Oletko "suomalaisen maun" edustaja?

Olen kahvin ja jäätelön ja vaatteiden osalta. Mutta huonekalut, seinät ja tekstiilit ovat yltiövärikkäitä.

Ruokien suhteen en ole - kierrän kaukaa kaikki tuotteet joita mainostetaan "suomalaiseen makuun" sopivina, sillä tiedän etten tykkäisi niistä.

Vaatteiden osalta yritän olla värikäs, koska tuntuu nurinkuriselta että näin pimeässä ja harmaassa maassa vielä ihmiset pukeutuvatkin vain mustaan ja harmaaseen. Mutta ikävä tosiasia on, että väritykseltäni olen tosi perisuomalainen kalpeanaama, eivätkä kirkkaat värit oikein pue minua kuin ehkä kesällä kun on vähän rusketusta.

Ja sisustuksessa myönnän kyllä meneväni samalla arkajalkalinjalla kuin suurin osa suomalasista: mustaa, harmaata, valkoista, beigeä. Ettei muka "kyllästy" ja jotta kaikki tavallaan sopii yhteen. Katson ihaillen lehdistä värikylläisiä ja mielenkiintoisia sisustuksia, mutta ei meillä sellaista.

En edusta suomalaista makua, vaan hieman "venäläistä", koristeellisempaa. Olen asunut ulkomailla, ja sekin on muokannut makua varmaan lapsesta asti jo. Hämmästyttävää kyllä, äitini edustaa tätä eleetön "Artek"-linjaa, eli perittyä tämä maku ei ole, ja toki arvostan suomalaista designia, oma maku vain erilainen. Kahvin juon kuten turkkilaiset, mausteita joukkoon. Jäätelön syön italialaisena tai ranskalaisena. Väreihin pukeudun, sisustuksessa suosin tummaa puuta, mahonkia ym kuten Keski-Euroopassa. Hauska tämä juttu sinänsä. Huomasin kyllä etsiessäni esim hääpukua, miten myyjät yrittivät puhua miten "yksinkertainen sopii suomalaiseen makuun". Ostinpa omani Kreikasta, koristeellisen:)

Olen kyllä, jos tarkoitetaan hillittyä sisustusta tai vähemmän räväkkää pukeutumista. Kahvia en juo lainkaan, teetä joskus. Eniten pidän vedestä ja appelsiinimehusta.

Kotini tahdon mahdollisimman vaaleaksi, kunhan lapset kasvavat. Ajoittain innostun kirkkaista väreistä verhoissa tai lasiesineissä, mutta ikisuosikki on kirkas lasi, helmiäinen, valkoinen. Suurista kuvioista en ole koskaan pitänyt.

Voin pukeutua pinkkiin, oranssiin tai vaikka kultaan, mutta en varmaankaan liehuisi turbaanissa tai sarissa ruokakaupassa. Ikää rapiat 40.

Suomalainen sisustus on makuuni liian kliinistä ja tylsää. Turvallisuushakuista ja mielikuvituksetonta. Hieman luovuutta ja uusia ideoita peliin, kiitos.

Suomalaiset ruoat ovat ihan syötäviä. Tykkään esimerkiksi suomalaisesta suklaasta ja leivästä, mutta jäätelö on tosiaan ankean makuista. Maistakaa vaikka italialaista, niin Se vie kielen mennessään.

Suomalaisten pitäisi oppia santsaamaan laatuvaatteisiin. Joissakin ketjumyymälöissä myydään valmiiksi nukkavieruja vaatteita, jotka näyttävät kamalilta kenen tahansa päällä. Olemme vaalea kansa, joten kirkkaat värit saattavat tehdä sairaan näköiseksi. Murretut sävyt sopivat usein suomalaiseen ulkonäköön.

Murretut sävyt (oliivi, burgundi) harvoin sopivat suomalaiselle, vaan sopivat tummaan ihoon ja mustiin hiuksiin huomattavasti paremmin. Vai mitä mahdoit tarkoittaa "murretuilla väreillä". Kyllähän heleä vihreä esimerkiksi sopii ihan hyvin vaalealle...

Sisustuksessa olen skandinaavisen maun edustaja eli pidän luonnonmateriaaleista, hillityistä väreistä ja ajattomasta designista. Myös pukeutumisessa valitsen mieluummin pohjoismaisia merkkejä (Filippa K, Boomerang, Peak Performance jne.) kuin espanjalaista Desigualia.

Ruoan suhteen olenkin sitten eteläeurooppalainen/aasialainen. Juon tummaa kahvia, pidän voimakkaista mauista, tulisista mausteista, verisistä pihveistä ja raa'asta kalasta.

Oman käsitykseni mukaan "suomalainen maku" on lähinnä myytti, jota ylläpidetään sillä, ettei muuta kuin sitä edustavaa ole tarjolla. Esim. kun Lidlissä alettiin myydä parmankinkkua, S- ja K-ketjuihinkin se pian ilmestyi. Samoin tummapaahtoista kahvia alettiin myydä vasta, kun osoittautui, että ihmiset ostivat sitä ulkomailta jne.

"Suomalainen laatu" on yleensä halvalla tehtyä pula-ajan versioista kehiteltyä, ruoka mautonta ja tavarat mahdollisimman yksinkertaisia valmistaa. Hintaa toki osataan laittaa.

Samanlainen myytti on suomalaisten vaaleus. Iho ehkä on kalpea auringonvalon puutteen vuoksi, mutta esim. oma sukuni on tummaa, jopa mustahiuksista ja kaikista tuntemistani suomalaisista on suurin osa luonnostaan ehkä lähinnä linjalla vaaleanruskeat tai maantienväriset hiukset.

Olen suomalaisen maun edustaja vaatetuksen sekä sisustuksen suhteen.
Onneksi kuvailtua "rajoitteisuutta" pidetään täällä Keski-Euroopassa tyylikkäänä.

Väriyltäkylläisyyden koen usein jollain tapaa halvaksi.

Murrettu sävy = väri, joka lähtee taittumaan johonkin toiseen väriin.

Lähdetään esim. sekoittamaan puhtaaseen kirkkaan punaiseen ripaus mustaa. Väristä saadaan hieman hillitympi, jottei se vie kaikkea väriä kasvoilta.

On totta, että sinisen ja vihreän eri variaatiot käyvät monille suomalaisille. Lämpimät, puhtaat ja kirkkaat värit ovat sitten hankalampia. Esimerkiksi joku vahva keltainen sopii tummaihoiselle kuin nenä päähän. suomalaisen täytyy olla tarkempi tällaisten värien kanssa.

Tietysti ei me kaikki suomalaisetkaan olla samannäköisiä ja värisiä, mutta noin jos miettii keskiverto vaaleaa suomalaista. Kesällä, kun on hieman saatu väriä pintaan niin käyvätkin sitten paremmin:)

Murrettu sävy = väri, joka lähtee taittumaan johonkin toiseen väriin.

Lähdetään esim. sekoittamaan puhtaaseen kirkkaan punaiseen ripaus mustaa. Väristä saadaan hieman hillitympi, jottei se vie kaikkea väriä kasvoilta.

On totta, että sinisen ja vihreän eri variaatiot käyvät monille suomalaisille. Lämpimät, puhtaat ja kirkkaat värit ovat sitten hankalampia. Esimerkiksi joku vahva keltainen sopii tummaihoiselle kuin nenä päähän. suomalaisen täytyy olla tarkempi tällaisten värien kanssa.

Tietysti ei me kaikki suomalaisetkaan olla samannäköisiä ja värisiä, mutta noin jos miettii keskiverto vaaleaa suomalaista. Kesällä, kun on hieman saatu väriä pintaan niin käyvätkin sitten paremmin:)

Olen v-mäinen ja ahdasmielinen mutta mulla nousee karvat pystyyn, kun joku sanoo inhoavansa mausteista ruokaa. Valkosipuli ja chili on näiden ihmisten mielestä jotain aivan kauheaa ja liian eksoottista. Ja apua, kun ne homejuustot haisee, eihän niitä voi syödä. Ja se kahvi. On oltava Juhlamokkaa, tietty. Suomalainen maku, hyi olkoon.

suomessa on marimekko,vallila yms. todellakin löytyy väreissä.

Ruoan suhteen en ainakaan ole. Mitä enemmän ruoassa on chiliä, valksipulia, korianteria ja limettiä, niin sen parempi. Tumma suklaa on mielestäni ainoaa oikeaa suklaata. Kahvia en juo, joten sen tummuuteen en ota kantaa.

Olen väritykseltäni talvi (tummat hiukset ja silmät mutta vaalea iho), ja pukeudun minulle sopiviin voimakkaisiin ja viileisiin väreihin. Tykkään paljon myös kuviokuoseista.

Sisustus on sekoitus selkeää suomalaisuutta ja värikästä itämaisuutta. Meillä esimerkiksi on Muuramen valkoinen kirjahylly ja sen edessä kirkkaansininen persialainen villamatto.

Kahvia en juo ollenkaan, joten poikkean jo siinä. Suomalinen ruoka on valitettavan mautonta minun makuuni, mutta en kyllä piittaa itämaisesta ruoastakaan.

Värit taas, beigeä, ruskeaa ja harmaata kammoan. Sisustuksessa meillä on paljon punaista, valkoista, vihreää ja violettia, riippuen vuoden ajasta. Vaatekaapissani on ainoastaan punaisia, violetteja, valkoisia ja mustia vaatteita. Tai no on yksi poikkeus, siniset farkut.

Jos päälleni ilmestyy beige vaate, minut saa viedä hullujen huoneelle suoraan.

No en oikeastaan edusta suomalaista makua monessakaan mielessä.En tiedä, miten suomalainen kahvi muka on tummapaahtoista,mielestäni on aika kuravettä monet kahvit. Jäätelöt ovat kautta linjan kamalia; niissä ei maistu mikään muu kuin sokeri, jota onkin sitten ämpärikaupalla. Sisustukseen haluaisin väriä ja erikoisuutta, vaatteissa inhoan erityisesti harmaata ja tummansinistä...ja oikeastaan sinistä yleensäkin. Beige on yök. En tahdo löytää mieleisiä vaatteita mistään,ovat tylsääkin tylsempiä. Mielestäni täällä vaikuttaa joka asiassa itä-naapurimme, moni asia on jotenki hiton ankea ja harmaa...