abortti/adoptio/synnytyspelko

Oikeasti, maailmassa on jo tarpeeksi adoptiota odottavia lapsia joista vanhemmat eivät välitä, tai ovat kuolleet.

Tuleeko koskaan näille "synnytä ja anna adoptioon" -kannustajille mieleen, miltä lapsesta tulee tuntumaan kun saa joskus kuulla oman äidin antaneen pois? Tällainen voi vaikuttaa paljonkin oman arvon tuntoon, oli kuinka hyvät adoptiovanhemmat tahansa.

Vastuunkanto ei todellakaan ole sitä, että teet lapsen ja hylkäät hänet heti kun on tullut kohdusta ulos. On todellakin kaukana siitä.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 12:28"]

Oikeasti, maailmassa on jo tarpeeksi adoptiota odottavia lapsia joista vanhemmat eivät välitä, tai ovat kuolleet.

Tuleeko koskaan näille "synnytä ja anna adoptioon" -kannustajille mieleen, miltä lapsesta tulee tuntumaan kun saa joskus kuulla oman äidin antaneen pois? Tällainen voi vaikuttaa paljonkin oman arvon tuntoon, oli kuinka hyvät adoptiovanhemmat tahansa.

Vastuunkanto ei todellakaan ole sitä, että teet lapsen ja hylkäät hänet heti kun on tullut kohdusta ulos. On todellakin kaukana siitä.

[/quote]

Ajatteletko siis, että lapsi aikuisena toivoo, että hänet olisi mieluummin abortoitu kuin annettu pois?

Jos ajattelen omaa tuttavapiiriäni, on adoptiolapset keskimäärin tyytyväisempi vanhempisuhteistaan kuin ei-adoptoidut. Suurin osa myös ymmärtää biologisen vanhempansa päätöksen. Esim. työkaverini kokee, että se oli nimenomaan uhraus biologiselta äidiltä ja on siitä kiitollinen.

Tuskin Suomessa on yhtään lasta odottamassa adoptiota. Jokaista adoptioon annettavaa lasta kohden on lukuisia vanhempia, jotka enemmän kuin mielellään adoptioisivat lapset ja kokevat adoption lottovoittona. Usein mikä tahansa, mutta erityisesti suomalainen adoptio koetaan lottovoittona.

En tiedä ap:n tautoja, mutta usein tällaisissa päätöksissä asetetaan lapsen etu oman edun edelle.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 12:28"]

Oikeasti, maailmassa on jo tarpeeksi adoptiota odottavia lapsia joista vanhemmat eivät välitä, tai ovat kuolleet.

Tuleeko koskaan näille "synnytä ja anna adoptioon" -kannustajille mieleen, miltä lapsesta tulee tuntumaan kun saa joskus kuulla oman äidin antaneen pois? Tällainen voi vaikuttaa paljonkin oman arvon tuntoon, oli kuinka hyvät adoptiovanhemmat tahansa.

Vastuunkanto ei todellakaan ole sitä, että teet lapsen ja hylkäät hänet heti kun on tullut kohdusta ulos. On todellakin kaukana siitä.

[/quote]

Ajatteletko siis, että lapsi aikuisena toivoo, että hänet olisi mieluummin abortoitu kuin annettu pois?

Jos ajattelen omaa tuttavapiiriäni, on adoptiolapset keskimäärin tyytyväisempi vanhempisuhteistaan kuin ei-adoptoidut. Suurin osa myös ymmärtää biologisen vanhempansa päätöksen. Esim. työkaverini kokee, että se oli nimenomaan uhraus biologiselta äidiltä ja on siitä kiitollinen.

Tuskin Suomessa on yhtään lasta odottamassa adoptiota. Jokaista adoptioon annettavaa lasta kohden on lukuisia vanhempia, jotka enemmän kuin mielellään adoptioisivat lapset ja kokevat adoption lottovoittona. Usein mikä tahansa, mutta erityisesti suomalainen adoptio koetaan lottovoittona.

En tiedä ap:n tautoja, mutta usein tällaisissa päätöksissä asetetaan lapsen etu oman edun edelle.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 12:28"]

Oikeasti, maailmassa on jo tarpeeksi adoptiota odottavia lapsia joista vanhemmat eivät välitä, tai ovat kuolleet.

Tuleeko koskaan näille "synnytä ja anna adoptioon" -kannustajille mieleen, miltä lapsesta tulee tuntumaan kun saa joskus kuulla oman äidin antaneen pois? Tällainen voi vaikuttaa paljonkin oman arvon tuntoon, oli kuinka hyvät adoptiovanhemmat tahansa.

Vastuunkanto ei todellakaan ole sitä, että teet lapsen ja hylkäät hänet heti kun on tullut kohdusta ulos. On todellakin kaukana siitä.

[/quote]

Ajatteletko siis, että lapsi aikuisena toivoo, että hänet olisi mieluummin abortoitu kuin annettu pois?

Jos ajattelen omaa tuttavapiiriäni, on adoptiolapset keskimäärin tyytyväisempi vanhempisuhteistaan kuin ei-adoptoidut. Suurin osa myös ymmärtää biologisen vanhempansa päätöksen. Esim. työkaverini kokee, että se oli nimenomaan uhraus biologiselta äidiltä ja on siitä kiitollinen.

Tuskin Suomessa on yhtään lasta odottamassa adoptiota. Jokaista adoptioon annettavaa lasta kohden on lukuisia vanhempia, jotka enemmän kuin mielellään adoptioisivat lapset ja kokevat adoption lottovoittona. Usein mikä tahansa, mutta erityisesti suomalainen adoptio koetaan lottovoittona.

En tiedä ap:n tautoja, mutta usein tällaisissa päätöksissä asetetaan lapsen etu oman edun edelle.

[/quote]

Juu, sitähän juuri ajoin takaa, onneksi ihmiset osaavat ajatella! :)

Eikun hetkinen... Olisinko tarkoittanut sitä, että lapsi myöhemmin ihmettelee miksi äiti antoi hänet pois kerran hänet maailmaan saattoi.

Näitäkin esiintyy.

Miksi pitää synnyttää lapsi, jos sitä ei halua? Jutussahan painaa ainoastaan raskaana olevan syyllisyyden tunto, ei mikään lapsen etu. Jos kokee abortin huonoa asiana, niin pelkää siitä aiheutuvaa syyllisyyden tuntoa. Jos kokee abortin sellaisena, että sen kanssa voi elää, niin kyllä sen silloin yleensä tekeekin.

Jos haluaa tehdä oikein ja vastuuntuntoisesti, että synnyttää ja pitää itse siitä lapsestaan huolta.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 12:28"]

Jos haluaa tehdä oikein ja vastuuntuntoisesti, että synnyttää ja pitää itse siitä lapsestaan huolta.

[/quote]

Erään tuttavani biologinen äiti on "metsämökin juoppo", joka antoi hänet adoptoitavaksi. Hän sai rakastavan perheen ja on kiitollinen biologiselle äidilleen hänen päätöksestä. Häntä hirvittää ajatella, minkälainen hänen oma tulevaisuutensa olisi ollut, jos hän olisi kyseiseen metsämökkiin jäänyt. Toki sielläkin olisi voitu huolehtia ravinnosta, vaatetuksesta ja jopa rakastaa, mutta silti...

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 02:23"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 00:15"]Abortti olisi kyllä helpoin ratkaisu. Harkitse vielä.

[/quote]

Älä tapa. (Raamattu)

[/quote]

Ei ole tappamista sen enempää kuin muunkaan loisen häätäminen.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 14:27"]

Ajatteletko siis, että lapsi aikuisena toivoo, että hänet olisi mieluummin abortoitu kuin annettu pois?

[/quote]

Ajatusvirhe. Aikuisella ihmisellä on itsesäilytysvaisto, joka estää oikein toimiessaan tuollaiset ajatukset. Tästä ei seuraa, että meidän pitäisi tuottaa maailmaan mahdollisimman paljon lapsia, koska harva on itsetuhoinen. Itse asiassa maailma tarvitsee vähemmän lapsia, ei enemmän. Yksilöllekin on kokonaisuutena parempi olla syntymättä kuin syntyä.

Ketään ei voi pakottaa synnyttämään alakautta, jos on voimakas synnyspelko. Voit olla aivan rauhallisin mielin sen suhteen, että saat kyllä sektion, vaikka sen eteen voi joutuakin hiukan töitä tekemään. Jos synnytys käynnistyy ennen sovittua sektiopäivää, tehdään leikkaus päivystyksenä. 

Terveisin äiti, jolla yksi synnytyspelkosektio takana ja toinen aivan pian edessä.

Ei kai pointti ole se, onko abortti oikein vai väärin. Hyväksyn abortin täysin ja joissain tilanteissa saattaisin itsekin siihen päätyä. Koen kuitenkin, että lapsen synnyttäminen ja adoptioon antaminen on kunnioittettavampi teko. Itse en siihen pystyisi ja siksi kunnioitan niitä, jotka pystyvät.

Abortissa nimenomaan äiti pääsee helpommalla. Asian voi hoitaa pois siten, että kukaan muu ei saa tietään. Prosessi voi olla ohi parissa viikossa. Adoptiossa kannat lasta sisälläsi, kärsit raskauden ja synnytyksen tuomat muutokset ja kuulet muiden mielipiteet. Olisiko itselläsi pokkaa käydä töissä raskausvatsan kanssa ja työkavereiden onnitellessa asiasta kertoa heille, että et aio/voi pitää lasta? Minusta siihen ei olisi ja siksi nostan hattua niille äideille, jotka tekevät tämän siksi, että lapsi saa mahdollisuuden elämään, vaikka eivät itse pystykään olemaan osa sitä.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 23:50"]

Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Raskaus on alkanut enkä aborttia haluaisi tehdä. En kuitenkaan lasta halua missään tapauksessa joten antaisin lapsen adoptioon. En kuitenkaan voi kuvitellakaan synnyttäväni alakautta. Periaatteessa olisin lapsen valmis kantamaan ja antamaan pois mutta alateitse en synnytä. Mieluumin tapan itseni kuin synnytän alakautta. Kuitenkaan sektiotakaan ei automaattisesti saa, niin luulen, että jos jatkan raskautta, enkä saisikaan sektiota, luhistuisin täysin. voihan elämä.

[/quote]

Ihan sairasta että vielä nykyäänkin joutuu pelkäämään synnytystä. Synnytystapa on äidin ja lääkärin välinen asia. Saat kyllä sektion kun vaan jaksat taistella loppuun saakka. Abortti ei ole hyvä vaihtoehto siksi, että se voi jäädä kummittelemaan mieleesi ikuiseksi ajaksi. Toisaalta älä lupaa lasta adoptioon ennen kuin olet saanut hänet. Saatat haluta pitää...

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 23:50"]

Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Raskaus on alkanut enkä aborttia haluaisi tehdä. En kuitenkaan lasta halua missään tapauksessa joten antaisin lapsen adoptioon. En kuitenkaan voi kuvitellakaan synnyttäväni alakautta. Periaatteessa olisin lapsen valmis kantamaan ja antamaan pois mutta alateitse en synnytä. Mieluumin tapan itseni kuin synnytän alakautta. Kuitenkaan sektiotakaan ei automaattisesti saa, niin luulen, että jos jatkan raskautta, enkä saisikaan sektiota, luhistuisin täysin. voihan elämä.

[/quote]

Ihan sairasta että vielä nykyäänkin joutuu pelkäämään synnytystä. Synnytystapa on äidin ja lääkärin välinen asia. Saat kyllä sektion kun vaan jaksat taistella loppuun saakka. Abortti ei ole hyvä vaihtoehto siksi, että se voi jäädä kummittelemaan mieleesi ikuiseksi ajaksi. Toisaalta älä lupaa lasta adoptioon ennen kuin olet saanut hänet. Saatat haluta pitää...

Täällä pohjoisessa suurperheen äiti saa pelkosektion, jos suostuu samalla sterilisaatioon.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:09"]

Täällä pohjoisessa suurperheen äiti saa pelkosektion, jos suostuu samalla sterilisaatioon.

[/quote]

Ihan järkeenkäypää. Miksi pitäisi raskautua uudelleen jos pelkää synnytystä niin, että alakautta synnytys on kuin mestaukseen menisi.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:09"]

Täällä pohjoisessa suurperheen äiti saa pelkosektion, jos suostuu samalla sterilisaatioon.

[/quote]

Ihan järkeenkäypää. Miksi pitäisi raskautua uudelleen jos pelkää synnytystä niin, että alakautta synnytys on kuin mestaukseen menisi.

[/quote]

Synnytystä on syytäkin pelätä, eikä sektion saamiseksi pitäisi joutua taistelemaan. Se on täysin henkilökohtainen asia, mutta on kyse naisen kehosta, niin sehän kuuluu koko maailmalle miten kukin synnyttää.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:04"]

Koen kuitenkin, että lapsen synnyttäminen ja adoptioon antaminen on kunnioittettavampi teko. Itse en siihen pystyisi ja siksi kunnioitan niitä, jotka pystyvät.

[/quote]

Itse en pidä asioita kunnioitettavina vain siksi, etten itse pysty niihin. En pysty esimerkiksi kiduttamaan eläimiä, mutta väkivallassa ei silti ole minusta mitään erityisen hienoa. Hienoutta en löydä myöskään siinä, että synnyttää ei-toivotun lapsen. Syntyminen ei ole itsessään mitenkään positiivinen juttu, ihme tai itseisarvo.

Varaa aika sairaalaan ja kerro tuo, mitä kirjoitit. Siinä on tarpeeksi syitä saada pelkosektio.

Kyllä sen sektion saa. Kuulostaa siltä että sinua todella pelottaa alateitse synnyttäminen. Kukaan ei voi pakottaa sinua synnyttämään alateitse. Näin sanottiin myös minulle Kättärillä.