Eilinen

Käänsin pääni ikkunalta takaisin asunnolle, sekalainen seurue, Big Johnson, Mac ”the duck” ja Yugatsow juopuivat vinyylin soittaessa Beatlesin tunnetuimpia. Juuri sopivia tähän iltaan, sanoin Yugatsow kaataessaan viidettä tuplaviskiään.

Seurueen naiset istuivat omalla sohvallaan ja olivat molemmat iloisella tuulella, Big Johnson kiusoitteli naisia tavalliseen tyyliinsä. Johnsonin puhe oli outoa tajunnanvirtaa. Se poukkoili aiheesta toiseen ja ainakin sivustaseuraajalle jäi usein olo, että Johnson ei tainnut itsekkään tietää puheidensa tarkoitusta. Mutta se ei haitannut Johnsonia.

Äkkiä oveen koputettiin. Olin porukan ainoa, joka pystyi vielä ymmärtämään, jos jollain oli oikeasti asiaa. Mac ”the duck” viittoi kuitenkin minulle ennen kuin ehdin liikkua ja menin hänen luokseen. Mac kuiskasi ”tuota, mun pitää kertoa jotain” ja jatkoi ”olen velkaa parille ikävälle typille, älä avaa”.

Menin ovelle ja olin katsovinani ovisilmästä, heilutin takaisin porukka, että en ole avaamassa. Sanomatta sanaakaan.

Kohta seurue ovelta lähti ja väänsin vinyyliä kovemmalle. Jonhson oli tyypilliseen tyyliinsä kyllästyttänyt naiset jutuillaan. Ehdotin siirtymistä alakerrassa sijaitsevaan baariin vielä, kun pystyimme siihen.

Yugatsow oli huonotuulinen ja piti pitkää puhuttelua toiselle naisista, nainen kuunteli vastaanottavaisena. Menin väliin, koska pelkäsin jäljen olevan muuten rumaa. Yugatsow oli saanut naisen kuuntelemaan aluksi jollakin halvalla tempullaan, varmaan kehumalla Puolan vuosillaan. Kuitenkin tyypilliseen tapaansa tarina alkoi kääntyä opetulliseksi sekä lopulta avoimen ilkeäksi.