Lue keskustelun säännöt.
Meillä kummittelee tässäkin asunnossa! Olemmeko tulossa hulluiksi?
18.01.2014 |
Noin viisi vuotta on kummitellut, asuin sitten missä vain. Tapasin nykyisen mieheni hieman jälkeen ensimmäisten juttujen ja hän kokee asiat myös. Osan. 3 vuotta sitten tyttäreni koki näitä. Miten tällaisesta pääsee eroon? Tää on tosi. Veljeni ei uskalla enää yökylään koska kertoi äidilleen meillä kummittelevan. En voisi kuvitellakaan jääväni kokonaan yksin mihinkään!
Kommentit (586)
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 08:30"][quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 07:35"][quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 07:27"]Kuule ap, mulla oli juuri tuollainen valittajanaapuri. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että ääniä ei ollut olemassakaan. Vain hän itse 'kuuli' ne. Mutta hänelle ne olivat totisinta totta. Luulenpa, että hän valittaa uudessa kodissaan uusille naapureilleen öisistä äänistä...
[/quote]En ole koskaan elämäni aikana valittanut kellekään. Enkä aio tälläkään kertaa kun ne öiset metelit on kyllä tulleet tän puolen asunnosta. Heihaloonytvaan. Ap
[/quote]
Teillä on hyvät naapurit, kun eivät valita teille. Tai sitten heillä ei ole mitään valitettavaa.
Niin miksi valittaisivat meille mistään? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 08:47"][quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 08:30"][quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 07:35"][quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 07:27"]Kuule ap, mulla oli juuri tuollainen valittajanaapuri. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että ääniä ei ollut olemassakaan. Vain hän itse 'kuuli' ne. Mutta hänelle ne olivat totisinta totta. Luulenpa, että hän valittaa uudessa kodissaan uusille naapureilleen öisistä äänistä...
[/quote]En ole koskaan elämäni aikana valittanut kellekään. Enkä aio tälläkään kertaa kun ne öiset metelit on kyllä tulleet tän puolen asunnosta. Heihaloonytvaan. Ap
[/quote]
Teillä on hyvät naapurit, kun eivät valita teille. Tai sitten heillä ei ole mitään valitettavaa.
Niin miksi valittaisivat meille mistään? Ap
[/quote]Osaan taas sössiä tän luurin kanssa. Nyt tarvitsee lähteä liikenteeseen ja jättää tämä palsta. Ap
No valittaisivat niistä koko ajan toistuvista äänistä ja paukkeesta. Kyllä niiden paritalossa pitäisi kuulua sinne naapuriinkin, etenkin yön hiljaisuudessa.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 08:52"]No valittaisivat niistä koko ajan toistuvista äänistä ja paukkeesta. Kyllä niiden paritalossa pitäisi kuulua sinne naapuriinkin, etenkin yön hiljaisuudessa.
[/quote]Olet oikeassa. Täytyykin ens kerralla kysästä kuuluiko meteli sinne ja ihmetellä adiaa kun ulkona moikkaillaan :) Ap
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 18:48"]
Noin viisi vuotta on kummitellut, asuin sitten missä vain. Tapasin nykyisen mieheni hieman jälkeen ensimmäisten juttujen ja hän kokee asiat myös. Osan. 3 vuotta sitten tyttäreni koki näitä. Miten tällaisesta pääsee eroon? Tää on tosi. Veljeni ei uskalla enää yökylään koska kertoi äidilleen meillä kummittelevan. En voisi kuvitellakaan jääväni kokonaan yksin mihinkään!
[/quote]Tilaa aika äkkiä terveyskeskuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olisiko teidän mahdollista otaa lemmikki? Kissa tai koira? Katsoisitte miten eläin reagoi noihin asioihin. Eihän se mitään auta, mutta saattaisitte saada selvyyttä oletteko ainoita miehesi kanssa esim. yöaikaan, jotka kuulevat niitä ääniä.
Kerron tähän mitä meillä kävi, vaikka tokihan sekin täällä lynkataan. Me ostimme ensiasunnoksi vanhan (70 vuotta vanhan) talon, jonka remppasimme. Talo oli aivan ihana pihapiireineen, mutta heti aluksi tuntui jollain tapaa epämukavalta olla siellä yksin. Laitoin sen piikkiin, että olen asunut välissä niin pitkään kerrostalossa, kestää taas tottua omakotitaloelämään. Meillä oli tuolloin sekä kissa että koira. Koiran käytös varmaan alitajuisesti hermostutti minuakin. Koira oli usein talossa levoton, kulki perässä, sen oli vaikea asettua aloilleen, pälyili jne. Tämä oli kummallista, koska ollessamme kotona (siis vuokrakämpässä, jossa asuimme vielä rempan ajan) se oli ihan kuten ennenkin, leikkisä, seurallinen, rento, mutta myös omissa oloissa viihtyvä.
Muuton jälkeen epämukava olo erityisesti minulla jatkui edelleen. Talossa kolisi vanhan talon tapaan, joten se selitettiin sillä. Ovia aukeni itsestään, mutta toisaalta olivat jo vanhoja ovia ja talo vähän kenollaan suuntaan jos toiseenkin. Usein oli sellainen olo (tämä sekä minulla että miehellä), että joku tuijottaa, mutta koskaan mitään ei näkynyt missään, joten todettiin että kuvittelemme sen.
Kaksi asiaa on kuitenkin jäänyt mieleen pyörimään ja emme keksineet niille mitään järkevää selitystä. Toisella kerralla mies kysyi miksi olen sulkenut kaikki tuuletusräppänät (joka huoneessa sellainen kettingillä avattava luukku, pidimme niitä aina auki) Silloin kuitenkin kaikkien huoneiden luukut olivat kiinni sekä ylhäällä että alakerrassa. En todellakaan ollut sulkenut niitä kun en edes ilman tikkaita niihin ylettynyt. Asia ei ratkennut.
Toinen outo tilanne sattui kun heräsin yöllä mennäkseni vessaan (alakerrassa). Koira alkoi silmittömästi haukkua kun lähdin portaisiin, ihmettelin ja käännyin takaisin katsomaan mikä sille tuli. Haukkuminen loppui, rauhoiteltiin miehen kanssa koiraa ja lähdin taas portaisiin. Koira säntäsi perään, yritti tuuppia ja luullakseni tukkia tietä. Mies lähti sitten mukaan katsomaan mikä siellä nyt on ongelmana ja ala-aulassa oli kissa selkä kaarella, karvat pystyssä katse olkkarin avonaista ovea kohti. Me emme olohuoneessa nähneet mitään outoa, mutta kumpikaan eläimistä ei sinne suostunut tulemaan. Seuraavankin päivän karttelivat olohuonette, kissa ei tullut edes sohvalle syliin, vaikka AINA oli normaalisti salamana paikalla syliin kömpimässä kun sohvalle joku meni.
Muutamia kertoja myöhemminkin eläinten käytös herätti huomiota. Ne saattoivat tuijottaa ikuisuuden hievahtamatta portaisiin, oviaukoista, pihalle jne. Kissa oli välillä selkä pyöreänä, koira vain levottoman näköinen.
Muutimme jo 4 vuoden asumisen jälkeen, kun töitä löytyi kauempaa. Muuton jälkeen eläinten käytös palautui ennalleen ja täytyy sanoa, ettei itselläkään ole ollut sellaista selittämätöntä kummallista oloa tuijotuksista sun muista. Muutimme siis jälleen omakotitaloon ja suht väljälle alueellekin vielä (naapurit näköetäisyydellä, mutta kuitenkin aika kaukana), joten periaatteessa olisi voinut ajatella, että nyt vielä enemmän hermostuttaisi olla yksin kotona ilta-aikaan jne. Tässä talossa oli kuitenkin heti hyvä ja kodikas fiilis. Tiedä sitten mikä vanhassa mätti, vai oliko se se eläinten käytös mikä sai meidätkin tuntosarvet pystyyn.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 09:09"]Ap, olisiko teidän mahdollista otaa lemmikki? Kissa tai koira? Katsoisitte miten eläin reagoi noihin asioihin. Eihän se mitään auta, mutta saattaisitte saada selvyyttä oletteko ainoita miehesi kanssa esim. yöaikaan, jotka kuulevat niitä ääniä.
Kerron tähän mitä meillä kävi, vaikka tokihan sekin täällä lynkataan. Me ostimme ensiasunnoksi vanhan (70 vuotta vanhan) talon, jonka remppasimme. Talo oli aivan ihana pihapiireineen, mutta heti aluksi tuntui jollain tapaa epämukavalta olla siellä yksin. Laitoin sen piikkiin, että olen asunut välissä niin pitkään kerrostalossa, kestää taas tottua omakotitaloelämään. Meillä oli tuolloin sekä kissa että koira. Koiran käytös varmaan alitajuisesti hermostutti minuakin. Koira oli usein talossa levoton, kulki perässä, sen oli vaikea asettua aloilleen, pälyili jne. Tämä oli kummallista, koska ollessamme kotona (siis vuokrakämpässä, jossa asuimme vielä rempan ajan) se oli ihan kuten ennenkin, leikkisä, seurallinen, rento, mutta myös omissa oloissa viihtyvä.
Muuton jälkeen epämukava olo erityisesti minulla jatkui edelleen. Talossa kolisi vanhan talon tapaan, joten se selitettiin sillä. Ovia aukeni itsestään, mutta toisaalta olivat jo vanhoja ovia ja talo vähän kenollaan suuntaan jos toiseenkin. Usein oli sellainen olo (tämä sekä minulla että miehellä), että joku tuijottaa, mutta koskaan mitään ei näkynyt missään, joten todettiin että kuvittelemme sen.
Kaksi asiaa on kuitenkin jäänyt mieleen pyörimään ja emme keksineet niille mitään järkevää selitystä. Toisella kerralla mies kysyi miksi olen sulkenut kaikki tuuletusräppänät (joka huoneessa sellainen kettingillä avattava luukku, pidimme niitä aina auki) Silloin kuitenkin kaikkien huoneiden luukut olivat kiinni sekä ylhäällä että alakerrassa. En todellakaan ollut sulkenut niitä kun en edes ilman tikkaita niihin ylettynyt. Asia ei ratkennut.
Toinen outo tilanne sattui kun heräsin yöllä mennäkseni vessaan (alakerrassa). Koira alkoi silmittömästi haukkua kun lähdin portaisiin, ihmettelin ja käännyin takaisin katsomaan mikä sille tuli. Haukkuminen loppui, rauhoiteltiin miehen kanssa koiraa ja lähdin taas portaisiin. Koira säntäsi perään, yritti tuuppia ja luullakseni tukkia tietä. Mies lähti sitten mukaan katsomaan mikä siellä nyt on ongelmana ja ala-aulassa oli kissa selkä kaarella, karvat pystyssä katse olkkarin avonaista ovea kohti. Me emme olohuoneessa nähneet mitään outoa, mutta kumpikaan eläimistä ei sinne suostunut tulemaan. Seuraavankin päivän karttelivat olohuonette, kissa ei tullut edes sohvalle syliin, vaikka AINA oli normaalisti salamana paikalla syliin kömpimässä kun sohvalle joku meni.
Muutamia kertoja myöhemminkin eläinten käytös herätti huomiota. Ne saattoivat tuijottaa ikuisuuden hievahtamatta portaisiin, oviaukoista, pihalle jne. Kissa oli välillä selkä pyöreänä, koira vain levottoman näköinen.
Muutimme jo 4 vuoden asumisen jälkeen, kun töitä löytyi kauempaa. Muuton jälkeen eläinten käytös palautui ennalleen ja täytyy sanoa, ettei itselläkään ole ollut sellaista selittämätöntä kummallista oloa tuijotuksista sun muista. Muutimme siis jälleen omakotitaloon ja suht väljälle alueellekin vielä (naapurit näköetäisyydellä, mutta kuitenkin aika kaukana), joten periaatteessa olisi voinut ajatella, että nyt vielä enemmän hermostuttaisi olla yksin kotona ilta-aikaan jne. Tässä talossa oli kuitenkin heti hyvä ja kodikas fiilis. Tiedä sitten mikä vanhassa mätti, vai oliko se se eläinten käytös mikä sai meidätkin tuntosarvet pystyyn.
[/quote]Meillä on kissa. Kuullut ja ollut korvatkin luimussa kanssamme. Tuijottelee yläkertaan ja oviaukkoihin mutta oon lopulta ajatellut sen tuijottelevan hämähäkkiä tms.
Ei kivalta tunnu ollenkaan tuo mitä vanhassa kodissanne tapahtui. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano, että tässä tapauksessa on kyse tästä mutta patologinen valehtelijahan alkaa itsekin uskomaan omaan, valheelliseen tarinaansa ja keksii koko ajan lisää juonta, jopa uskottavaa sellaista. Anneli Auerhan varmasti itse uskoo jo omaan tarinaansa, vaikka aluksi tiesi sen olevan valhetta. Valhe vie mukanaan eikä ihminen kaiketi koe tekevänsä väärin, koska alkaa itsekin uskomaan tapahtumat. Sairaushan se on mutta Auer tuskin koskaan kykenee sitä tunnustamaan.
Eniveis, mielenkiintoinen ketju vaikka ap:n asenne 'jännittävästä elämästä' on ehkä hieman alkanut ärsyttämään. Ehkä Auerkin kokee tällä hetkellä saman, on jännittävää olla huomion keskipisteenä oikeudenkäynteineen.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 09:48"]En sano, että tässä tapauksessa on kyse tästä mutta patologinen valehtelijahan alkaa itsekin uskomaan omaan, valheelliseen tarinaansa ja keksii koko ajan lisää juonta, jopa uskottavaa sellaista. Anneli Auerhan varmasti itse uskoo jo omaan tarinaansa, vaikka aluksi tiesi sen olevan valhetta. Valhe vie mukanaan eikä ihminen kaiketi koe tekevänsä väärin, koska alkaa itsekin uskomaan tapahtumat. Sairaushan se on mutta Auer tuskin koskaan kykenee sitä tunnustamaan.
Eniveis, mielenkiintoinen ketju vaikka ap:n asenne 'jännittävästä elämästä' on ehkä hieman alkanut ärsyttämään. Ehkä Auerkin kokee tällä hetkellä saman, on jännittävää olla huomion keskipisteenä oikeudenkäynteineen.
[/quote]En ole joo patologinen valehtelija. Ja niin,värikäs mielikuvitus minulla ei kyllä oöe että olisin keksinyt näitä juttuja. Eikö ylläpito vois poistaa koko ketjun...niin kukaan ei ärsyyntyisi minusta enempää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:58"]
Itse olen kokenut myös yliluonnollisia asioita. Vanhassa asunnossani tapahtui eniten kaikkea outoa. Yritän aina keksiä niille jonkin luonnollisen syyn, koska menetän yöuneni helposti.
Vanhassa asunnossani eteisen valo sammuili itsestään. Vilkkui välillä ja kun oli viikonkin lamppu 'palaneena', meni yhtäkkiä päälle. Eteisessä oli vaatehuone, jonka ulkopuolella oli salpalukko. En tiedä miksi. Vaatehuone oli todella kylmä. Kissani riehui aina eteisessä, pissaili eteisen nurkkiin ja raapi yöllä vaatehuoneen ovea. Tämä karmi minua suunnattomasti. Kerran olohuoneen valo välähti, kun olin menossa nukkumaan. Kämppä oli pimeenä ja näin suuren valkoisen välähdyksen. Toivoin sen olleen jotain ulkona, mutta miksi se näkyisi olohuoneessa sisällä..? Hui, nyt kun miettii vanhaa eteistä...Eipä taida enää uni maittaa tänä yönä! Ai niin, minulla oli hattuhyllyllä muutama iso kynttilä. Unohtui sinne, kun siirsin ne pois lipaston päältä siivotessa. Yksi kynttilöistä putosi yhtäkkiä illalla. Melkein tuli paska housuun. Kissani sai slaagin ja väijyi selkäkarvat pystyssä eteisen suulla. Kynttilä ei ollut edes hattuhyllyn reunalla. Kynttilä meni oudosti rikki, puoliksi muttei kuitenkaan katki. Kuin se olisi sulanut keskeltä ja alaosa siirtynyt sivullepäin. Minulla on tuo kynttilä vielä tallessa...
Jos joku osaa, selittäkää nämä minulle järjellä. Asun nyt uudessa asunnossa ja täällä ei ole tapahtunut mitään. Kissakin on rauhallinen. Kerran kuulin yöllä saunan oven aukeavan, kissa nukkui vieressä. Se kyllä selittyi sillä, että kävin sinä iltana saunassa. Tiedättekö kun saunan ovi menee melkein kiinni ja sitten aukeaa helposti? Varmaan läpiveto avannut :)
[/quote]
Valo: Kosketushäiriö jossakin. Erittäin yleinen ongelma. Usein tällaisen laitteen kytkin unohdetaan päälle-asentoon, jos se kokeiluhetkellä ei toimi. Saattaa sitten "itsestään" mennä vaikka keskellä yötä päälle, kun saakin jostain syystä paremman kosketuksen. Varmasti karmivaa yöllä tapahtuessaan, mutta ei millään tavalla paranormaalia. Itselleni myös käynyt näin esim. vanhan kelloradion kanssa, joka saattoi huonolla tuurilla alkaa keskellä yötä soittamaan radiokanavalta musiikkia muutaman kerran vuodessa. Ongelma korjaantui heittämällä se vanha romu pois. Ehkä olisi pitänytkin lähettää "riivattu 80-luvun kelloradio" skepsikselle 10 000 e toivossa?
Vaatehuoneet ovat usein kylmiä, siellä ei varmaan ollut lämpöpatteria. Sijainti talossa oli luultavasti jossain kylmässä nurkassa tms. Kissoilla on tapana raapia mitä milloinkin. Yleensä niillä on joku suosikkikohde, en näe siinä mitään erikoista, jos se sattui olemaan vaatehuoneen ovi. Kissat ovat usein yöllä valveilla, joten siinäkään ei ole mitään ihmeellistä, jos se yöllä sattui raapimaan ovea tai riehumaan.
On meilläkin pudonnut esineitä niin yöllä kuin päivällä. Viimeksi vuosi putosi keskellä yötä eräs seinään liimattu peilipala, huono liimaus. Kynttilä putoaa muotonsa vuoksi helposti. Voi joko kieriä vaaka-asennossa tai on esim. heikosti asetettu pystyasentoon. Mikäli estävä voima on heikko, riittää pienikin muutos pudottamaan esineen. Kynttilän "outo" rikkoutuminen ei kuulosta kovin oudolta. Siis meni puoliksi muttei katki? Sen sisällähän on sydän, eli lanka, joka voi pitää sitä jotenkuten koossa, vaikka kynttilä olisi muuten katki.
Ovetkin tosiaan aukeavat helposti, jos eivät ole kunnolla kiinni ja hiukan veto tulee jostain. Muuten vain hilkulla oleva kiinnitys pettää ajan myötä. Kovalla tuulella olen omin silmin todistanut parin metrin päästä mukamas kunnolla kiinni olevan ovan paiskautuvan voimalla auki.
No nyt sille ap:lle on jo seinänaapurit tulleet ;) sanoi aiemmin tuolla että asuvat vanhassa omakotitalossa. Näin se mieli muuttuu. Onneksi ei ole seinänaapureita, ikäviä tuollaiset naapurit jotka sairastavat ja häiriköivät ja sitten eivät itse tajua sitä. Kummasti ap:lla suurperheellisenä täällä aikaa olla ja kirjoitella/lukea! Missä ne lukuisat lapset on? Kai nyt mies töissä käy vai mistä he elantonsa saavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 19:24"]
On ollut uutta ja vanhaa, nytkin n. Kolme vuotta vanha talo. Kuulinpa nuohoojalta että tähän rakennettu identtinen talo päälle kun perheen kämppä paloi.. Lieneekö pahentaa näitä asioita? En voi kelle tahansa tästä kertoa, toiset pitää pöpinä. Ystäväni kysyi myös olenko joskus hankkinut jtn vanhaa mutta en saa vaan päähäni! Tämä tai nämä seuraavat meitä. Tai minua koska tapahtumat alkoivat hiukan ennen nykyistä miestäni. Ap
[/quote]
;)
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 10:31"]
No nyt sille ap:lle on jo seinänaapurit tulleet ;) sanoi aiemmin tuolla että asuvat vanhassa omakotitalossa.[/quote]
Ei muuta kuin kamera käteen, jos on omakotitalojen seinät ovat itsestään liittyneet yhteen ja muodostaneet rivitalon tai kerrostalon. Kyllä tällä jo pääsee uutisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 20:37"]
Meillä on iso talo ja ollaan iso perhe. Ei ole mahdollista muut järjestelyt. Huoneen ovet avataan (on pakko) lasten nukahdettua nykyään. Ja mielummin heti. Ei tää elämä nyt niin helppoa ole. Ap
[/quote]
;)
Soita ap minulle, keskustellaan. Ehkä voin auttaa sinua?
terv. psykiatri
On kyllä taas harvinaisen ilkeitä (noita-)akkoja liikenteessä tässä ketjussa.
Ex-vaimoni mukaan vanhassa talossamme kummitteli. Hän alkoi sanomaan, että ei voi enää asua siinä ja pyysi ja rukoili muuttamaan sieltä pois. No, mä en kotoani muuta mihinkään. Ex meni sitten aikaste sekaisten näiden ”kummittelujen kanssa”. Väitti, että kellarikerroksen ovi menee vähän väliä kolahtaen kiinni ja sitten aukeaa. Ja sieltä kuuluu ihme ääniä, myös päivällä kuuluu ihme ääniä. Ja että ne kummitukset vainoaa häntä. Ei suostunut enää yksinään viettämään ollenkaan aikaa siellä. Lapsi oli vietävä päiväkotiin ihan pienenä=äiti ei suostunut kummittelujen takia hoitamaan pientä enää kotona.
Sitten koko talo paloi maan tasalle ja exsän mukaan tämä tapahtui ”kummitusten toimesta”. Että ne kummitukset VIHAA häntä=siltä tuntui. Rakensin uuden talon samaan paikkaan tilalle. (sen vähän yli vuoden aikana kun asuimme evakossa toisessa paikassa ex ei kertaakaan valittanut kummituksista). Myös uudessa talossa sama jatkui heti kun muutimme takaisin. Ex ei kotiutunut sinne lainkaan, vaikka taloa voi noin muuten pitää kenen tahansa ”unelmatalona”. Ex otti sitten ja häipyi toisen miehen mukaan ja jätti mut kahden pienen lapsen kanssa elämään ja asumaan sinne. Sitä ennen painosti myymään taloa ja muuttamaan sieltä pois. En suostunut.
Ei muuten. Mutta onhan mulla siellä naisia käynyt ”vieraisilla”, vähän enemmänkin. Jos joku nainen innostuu käymään vähän useammin, niin tuntuu että jokainen alkaa. Kuka mitenkin. Niin valittamaan, että alakerrasta kuuluu kummaa kolinaa. Että kuulitko tuon, ihan kuin alakerran oven olisi joku avannut? Että hän kävi kattomassa, eikä mitään näkynyt?
No, en näistä kummitteluista ole tietysti kellekään itse mitään sanonut, niin aika kummaltahan se tuntuu, että lukematon määrä naisia TOISISTAAN RIIIPPUMATTA kuulee ne samat äänet sieltä kellarista?
Monet kerrat olen ollut siellä ulkona väijymässä. Kun on siinä kellarin ovella niin mitään ei yleensä tapahdu, mutta annas olla kun pääsee terassille, niin oikeasti kuuluu selvästi kun joku avaa kellarin oven. Kun juoksee paikalle, niin yleensä ovi on kiinni. Vain muutaman kerran on käynyt niin, että ovi on auki.
Mulla on siellä kellarissa oma punttisali. Kun lapset oli pieniä, niin öiseen aikaan treenailin siellä (itkuhälyt päällä). Joskus tuli sellainen tunne, että en ole siellä yksin, että siellä on joku ja se tuijottaa mua. No, varmaan omaa kuvitelmaa. Tosimies ei hötkyile…treenit vedetään loppuun, ihan sama kummitteli eli ei.
Jonkun kerran on käynyt niinkin, että kun olen treenattuani lähtenyt sieltä pois ja sulkenut oven (kokeilen vetämällä aina ovea, että se on lukossa) niin se on ponnahtanut taas auki. Sitten olen kääntynyt ja laittanut oven tietysti uudestaan lukkoon. Yhdesti kävi jopa niin, että heti kun laitoin oven lukkoon, niin se ponnahti uudestaan saman tien auki, juuri sen jälkeen, kun olin vetämällä todennut oven olevan lukossa.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 10:57"]
On kyllä taas harvinaisen ilkeitä (noita-)akkoja liikenteessä tässä ketjussa.
[/quote]
tarkoititko ap:ta?
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 07:35"][quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 07:27"]Kuule ap, mulla oli juuri tuollainen valittajanaapuri. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että ääniä ei ollut olemassakaan. Vain hän itse 'kuuli' ne. Mutta hänelle ne olivat totisinta totta. Luulenpa, että hän valittaa uudessa kodissaan uusille naapureilleen öisistä äänistä...
[/quote]En ole koskaan elämäni aikana valittanut kellekään. Enkä aio tälläkään kertaa kun ne öiset metelit on kyllä tulleet tän puolen asunnosta. Heihaloonytvaan. Ap
[/quote]
Teillä on hyvät naapurit, kun eivät valita teille. Tai sitten heillä ei ole mitään valitettavaa.