Lue keskustelun säännöt.
Meillä kummittelee tässäkin asunnossa! Olemmeko tulossa hulluiksi?
18.01.2014 |
Noin viisi vuotta on kummitellut, asuin sitten missä vain. Tapasin nykyisen mieheni hieman jälkeen ensimmäisten juttujen ja hän kokee asiat myös. Osan. 3 vuotta sitten tyttäreni koki näitä. Miten tällaisesta pääsee eroon? Tää on tosi. Veljeni ei uskalla enää yökylään koska kertoi äidilleen meillä kummittelevan. En voisi kuvitellakaan jääväni kokonaan yksin mihinkään!
Kommentit (586)
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:30"]
Koska kummituksia ei edelleenkään ole olemassa on kertakaikkisen sekopäistä touhua yrittää toisilla kummituksilla/jumalilla/tms huuhaalla karkottamaan niitä ensimmäisiä...
[/quote]
Ei kun sehän on täysin loogista touhua. Jos kummitukset olisivat oikeita, niihin pitäisi löytää ihan oikea ratkaisu. Mutta koska ne elävät vain mielikuvituksessa, on oikea ratkaisu niistä pääsemiseen se, että tätä mielikuvitusta ruokitaan toisella tavalla.
Oma pappani oli poliisi. Poliisilaitoksella kävi vaivaksi asti ihminen, joka valitti jonkun tahon vakoilevan hänen tekemisiään mitä mielikuvituksellisimmin konstein. Apua ei tälle henkilölle saatu. Erään kerran kun hän tuli taas tekemään ilmoitusta vakoilusta, pappani vinkkasi hänet kuulusteluhuoneeseen, vilkaisi, ettei kukaan huomannut ;-), veti kaihtimet kiinni ja kuiskaten kertoi poliisin hallussa olevan tabletteja, joiden nauttiminen aiheuttaisi häiriöitä vakoojie yhteyksiin, eikä tabletin nauttinutta enää voitaisi vakoilla. Juhlallisesti pappa sitten antoi tälle henkilölle ensiapukaapista kaivamansa hiilitabletin, jonka nauttiminen totta tosiaan sai vakoilun loppumaan.
[/quote]
Hyvä esimerkki!!! Kun vaan tämän ketjun aloittajakin saisi jotain hiilitablettia. Joku myös mainitsi tuolla noista avohoidossa olevista potilaista. Tämä on todella kurjaa ihan jo muiden kannalta. Mutta minkäs teet jos eivät ole vaaraksi itselleen ja muille. Kun eihän tämä tarina ketään satuta, ikävä vaan lukea miten pahoin ihminen voi, ei tunne olevansa sairas ym. Sitten häiritsevät juuri muita puheluilla, kirjeillä jne. Pitävät sitä oikeutettuna koska luulevat olevansa oikeassa. Lääkityskään kun ei aina auta, tai jos laitetaan raju lääkitys, makaavat jossain psykalla vuodepotilaana. Mutta me ei taideta tälle mitään, kun ammatti-ihmisetkin ovat voimattomia näiden asioiden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 14:25"][quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:30"]
Koska kummituksia ei edelleenkään ole olemassa on kertakaikkisen sekopäistä touhua yrittää toisilla kummituksilla/jumalilla/tms huuhaalla karkottamaan niitä ensimmäisiä...
[/quote]
Ei kun sehän on täysin loogista touhua. Jos kummitukset olisivat oikeita, niihin pitäisi löytää ihan oikea ratkaisu. Mutta koska ne elävät vain mielikuvituksessa, on oikea ratkaisu niistä pääsemiseen se, että tätä mielikuvitusta ruokitaan toisella tavalla.
Oma pappani oli poliisi. Poliisilaitoksella kävi vaivaksi asti ihminen, joka valitti jonkun tahon vakoilevan hänen tekemisiään mitä mielikuvituksellisimmin konstein. Apua ei tälle henkilölle saatu. Erään kerran kun hän tuli taas tekemään ilmoitusta vakoilusta, pappani vinkkasi hänet kuulusteluhuoneeseen, vilkaisi, ettei kukaan huomannut ;-), veti kaihtimet kiinni ja kuiskaten kertoi poliisin hallussa olevan tabletteja, joiden nauttiminen aiheuttaisi häiriöitä vakoojie yhteyksiin, eikä tabletin nauttinutta enää voitaisi vakoilla. Juhlallisesti pappa sitten antoi tälle henkilölle ensiapukaapista kaivamansa hiilitabletin, jonka nauttiminen totta tosiaan sai vakoilun loppumaan.
[/quote]
Hyvä esimerkki!!! Kun vaan tämän ketjun aloittajakin saisi jotain hiilitablettia. Joku myös mainitsi tuolla noista avohoidossa olevista potilaista. Tämä on todella kurjaa ihan jo muiden kannalta. Mutta minkäs teet jos eivät ole vaaraksi itselleen ja muille. Kun eihän tämä tarina ketään satuta, ikävä vaan lukea miten pahoin ihminen voi, ei tunne olevansa sairas ym. Sitten häiritsevät juuri muita puheluilla, kirjeillä jne. Pitävät sitä oikeutettuna koska luulevat olevansa oikeassa. Lääkityskään kun ei aina auta, tai jos laitetaan raju lääkitys, makaavat jossain psykalla vuodepotilaana. Mutta me ei taideta tälle mitään, kun ammatti-ihmisetkin ovat voimattomia näiden asioiden edessä.
[/quote]Höpö höpö. Puolet väestöstä voit laittaa hourulaan. Sorry
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 14:17"]
Siis miten paljon täällä on avohoitopotilaita ja luonnontieteistä mitään ymmärtämättömiä?
Pimeällä keskiajalla uskottiin demoneihin ja jumaliin -ei enää.
Minua pelottaa ihmisten tyhmyys, oikeesti.
[/quote]
Se, että jotain ei ole todistettu tieteen keinoin olemassaolevaksi, ei tarkoita, etteikö sitä voisi olla. Eipä ole meinaan todistettu olemassaolemattomaksikaan.
Se, että sinä et ole kokenut vastaavia kokemuksia, ei tarkoita, etteikö joku muu voisi sellaisia kokea.
Minua pelottaa ihmisten suppeakatseisuus ja sokea tieteisiin uskominen, oikeesti.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 10:59"]...
Mulla on siellä kellarissa oma punttisali. Kun lapset oli pieniä, niin öiseen aikaan treenailin siellä (itkuhälyt päällä). Joskus tuli sellainen tunne, että en ole siellä yksin, että siellä on joku ja se tuijottaa mua. No, varmaan omaa kuvitelmaa. Tosimies ei hötkyile…treenit vedetään loppuun, ihan sama kummitteli eli ei.
Jonkun kerran on käynyt niinkin, että kun olen treenattuani lähtenyt sieltä pois ja sulkenut oven (kokeilen vetämällä aina ovea, että se on lukossa) niin se on ponnahtanut taas auki. Sitten olen kääntynyt ja laittanut oven tietysti uudestaan lukkoon. Yhdesti kävi jopa niin, että heti kun laitoin oven lukkoon, niin se ponnahti uudestaan saman tien auki, juuri sen jälkeen, kun olin vetämällä todennut oven olevan lukossa.[/quote]
Täytyyhän spöökin välillä reenata, että jaksaa taas heilutella ketjuja ja kahleita.
Niin, tällä hetkellähän me olemme tieteen huipulla ja kaikki mitä voidaan todistaa on todistettu. Tästä ei voida enää tieteellisesti kehittyä eteenpäin. Niinhän se menee.
Vai voisikohan se mennä niin, että kun ihmiset kolmensadan vuoden kuluttua katsovat meidän aikaamme, näyttää yhtä synkältä kuin meille se "pimeä keskiaika"?
Mielen voi pitää avoimena ja pysyä uteliaana olematta sen kummemmin kaheli. Eniten hämmästyttää se, millaista raivoa tällaiset ketjut joissain herättävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mie rupean nyt ruokaa lapsille laittamaan. Kummitukset kohta varmaan kolistelee kattilakaapissa, ovet lentää kaapeista yksin auki. Aikomani ruokatarvikkeet tippuu itsestään pannulle, ihanaa miten helppoa tämä nykyisin onkaan. Kivaa päivänjatkoa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä jouda pelkäämään kummituksia, kun on elävä vihainen akka talossa.
Miks näissä kaikissa kummitustarinoissa kummitukset on ihan kusipäitä? Tekevät kiusaa koko ajan? Luulis, et joskus joku kertois kummitustarinan, jossa kummitus kuori perunat keittoon, kattoi pöydän yllättäen ja pyytämättä, naksautti saunan lämpiämään sopivaan aikaan jne. Ja lastenhuoneessa kohentaisivat lasten peittoa ja nostaisivat pudonneen unilelun kainaloon. Ensimmäistäkään tällasta tarinaa en oo kuullu. No, kai se sit vituttaa kun jää tänne kummituksena pyörimään niin laittavat sit vahingon kiertämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaapa ihmiset Kansallisteatterin kummituksesta tai Hvitträskin, Tampereen Teatterin, Seinäjoen Teatterin ynnä muiden julkisten rakennusten oudoista tapahtumista. Aikamoinen joukko mielenterveyspotilaita sattunut vuosien kuluessa nälhinkin rakennuksiin. Näille näkijöille ja kokijoille ovat todellisia. Lopettakaa jo hyvät ihmiset tuo mielenterveydellä mollaaminen. Elämässä on paljon asioita, joita suppea järkemme ei ymmärrä ja silti ne on olemassa.
" Missä loppuu maailmankaikkeus"
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 14:55"]
Niin, tällä hetkellähän me olemme tieteen huipulla ja kaikki mitä voidaan todistaa on todistettu. Tästä ei voida enää tieteellisesti kehittyä eteenpäin. Niinhän se menee.
Vai voisikohan se mennä niin, että kun ihmiset kolmensadan vuoden kuluttua katsovat meidän aikaamme, näyttää yhtä synkältä kuin meille se "pimeä keskiaika"?
Mielen voi pitää avoimena ja pysyä uteliaana olematta sen kummemmin kaheli. Eniten hämmästyttää se, millaista raivoa tällaiset ketjut joissain herättävät.
[/quote]
Emme ole tieteen huipulla mutta silti tiedämme että kummituksia ei ole olemassa.
Raivoa ei sairaiden/herkkäuskoisten/muuten vaan hölmöjen väitteet herätä -lähinnä säälinsekaista ihmettelyä.
Kokemansa pelko on varmasti ihan todellista, ei sitä kukaan kielläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 14:06"]
Täytyy vain muistaa, että meillä joillain voi olla erikoinen herkkyys " nähdä " sellaista, mitä kaikki takarivintaavit eivät näe.
[/quote]
Aika usein tulee ilmi yliluonnollisissa tarinoissa juuri tämä puhe omasta erityisyydestä. Että minäpä en olekaan mikään perus takarivin taavi vaan ihminen, jolla on jotain aivan erityisiä lahjoja ja yhteys jonnekin, minne joku tavis ei pääse.
Mun mielestä tuohon mielenterveysasiaan takertuminen ei nyt välttämättä ole kuitenkaan hirveän osuvaa tässä kohtaa. Kyllä aika moni ihan tervepäinenkin ihminen uskoo yliluonnolliseen. Se ei ehkä ole puhtaan rationaalista, mutta ei myöskään mikään suora merkki jostain psykoosista (vaikka epäilemättä psykoosiin sairastuneilla on enemmän näitä yliluonnollisia uskomuksia). Mä uskon, että siinä on jossain määrin kyse ihmisen sisäsyntyisestä uskonnollisuudesta. Ihmisellä on tarve uskoa johonkin "tuonpuoleiseen" tai henkimaailmaan. Muistaakseni tuota on ihan tutkittukin.
Tässä ketjussa on nyt monta asiaa samassa sopassa. Ne, jotka yrittävät diagnosoida kaikki "yliluonnolliseen" myönteisesti suhtautuvat suoraa päätä mielenterveyspotilaiksi, ap:n tarina jonka uskon olevan ihan vaan provo (koska ap on selvästi kiinnostunut vain kummitustarinoiden kertomisesta ja negatiivisista viesteistä, mutta ei aihetta tarkemmin käsittelevistä kommenteista), ja sitten on ne jotka pitävät itseään jotenkin erityisenä "näkijänä" kun pystyvät yliluonnollisia asioita havaitsemaan, ja sitten ne joiden kohdalla vaan paistaa se sisäsyntyinen tarve uskoa. Mielestäni tuo esimerkki, jossa puhuttiin lampun syttymisestä ja kissan raapimiskäyttäytymisestä sun muusta oli aika hyvä esimerkki semmoisesta. Asiat, jotka vähänkään kylmäpäisemmin katsottuna eivät vaikuta mitenkään kummallisilta tai yliluonnollisilta, vaikuttavat jonkun toisen mielestä niin yliluonnollisilta, ettei muka millään pysty mitään luonnollista selitystä niille keksimään.
Mä olen varmaan tuon yliluonnollisuuden suhteen lähinnä agnostikko. Mä en lähtökohtaisesti usko niihin vain uskomisen vuoksi, mutta toisaalta mulla ei ole tarvetta jyrkästi ja ehdottomasti noita ilmiöitä kieltääkään, siis suhtaudun sillä tavalla avoimesti, että "ei sitä koskaan tiedä, jos jotakin ilmiötä vaan ei osata vielä selittää". Mielestäni mikään tieto ei ole sataprosenttista, ei edes tieteellinen tieto. Tiedekin on erehtyväinen ja kehittyvä. Nykyisen tieteellisen tiedon valossa mahdoton ilmiö on luonnollisesti minusta kuitenkin epätodennäköisemmin totta verrattuna tieteelliseen tietoon.
Toisaalta suhtaudun tiettyihin yliluonnollisena pidettyihin asioihin jollakin tapaa hyvinkin luonnollisesti ja olen taipuvainen ajattelemaan, että ne asiat ovatkin ehkä ihan luonnollisia, mutta niitä vaan ei osata selittää vielä. Luonnollisella tarkoitan nyt ihan sellaista tähän todelliseen, luonnolliseen maailmaamme liittyvää ilmiötä, johon ei liity mitään ns. henkimaailman juttuja, vaikka jotkut asiat niin mieltävätkin. Lähinnä asioiden aavistaminen/tietäminen ennalta on tämmöinen, koska minulla on ollut paljon henkilökohtaisia kokemuksia tuosta. Tietenkään en voi olla sataprosenttisen varma siitä, voiko kyseessä kuitenkin olla sattuma enkä siis mitenkään ehdottoman varmasti usko, että olen todella aavistanut ennalta jonkin asian tapahtumisen. Kuitenkin noita kokemuksia on paljon, enkä kriittisenkään pohdiskelun jälkeen ole keksinyt loogisia selityksiä sille, miten olisin voinut aivan sattumalta aavistaa jonkin asian. Omalla kohdallani jutun juju on siis siinä, että jos voin kuvitella jonkin asian ihan todelliseksi, niin en enää pidä sitä yliluonnollisena vaan jonakin täysin luonnollisena jota vaan ei osata (ainakaan vielä) selittää. Kummittelu ei kuulu minulla näihin, koska minulle se taas on tosi voimakkaasti yliluonnollisen kategoriaan kuuluva, ja suhtaudun siis aika skeptisesti kummittelun olemassaoloon. Tässä kohtaa ehkä tarvittaisiin niitä omia kokemuksia, sellaisia joita pystyisi kriittisesti tarkastella. Niitä ei ole tullut. Eräs tuttuni kyllä esim. omistaa rakennuksen, josta moni eri ihminen on kommentoinut, että siellä kummittelee. Aika hurjiakin kokemuksia on ollut, ja pidän niitä kyllä mielenkiintoisina, mutta ne ovat silti liian kaukaisia vakuuttamaan minua kummittelun olemassaolosta.
Koska tieteellinen tieto ei "yliluonnollisia" juttuja ainakaan toistaiseksi tue, on noihin asioihin uskominen varmaankin aika pitkälti henkilökohtaisten kokemusten ja uskomisen tarpeen yhdistelmää. Jollakulla se uskomisen tarve on valtava, eikä välttämättä edes tarvita kummempia henkilökohtaisia kokemuksia.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 15:13"]
Lukekaapa ihmiset Kansallisteatterin kummituksesta tai Hvitträskin, Tampereen Teatterin, Seinäjoen Teatterin ynnä muiden julkisten rakennusten oudoista tapahtumista. Aikamoinen joukko mielenterveyspotilaita sattunut vuosien kuluessa nälhinkin rakennuksiin. Näille näkijöille ja kokijoille ovat todellisia. Lopettakaa jo hyvät ihmiset tuo mielenterveydellä mollaaminen. Elämässä on paljon asioita, joita suppea järkemme ei ymmärrä ja silti ne on olemassa.
" Missä loppuu maailmankaikkeus"
[/quote]
Toisaalta ihmiset myös rakastavat kummitustarinoita, ja niitä mielellään kerrotaan. En mä ainakaan ihan täysin vakavissani noita juttuja koskaan lue, vaikka kiehtovia ovatkin. En siis nyt yritä sanoa, että varmasti ei mitään kummituksia oikeasti ole, mutta mieluummin kuitenkin suhtaudun enemmän kriittisesti kuin vähemmän.
Yksi mua häiritsevä juttu noissa yliluonnollisissa uskomuksissa on se, että niihin tuntuu liittyvän suoranaisia oppijärjestelmiä. Jotkut kertovat miten on enkeleitä ja peikkoja ja ties mitä maahisia, ja miten kukin niistä sitten ilmenee käytännössä. Ja sitten on näitä, että on demonit ja sitten on tuommoiset ja tämmöiset henget, ja niihin toimii kaikkiin jotkut eri loitsut jne. Tulee vaan semmoinen olo, että ei vitussa kukaan voi tuollaisia asioita oikeasti tietää ja vielä noin yksityiskohtaisesti, ja se syö kyllä aikalailla kaiken uskottavuuden niistä kertovien ihmisten jutuista. Pikemminkin vaan vahvistuu se ajatukseni ihmisen uskonnollisesta taipumuksesta. Siis se, että halutaan uskoa johonkin. (Tämä siis ihan irrallisena huomiona, ei liity tuohon viestiin johon vastasin.)
445
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 19:11"]
Tiedän mitä kuulen ja koen.
[/quote]
Mutta et selvästikään tiedä, mikä kokemuksesi aiheuttaa.
Höh, mä kun vasta innostuin keskustelemaan niin nytkö tämä ketju kuivahti. Vai oliko mun viesti näin tyhjentävä? :D
445
Meillä kävi ortodoksipappi ja pyhitti talon. Sen jälkeen hilluminen on pääasiallisesti rajoittunut kellarikerrokseen. Tunsin itteni tosi tyhmäksi kun mun piti talon isäntänä kävellä vadin kaa sen peräs.vadissa oli pyhitettyä vettä. Entä jos naapuri näkee.? Hehheh! Mainittakoon että kun pappi kurvasi pihaan. Niin ekana sen kaikki kamat lensi pitkin poikin pihaa itestään. Kun avasi auton oven. Sen jälkeen pappi otti sen homman vakavasti. Mistä kaunis kiitos hänelle. Sanoi että tietynlainen energia kutsuu tällaista paikalle.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 12:34"]
onks sulla jotai vanhaa huonekalua, esim. vanha "vaatekaappi"? mun siskon huonees oli aikoinaan vanha kaappi (meen äidinäidin luota tullu, se oli mies,itsekkin olen nähny kaks kertaa) jossa lukot ovissa ja ne oli auennut ilman syytä ja sen huoneessa todellakin kummitteli. toiseen asuntoon ku muutettii se sama kaappi oli olohuoneessa (oli maalattu vaan), se sama mies tuli mun lähel ku olin sohvalla yksin, hävis kun porukat avas ulko-oven ja tää on niin totta. sisko sanoo et se oli meen äidinisän haamu? en tiedä,(en ole nähnyt häntä kuin kuvassa jossa vain yläkroppa ja tää oli vasta vuosia myöhemmin) pienehkö se oli, laiha, ei pitkäkään. sen jälkeen olen alkanu uskomaan et jossaki saattaa kummitella
[/quote]
Ethän sä nyt vaan kuule oo ap?
"Meen".
[/quote]
en oo ap
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:30"]
Koska kummituksia ei edelleenkään ole olemassa on kertakaikkisen sekopäistä touhua yrittää toisilla kummituksilla/jumalilla/tms huuhaalla karkottamaan niitä ensimmäisiä...
[/quote]
Ei kun sehän on täysin loogista touhua. Jos kummitukset olisivat oikeita, niihin pitäisi löytää ihan oikea ratkaisu. Mutta koska ne elävät vain mielikuvituksessa, on oikea ratkaisu niistä pääsemiseen se, että tätä mielikuvitusta ruokitaan toisella tavalla.
Oma pappani oli poliisi. Poliisilaitoksella kävi vaivaksi asti ihminen, joka valitti jonkun tahon vakoilevan hänen tekemisiään mitä mielikuvituksellisimmin konstein. Apua ei tälle henkilölle saatu. Erään kerran kun hän tuli taas tekemään ilmoitusta vakoilusta, pappani vinkkasi hänet kuulusteluhuoneeseen, vilkaisi, ettei kukaan huomannut ;-), veti kaihtimet kiinni ja kuiskaten kertoi poliisin hallussa olevan tabletteja, joiden nauttiminen aiheuttaisi häiriöitä vakoojie yhteyksiin, eikä tabletin nauttinutta enää voitaisi vakoilla. Juhlallisesti pappa sitten antoi tälle henkilölle ensiapukaapista kaivamansa hiilitabletin, jonka nauttiminen totta tosiaan sai vakoilun loppumaan.