Todellisella eläinten ystävällä ei ole lemmikkejä.
Hän ei sekaannu eläinten elämään mitenkään.
Aattelepa ite. Vaihtaisitko oman elämäsi elämään vankilassa toisen kontrollissa. Edes luksusvankilassa?
Kommentit (15)
Tämä on kyllä ihan totta. Mutta ihminen rakastaa niin kovin myös itseään ja omaa jalomielisyyttään. Mitä vam mai sempi ja surkeampi ja elinkelvottomampi lemmikki, sitä hurjempi hoivavietti iskee.
Eläinten inhimillistäminen on vahingollista eläimille.
Lemmikkien pito ei todellakaan ole eläinrakkautta!
Olen ihan samaa mieltä. Pidän eläimistä liikaa vangitakseni sellaisen omaksi ilokseni.
Todellinen luonnonystävä asuu taivasalla, eikä missään ihmisen rakentamassa talossa. Kaiken voi viedä niin ääriajatteluksi, mutta kuinka moni asia täällä ihmisen asuttamalla maapallolla on kovinkaan tervettä.
Parempihan se tottakai ehdottomasti eläimelle on kapisena, kirppuisena, suolisto matoja täynnä ja ravata ravinnon perässä nälkäkuoleman ja saalistajien pelossa metsässä, kuin saada ihmiseltä lämpöä, hellyyttä, terveellistä ruokaa sekä hoitoa, jos sairastuu.
Se on kyllä totta, että todellinen eläinten ystävä ei sekaanu eläimiin.
Aloitus on naiivi.
Realismia on, etteivät lemmikkieläimet katoa maailmasta. Jos katoaisivat, se vaatisi satojen miljoonien eläinten kärsimyksen, kuoleman kylmään, janoon ja nälkään, tai sairauksiin.
Suomessa on ties kuinka paljon kissoja luonnossa, jotka kuolevat juuri em. tavoin. Lisäksi lisääntyvät sisäsiittoisesti, mikä johtaa vammaisena syntyviin pentuihin, jotka kärsivät koko lyhyen elinikänsä.
Realistisesti ajatellen lemmikeille parasta olisi se, että ne pääsisivät elämään mahdollisimman lajityypillisesti. Kissat esimerkiksi tarvitsevat saalistusviettinsä toteuttamista, joten olisi hyvä, jos ruoka ei vaan olisi kipossa ja siinä se eläimen hoito. Ihan perus raksuistakin voi tehdä saaliita, ja leikittämällä kissa saa toteuttaa saalistusintoaan.
Lyhyesti; lemmikkieläin elää erinomaisen elämän, jos sen lajityypillisistä ominaisuuksista tiedetään ja piitataan.
Totta jos pitää eläintä jossain kaupunkikopissa 10h päivä yksin.
Eri asia jos on luonnon helmassa talo, jossa vaikka koira tai kissa saa vapaasti temmeltää ulkona vapaana.
Itsekäs ihminen ei ymmärrä tätä, varsinkin jos on terve ihminen joka ei tarvitse esim. avustajakoiraa.
Olen parempi omistaja kissoille kuin moni muu. Hankin kissoja eläinsuojeluyhdistykseltä, kun muut ovat hylänneet. Aion jatkaa tätä loppuelämäni. Rakastan kissoja. En halua, että joutuvat kurjempaan kotiin tai lopetettaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Eläinten inhimillistäminen on vahingollista eläimille.
Eläinten inhimillistäminen on ehkä parasta mitä niille on tapahtunut, muuten niiden tunteista ei välitettäisi vieläkään, koiriakin makuutettiin talvet pakkasessa ennen, koska ”ne on koiria”, nyt ymmärretään että nekin palelee lopulta kuten ihminenkin. Ja että ne tarvitsevat myös seuraa, virikkeitä, tekemistä aivan kuten jokainen meistä. Pissa- tai ruokailuvälit ei voi olla sellaiset joista emme itsekään selviäisi... jne. Tämäkin ajattelu tosin on onnistuttu viemään yli äyräiden joiltakin osin, kuten siinä ettei ajatella mikä olisi järkevä ja mahdollisimman normaali koko ja turkki koiralle, siksi on jo paljon koiria joiden överiksi jalostetut ominaisuudet tekevät niistä esim. pelokkaita ja kylmänarkoja, estäen tekemästä koiramaisia asioita. Kukaan koira ei oletettavasti halua katsoa maailmaa lattialistan tasolta, eikä viettää elämäänsä vaatteisiin käärittynä lähes ympäri vuoden. Rajansa siis kaikella!
Kerropa, ap, mielipiteesi mun koirille, jotka valtaavat iltaisin sohvan parhaat paikat katsellakseen telkkaria. Ovat vihaisia, jos en jonain iltana katso telkkaria ollenkaan. Sängystäni varaavat puolet ja peitoistani 95%. Heidän ruokansa on maailman parasta koiranruokaa, itse syön, mitä sattuu.
Tästä syystä meille ei eläintä tule.