Lue keskustelun säännöt.
Seksielämä synnytyksen jälkeen - raskaana oleva, älä lue.
20.01.2014 |
Seksi on ollut minulle aina hyvin tärkeää. Se on ollut minulle tärkeä tapa rentoutua.
Synnytykseni käynnistyi raskausviikolla 36 täysin yllättäen vesien menolla. Olin koko raskausajan miettinyt suunniteltua sektiota. Sain ajan pelkopolille vasta niin myöhään, että pääsin sinne vasta 2 vrk ennen synnytyksen käynnistymistä.
Synnytyssalissa pyysin tippa linssissä voisinko saada sektion. Ei kuulemma käynyt.
Synnytyksen jälkeen tajusin pian alapääni olevan täysin pilalla. Kaikki sanoi että kyllähän se nyt siitä korjaantuu. Tuntui, että tässä on nyt asiat niin huonosti, ettei ole korjaantumassa. Olin oikeassa. Nyt on yli puoli vuotta mennyt ja pahimmat ongelmat on edelleen olemassa:
Synnytyksessä klitoris piiloutui suurimmaksi osaksi niin, että sillä ei ole enää mitään tekoa. Kyllä siitä osa tuntuu, mutta sen koskettaminen lähinnä raivostuttaa, en todellakaan ole saamassa siitä orgasmia enää muutamassa minuutissa, jos lainkaan.
Emättimen(hyi mikä sana) suuaukko on revähtänyt niin, etten saa kiristettyä lihaksilla enää juurikaan. Ilmeisesti lihasten välinen ihoalue repesi eikä sitä ommeltu täysin takaisin. Sisäpuolen lihaksia saa kyllä liikutettua ja jännitettyä, mutta nekin ovat loitonneet toisistaan noin pari senttiä, mutta tuolla alueella se on aika paha juttu. Koen tämän nöyryyttävimpänä asiana mitä minulle on tapahtunut. En ole saanut yhtäkään orgasmia synnytyksen jälkeen. Ennen sain joka yhdynnästä. Siis pelkästään yhdynnästä ilman mitään muuta koskettelua. En tiedä mitä teen, olen todella ahdistunut.
Miksi helvetissä ihmisiä yritetään käännyttää synnyttämään alateitse? Varmasti monet olisivat valmiita maksamaan kunnolla suunnitellusta sektiosta, jos siihen annettaisiin mahdollisuus...
...Sitten täytyisi vielä yrittää pitää pirteää perhe-elämää yllä, kun itsellä ei ole enää mitään omaa iloa jäljellä.... Ukolle en enää kehtaa enää asiasta valittaa tai hän ei varmaan halua minua enää lainkaan. Nytkin on jo aivan mielettömän nihkeää. Itse haluaisin tutustua uudestaan seksiin, mutta mahdollisuuksia tähän tarjoutuu todella vähän. Yksinkään siitä ei tule mitään, kun itseä koskeminen on alkanut kuvottaa em asioiden vuoksi. Tunnen itseni kuohituksi.
En synnytä enää ikinä.
Itselleni on nyt täysin selvää: jos rakastaa hyvää seksiä ja seksi tuo arkeen korvaamattoman määrän iloa, kannattaa valita sektio, jos mahdollista. Raskaana ollessani yritin saada asiasta selvää lukuisilta tahoilta, mutta kukaan ei ilmeisesti kehdannut sanoa mitään, muutakuin, että kyllähän siitä synnytyksestä palautuu"
Onko kukaan ollut korjausleikkauksessa emättimen suuaukon vuoksi? Millaisia kokemuksia?
Kaikkihan on aina tapauskohtaista tietenkin...
Kommentit (265)
Nonniin. Vanhan konkarin kokemus tähän.
Meille, siis minulle ja miehelleni, lastemme isälle, oli ihan yks hailee, miltä värkki näyttää synnytyksen jälkeen ja onko kiree vai ei. Tärkeintä olivat, ja ovat edelleen, lapset, jotka yhdessä teimme, yhdessä synnytimme ja yhdessä hoidimme. Nyt yhdessä odotamme heitä käymään luonamme, kun töiltään ehtivät. Jokaisella heillä on lapsia.
Repesin aika pahoin, ennen kuin ehtivät tehdä epparin. Ompelivat mikä mitenkin. Eka ompeli löysälle ja sen kyllä huomasi. Viimeinen onnistui loistavasti. Mikään himojumppaaja en todellakaan ole.
Mies on useasti todennut, että seksi on parantunut iän myötä, eikä synnytyksistä ole jäänyt mitään negatiivista minun kroppaani, hänen mielestään. Mahanahka on kuin kynnöspelto, mutta miehelleni joka juonne on kuin kunniamitali! Hän arvostaa niitä kurttuja ja löysähköä mahanahkaani ja minusta se tuntuu aika hassulta! Rintojani häpesin nuorena pienuutensa takia, mutta nyt ne ovat vallan kauniit, omastakin mielestäni, miehestä puhumattakaan! Vähän roikkuvatkin, kun joka lapsen imetin pitkään, mutta sitäkin, imetystä, mies arvosti ja hykerrellen katseli. Onko minulla sitten jotenkin erikoinen mies? Vanhanaikainen, joka välittää ihmisestä, ei ulkoisista seikoista. Ja kyllä, minä pidän itseni kauniina niiltä osin, mihin voin vaikuttaa. Raskausarvet, useista raskauksista venynyt mahanahka ja imetyksen venyttelemät rinnat ovat kuitenkin vain kunnioitettavia merkkejä siitä, että olen äiti! Itsetuntonikin on ok, koska minulla on mies, joka on tukenut minua äitiydessä ja vaimona, ei vaatinut tiukkaa p..lua, eikä uhkailut lähtevänsä vieraisiin, jos synnytyksessä rupsahdan! Hän on miehenä ja isänä kantanut vastuunsa ja siten antanut tilaa minun olla äiti. Eikä sellaista miestä VOI jättää huolehtimatta hänen tarpeistaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tasan tarkkaan, mitä ap tarkoittaa. Itselläni kaksi synnytystä takana. Ekassa autettiin veitsellä ja kaikki palatui ennalleen, tuntoherkkyys ehkä vähän jopa parani. Tikkien kohta tuntui jonkin aikaa kovalta, mutta siinä kaikki.
Tokan synnytyksen jälkeen tapahtui juuri tuo, että paikat repesi, ei korjattu kunnolla ja suuaukkoa ei enää ole. Joku irrallinen "kieleke" näkyy. Vaikuttaa tosi paljon. Syvemmällä on joo lihaksia, joihin treeni auttaa, mutta se on laiha lohtu.
Kuinka monta kertaa pitää sanoa, että synnyttäneen toosa on yhdyntää ja nautintoa ajatellen peruuttamattomasti PILALLA. Sehän on kuin märän kumisaappaan varsi!
Vierailija kirjoitti:
Nonniin. Vanhan konkarin kokemus tähän.
Meille, siis minulle ja miehelleni, lastemme isälle, oli ihan yks hailee, miltä värkki näyttää synnytyksen jälkeen ja onko kiree vai ei. Tärkeintä olivat, ja ovat edelleen, lapset, jotka yhdessä teimme, yhdessä synnytimme ja yhdessä hoidimme. Nyt yhdessä odotamme heitä käymään luonamme, kun töiltään ehtivät. Jokaisella heillä on lapsia.
Repesin aika pahoin, ennen kuin ehtivät tehdä epparin. Ompelivat mikä mitenkin. Eka ompeli löysälle ja sen kyllä huomasi. Viimeinen onnistui loistavasti. Mikään himojumppaaja en todellakaan ole.
Mies on useasti todennut, että seksi on parantunut iän myötä, eikä synnytyksistä ole jäänyt mitään negatiivista minun kroppaani, hänen mielestään. Mahanahka on kuin kynnöspelto, mutta miehelleni joka juonne on kuin kunniamitali! Hän arvostaa niitä kurttuja ja löysähköä mahanahkaani ja minusta se tuntuu aika hassulta! Rintojani häpesin nuorena pienuutensa takia, mutta nyt ne ovat vallan kauniit, omastakin mielestäni, miehestä puhumattakaan! Vähän roikkuvatkin, kun joka lapsen imetin pitkään, mutta sitäkin, imetystä, mies arvosti ja hykerrellen katseli. Onko minulla sitten jotenkin erikoinen mies? Vanhanaikainen, joka välittää ihmisestä, ei ulkoisista seikoista. Ja kyllä, minä pidän itseni kauniina niiltä osin, mihin voin vaikuttaa. Raskausarvet, useista raskauksista venynyt mahanahka ja imetyksen venyttelemät rinnat ovat kuitenkin vain kunnioitettavia merkkejä siitä, että olen äiti! Itsetuntonikin on ok, koska minulla on mies, joka on tukenut minua äitiydessä ja vaimona, ei vaatinut tiukkaa p..lua, eikä uhkailut lähtevänsä vieraisiin, jos synnytyksessä rupsahdan! Hän on miehenä ja isänä kantanut vastuunsa ja siten antanut tilaa minun olla äiti. Eikä sellaista miestä VOI jättää huolehtimatta hänen tarpeistaan!
Miten tämäkään lohduttaa tai auttaa niitä naisia, joiden seksielämä on pilalla?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa pitää sanoa, että synnyttäneen toosa on yhdyntää ja nautintoa ajatellen peruuttamattomasti PILALLA. Sehän on kuin märän kumisaappaan varsi!
Siks just vaihdoin vielä poikimattomaan helunaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nonniin. Vanhan konkarin kokemus tähän.
Meille, siis minulle ja miehelleni, lastemme isälle, oli ihan yks hailee, miltä värkki näyttää synnytyksen jälkeen ja onko kiree vai ei. Tärkeintä olivat, ja ovat edelleen, lapset, jotka yhdessä teimme, yhdessä synnytimme ja yhdessä hoidimme. Nyt yhdessä odotamme heitä käymään luonamme, kun töiltään ehtivät. Jokaisella heillä on lapsia.
Repesin aika pahoin, ennen kuin ehtivät tehdä epparin. Ompelivat mikä mitenkin. Eka ompeli löysälle ja sen kyllä huomasi. Viimeinen onnistui loistavasti. Mikään himojumppaaja en todellakaan ole.
Mies on useasti todennut, että seksi on parantunut iän myötä, eikä synnytyksistä ole jäänyt mitään negatiivista minun kroppaani, hänen mielestään. Mahanahka on kuin kynnöspelto, mutta miehelleni joka juonne on kuin kunniamitali! Hän arvostaa niitä kurttuja ja löysähköä mahanahkaani ja minusta se tuntuu aika hassulta! Rintojani häpesin nuorena pienuutensa takia, mutta nyt ne ovat vallan kauniit, omastakin mielestäni, miehestä puhumattakaan! Vähän roikkuvatkin, kun joka lapsen imetin pitkään, mutta sitäkin, imetystä, mies arvosti ja hykerrellen katseli. Onko minulla sitten jotenkin erikoinen mies? Vanhanaikainen, joka välittää ihmisestä, ei ulkoisista seikoista. Ja kyllä, minä pidän itseni kauniina niiltä osin, mihin voin vaikuttaa. Raskausarvet, useista raskauksista venynyt mahanahka ja imetyksen venyttelemät rinnat ovat kuitenkin vain kunnioitettavia merkkejä siitä, että olen äiti! Itsetuntonikin on ok, koska minulla on mies, joka on tukenut minua äitiydessä ja vaimona, ei vaatinut tiukkaa p..lua, eikä uhkailut lähtevänsä vieraisiin, jos synnytyksessä rupsahdan! Hän on miehenä ja isänä kantanut vastuunsa ja siten antanut tilaa minun olla äiti. Eikä sellaista miestä VOI jättää huolehtimatta hänen tarpeistaan!
Sepä mukavaa, että sinulla on tuollainen mies.
Minun mieheni ilmoitti, että ottaa eron, jos vaikka lihon tai ei saa seksiä.
Ääripäitä molemmat.
Keskimäärin miehet ovat niin ulkonäkökeskeisiä ja pinnallisia, että eivät pidä 'kunniamitalina' sitä, että naisen ulkonäkö menee lasttensaannin myötä, eivätkä miehet keskimäärin arvosta 'kurttuista löysää mahanahkaa'. Jos arvostaisivat, kaikki pornotähdet näyttäisivät sellaisilta.
fuckediiup kirjoitti:
Tsemppiä aloittajalle. Sinulla on vasta 6 kk takana, kyllä niitä orgasmeja vielä saat, aivan varmasti. Itselläkin meni ekassa synnytyksessä paikat sekaisin, ja ekat orgasmit sain varmaan vasta joskus vuoden jälkeen. Jos imettää, myös hormonihommelit vaikuttavat haluihin ja värkkiin.
Mieheni haluihin synnytys ei vaikuttanut mitenkään ja oli kimpussa liian varhain. En ollut valmis millään muotoa upotusleikkeihin, mutta painostuksesta suostuin. Ja olihan se perseestä. Silloin meni kunnioitus lopuulisesti mieheen, eikä ole palannut. Nykyisin sänkypuuhissa ajatus palaa välillä mieleen ja vituttaa. Seksielämän menetys vuodeksi ei olisi minua haitannut niin paljon kuin rakastavan kunnioituksen menetys loppuiäksi.
Kyllä sillä aloittajalla on jo 2,5 vuotta takana. Ketju aloitettu 2014.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta vanha aloitus, mutta aina yhtä ajankohtainen jollekin naiselle.
Minulla alapää löystyi selkeästi. Emme ole harrastaneet seksiä viimeisen synnytyksen jälkeen eli 4kk sitten.
On etuseinämän ja takaseinämän laskeumat. Emättimen aukko iso, aina auki. Teen lantionpohjanlihaksia ja virtsa karkaa kun nousen pöntöltä, siis kun käyn vessassa tuntuu että ne viimeiset pisarat vaan valuu housuun kun kävelen pois vessasta. Muuten ei karkaile.
Sanokaa kiltit, tiukkeneeko emätin kun laskeumat korjataan? Tapahtuuko emättimen suuaukolle jotain kun laskeumat eivät enää vaivaa?
Asia painaa niin, että en edes kehtaa näyttää alapäätä miehelle vaikka hän on aina sanonut, että se on maailman paras alapää olin synnyttänyt tai en.
Ahdistaa. Surettaa ja masentaa oma alapää.
Pari vuotta vanha aloitus, mutta monelle täyttä tätä päivää.
Olen synnyttänyt nuorena 22-25v 2 krtaa ja noin nelikiloiset lapset, väliliha leikattiin synnytyksessä. Kaikki parantui ennalleen eikä minusta näkynyt mitään jälkiä raskaudesta paitsi arvet rinnoissa, jotka nekin katosivat myöhemmin.
Kolmannen syntyessä olin 36v, ja vauva 4,7kg. Se rikkoi kaiken. Kätilöä kiinnosti vain peiton virkkaaminen pakolaislapsille, ei oma työ sillä hetkellä. Pyysin leikkaamaan välilihan, mutta ei suostunut, sanoi ettei tässä enää kerkiä leikkelemään mitään. Olisi pitänyt! Sitten hätiin toinen lääkäri. Repeymät olivat niin pahoja ettei tiennyt mitä olisi ommellut? Väittivät että korjaantuu. Nope.
Korjausleikkaukseen pääsin vuoden ja neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, kun olin ennen sitä treenannut lihaksia - joista osa repeytynyt - turhautuneena. Oli ollut jatkuva hädän tunne, kuin kaikki sisuskalut valuisivat maahan millä hetkellä hyvänsä.
Korjausleikkaus auttoi. Tunto palautui, normaaliolo palautui, oli ihanaa voida juosta ja hypellä niin pitkän tauon jälkeen. Orgasmit olivat niin kuin ennenkin, nyt niitä arvosti enemmän.
Hitaimmin palautui henkinen puoli, oma olo naisena, naisellisuus, viehättävyys.
Mies on ihana, aikuinen ja ymmärtäväinen. Hän keskittyi enemmän hoitamaan lasta kun emme kyenneet seksiä harrastamaan.
Ketjun aloittaneen ongelmat lienee jo ratkaistu, mutta mahdollisille uusille lukijoille sanoisin, että kannattaa hakea apua ja vaatia korjausleikkausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan kokeillut laserkiristystä? Auttoiko, missä tehtiin, mitä maksoi? Ja ennenkaikkea, olivatko tulokset pysyviä? Kaiken tämän jankkauksen jälkeen ratkaisuyritykset kehiin!
No minulla ei synnytyksen takia seksielämä muuttunut radikaalisti mihinkään vaikka repesin ja toki alapää muuttui. Henkilökohtainen mielipiteeni tuosta sektiosta on se (vaikkei kukaan kysynytkään), että jos lapsen haluaa ni pitäisi se olla valmis synnyttämäänkin eikä suunnitella jotain sektiota. Sektio on viimeinen keino saattaa lapsi maailmaan jos äiti ja/tai lapsi vaarassa ja se on aina suurempi riski infektioille ym, kun luonnollinen synnytys. Lähipiirissäni ollut sektio nimenomaan sen takia, ettei alateitse onnistunut.
Todella ikävää kuitenkin, että sinulle kävi noin, oletko jutella gynekologin kanssa asiasta? Kannattaa yrittää hyväksyä asiat nyt noin kun ne on ja tutustua omaan seksualisuuteen uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nonniin. Vanhan konkarin kokemus tähän.
Meille, siis minulle ja miehelleni, lastemme isälle, oli ihan yks hailee, miltä värkki näyttää synnytyksen jälkeen ja onko kiree vai ei. Tärkeintä olivat, ja ovat edelleen, lapset, jotka yhdessä teimme, yhdessä synnytimme ja yhdessä hoidimme. Nyt yhdessä odotamme heitä käymään luonamme, kun töiltään ehtivät. Jokaisella heillä on lapsia.
Repesin aika pahoin, ennen kuin ehtivät tehdä epparin. Ompelivat mikä mitenkin. Eka ompeli löysälle ja sen kyllä huomasi. Viimeinen onnistui loistavasti. Mikään himojumppaaja en todellakaan ole.
Mies on useasti todennut, että seksi on parantunut iän myötä, eikä synnytyksistä ole jäänyt mitään negatiivista minun kroppaani, hänen mielestään. Mahanahka on kuin kynnöspelto, mutta miehelleni joka juonne on kuin kunniamitali! Hän arvostaa niitä kurttuja ja löysähköä mahanahkaani ja minusta se tuntuu aika hassulta! Rintojani häpesin nuorena pienuutensa takia, mutta nyt ne ovat vallan kauniit, omastakin mielestäni, miehestä puhumattakaan! Vähän roikkuvatkin, kun joka lapsen imetin pitkään, mutta sitäkin, imetystä, mies arvosti ja hykerrellen katseli. Onko minulla sitten jotenkin erikoinen mies? Vanhanaikainen, joka välittää ihmisestä, ei ulkoisista seikoista. Ja kyllä, minä pidän itseni kauniina niiltä osin, mihin voin vaikuttaa. Raskausarvet, useista raskauksista venynyt mahanahka ja imetyksen venyttelemät rinnat ovat kuitenkin vain kunnioitettavia merkkejä siitä, että olen äiti! Itsetuntonikin on ok, koska minulla on mies, joka on tukenut minua äitiydessä ja vaimona, ei vaatinut tiukkaa p..lua, eikä uhkailut lähtevänsä vieraisiin, jos synnytyksessä rupsahdan! Hän on miehenä ja isänä kantanut vastuunsa ja siten antanut tilaa minun olla äiti. Eikä sellaista miestä VOI jättää huolehtimatta hänen tarpeistaan!
Arvostan! Tuolla asenteella parisuhde ja koko elämä on varmasti onnekasta.
Vierailija kirjoitti:
No minulla ei synnytyksen takia seksielämä muuttunut radikaalisti mihinkään vaikka repesin ja toki alapää muuttui. Henkilökohtainen mielipiteeni tuosta sektiosta on se (vaikkei kukaan kysynytkään), että jos lapsen haluaa ni pitäisi se olla valmis synnyttämäänkin eikä suunnitella jotain sektiota. Sektio on viimeinen keino saattaa lapsi maailmaan jos äiti ja/tai lapsi vaarassa ja se on aina suurempi riski infektioille ym, kun luonnollinen synnytys. Lähipiirissäni ollut sektio nimenomaan sen takia, ettei alateitse onnistunut.
Todella ikävää kuitenkin, että sinulle kävi noin, oletko jutella gynekologin kanssa asiasta? Kannattaa yrittää hyväksyä asiat nyt noin kun ne on ja tutustua omaan seksualisuuteen uudestaan.
Miehet eivät synnytä eivätkä adoptiovanhemmat. Turha naisilta on vaatia juuri alatiesynnytystä todisteeksi riittävästä halusta saada lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aikasemminkin kirjoittanut tämän johonkin ketjuun että suomessa jälkitarkastus on liian aikaisin. Siellä ainakin itse vielä kuvittelin että paikat paranee. Nyt on suurempi kynnys itse varata aikaa ja ottaa asiaa esiin, etenkin kun pelkää että vastaus on juuri sitä tasoa että "semmoista se on kun on synnyttänyt". Erottaisin kuitenkin toisistaan tässä ulkonäkövirheet ja toiminnallisuuden. Ei välttämättä julkiselta tarvitsisi saada apya kosmeettisiin haittoihin mutta jos on värkki on siinä kunnossa ettei toimi enää kunnolla seksissä niin miksi helkkarissa apua ei saa!!??
Kyllä toimiva seksielämä on erittäin tärkeä asia parisuhteelle ja näin ollen myös sille että perhe pysyy koossa. Kuinkahan monta eroa saataisiin vältettyä sillä että naisten seksuaaliterveyttä hoidettaisiin?
No. Itse olen synnyttänyt alateitse lapseni kuusi vuotta sitten. Tiedoksi etten ennen raskautta ollut KOSKAAN ikinä saanut orgasmia. Olin 19-vuotias. Entinen viivapillu (kamala sana, en muutakaan keksinyt :D) muuttui kyllä vähän. Eli sisemmät häppärit näkyy vähän, mutta ei pahasti. Ekan vuoden synnytyksen jälkeen ei todellakaan ollut niin tiukka kuin ennen raskautta. En halunnut harrastaa seksiä miehen kanssa, koska häpesin alapäätäni. Mutta aloin kyllä saamaan orgasmeja kun tyydytin itseäni. Se oli aika mullistavaa!:D
En ikinä treenannut millään kuulilla, mutta palauduin muuten tosi hyvin, urheilin niinkuin ennenkin.
Nyt kuusi vuotta myöhemmin alapää on oikeasti tosi tiukka, ei jälkeäkään mistään löysyydestä. Ja tämä on ihan totta.
Jos oikein muistan, niin n.vuosi/1,5 vuotta meni kun suostuin miehen kanssa seksiin ja se tuntui jo tosi hyvältä. Mies oli ihan ihmeissään miksi olin itkenyt löysyydestä, mutta tiesin kyllä itse millainen se oli silloin alussa.
Olen todella tyytyväinen nyt.
Raskaaksi tullessani (kierukka petti) kysyin heti, että saanko mitään varmistusta sektiosta, siis takuuta. Ei saa, joten päätös oli selvä ja sain varmaan jonkun kusipää-merkinnän tietoihini kun lääkäri oli niin pöyristynyt kun nainen, hui olkoon, pitää seksistä niin paljon. Seksielämä ja avioliittoni on elämän tärkeimpiä asioita ja en voi ikimaailmassa edes harkita mitään, mikä riskeeraa onnellisuuteni. Ja mitä mieltä olisi lisääntyä jos sen myötä hyvä elämä tuhoutuu. Sittemmin miehelle on teetetty vasektomia ja jos jostain äärimmäisen epätodennäköisestä syystä tulisin silti raskaaksi, niin päättäisin edelleen samoin.
2 alatiesynnytystä takana ja seksielämä on vain parantunut, mikäli lapset antavat siihen aikaa. Minusta hieman väljempi suuaukko vain parantaa seksiä, koska hommiin pääsee vähemmillä lämmittelyillä. Se puristus tulee kuitenkin lantionpohjan lihaksista, joita pitäisi muutenkin treenata aktiivisesti jos on synnyttänyt.
4 alatiesynnytystä 21-41 vuotiaana.
Onhan alapää eri näköinen kuin teininä mutta ei mulla toimivuuteen vaikuttanut. Päinvastoin herkkyys parani. Mies valittaa vieläkin liiasta tiukkuudesta.
Kommenttini oli kyllä vastine lähinnä
a. Otsikolle jossa peloteltiin raskaana olevia b. Niille jotka kirjoittaa naisen toosan revähtävän satavarmasti synnytyksessä niin pahoin että se on sen jälkeen käyttökelvoton.