Meillä kummittelee tässäkin asunnossa! Olemmeko tulossa hulluiksi?

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 22:04"]

Mullakin on ollut noita peittojuttuja ja joku on yrittänyt tulla yöllä päälle, sellainen musta olento. Mut kun sanon niille: Lähde pois Jeesuksen nimessä ja veressä! Niin heti ne lähtee. Muutaman tällaisen kokemuksen jälkeen olen alkanut ennen nukkumaanmenoa sängyn vieressä tekemään ristin merkin ja sanomaan: Jeesuksen veren suojaan. Ja ei oo enää ikinä sen jälkeen tullut mitään henkiä tai mustia olentoja.

[/quote]

No minulla myös on noita peittojuttuja harva se ilta ja joku yrittää kömpiä päälle, mustaltahan se näyttää kun ei valoja. Minä en ole ajanut pois sitä, ihan älyttömän hyvää on tehnyt ;) joskus itsekkin kömmin sen hahmon päälle, ei se ole pois lähtenyt ja hyvä niin.

[/quote]

Tuttua minullekin. Ektoplasmaa on lakanoissa jälkikäteen, joten se skeptikkojen lupaama miljoona on melkein taskussa!

Kyllä se apu jostakin tulee. Haluatko olla pahan kanssa?

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:21"]Kyllä se apu jostakin tulee. Haluatko olla pahan kanssa?

[/quote]Asian kanssa pystyy elämään, täysjärkisenä. Tiedä miten kävis, jos sekois? Joku yksinäinen varmaan sekois hullujen outojen asioiden keskellä..? Ehkä mulla on se ongelma että taistelen uskoani vastaan, tarkoitan siis etten HALUA uskoa mihinkään. En tiedä. Ei mua pelottanut kun joku makasi sängyssä vieressäni ja puhalsi sen merkiksi niskaani. Ja toiset asiat nostaa karvat pystyyn. Ap

Sano tyttärellesi että jos vielä nälee hahmon, sanoo sille "Jeesuksen Kristuksen veren nimissä mene pois". Terv. Myöskin hahmoja nähnyt JA kuullut (iso käsi painautui lapaluideni väliin ja "halvaannuin" (pystyin vain aukomaan suuta paniikissa) ja samalla mörisi korvaani jotain matalalla äänellä, en saanut selvää mitä. Itku kurkussa juoksin isäni luo, olin 12v. Myöskin ristinmerkkien tekeminen (3kertaa) ja ääneen "Jeesuksen veren suojaan" sanominen ennen nukkumaanmenoa on järkevää. Niin ja ei ne henget aina esineiden kautta tule. Teillä saattaa olla "vartija" henki. Siitä ei pääse eroon vaan se seuraa minne menettekin ja suojelee pahoiöta hengiltä. Sellainen on lapsuudenkodissani, pappi kertoi kun tuli siunaamaan kodin juuri äänien ym. takia.

Minkä takia pitää sotkea uskontoa kummitteluun? Se on poltergeist, eikä mikään demoni.

Voi ap, tuon täytyy loppua! Toivon sinulle ja perheellesi paljon enkeleitä. Uskon, että että teidän suojelusenkelinne ovat teidän kanssanne koko ajan ja yrittävät lohduttaa teitä, mutta hekin pelkäävät niitä pahoja henkiä, joita teidän kodissanne on. Ajattelen, että silloin, kun vaihdoit vaippaa vauvallesi ja tunsit kuinka jokin puhaltaa sinua päin, se olikin oma tai vauvasi suojelusenkeli, joka halusi lohduttaa sinua ja kertoa, että hän on koko ajan turvananne. Luota suojelusenkeleihinne. He eivät anna tapahtua teille pahaa pahojen henkien osalta. Voisit rukoilla, vaikket uskokaan Jumalaan. Rukoile, pyydä että Jumala lähettää teidän kotiinne lisää enkeleitä suojaamaan teitä. Älä kiinnitä enää huomiota pahoihin henkiin, vaan pyydä lisää enkeleitä ja turvaa Jumalalta.

Koska kummituksia ei edelleenkään ole olemassa on kertakaikkisen sekopäistä touhua yrittää toisilla kummituksilla/jumalilla/tms huuhaalla karkottamaan niitä ensimmäisiä...

Menkää lääkärille juttelemaan, oikeesti.

Ette kai te autoa aja? Tai äänestä? Tai omista ampuma-aseita?

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:26"][quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:21"]Kyllä se apu jostakin tulee. Haluatko olla pahan kanssa?

[/quote]Asian kanssa pystyy elämään, täysjärkisenä. Tiedä miten kävis, jos sekois? Joku yksinäinen varmaan sekois hullujen outojen asioiden keskellä..? Ehkä mulla on se ongelma että taistelen uskoani vastaan, tarkoitan siis etten HALUA uskoa mihinkään. En tiedä. Ei mua pelottanut kun joku makasi sängyssä vieressäni ja puhalsi sen merkiksi niskaani. Ja toiset asiat nostaa karvat pystyyn. Ap

[/quote]

Siis mihin ET usko?

Ei kai tuossa itkuhälyttimen rasahtelussa mitään yliluonnollista tarvi olla. Ainakin täällä kaupungissa on todella vaikea löytää hälyttimestä kanavaa, jolla ei olisi joku muukin.

Ap, kuulostaa kamalalta! Ja tiedän tunteen kun ei tiedä enää kelle uskaltaisi kertoa pöpipääksi leimautumisen pelossa. Minä en todella usko kummituksiin, niin kuin mihinkään henkimaailman asioihin. Mutta enää en tiedä millä selittäisin kotonamme tapahtuneet asiat.

Meillä ei ole ihan tuolle tasolle asiat edenneet,että olisi mitään kammottavia käsiä näkynyt ja periaatteessa en koe mitään uhkaa tai pahaa tahtoa meihin kohdistuvan. Mutta hirveästi se silti pelottaa ja hermostuttaa kun ei järki pysty mitään selittämään ja itsekin jo miettii, että ollaan sekaisin koko perhe (lapsille ei mitään KOSKAAN sanottu, mutta he huomaavat äänet myös).

Meillä alkoi vanhassa rintamamiestalossa reilu vuosi muuton jälkeen tapahtua outoja asioita. Mitään järjellistä syytä en ole keksinyt miksi vasta silloin, miksi ei heti.

Minäkin luulin ensimmäisellä kerralla, että mies tuli kotiin. Lueskelin ylhäällä makkarissa, lapset olivat jo nukkumassa (myös ylhäällä). Ulko-ovi kävi, askeleita kuului alakerrasta ja kaikenlaista kolinaa, elämisen ääniä jos pitäisi tarkemmin määritellä. En noteerannut asiaa kun ei siinä tietenkään mitään outoa ollut. Lähdin jossain kohtaa alas katsomaan kun ei miestä alkanut kuulua ylös huhuilustani huolimatta. Kyllä meni iho kananlihalle kun huomasin ettei alhaalla ollut ketään (juu, veitsi mullakin siinä kohtaa jo keittiöstä napattu). Soitto miehelle, on vasta matkalla. Kynnysmatolla ei ollut lunta, kuten ei ovellekaan tullut askelia. Olin ihan vauhkona. Mitään tai ketään ei löytynyt mistään kun mies tarkisti.

Nyt on kuulunut 2 vuoden ajan säännöllisesti näitä kolinoita. Välillä myös yläkerrasta. Meillä narisee erityisen ärsyttävästi vaatehuoneen ovi ja sen narinan todellakin tunnistaa. Sen olen välillä kuullut, vaikka kukaan meistä ei ole ylhäällä (ovi on jykevä, ei missään tapauksessa aukea itsestään). Lamppuja on monta kertaa mennyt päälle "itsestään", samaten telkkari. Useamman kerran on käynyt niin, että olen hämärässä talossa varmistanut lähtöä tehdessä kaiken olevan pois päältä (eli päällä olleen lampun tosiaan pimeässä huomaisi), on samainen lamppu kuitenkin päällä kun tulemme kotiin. Sama käynyt miehellekin, eli en houri omiani. Joskus on telkkari ollut päällä, vaikka sekin vilkaistaan (erityisen vainoharhaisesti nykyään, koska näin on käynyt) lähtiessä sammutetuksi.

Lähinnä tuntuu siltä kuin joku pilailisi meidän kustannuksella. Siihen en kuitenkaan usko, koska lapsetkin ovat vielä pieniä (1v . ja 2,5v.) ja mies on jo asennuttanut kameran vahtimaan ulko-ovea, kukaan ei ole käynyt meillä poissaollessamme. Pojista vanhempi on ainakin kuullut myös äänet, koska kysyi kerran kuka ylhäällä on kylässä, kuului sitä askelten töminää ja jotain kummallista raahaavaa ääntä mistä en tiedä mitä olisi voinut olla. Kotona oltiin silloin vain minä ja lapset, mies töissä. En uskaltanut mennä ylös katsomaan.

Naakkoja tms. on turha ehdottaa, niiden äänet kyllä tunnistaa. Niitä saadaan ihan riittävästi kuunnella, nämä mainitsemani äänet ovat ihan erilaisia ja tulevat sisältä talosta. Eivät selity millään "vanha talo paukkuu"-jutuilla myöskään, koska ovat selkeitä askelia, tietyn oven narinaa, eikä mitään yleisiä kolinoita.

Kuten jo sanoin, en koe pelkoa meidän turvallisuudesta suoranaisesti. Siis ei ole sellainen olo, että joku väijyisi meitä pahat mielessä. Eikä esim. öisin tunnu, että kukaan kyttäisi meitä, tulisi sängyn viereen tms. Mutta onhan tuo pelottavaa ja tuo stressiä. Kodin siunausta yksi ystäväni ehdotti, sitä ollaan oikeasti aika vakavissamme jo harkittu. Mutta miten mahtaa mennä kun ei kuuluta kirkkoon? Maksaakohan se jotain ja kehtaako edes pyytää? Ei kai siitä mitään haittaakaan olisi. Jotenkin hölmö olo vaan joutua tämmöistäkin pohtimaan.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 19:10"]

Hyi tosi pelottavalta kuulostaa. Mäkin suosittelen pyytämään jonkun papin ajamaan ne pois sieltä ja siunaamaan asunnon. Meil on kummallisia valoilmiöitä ja välillä tuntuu just että joku puhaltaa kasvoihin jne..ja kamera on tallentanu ääniä, hahmoja, liikettä ja näitä valojuttuja jää satunnaisesti kuviin. mä ainakin pyydän tänne jonkun siunaamaan tän asunnon t.6

[/quote]

Toimii.Ehdottomasti asunto pitää siunata jo sinne muuttaessa! "Jeesuksen nimessä ulos." Ne on riivaaja henkiä

Kuulutte kirkkoon tai ette niin kai sitä tarvitsee itse uskoa, että se usko voisi suojella? Vai uskotte, että voitte tilata jonkun höpönä pitämänne tahon edustajan fiksaamaan asian?

Mielenkiintoinen ketju, vaikkakin (täytyy myöntää) välillä tarina hieman ontui, mikä herätti epäilyksiä haluttiinko vain hakea huomiota, tms. Toisaalta, jos oltiin asuttu useissa asunnoissa, niin tokihan jotkut tarinat saattoivat liittyä pohjapiirustuksiltaan eri asuntoon.

Itse en usko tällaisiin, mutta ne kiinnostavat ja haluaisin kovasti uskoa. Minusta olisi mahtavaa päästä kokemaan jotain tuollaista yliluonnollista, mutta saattaisin kyllä katua toivettani, jos jotain joskus oikeasti tapahtuisikin. :D

Jos olisin AP, niin olisin into piukeena virittelemässä niitä kameroita ja ottaisin myöskin yhteyttä Skepsisiin, koska kiinnostaisi nähdä heidän työntekoaan ja kuulla erilaisia teorioita. Pappeihin en ottaisi yhteyttä, koska uskonnolliset selitykset uppoavat minuun kaikkein heikoimmin. Meedioiden kykyihin en usko.

Ap, sanoit, ettet ole vielä valmis ottamaan vastaan apua, eli ottamaan yhteyttä ulkopuolisiin auttajiin/ammattilaisiin ja kutsumaan heitä kotiinne seuraamaan ilmiöitä. Jos näitä kokemuksia on ollut jo yli kolme vuotta, niin jotenkin tuo "vielä" kuulostaa aika kummalliselta. Jos ei ole kolmessa vuodessa saanut tehtyä mitään asian eteen, niin tuskin ulkopuolisiin auttajiin tullaan ottamaan yhteyttä jatkossakaan, näin vähän epäilisin.. Teillähän olisi se hyvä puoli, että näitä kokemuksia on sekä sinulla, miehelläsi, lapsillasi ja muilla sukulaisillasi, joten todistajia olisi riittävästi (olisi hankalampaa jos kokisit näitä asioita vain yksin).

Tee please asialle jotain ja tule sitten raportoimaan. Kiinnostaa tietää miten asia etenee! :)

Tiina lindholm avuksi. Googlaa Esko Jalkasen luonnonvoimat yhdistys. Liittyy ns varputaitoon, esoteeriseen taitoon jota itsekin harjoitan.

148 jatkaa: Niin vielä tuosta kodin siunaamisesta... Että kehtaako sellaista pyytää papilta vain nauraako ne pihalle jos kertoo miksi sellaista haluaisi? Papit nyt oletettavasti uskovat Jeesukseen ja Jumalaan, mutta entäs nämä muut henget tms....? Eli pitävätkö hulluna jos kerron meidän talossa kummittelevan tai asuvan muitakin :D? Onko peruspapin hommia vai pitääkö tässä nyt vielä löytää joku tällaiseen asiaan vihkiytynyt? Ei vitsit, tää kuulostaa niin hullulta, että tässä edes vakavissaan jo mietitään tämmöistä, että jollekin viralliselle taholle pitäisi kehdata ihan pokkana mennä kertomaan, että meillä kummittelee. Ja toiseksikin että pitäisi menna pyytämään jotain siunauksia, joihin niihinkään en usko.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:28"]

Voi ap, tuon täytyy loppua! Toivon sinulle ja perheellesi paljon enkeleitä. Uskon, että että teidän suojelusenkelinne ovat teidän kanssanne koko ajan ja yrittävät lohduttaa teitä, mutta hekin pelkäävät niitä pahoja henkiä, joita teidän kodissanne on. Ajattelen, että silloin, kun vaihdoit vaippaa vauvallesi ja tunsit kuinka jokin puhaltaa sinua päin, se olikin oma tai vauvasi suojelusenkeli, joka halusi lohduttaa sinua ja kertoa, että hän on koko ajan turvananne. Luota suojelusenkeleihinne. He eivät anna tapahtua teille pahaa pahojen henkien osalta. Voisit rukoilla, vaikket uskokaan Jumalaan. Rukoile, pyydä että Jumala lähettää teidän kotiinne lisää enkeleitä suojaamaan teitä. Älä kiinnitä enää huomiota pahoihin henkiin, vaan pyydä lisää enkeleitä ja turvaa Jumalalta.

[/quote]

Taas kuoli muutama aivosolu kun tuon aivopierusi luin.

Lopeta jo ap tämä höpinä. Uskon kyllä, että yliluonnollisia asioita tapahtuu. Mutta jos nämä on jatkuneet jo usean vuoden ajan ja silti et asialle tee mitään, tuntuu todella oudolta. Itse olisin hakenut apua taholta tai toiselta ajat sitten! Etenkin kun on lapsia talossa ja koet asiat pelottavina.

Jankkaat ja jankkaat ja haraat vastaan, apu eikä neuvot sulle kelpaa. Kärsi sitten. Epäilen vahvasti provoksi koko juttua, oikeasti kuka tahansa normaali ihminen olisi apua tilanteeseen jo hakenut ajat sitten. Ärsyttää tuommoinen jääräpäisyys ja typeryys.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 23:29"]

Ap, kuulostaa kamalalta! Ja tiedän tunteen kun ei tiedä enää kelle uskaltaisi kertoa pöpipääksi leimautumisen pelossa. Minä en todella usko kummituksiin, niin kuin mihinkään henkimaailman asioihin. Mutta enää en tiedä millä selittäisin kotonamme tapahtuneet asiat.

Meillä ei ole ihan tuolle tasolle asiat edenneet,että olisi mitään kammottavia käsiä näkynyt ja periaatteessa en koe mitään uhkaa tai pahaa tahtoa meihin kohdistuvan. Mutta hirveästi se silti pelottaa ja hermostuttaa kun ei järki pysty mitään selittämään ja itsekin jo miettii, että ollaan sekaisin koko perhe (lapsille ei mitään KOSKAAN sanottu, mutta he huomaavat äänet myös).

Meillä alkoi vanhassa rintamamiestalossa reilu vuosi muuton jälkeen tapahtua outoja asioita. Mitään järjellistä syytä en ole keksinyt miksi vasta silloin, miksi ei heti.

Minäkin luulin ensimmäisellä kerralla, että mies tuli kotiin. Lueskelin ylhäällä makkarissa, lapset olivat jo nukkumassa (myös ylhäällä). Ulko-ovi kävi, askeleita kuului alakerrasta ja kaikenlaista kolinaa, elämisen ääniä jos pitäisi tarkemmin määritellä. En noteerannut asiaa kun ei siinä tietenkään mitään outoa ollut. Lähdin jossain kohtaa alas katsomaan kun ei miestä alkanut kuulua ylös huhuilustani huolimatta. Kyllä meni iho kananlihalle kun huomasin ettei alhaalla ollut ketään (juu, veitsi mullakin siinä kohtaa jo keittiöstä napattu). Soitto miehelle, on vasta matkalla. Kynnysmatolla ei ollut lunta, kuten ei ovellekaan tullut askelia. Olin ihan vauhkona. Mitään tai ketään ei löytynyt mistään kun mies tarkisti.

Nyt on kuulunut 2 vuoden ajan säännöllisesti näitä kolinoita. Välillä myös yläkerrasta. Meillä narisee erityisen ärsyttävästi vaatehuoneen ovi ja sen narinan todellakin tunnistaa. Sen olen välillä kuullut, vaikka kukaan meistä ei ole ylhäällä (ovi on jykevä, ei missään tapauksessa aukea itsestään). Lamppuja on monta kertaa mennyt päälle "itsestään", samaten telkkari. Useamman kerran on käynyt niin, että olen hämärässä talossa varmistanut lähtöä tehdessä kaiken olevan pois päältä (eli päällä olleen lampun tosiaan pimeässä huomaisi), on samainen lamppu kuitenkin päällä kun tulemme kotiin. Sama käynyt miehellekin, eli en houri omiani. Joskus on telkkari ollut päällä, vaikka sekin vilkaistaan (erityisen vainoharhaisesti nykyään, koska näin on käynyt) lähtiessä sammutetuksi.

Lähinnä tuntuu siltä kuin joku pilailisi meidän kustannuksella. Siihen en kuitenkaan usko, koska lapsetkin ovat vielä pieniä (1v . ja 2,5v.) ja mies on jo asennuttanut kameran vahtimaan ulko-ovea, kukaan ei ole käynyt meillä poissaollessamme. Pojista vanhempi on ainakin kuullut myös äänet, koska kysyi kerran kuka ylhäällä on kylässä, kuului sitä askelten töminää ja jotain kummallista raahaavaa ääntä mistä en tiedä mitä olisi voinut olla. Kotona oltiin silloin vain minä ja lapset, mies töissä. En uskaltanut mennä ylös katsomaan.

Naakkoja tms. on turha ehdottaa, niiden äänet kyllä tunnistaa. Niitä saadaan ihan riittävästi kuunnella, nämä mainitsemani äänet ovat ihan erilaisia ja tulevat sisältä talosta. Eivät selity millään "vanha talo paukkuu"-jutuilla myöskään, koska ovat selkeitä askelia, tietyn oven narinaa, eikä mitään yleisiä kolinoita.

Kuten jo sanoin, en koe pelkoa meidän turvallisuudesta suoranaisesti. Siis ei ole sellainen olo, että joku väijyisi meitä pahat mielessä. Eikä esim. öisin tunnu, että kukaan kyttäisi meitä, tulisi sängyn viereen tms. Mutta onhan tuo pelottavaa ja tuo stressiä. Kodin siunausta yksi ystäväni ehdotti, sitä ollaan oikeasti aika vakavissamme jo harkittu. Mutta miten mahtaa mennä kun ei kuuluta kirkkoon? Maksaakohan se jotain ja kehtaako edes pyytää? Ei kai siitä mitään haittaakaan olisi. Jotenkin hölmö olo vaan joutua tämmöistäkin pohtimaan.

[/quote]

Kerroit, että teillä on "kummitellut" kahden vuoden ajan. Ensimmäisestä kokemuksesta kertoessasi kirjoitit, että lapset olivat jo nukkumassa. Myöhemmin kerrot, että lapsenne ovat 2,5v ja 1v. Eli tuo 1v ei ollut vielä kaksi vuotta sitten syntynyt, vaikka kerroit, että ensimmäisellä kerralla (kun luulit miehesi tulleen kotiin) lapset (monikossa) olivat jo nukkumassa. Vaikka siis oli jo 2 vuotta kummitellut. Meniköhän minulta joku ohi...

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:28"]

Voi ap, tuon täytyy loppua! Toivon sinulle ja perheellesi paljon enkeleitä. Uskon, että että teidän suojelusenkelinne ovat teidän kanssanne koko ajan ja yrittävät lohduttaa teitä, mutta hekin pelkäävät niitä pahoja henkiä, joita teidän kodissanne on. Ajattelen, että silloin, kun vaihdoit vaippaa vauvallesi ja tunsit kuinka jokin puhaltaa sinua päin, se olikin oma tai vauvasi suojelusenkeli, joka halusi lohduttaa sinua ja kertoa, että hän on koko ajan turvananne. Luota suojelusenkeleihinne. He eivät anna tapahtua teille pahaa pahojen henkien osalta. Voisit rukoilla, vaikket uskokaan Jumalaan. Rukoile, pyydä että Jumala lähettää teidän kotiinne lisää enkeleitä suojaamaan teitä. Älä kiinnitä enää huomiota pahoihin henkiin, vaan pyydä lisää enkeleitä ja turvaa Jumalalta.

[/quote]

Taas kuoli muutama aivosolu kun tuon aivopierusi luin.

[/quote]

Anteeksi vaan, jos tein sinut tyhmemmäksi. Osoitin tekstin ap:lle, en sinulle.

Ei mennyt, kirjoitin kiireessä väärin. Lapsi, siis esikoisemme, oli yläkerrassa nukkumassa lastenhuoneessa, nyt nukkuvat siellä molemmat. Odotin kuopusta silloin kun ääniä kuului ensimmäisen kerran. Kuopus on nyt kohtapuolin 1,5v., mutta en saa tolkkua kuuleeko hän niitä ääniä. Välillä tuntuu, että havahtuu ja keskeyttää touhut, välillä ei. Vanhempi on oma-aloitteisesti kysynyt niistä ja mieltänyt ne myös askeleiksi, "kuka on kylässä? kuka on ylhäällä?" jne. Se kylmää :(