Äitini söi koko elämänsä vaan vähän

Vierailija kirjoitti:

Rautainen tahdonlujuus ja arvot kohdillaan. Ei se ylensyönti ole hyväksi kenellekään. Kun pidättäytyy kohtuudessa, kasvattaa omaa tahdonvoimaa ja luonnetta. Ihailen.

Mitä tuo auttoi? Köyhyydessä kitui ikänsä, ei isääni rikkaampaa miestä saanut. Sitten joutui 65v dementiakotiin. ap

On se todettu monissa tutkimuksissa, että niukka ruokavalio takaa terveyden ja pitemmän elämänkin.

Toki voi tulla syöpä tms ja nekin ovat usein geeniperäisiä.

Jos syö niukasti, pitää huolehtia lisäravinteilla se, että saa kaikki tarvitsemansa ravinto ja hivenaineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rautainen tahdonlujuus ja arvot kohdillaan. Ei se ylensyönti ole hyväksi kenellekään. Kun pidättäytyy kohtuudessa, kasvattaa omaa tahdonvoimaa ja luonnetta. Ihailen.

Mitä tuo auttoi? Köyhyydessä kitui ikänsä, ei isääni rikkaampaa miestä saanut. Sitten joutui 65v dementiakotiin. ap

No, kukaan ei tiedä, ehkä olisi kolmekymppisenä saanut valtimokovettumataudin tai diabeteksen, jos olisi perseillyt ruualla? Turhaahan sitä on jossitella.

Mutta noin muutoin, kyllä minusta on aivan tervettä harrastaa pidättäytymistä asioista, tahdonvoiman kasvattamiseksi. Mässäys ja tuhlailu, aivan turhaa. Ihmiset eivät tänä päivänä ole enää tottuneet ajatukseen että säästetään, rajoitetaan syömisiä, ei ostella kaikkea kivaa, ei roikuta netissä jne. Kaikki pitäisi saada heti. Omaa luonnetta ei edes yritetä kasvattaa vaan nopea, välitön tyydytys on kaikki mitä mieleen mahtuu. Se on surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rautainen tahdonlujuus ja arvot kohdillaan. Ei se ylensyönti ole hyväksi kenellekään. Kun pidättäytyy kohtuudessa, kasvattaa omaa tahdonvoimaa ja luonnetta. Ihailen.

Mitä tuo auttoi? Köyhyydessä kitui ikänsä, ei isääni rikkaampaa miestä saanut. Sitten joutui 65v dementiakotiin. ap

No, kukaan ei tiedä, ehkä olisi kolmekymppisenä saanut valtimokovettumataudin tai diabeteksen, jos olisi perseillyt ruualla? Turhaahan sitä on jossitella.

Mutta noin muutoin, kyllä minusta on aivan tervettä harrastaa pidättäytymistä asioista, tahdonvoiman kasvattamiseksi. Mässäys ja tuhlailu, aivan turhaa. Ihmiset eivät tänä päivänä ole enää tottuneet ajatukseen että säästetään, rajoitetaan syömisiä, ei ostella kaikkea kivaa, ei roikuta netissä jne. Kaikki pitäisi saada heti. Omaa luonnetta ei edes yritetä kasvattaa vaan nopea, välitön tyydytys on kaikki mitä mieleen mahtuu. Se on surullista.

Olisi ollut takuulla hänellekin helpotus, jos olisi kuollut jo aiemmin. ap

Eikö nykyään sitten panosteta siihen, että puoliso on tyytyväinen? Kysyitkö isältäsi, mitä hän teki pitääkseen äitisi tyytyväisenä? Eikä äitisi kyllä mitään tyhmää temppua tehnyt, hoikkana elämä on helpompaa kuin lihavana.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä alkuunkaan. Ruoka on yksi parhaista nautinnoista elämässäni. En ole koskaan edes ymmärtänyt hoikkuuden ihannointia, moni (varsinkin vanhempi ihminen) olisi paljon kauniimpi vähän pyöreämpänä. Ja itse en ole siis ylipainoinen, vaan pikemminkin hoikka, olen saanut geenit etten liho kovin helposti.

"Ruoka on yksi parhaista nautinnoista elämässäni."

Ruoka - vai yli tarpeen syöminen?

Vierailija kirjoitti:

No voihan sitä olla hoikka miestänsä varten.

Minä pysyttelen hoikkana itseäni varten, en koskaan syö itseäni ähkyksi vaan nousen pöydästä vähän nälkäisenä. Luulen, että minun on helpompi olla kuin ylipainoisten työkavereitteni, jotka meinaavat läkähtyä portaisiin.

Minä olen hoikka, vaikka syön itseni kylläiseksi. Ei sun tarvitse nääntyä. Syö sen verran, kuin kroppa vaatii. Älä syö huvikseen. Noilla neuvoilla pysyy terveenä ja hoikkana.

Vierailija kirjoitti:

Herkuttelu ja syöminen ei ole erityisen nautinnollista muille kuin itsekeskeisille ihmisille.

Hyppää takaisin aikakoneeseen ja palaa sinne mistä tulit.

Vierailija kirjoitti:

*vain vähän.

Äitini söi VAIN vähän.

Äitini ei syönyt paljon VAAN vähän.

Vai sittenkin "Äitini söi koko elämänsä, mutta vähän."?

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on samanlainen. Nyt 70v. Kärsii kovasti siitä että omat tyttärensä ovat isokokoisia.

Elävät aikaa, jolloin nainen säännösteli ruuan perheelleen ja jäi itse nälkäiseksi. Muu olisi ollut ahneutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on samanlainen. Nyt 70v. Kärsii kovasti siitä että omat tyttärensä ovat isokokoisia.

Mun äitini on onneksi jo kuollut. Hänellä oli 2 hoikkaa tytärtä ja minä lihava. Rakastan syömistä. ap

Syömisen rakastaminen on merkki mielenterveydellisistä ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykyään sitten panosteta siihen, että puoliso on tyytyväinen? Kysyitkö isältäsi, mitä hän teki pitääkseen äitisi tyytyväisenä? Eikä äitisi kyllä mitään tyhmää temppua tehnyt, hoikkana elämä on helpompaa kuin lihavana.

Vai oliko äiti varpaillaan, avioliitossa ikuisella koeajalla? Miehet eivät ymmärtäneet kusettavansa toinen toistaan hokemalla fraaseja naisten kavaluudesta ja holhouksen tarpeesta. Yleensä joku hierarkiassa ylempi mies hyväksikäyttö heitä. Samalla he olivat naisista täysin riippuvaisia.

Hoikkana pysyminen on mitä suurin kehopositiivisuusteko. Hoikkana kannattaa pysyä ihan itsensä takia, ei miehen tai kenenkään muun. Hoikkuus on tervettä, hoikkuus on esteettistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on samanlainen. Nyt 70v. Kärsii kovasti siitä että omat tyttärensä ovat isokokoisia.

Mun äitini on onneksi jo kuollut. Hänellä oli 2 hoikkaa tytärtä ja minä lihava. Rakastan syömistä. ap

Syömisen rakastaminen on merkki mielenterveydellisistä ongelmista.

Päinvastoin. Oletko anoreksiasta kuullut?

Vierailija kirjoitti:

Hoikkana pysyminen on mitä suurin kehopositiivisuusteko. Hoikkana kannattaa pysyä ihan itsensä takia, ei miehen tai kenenkään muun. Hoikkuus on tervettä, hoikkuus on esteettistä.

Hoikkuutta mainostettiin vanhoissa korsettimainoksissa pirteyden takaajana. Pirteä oli pinnallisen iloinen ja tehokas, monitoimikodinkone, lihavampi unelias ja jotenkin peräänkatsottava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on samanlainen. Nyt 70v. Kärsii kovasti siitä että omat tyttärensä ovat isokokoisia.

Mun äitini on onneksi jo kuollut. Hänellä oli 2 hoikkaa tytärtä ja minä lihava. Rakastan syömistä. ap

Syömisen rakastaminen on merkki mielenterveydellisistä ongelmista.

Päinvastoin. Oletko anoreksiasta kuullut?

Se on vain toinen äärimuoto. Lihavana olemista on turha ylistää. Ruman näköistä ja henkiselle sekä fyysiselle terveydelle äärimmäisen haitallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rautainen tahdonlujuus ja arvot kohdillaan. Ei se ylensyönti ole hyväksi kenellekään. Kun pidättäytyy kohtuudessa, kasvattaa omaa tahdonvoimaa ja luonnetta. Ihailen.

Mitä tuo auttoi? Köyhyydessä kitui ikänsä, ei isääni rikkaampaa miestä saanut. Sitten joutui 65v dementiakotiin. ap

No, kukaan ei tiedä, ehkä olisi kolmekymppisenä saanut valtimokovettumataudin tai diabeteksen, jos olisi perseillyt ruualla? Turhaahan sitä on jossitella.

Mutta noin muutoin, kyllä minusta on aivan tervettä harrastaa pidättäytymistä asioista, tahdonvoiman kasvattamiseksi. Mässäys ja tuhlailu, aivan turhaa. Ihmiset eivät tänä päivänä ole enää tottuneet ajatukseen että säästetään, rajoitetaan syömisiä, ei ostella kaikkea kivaa, ei roikuta netissä jne. Kaikki pitäisi saada heti. Omaa luonnetta ei edes yritetä kasvattaa vaan nopea, välitön tyydytys on kaikki mitä mieleen mahtuu. Se on surullista.

Orjanaiset huolehtivat miesten tarpeiden välittömästä tyydytyksestä, kun nämä eivät osanneet järjestää keskenään hierarkiavapaata yhteisöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on samanlainen. Nyt 70v. Kärsii kovasti siitä että omat tyttärensä ovat isokokoisia.

Mun äitini on onneksi jo kuollut. Hänellä oli 2 hoikkaa tytärtä ja minä lihava. Rakastan syömistä. ap

Syömisen rakastaminen on merkki mielenterveydellisistä ongelmista.

Näin se vain on! Ulostamisen rakastaminen ja oman ulosteen koskettelu ovat sen sijaan hyviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on samanlainen. Nyt 70v. Kärsii kovasti siitä että omat tyttärensä ovat isokokoisia.

Mun äitini on onneksi jo kuollut. Hänellä oli 2 hoikkaa tytärtä ja minä lihava. Rakastan syömistä. ap

Syömisen rakastaminen on merkki mielenterveydellisistä ongelmista.

Päinvastoin. Oletko anoreksiasta kuullut?

Se on vain toinen äärimuoto. Lihavana olemista on turha ylistää. Ruman näköistä ja henkiselle sekä fyysiselle terveydelle äärimmäisen haitallista.

Syömistä voi rakastaa ihan maltilla. Hyvä ateria silloin tällöin nautinnon vuoksi ja terveellinen perusravinto muulloin.

Kaikki eivät elä syödäkseen vaan syövät elääkseen.