Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minua niin surettaa isän vanheneminen
11.08.2024 |
Vaikka se on ihan luonnollinen asia, isän hidastunut askel ja vapisevat kädet saavat minut kyynelehtimään, mutta en näytä sitä hänelle vaan itken kun painan isän oven kiinni ja sitten ei itkemisestä tule loppua eikä mieheni ymmärrä minun itkua ja tunnetilaa lainkaan, vaan sanoo "mitä ihmeen pillittämistä tuossa on", niinpä, vain tunteva ja erityisherkkä voi tuntea jotain mitä muut ei tunne, inhimillisyyttä, sympatiaa ja luopumisen tuskaa.
Kommentit (32)
Sama. Tosin yhtäaikaa myös inhoan häntä sillä hän oli koko lapsuuteni raivohullu juoppo ja muutenkin melko ilkeä ja narsistinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Tosin yhtäaikaa myös inhoan häntä sillä hän oli koko lapsuuteni raivohullu juoppo ja muutenkin melko ilkeä ja narsistinen ihminen.
No voi voi sentään, en moista isää nyt kauheasti surkuttelisi.
Malliesimerkki taas länsimaisesta kermiksestä joka ei edes aikuisena pysty käsittelemään ihmisen eli kaarta ja vanhenemisen/kuoleman luonnollisuutta elinkaaressa. Täällä ihmisestä tulee pelkkä uliseva turhake.
Vierailija kirjoitti:
Malliesimerkki taas länsimaisesta kermiksestä joka ei edes aikuisena pysty käsittelemään ihmisen eli kaarta ja vanhenemisen/kuoleman luonnollisuutta elinkaaressa. Täällä ihmisestä tulee pelkkä uliseva turhake.
Miksi uliset, tuskin aloittaja ulisee, vaan hän kertoi mitä tunsi, ei se muiden vika ole, että sinut on kasvatettu tunneköyhässä perheessä ja on taidettu kurittaa oikein olan takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Tosin yhtäaikaa myös inhoan häntä sillä hän oli koko lapsuuteni raivohullu juoppo ja muutenkin melko ilkeä ja narsistinen ihminen.
No voi voi sentään, en moista isää nyt kauheasti surkuttelisi.
On sillä hyvätkin hetkensä. Plus samalla surkuttelen hyvän isän puutetta kuten olen koko ikäni tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Malliesimerkki taas länsimaisesta kermiksestä joka ei edes aikuisena pysty käsittelemään ihmisen eli kaarta ja vanhenemisen/kuoleman luonnollisuutta elinkaaressa. Täällä ihmisestä tulee pelkkä uliseva turhake.
Kuoleminen on vapaaehtoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitikö nyt joku erityisherkkyys vetää tuohon mukaan, ihan normaaleja tunteita. Miehesi taas on törppö jolta puuttuu täysin lohduttamisen ja myötäelämisen taidot. Pelkkä taputus olkapäällekin todennäköisesti olisi riittänyt, mutta sen sijaan ärsyyntyi ja kettuili. Mahtavaa.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Tosin yhtäaikaa myös inhoan häntä sillä hän oli koko lapsuuteni raivohullu juoppo ja muutenkin melko ilkeä ja narsistinen ihminen.
Et kai nyt sentään hänen haudalleen mene (jos on poistunut), on heitäkin, jotka eivät vie edes kukkia tai kynttilöitä juurikin juopolle isälleen, joo-o, on ihmiskohtaloita ja taas ihmiskohtaloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Malliesimerkki taas länsimaisesta kermiksestä joka ei edes aikuisena pysty käsittelemään ihmisen eli kaarta ja vanhenemisen/kuoleman luonnollisuutta elinkaaressa. Täällä ihmisestä tulee pelkkä uliseva turhake.
Mitähän sinullekin on elämässä tapahtunut? Tsemppiä, tunnut tarvitsevan sitä
Muakin itkettää melkein, kun ajattelen tuota kuvaamaasi asiaa. Onneksi isä pärjää hyvin kotona. Ja voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Malliesimerkki taas länsimaisesta kermiksestä joka ei edes aikuisena pysty käsittelemään ihmisen eli kaarta ja vanhenemisen/kuoleman luonnollisuutta elinkaaressa. Täällä ihmisestä tulee pelkkä uliseva turhake.
Miksi uliset, tuskin aloittaja ulisee, vaan hän kertoi mitä tunsi, ei se muiden vika ole, että sinut on kasvatettu tunneköyhässä perheessä ja on taidettu kurittaa oikein olan takaa.
Selkeästikin on suolenmutkaan vangittu monta siementä...
Vierailija kirjoitti:
Pitikö nyt joku erityisherkkyys vetää tuohon mukaan, ihan normaaleja tunteita. Miehesi taas on törppö jolta puuttuu täysin lohduttamisen ja myötäelämisen taidot. Pelkkä taputus olkapäällekin todennäköisesti olisi riittänyt, mutta sen sijaan ärsyyntyi ja kettuili. Mahtavaa.
Normaaleja tunteita, lue muutama viesti, niin huomaat, ettei paljoa normaaliutta enää edes ole. Mitä mahtavaa ärsyyntymisessä ja kettuilussa on, saatko sitä osaksesi joka päivä, kun tuo piti vetää mukaan tuohon. -eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Tosin yhtäaikaa myös inhoan häntä sillä hän oli koko lapsuuteni raivohullu juoppo ja muutenkin melko ilkeä ja narsistinen ihminen.
Et kai nyt sentään hänen haudalleen mene (jos on poistunut), on heitäkin, jotka eivät vie edes kukkia tai kynttilöitä juurikin juopolle isälleen, joo-o, on ihmiskohtaloita ja taas ihmiskohtaloita.
On se vielä elossa. Kuten sanottu, oli/on se välillä kivakin. Sillä on paljon kavereitakin, minulla ei yhtään, vaikken ole ollut riehuva juoppo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Malliesimerkki taas länsimaisesta kermiksestä joka ei edes aikuisena pysty käsittelemään ihmisen eli kaarta ja vanhenemisen/kuoleman luonnollisuutta elinkaaressa. Täällä ihmisestä tulee pelkkä uliseva turhake.
Miksi uliset, tuskin aloittaja ulisee, vaan hän kertoi mitä tunsi, ei se muiden vika ole, että sinut on kasvatettu tunneköyhässä perheessä ja on taidettu kurittaa oikein olan takaa.
Selkeästikin on suolenmutkaan vangittu monta siementä...
Miksi sinulla on vaikea suolitukos ?
Olen minäkin herkkä mutten tiedä miksi olisin itkenyt isän vanhenemista osana elinkaarta. Itkun aika oli sitten hänen lähdettyä maanpäältä. Olihan se surullistakin nähdä mitä sairaus toi ja teki isän elämisen vaikeaksikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Tosin yhtäaikaa myös inhoan häntä sillä hän oli koko lapsuuteni raivohullu juoppo ja muutenkin melko ilkeä ja narsistinen ihminen.
Et kai nyt sentään hänen haudalleen mene (jos on poistunut), on heitäkin, jotka eivät vie edes kukkia tai kynttilöitä juurikin juopolle isälleen, joo-o, on ihmiskohtaloita ja taas ihmiskohtaloita.
On se vielä elossa. Kuten sanottu, oli/on se välillä kivakin. Sillä on paljon kavereitakin, minulla ei yhtään, vaikken ole ollut riehuva juoppo.
Niin no, juopoille jostain kumman syystä siunaantuu kavereita, tuskin kaikki ovat hyviä kavereita, kunhan pullo kiertää ringissä ja siihen kun loppuu juoma loppuu myös kaveruus.
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin herkkä mutten tiedä miksi olisin itkenyt isän vanhenemista osana elinkaarta. Itkun aika oli sitten hänen lähdettyä maanpäältä. Olihan se surullistakin nähdä mitä sairaus toi ja teki isän elämisen vaikeaksikin.
Jos sinä et itkenyt, miksi muut eivät voi sitä tehdä. Miksi itkit kun lähti maanpäältä, sekin kuuluu mainitsemaasi ELINKAAREEN, erikoinen kommentti!
Minäkin itkin, kun äitini henkinen ja fyysinen tila heikkeni ja muistisairaus eteni. Hyvä, että pidät isästäsi huolta.
Alue: Aihe vapaa
Samalla tavalla sä ap vanhenet joka hetki.