kuukautiskipuruikuttajat

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 02:43"]

Korjatkaa jos oon väärässä, mutta veikkaan että naiset olis helposti arvostelemassa jos miehet valittelis avoimesti esim. eturauhas- tai esinahkavaivojaan? Sanottais pian että mitähän huomiota sekin ukko mokomilla vuodatuksilla hakee... Puhuttais tahdikkuudesta ja tilannetajusta. En tiiä. Tällanen kutina minulla asiasta.

[/quote]

Yksi tuttu kertoi avoimesti, ruokapöydässä, että häneltä leikattiin esinahka kun se oli niin kireä.. 

Meni muuten ruokahalut.. On asioita joista kavereiden ei tarvitse tietää. Ainakaan ruokapöydässä.

Aika monelle tutuista jotka on valittanut kipeistä kuukautisista on myöhemmin todettu endo. Jos kaikki olis vaan nielly valituksensa niin olisivat luulleet sen kuuluvan "naisen osaan" eivätkä olisi puhuneet lääkärille tms.

Aloitus todennäköisesti on provo, mutta toivon että jos joku teini kärsii kovista kuukautiskivuista niin sekin näille sivuille eksyessään ymmärtäisi tämän aloituksen provoksi. Todennäköisesti näin ei käy.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 00:39"]

Koska se on asia jonka takia vaipuu helposti epätoivoon. Joka hiton kuukausi sitä samaa kärsimystä. Ja se kipu todella on kärsimystä ja vetää monia sänkypotilaiksi. Ja niitä kivunlievitysvinkkejä saa antaa vaikka joka päivä koska sitä on valmis kokeilemaan mitä vaan. Lääkärit eivät aina osaa auttaa. Kaikille ei sovi hormoniehkäisyt. Kipulääkkeet eivät auta.

[/quote]

Itse otan paljon mieluumin nykyiset hormonikierukan sivuvaikutukset kuin lamauttavat kivut. Mulle aikoinaan yksityinen gyne määräsi tramadolia, lihasrelaksantteja ja yhdistelmäpillerit kuukautiskipuihin. Kahta ensimmäistä tarvitsin vain parien ensimmäisten kuukautisten aikaan. Nykyään mulla on tuo kierukka, niin menkkakivut ja menkatkin on muisto vain.

Toki jos tykkää siitä marttyyrin roolista "voi kun minä olen nainen ja minun pitää kärsiä joka kuukausi. Ja synnyttääkin vielä", niin mikäs siinä sitten. 

Elämä on valintoja.

Siskoni kävi kiinalaisella lääkärillä. Lääkäri oli laitellut neuloja sinne tänne ja tonne. Sen jälkeen ei ole ollut kuukautiskipuja. Aiemmin kuukautisten aikaan oli kivun vuoksi vuodepotilas.

En minäkään toitota kivuista iloisesti kahvipöydässä mutta valitettavasti ennen pillereitä sain kramppeja, vaikka söin mitä kipulääkkeitä, lopulta kipu säteili joka paikkaan ja erityisesti jalkoihin ja pystyin vain hiljaa itkemään ja sitten tietysti oksensin enkä tällöin todellakaan pystynyt enää liikkumaan eli pakko oli pyytää jotakuta tuomaan muovipussia ellen sitten ollut päässyt vessaan ennen pahinta säteilykipua. Lopulta sitten pyörryin. Tämä lähes joka kuukausi, aina silloin tällöin kipulääkkeet auttoivat ja kuljin sitten pilvessä ja pää hattarana ne kolme päivää, jotka olivat kivuliaita.

Jotenkin ei kellekään läsnäolevalle jäänyt epäselväksi, että jotain on pielessä. Nuorena valehtelin, että ei ole kuukautisia, mutta en varmaan ollut kovin uskottava, kun sitä aina älyttiin kuitenkin kysyä.

Minua olisi helpottanut, jos ihmiset ollisivat ottaneet kivut tosissaan eivätkä vain naureskelleet, että olet tuollainen yliherkkä. Vasta oksennusvaiheessa sitten valitettiin, että olisit sanonut, että olet tosissasi.

Jos joku iloisesti kahvipöydässä purkaa ahdistustaan kuukautisista, ei se automaattisesti tarkoita, etteikö hän oiikeasti niistä kärsisi vaan ehkä hän hakee myötätuntoa ja mahdolllista ymmärrystä, jos kivut tulevat oikein pahoiksi.

Kuukautiskipuruikuttaja vaiko kuukautiskipuruikuttajasta ruikuttaja? Ensimmäisellä on jokin syy. Jälkimmäinen ruikuttaa ruikuttamisen ilosta. Tautologi häippäsee.

Kyllä se on asia, josta saa puhua, tietenkin niin, että seura otetaan huomioon. Mulla on yleensä helpot kuukautiset, mutta nuorempana oli joskus tosi kovat kivut ja erittäin huono olo. Kerran yksi miespuolinen kaveri kysyi multa, mikä mulla oikein on, kun näytän niin sairaalta. Mitä mun olis pitänyt vastata? Mulla oli kuukautiset, olisko pitänyt valehdella?

Naisella ne kuukautiset on edessä joka ikinen kuukausi. Se ei aina tunnu ihan reilulta. Kun mulla alkoi synnytyksen jälkeen menkat, ne olivat olleet poissa puolitoista vuotta. Oikeasti niiden alkaminen tuntui rangaistukselta, vaikka kivut olivat kadonneet lähes olemattomiin (vuoto kyllä oli lisääntynyt huomattavasti). Että taas tätä verisottaa, joka hankaloittaa elämää.

Mulla menkat ei luojan kiitos ole enää niin pahat kuin joksus teininä. Silloin oksensin joka kerta. Nyt oksennan ehkä kolme kertaa vuodessa. Mutta silloin kun iskee pahat menkat, ne ON pahat. Hirvein tilanne on jos kipu on jo ennättänyt niin pitkälle ettei särkylääke (tai mikään muukaan) pysy sisällä. Silloin auttaa vain lämpö. Makaan kuumassa suihkussa ja saunassa niin pitkään että krampit edes vähän vaimenee, jonka jälkeen en edes kuvittele peseytyväni tai kvaavani itseäni (kun en kestä seisaallani) vaan ryntään äkkiä, hikisenä ja vettä valuvana sänkyyn monen peiton alle, ja nyyhötän siellä monta tuntia. Joo ei tosiaan ole kivaa. Olen kantapään kautta oppinut huolehtimaan että joka ikisessä repussa ja laukussa on varalla buranaa ja kuukautissiteitä/tamponeita.

Niin ja tohon valittamiseen, itselläni ainakin nämä kivut ovat sitä luokkaa, etten pysty valittamaan. Pieni uikutus ja vaikeroiminen on ainoa mitä saan suustani ulos. Se tietää mistä puhun ken on kokenut saman.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 02:16"]

Mulla itse asiassa on hyvinkin kivuliaat kuukautiset ajoittain, mutta en viitsi alkaa yleisesti valittamaan muitakaan vuotojani tai intiimivaivojani. Lääkärille toki tarvittaessa.

ap

[/quote]

Voi ap, ei me olla enää siellä 60-luvulla, jolloin kaikki kaulan alapuolella tapahtuvat asiat olivat tabuja ja intiimejä. Tervetuloa 2010-luvulle :D Täällä saa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 07:51"]

En minäkään toitota kivuista iloisesti kahvipöydässä mutta valitettavasti ennen pillereitä sain kramppeja, vaikka söin mitä kipulääkkeitä, lopulta kipu säteili joka paikkaan ja erityisesti jalkoihin ja pystyin vain hiljaa itkemään ja sitten tietysti oksensin enkä tällöin todellakaan pystynyt enää liikkumaan eli pakko oli pyytää jotakuta tuomaan muovipussia ellen sitten ollut päässyt vessaan ennen pahinta säteilykipua. Lopulta sitten pyörryin. Tämä lähes joka kuukausi, aina silloin tällöin kipulääkkeet auttoivat ja kuljin sitten pilvessä ja pää hattarana ne kolme päivää, jotka olivat kivuliaita.

Jotenkin ei kellekään läsnäolevalle jäänyt epäselväksi, että jotain on pielessä. Nuorena valehtelin, että ei ole kuukautisia, mutta en varmaan ollut kovin uskottava, kun sitä aina älyttiin kuitenkin kysyä.

Minua olisi helpottanut, jos ihmiset ollisivat ottaneet kivut tosissaan eivätkä vain naureskelleet, että olet tuollainen yliherkkä. Vasta oksennusvaiheessa sitten valitettiin, että olisit sanonut, että olet tosissasi.

Jos joku iloisesti kahvipöydässä purkaa ahdistustaan kuukautisista, ei se automaattisesti tarkoita, etteikö hän oiikeasti niistä kärsisi vaan ehkä hän hakee myötätuntoa ja mahdolllista ymmärrystä, jos kivut tulevat oikein pahoiksi.

[/quote]

No joo, mutta mitä se kavereiden myötätunto ja ymmärrys oikeasti auttaa? EI mitään. Vai lievenikö ne kivut siitä? (en usko)

Jos on pahat menkkakivut niin mennään lääkärille ja vaaditaan hoitoa, eikä tyydytä "naisen osaan". Suomalaiset on ihme vässyköitä lääkäreiden suhteen(ei pelkästään tässä asiassa, ihmeen moni ei osaa vaatia asianmukaista hoitoa ja tutkimuksia). Jos lääkäri toteaa että "ei ne nyt mitään ole" niin sitten mennään toiselle lääkärille ja mahdollisesti valitetaan siitä ensimmäisestä lääkäristä hänen esimiehelleen. 

Minä en kuulu niihin naisiin jotka valittaa kaverin kanssa menkkakipujen hankaluutta vaan sanon kaikille, jotka oksentavat ja makaavat menkkojen aikaan, että heidän pitää mennä lääkäriin ja tosissaan vaatia se hoito ja tutkimukset. Ei siitä voivottelusta ja myötäelämisestä ole mitään konkreettista hyötyä.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 00:12"]

Minusta on pikkusen omituista ja jopa mautonta että jotkut naiset tekee kauhean numeron kuukautiskivuistaan. Tarkotan nyt sellasia aiheen tapavalittajia. Ollaan niin kipeetä ja naisellista ja tarvitaan erityiskohtelua sen takia. Mun mielestä kuukautiskivut kuuluu aika yksityisiin asioihin joista on mautonta jatkuvasti muille toitottaa.

[/quote]

Minusta ei ole mautonta selittää, miksi välillä kramppaa pystymättä täyspainoisene työsuoritukseen. Toisaalta ymmärrän senkin, että joillekin naiseus on liian henkilökohtainen (ja ehkä vähän hävettäväkin?) asia jotta sen voi luontevasti puheessa mainita. Ihmiset ovat erilaisia paitsi persooniltaan myös traumoiltaan ja komplekseiltaan.

Juurikin näin.!! Nämä samat vätykset lintsasi koulussa liikuntatunneilta ja saattavat töistäki jäädä sen takia pois. Ja kyllä...minä olen kärsinyt myös aikanani helvetillisistä kivuista, mutta sopivalla kipu-. ja hormolilääkityksen kombinaatiolla olo on siedettävä.  Ei kukan jaksa tuollaisia ruikuttajia kuunnella, kyllä tuo on pientä verrattuna esim. onnettomuuden tai sodan uhrien kärsimyksiin, eli olkaa naiset fiksuja älkääkä ruikuttako joka asiasta!

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 08:59"]

Juurikin näin.!! Nämä samat vätykset lintsasi koulussa liikuntatunneilta ja saattavat töistäki jäädä sen takia pois. Ja kyllä...minä olen kärsinyt myös aikanani helvetillisistä kivuista, mutta sopivalla kipu-. ja hormolilääkityksen kombinaatiolla olo on siedettävä.  Ei kukan jaksa tuollaisia ruikuttajia kuunnella, kyllä tuo on pientä verrattuna esim. onnettomuuden tai sodan uhrien kärsimyksiin, eli olkaa naiset fiksuja älkääkä ruikuttako joka asiasta!

[/quote]

Kuulet, tämä sinun ongelmasi on taas vielä paljon pienempi, ainakin verrattuna onnettomuuden tai sodan uhrien kärsimyksiin, joten miten edes viitsit kirjoittaa tämän viestin? Vain onnettomuuksien ja sotien uhrit saavat valittaa! Kyä näino.

Mulla oli nuorempana niin kovat kuukautiskivut että oksentelin. Sitä on hieman hankala tehdä huomaamatta ja hienotunteisesti. 

Ammattiulisijat ovat sitten erikseen. En tunne yhtäkään.

Kuukautisista valittaminen julkisesti on täysin mautonta. Olen siis itsekin nainen ja helvetin kipeä ja kivutva menkkojen aikaan, mutta muutama facebook-kaveri tekee tilapäivityksiä menkoistaan ja se on jo mielestäni kuvottavaa. Toinen näistä sitten sai diagnoosin endometrioosi ja vittu siitä pillumähmän valittelusta ei tullut loppua. Itselläni on myös endometrioosi ja sen takia meni neljä vuotta tulla raskaaksi, mutta hitto sentään, ei tulisi mieleenkään huutaa facebookissa asiaa kaikille puolitutuille vielä omalla naamalla...

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 02:16"]

Mulla itse asiassa on hyvinkin kivuliaat kuukautiset ajoittain, mutta en viitsi alkaa yleisesti valittamaan muitakaan vuotojani tai intiimivaivojani. Lääkärille toki tarvittaessa.

ap

[/quote]

Ja paskat sulla ole mitään kovia kipua. Yrität vaan tehdä itsestäsi kirkkain kuurunu -numeron. Sinä vaan luulet, että sulla on kipuja, hohhoijaa, käperry ittees viallinen, luulosairas, narsistinen ämmä.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 00:12"]Minusta on pikkusen omituista ja jopa mautonta että jotkut naiset tekee kauhean numeron kuukautiskivuistaan. Tarkotan nyt sellasia aiheen tapavalittajia. Ollaan niin kipeetä ja naisellista ja tarvitaan erityiskohtelua sen takia. Mun mielestä kuukautiskivut kuuluu aika yksityisiin asioihin joista on mautonta jatkuvasti muille toitottaa.

[/quote]Itse kärsin koko ensimmäisen päivän suorastaan vuoteessa itkien ja särkylääkkeitä yliannostuksia popsien. En tosin siitä numeroa tee ja kerron jos tulee naisten kesken juttua. Mitä numeroo sää täällä asiasta teet?!

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Ja olen aina ihmetellyt, miksi nämä ruikuttajat eivät tee asialle juuri mitään. Jos Burana ei auta, niin miksi ei mennä lääkäriin, joka voi määrätä tehokkaammat kipulääkkeet tai ehdottaa muita keinoja, joilla kivut saadaan vähenemään tai loppumaan.

Luulen kyllä, että ainakin jotkut ruikuttajat ruikuttavat vain ruikuttamisen "ilosta" eli että heidät huomattaisiin. Joillain on omituinen tarve tulla manifestoiduksi, oli sitten keino mikä tahansa.

Myönnän, että en ehkä ymmärrä mainittujen kipujen kauheutta, koska kuulun kaikesta päättäen erittäin pieneen vähemmistöön, joka on säästynyt kivuilta kokonaan. Joskus nuorena olin jopa vähän kateellinen joillekin kavereilleni, jotka saivat sääliä ja ylimääräistä huomiota kipujensa takia.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 09:23"]

Kuukautisista valittaminen julkisesti on täysin mautonta. Olen siis itsekin nainen ja helvetin kipeä ja kivutva menkkojen aikaan, mutta muutama facebook-kaveri tekee tilapäivityksiä menkoistaan ja se on jo mielestäni kuvottavaa. Toinen näistä sitten sai diagnoosin endometrioosi ja vittu siitä pillumähmän valittelusta ei tullut loppua. Itselläni on myös endometrioosi ja sen takia meni neljä vuotta tulla raskaaksi, mutta hitto sentään, ei tulisi mieleenkään huutaa facebookissa asiaa kaikille puolitutuille vielä omalla naamalla...

[/quote]

Miksi häpeät itseäsi ja sukupuoltais noin paljon?

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 08:56"]

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 07:51"]

En minäkään toitota kivuista iloisesti kahvipöydässä mutta valitettavasti ennen pillereitä sain kramppeja, vaikka söin mitä kipulääkkeitä, lopulta kipu säteili joka paikkaan ja erityisesti jalkoihin ja pystyin vain hiljaa itkemään ja sitten tietysti oksensin enkä tällöin todellakaan pystynyt enää liikkumaan eli pakko oli pyytää jotakuta tuomaan muovipussia ellen sitten ollut päässyt vessaan ennen pahinta säteilykipua. Lopulta sitten pyörryin. Tämä lähes joka kuukausi, aina silloin tällöin kipulääkkeet auttoivat ja kuljin sitten pilvessä ja pää hattarana ne kolme päivää, jotka olivat kivuliaita.

Jotenkin ei kellekään läsnäolevalle jäänyt epäselväksi, että jotain on pielessä. Nuorena valehtelin, että ei ole kuukautisia, mutta en varmaan ollut kovin uskottava, kun sitä aina älyttiin kuitenkin kysyä.

Minua olisi helpottanut, jos ihmiset ollisivat ottaneet kivut tosissaan eivätkä vain naureskelleet, että olet tuollainen yliherkkä. Vasta oksennusvaiheessa sitten valitettiin, että olisit sanonut, että olet tosissasi.

Jos joku iloisesti kahvipöydässä purkaa ahdistustaan kuukautisista, ei se automaattisesti tarkoita, etteikö hän oiikeasti niistä kärsisi vaan ehkä hän hakee myötätuntoa ja mahdolllista ymmärrystä, jos kivut tulevat oikein pahoiksi.

[/quote]

No joo, mutta mitä se kavereiden myötätunto ja ymmärrys oikeasti auttaa? EI mitään. Vai lievenikö ne kivut siitä? (en usko)

Jos on pahat menkkakivut niin mennään lääkärille ja vaaditaan hoitoa, eikä tyydytä "naisen osaan". Suomalaiset on ihme vässyköitä lääkäreiden suhteen(ei pelkästään tässä asiassa, ihmeen moni ei osaa vaatia asianmukaista hoitoa ja tutkimuksia). Jos lääkäri toteaa että "ei ne nyt mitään ole" niin sitten mennään toiselle lääkärille ja mahdollisesti valitetaan siitä ensimmäisestä lääkäristä hänen esimiehelleen. 

Minä en kuulu niihin naisiin jotka valittaa kaverin kanssa menkkakipujen hankaluutta vaan sanon kaikille, jotka oksentavat ja makaavat menkkojen aikaan, että heidän pitää mennä lääkäriin ja tosissaan vaatia se hoito ja tutkimukset. Ei siitä voivottelusta ja myötäelämisestä ole mitään konkreettista hyötyä.

[/quote]

Kyllä se ymmärtämys ja myötätunto auttavat. Ihmisiltä voi saada erilaisia vinkkejä, rohkaisua hakea apua jne. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että Suomessa kunnioitetaan usein lääkäreitä liikaakin, vaikka saataisiin huonoa hoitoa. Ertiyisesti kivun lievittämisessä on suomalaisessa terveydenhoidossa paljon puutteita. Jokaisella on oikeus vaatia itselleen laadukasta hoitoa ja tarpeellisia tutkimuksia. Monesti vain oikeuksista kiinnipitäminen tekee sinusta "hankalan potilaan". Itselläni on vaikeita, invalidisoivia kipuja. Olen useimmille kipulääkkeille allerginen, joten sopivan lääkityksen löytäminen on hyvin vaikeaa. Nyt osa lääkäreistä on leimannut minut täysin ilman todisteita potentiaalisesti riippuvaiseksi, mikä hankaloittaa hoidon saamista huomattavasti :( Olen tehnyt useita valituksia, mutta vielä ne eivät ole johtaneet mihinkään. Suomessa lääkäreistä valittaminen on hankalaa ja useimmiten heille ei edes koidu mitään seuraamuksia. Monet pelkäävät myös valittamisesta koituvia seurauksia.

Myötätunto ja neuvonta eivät sulje toisiaan pois. Joskus auttaa jo se, että toinen uskoo ja kuuntelee sinua, eikä väitä sinun kuvitelleen kaikkea. Jotkut ihmiset saavat niin paljon vähättelyä esim. lääkäreiden taholta, että kynnys hakea apua vain nousee.