin se on ollut kannattavaa eli nettikaupan, tapahtuma- ja messumyynnin, pop up -kauppojen sekä pr-tempausten muodossa. Haluaisin edelleen tuoda näiden piilotettujen kykyjemme tuotteet ihmisten tietoisuuteen ja saataville. Konkurssin välttäminen vaatii kahta asiaa:
1) Myyntiä loppuajalta saadaan vähintään 23 978€.
2) Palonin vuokraamiin työtiloihin (kaksi työhuonetta à 40 m2, 500€/huone/kk, WC ja keittiö jaetut) Eerikinkatu 12:n sisäpihalle löydetään uudet vuokralaiset. Toinen huone on kokonaan vapaa 1.2.2014 alkaen ja sopii myös jaettavaksi. Toisesta huoneesta puolet on vapaana yhdelle tai kahdelle yksin työskentelevälle 1.2.2014 alkaen. Sen toista puolikasta käyttävät Ainokaisen suunnittelija Netta Kervinen ja First Crushin suunnittelija Mari Himmanen.
Tämän kirjoituksen julkaisusta alkaen jäljellä on 31 myymälän aukiolopäivää. Loppuunmyynnin aikatauluja ja muita yksityiskohtia voi seurata Facebook-tapahtumasta. Tulen pitämään kaikki seuraajamme ja ystävämme ajan tasalla myynnin karttumisesta ja työtilojen tilanteesta Facebook-sivumme kautta loppuun saakka. Järjestän kiinnostuneille mielelläni mahdollisuuden tutustua vuokrattaviin työtiloihin. Jokainen myymälästä tehty ostos ratkaisee – ei pelkästään Palonin kannalta, vaan myös lukuisten suunnittelijoiden, joiden elanto on suurelta osin kiinni Palonista. Vietto-ekomuotimerkin suunnittelija Minna Kaartinen muotoili tämän totuuden muotoon: ”Paloni on tuotteideni myyntipaikka. Kaikki muu on näpertelyä”.
Palonia perustaessani hain starttirahaa. Liiketoimintasuunnitelman tutkimisen ja puolentoista tunnin haastattelun jälkeen käsittelijä totesi voivansa harkita tuen myöntämistä säälistä. Ehkä se oli vitsi. En nauranut, enkä saanut starttirahaa. Sääliä en edelleenkään tarvitse. Jos joku haluaa minua kiittää tekemästäni työstä, niin tämän vuoden joululahjojen ja vaatekaapin täydentäminen Palonista on siihen parempi keino kuin harmittelu.
Moni jää kaipaamaan Palonin tunnelmallista konseptimyymälää – minä varsinkin. Löysin potentiaalini ja tulin itsekseni osoitteessa Eerikinkatu 7. Siitä kiitollisena tanssin nyt rakkaan pikkutyttöni kanssa kiitostanssin elämälle kodissa, josta luovumme.
Minna Särelä
Paloni
Kommentit (63)
Poistan varmistimen kuullessani sanan design.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä tuon otsallaankin näkee, miten tuossa käy. Joku maailmanparantaja-hihhuli-wannabe-otsamo.
Miksi ne tilatkin pitää saada noin kalliilta alueelta?
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 18:45"]
Höh, mä en pääse tuonne nettisivuille. Onkohan liikaa trafiikkia.
[/quote]
Paina pari kertaa refresh-nappia; itsellä ainakin alkoi lopulta latautua. F5 ajaa saman asian.
Harmi, että noin kävi, mutta todella hyvä, että yritystä löytyi! Itsekin ihmettelen, etten ole koskaan kuullutkaan liikkeestä, vaikka olen liikkunut noilla kulmilla ja kuulun varmaan kohderyhmäänkin - olisikohan markkinointi sitten jossain määrin ollut ongelmakohta?
Tietysti ei mihinkään järjettömiin yritysvirittelyihin kannata lähteä mukaan, mutta olen silti sitä mieltä, että hyvä vain, että uskalletaan perustaa yrityksiä, vaikka lopetetun yritystoiminnan seuraukset voivatkin olla karut. Ja varsinkin design- ja käsityöaloilla kaivataan tällaista rohkeutta, joten harmi, että lopputulos ei ollut tätä parempi. Uskoisin silti, että markkinoita löytyy Suomessakin sieltä täältä sen verran, että vastaava yritys olisi mahdollista saada kannattamaan. Kyllä ihmiset nyt edes osan vaatteistansa ja huonekaluistansa tahtovat laadukkaina.
Nevö höörd koko myymälästä. Ilmeisesti tässä ei myynti ja potentiaalinen asiakaskunta ole kohdanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullut koko myymälästä minäkään. Eikä harmita; vaatteet eivät ole ollenkaan minun makuuni. Olisin valmis maksamaan hyvästä laadusta ja kotimaisesta työstä, mutta en omituisista "ylisuunnitelluista" vaatteista.
Kävin nettisivuilla. Ne tuotteet ovat aivan liian kalliita minun rahapussille.
Ei ihme, ettei mene kaupaksi.
Ilmeisesti putiikki on tarkoitettu vakavaraisemmalle asiakaskunnalle.
Vai oliko tuotteet sittenkin ylihinnoiteltuja? Ainakaan siellä ei ole tarpeeksi asiakkaita ja ostovoimaa, jos joutuu sulkemaan myymälän.
Yleisenä nyrkkisääntönä haluan muistuttaa, kuinka putiikin omistajan pitäisi harkita tarkoin, ettei hinnottele itseään ulos kilpailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin pukeutua design-vaatteisiin, mutta koska näytän hobitilta, tuollaiset näyttävät minun päältäni lähinnä kirkasvärisiltä pottusäkeiltä.
Ehkä sille starttirahapäätökselle oli syy.
Ikävää silti, arvostan että joku yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en ole koskaan kuullut tästä mitään. Miten tätä on markkinoitu? Olen hyvätuloinen nainen ja olisin voinut jotain ostaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua puistattaa jo sana "design", se kun tarkoittaa suomeksi yleensä sairaan ylihinnoiteltua epämääräistä pussihametta.
Osa noista Palonin vaatteista näytti tosi kivoilta, tietysti niiden hintakin on sitten joku 300 euroa... Totta kai suunnittelu, materiaalit ja työ maksavat, mutta ihan oikeastiko niiden on pakko maksaa noin paljon? Mikä se design oikein tarkalleen on kuin noin paljon maksaa?
Asiakkaita turha syyllistää. Markkinointi on epäonnistunut, jos suuri yleisö ei ole edes kuullut koko puljusta. Markkinointikanavia on nykyään paljon, ilmaisiakin. Suomessa on varmasti hyvätuloisia, jotka voivat surutta ostaa satojen eurojen hintaisia pikkumekkoja, mutta nämä asiakkaat pitää osata löytää.
Joku tolkku noihin työtiloihin ja vuokriinkin! Myyntiä pitää olla paljon, jos noilla vuokrilla meinaisi pärjätä. Mikä pakko on pitää puljua kalliilla paikalla, kun voi työskennellä jossakin syrjemmässä halvan vuokran tiloissa, mainostaa netissä/lehdissä/messuilla?
Onko yrityksen perustaja tehnyt liiketoimintasuunnitelmaa? Rehellisen ja kattavan suunnitelman tehneillä tuskin on hätää yrityksensä kanssa, toisin kuin soitellen sotaan lähtijöillä...
Pelastan mieluummin samalla rahalla lastensairaalan. Ei jokaisen yrityksen ole tarkoitus menestyä. Onnea kuitenkin yrittäjälle tulevaisuuteen !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää keskustelu niin kiteyttää sen, miten suomalaiset ovat kateellista ja negatiivista porukkaa.
Tsemppiä yrittäjälle, toivottavasti asiat selviävät!
Selvästi tuo näkyvyys ei AP:lla ole mennyt niin hyvin kuin olisi pitänyt. Design on ok, design on kivaa. Erikoista tosiaan, ettei meilläkään kumpikaan taloudessamme ole tästä kuullut, sentään kumpikin voisi olla kiinnostunut. Varmasti viimeisen vuoden parin aikana liikuttu vähemmän kaupungilla, ehkä aika yleisestikin oli väärä tälle konseptille. Toivoisin ettei näin olisi.
Ehkä design-vaatteiden sijaan olisi kannattanut panostaa design-kalusteisiin. Suomalainen sijoittaa mieluummin sellaiseen, jonka voi ajatella järkevästi käytettynä kestävän isältä pojalle. Itse olisin kokeillut konseptia ennemmin kalusteissa, olisin voinut uskoa siihen enemmän. Katteista en sitten tiedä, voi olla että vaatteissa se puoli on paremmin kunnossa ja pienellä myynnillä helpompi saavutta break even.
Suurin osa tuotteista olisi pitänyt olla "myyntitilillä", ilman omaa rahaa kiinni varastossa. Pienet käsityöpajat jne. olisivat luultavasti silti lähteneet mukaan ja olleet sitoutuneempia hinnoittelemaan niin, että tavara myös kiertää liikkeessä.
Silti, hieno ponnistus. Hattua nostan ja hyviä jatkoja toivotan!
Ei ole kateutta todeta, että metsään on menty.
Itse ihmettelen tilavalintoja. Pelkät työhuoneet tonnin kuussa? Eikö olisi kannattanut pihistellä niissä ja ommella vaikka ahtaasti kotona ensialkuun?
Miksei ole verkkokauppaa?
Missä tuota on markkinoitu? Nevöhöörd, vaikka olen potentiaalista ostajakuntaa. Ilmaisiakin tapoja on vaikka kuinka paljon.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 20:43"]
Tää keskustelu niin kiteyttää sen, miten suomalaiset ovat kateellista ja negatiivista porukkaa.
Tsemppiä yrittäjälle, toivottavasti asiat selviävät!
[/quote]
Miten niin kateellisia ja negatiivisia? Kun suurin osa täällä kirjoittavista ei ole koskaan kuullutkaan koko myymälästä, eikä olisi varaa edes ostaa noin kalliita tuotteita, se ei ole negatiivisuutta, vaan tosiasia.
Itse olet tuomitseva ja suvaitsematon kanssakeskustelijoitasi kohtaan.
Näin on!
Onhan verkkokauppa, luitko edes aloitusviestin?
Markkinointi on varmaan jollain tasolla pielessä, koska kuitenkin jonkin verran seuraan suomalaista designia (vaikken opiskelijabudjetilla pysty sitä kovin paljon ostamaan) mutta olin unohtanut tämän kaupan olemassaolon kokonaan. Nyt harmittaa! Mutta jostain syystä kaupan omistaja ei siis ole saanut Palonia sillä tavalla pysyväti potentiaalisen asiakaskunnan tietoisuuteen. Muistan kyllä kun kauppa avautui, että siitä oli jonkin verran uutisia mutta eihän se riitä, vaan pitäisi pysyä pinnalla ja ihmisten tietoisuudessa jatkuvasti.
Mulla on aika paljonkin ystäviä ja tuttavia jotka ovat design-alalla, muotoilijoita ja suunnittelijoita, mutta nyt kun kävin Palonin fb-sivuilla, niin vain kaksi heistä näytti tykkäävän Palonista Facebookista. Ehkä tämä on vähän tyhmä vertaus, mutta osoittaa kyllä että markkinointi ei ole ihan onnistunut (nämä ihmiset kuitenkin yleensä jo kannustuksen vuoksi tykkäävät kaikista suomalaisista alaansa liittyvistä jutuista ja fb-sivuista).
Tuttu kauppa, jossa olen muutaman kerran vieraillutkin. En kuitenkaan kuulu liikkeen kohderyhmään, vaikka arvostankin eettisesti tuotettua, kotimaista suunnittelua. Kuitenkin vaatemakuni on enemmän skandinaavisen hillitty, tummia sävyjä, istuvia farkkuja, isoja neuleita, harmaita t-paitoja. Eli just sitä linjaa, jota halparättikaupoista olisi saatavilla, mutta lapsiorjien valmistamana. Eli kumpa joku suomalaisen designin airut joskus pistäisi pystyyn putiikin, jossa myytäisiin muutakin kuin kananpojankeltaisia kietaisumekkoja tai antiloopin höyhenistä askarreltuja korvakoruja. Ehkä Palonista olisi voinut puoliksi leikillään ostaa yhden omituisesti leikatun pussikaavun joihinkin kesähäihin statementiksi, mutta en ehkä sitten kuitenkaan ole valmis tällaisesta hupsuttelusta maksamaan kolmeasataa euroa...
Olisin kuitenkin valmis maksamaan laadukkaista ja kotimaisista perusvaatteista saman hinnan kuin mitä Paloni pyysi omista luomuksistaan.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 18:40"]
Olisi kannattanut olla nöyrä siinä vaiheessa kun starttirahaa ei tippunut. Kyllä ne arvioijat tietää.
[/quote]
Eivät kyllä muuten tiedä! Ystäväni oli hakenut starttirahaa (vienti)yritykseensä, joka toimii todennäköisellä tulevaisuuden menestysalalla. Käsittelijä oli kiemurrellut ja venkoillut, ja lopulta myöntänyt ettei hän ymmärrä ko. liiketoiminnasta mitään. Syynä ei ole puutteet liiketoimintasuunnitelmassa eikä myöskään ystäväni esitystaidoissa ole mitään vikaa.
On hyvin naiivia luulla, että joku valtion palveluksessa oleva ei-minkään-alan asiantuntija osaisi oikeasti päättää, millaiseen toimintaan kannattaa starttirahaa myöntää.